Hauskimmat ja ärsyttävimmät kokemukset tilanteista, joissa joku suuttuu tai pahoittaa mielensä aivan olemattomista asioista!

Korona aikaan näitä psykosuuttujia riitti moni luuli että toisen paperimaskin käyttö pelasti oman hengen, hypittiin silmille jos oli kaupassa tms eikä ollut maskia. Nämä psykosuuttujat oli enimmäkseen vanhempia mummoja ja pappoja mutta muutama muu nuorikin hyppi silmille.

Vierailija kirjoitti:

Sain ensimmäisen kerran elämässäni epilepsiakohtauksen 32v. Tilanne oli itselle jälkeenpäin pelottava kun sairaalassa ymmärsin tapahtuneen ja olin epävarma tulevaisuuden suhteen. Ensimmäiset selkeät muistikuvat on sairaalasta, kun mieheni suuttui minulle verisesti koska joutui yksin hoitamaan lapset ja kodin kun minä vaan makaan sairaalassa. Huusi ja mesosi siihen malliin, että hoitaja joutui kutsua vartijan apuun. Oli sellainen vätys että en koskaan häneltä apua saanut arjen asioissa. Nyt kaikki jäi miehen kontolle ja minä olin paska ihminen. Töissäkin sain enemmän ymmärrystä ja tukea tilanteeseen. Jätin miehen ja otin lapset mukaan. Sain selkeyttä ja turvaa elämään ystäviltä ja perheeltä

Mun mies oli samanlainen ja itselle kävi vastaavanlainen tapaus, että kaikki jäikin viikoksi miehen harteille. Ei hän tosin meuhkannut sairaalassa, mutta 2kk ajan joka päivä kuuntelin miehen narinaa ja syyllistämistä ja uhriutumista siitä, että HÄN joutui tekemään töissä lyhyempää päivää että sai kaikki hoidettua ja miten hänen talous siitä nyt kärsi. Tajusin siinä vaiheessa, että tästä miehestä tulee ex. Minä olin kuitenkin 12v jo hoitanut kaikki ihan normaalien työpäivien ohessa ilman draamaa, antanut miehen panostaa töihinsä, mutta mies ei pärjännyt viikkoa yksin ja ennen kaikkea suurin hätä ei ollut minusta vaan siitä kun hänen talous kärsi.

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri (sijainen) sairastui koronaan ja olin piipahtanut hänen työhuoneessaan sinä aikana, kun hän levitti sitä ja olin näin ollen altistunut. Hänellä oli mun puhelinnumero, mutta ei ilmoittanut suoraan mulle vaan ainoastaan esimiehelle. Kuulin esimieheltä asiasta parin päivän päästä ja mulla oli tärkeä matka tulossa. Työkaveri tiesi matkastani eikä silti laittanut viestiä että olisin voinut heti hakeutua koronatestiin. No, menin sitten matkaa edeltävänä päivänä ja koko perheeni kanssa jännitettiin tulosta ahdistuneina. Se oli onneksi nega.

Sanoin tästä työkaverille kun hän oli palannut saikulta ja minä matkalta. Ihan nätisti, että voisko pliis laittaa suoraan mulle viestiä jos altistanut minut tai muut työkaverit. Suuttui niin että alkoi itkeä ja lähti, ja vältteli mua koko lopun sijaisuutensa ajan. Hohhoijaa. Peruskäytöstavat saa suuttumaan tuolla tavalla.

Ikävää, että suhtauduit tianteeseen tavalla joka sai sijaisen itkemään. Työntekijän sijaisuus vaikutti todennäköisesti käytökseesi kun se erikseen piti mainita. Sijaisia kohdellaan työpaikoilla usein huonommin kuin muita. Sijainen toimi oikein: ilmoitti esimiehelle. Esimies kysyy ja selvittää, keitä työkavereita sijainen on tavannut ja keiden kanssa hän on töitä tehnyt. Esimies hoitaa asiat eteenpäin. Rivityöntekijä ei ole esimies, vaikka moni esimiehen elkein työpaikoilla muita työntekijöitä julkisesti nöyyryyttää ja kritisoi.. Sijainen eli toinen työntekijä toimi oikein. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni tunnustaa loukkaantuneensa sellaisesta, että häntä ei kutsuta johonkin tilaisuuteen?

Olen muutaman kerran joutunut tällaiseen tapahtumaan. Sanotaanko, että on ollut tiukka työputki menossa ja tuttava on kutsunut johonkin tilaisuuteen. Olen kyllä joka kerta kommentoinut, että en pääse työesteen vuoksi. No yksi kaunis päivä mua ei enää kutsutakaan. Kun kysyn syytä, saan vastaukseksi, että sä et pääse ikinä, kun olet aina töissä. No, joudun sitten selittelemään, että se oli vain ohimenevä kausi elämässäni, mutta nyt osallistun mielelläni kaikkiin, että laittakaa kutsua vaan kehiin.

En siis jää märehtimään asiaa, vaan otan asian rohkeasti esille asianomaisen kanssa. Tällaisista jutuista saattaa syntyä nopeasti väärinkäsityksiä.

Sukulaiset ovat katkaisseet välit minuun koska kuulema olen kieltäytynyt tulemasta juhliin yms. En ole koskaan kieltäytynyt, en vain saanut kutsuja. En myöskään lähettänyt kieltätymyksiä kutsuihin. Kuinka olisinkaan jos en ole saanut kutsuja. Olen myös kuulema puuttunut sellaisten sukulaisten asioihin joita en ole koskaan tavannut.

Olen päätellyt että kyse on ollut siitä, etten kertonut elämäni vaiheista eräällä phäiriöiselle sukulaiselle ja hän on järjestelmällisesti puhunut asioita minun nimissäni.

Hän aikanaan loukkaantui kun lukion jälkeen en hakeutunut hänen ehdottamalleen alalle vaan alalle josta itse olin kiinnostunut.

Ex mieheni lähti Mikkeliin tapaamaan  kaverian ja pyysi mukaan,sanoin että mitä minä "kolmantena pyöränä" eikä muutenkaan kiinnostanut mennä johonkin Mikkeliin. Lähtöpäivän aamuna ex sanoi hymyissä suin,että vielä ehtisin mukaan. Noin 10 min pihasta lähdön jälkeen tuli viesti että kääntyy vielä takaisin,jos muutan mieleni. Ja kun palasi kotiin,raivosi ettei minulle mikään kelpaa. Ihan kuin olisi jotain Pariisin reissua tarjonnut :D Mökötti viikon kun en innoissani  lähtenyt lumisateessa ajomatkalle Tampereelta Mikkeliin jonkun Peten  luo kahville.

Pyyhin temmin verhoihin homman lopuksi

Nainen sekosi täysin

Vierailija kirjoitti:

Pyyhin temmin verhoihin homman lopuksi

Nainen sekosi täysin

Mulla oli nainen, joka antoi tulla kasvoille, mutta sekosi jos sitä meni hiuksiin. Pyyhin temmin hiuksiin siis.

Samalla pesulla?

Työkaveri suuttui ja haukkui, kun en suostunut vaihtamaan työvuoroa.

Naapurin yh suuttui, kun en suostunut hoitamaan hänen lapsiaan eräs la päivä muutaman tunnin.

En tuntenut koko porukkaa ja oli omia menoja.

Yks ukko uhkaili turpaan vedolla, kun vein parkkipaikan hänen nokan edestä marketin pihalla. Huuteli vielä perään jne

Kaupassa sisällä huutelu jatkui "pitäis vetää turpaan" jne.

Psyko-ukko

Toin väärän merkkisen maidon exälle- sekosi täysin. 

Lopetin tapailun.

Eräs aiemmin melko läheinen sukulainen kuvitteli jostain syystä kuuluvansa ydinperheeseeni. Hän tuppautui perheemme retkille ja reissuille mukaan, ja koska hän oli tuolloin nuori aikuinen- ei häneltä raaskittu pyytää rahaakaan, vaikka usein tarjosimme ruuatkin.

Hän jostain syystä ihannoi minua ja puolisoani, jota pidimme tavallisena teinin / nuoren käytöksenä. (Itsekin katsoin teininä joitain muita sukulaisia ylöspäin mutta omat vanhemmat olivat tietyssä iässä tylsiä kalkkiksia).

Hän aikuistui ja ystävystyimme- pystyihän hän puhumaan minulle elämänsä vaikeistakin asioista, koska olin nähnyt hänen kasvunsa ja tiesin asian taustat. Aloin sitten itsekin toisinaan kertoa myös epäoikeuden mukaiseksi kokemistani tilanteista työelämässä, lasten päiväkodissa yms. Muuten juttelimme syvällisiä ja niitä näitä mutta toisinaan keskustelut olivat myös harmien kertomista puolin ja toisin.

Kerran hän kilahti minulle siitä, että olin kertonut erään ystäväni oudosta käytöksestä- hän ei kuulemma jaksa lähteä kanssani enää lenkille koska puin siellä vaan "Tiinan" ongelmia. No, huomautin että onhan me puitu sinun ja lapsuuden ystäväsi "Emmankin" välejä samalla tavalla. Tämä asia sitten jäi taakse ja aloin varoa hänen seurassaan mistään negatiivisesta puhumista. Jatkuu...

Jatkoa edelliseen...

Hänellä itsellään tuli sitten vaikea elämäntilanne, muun muassa vesivahinko sun muuta. Autoin ja ymmärsin- kyselin kuulumisia ja kannattelin - Ja vaikka hän tiesi että lapsemme uudessa päiväkodissa oli todella epäreilu tilanne lapsemme kannalta ja menetin jopa yöuniani, hän ei millään tavalla halunnut kuulla meidän perheen ongelmista koska hänellä on niin vaikeaa ja ei jaksa.... Miksi minun piti jaksaa sitten hänen ongelmiaan ja jopa auttaa jatkuvasti kun vastavuoroisuus puuttui kokonaan?

Hän alkoi sitten puhua, että ei tule lapsemme syntymäpäiville eikä osta kummilapselleen mitään lahjaa koska ei pysty tarjoamaan samaa kuin me vakavaraisemmat vanhemmat. Tein useita kertoja selväksi, että mielestäni ei ole tarvetta ostaa tai tuoda lahjoja - huomioida voi myös muuten- vaikka pyöräretken muodossa tai ihan vaan kahville tulemalla. Huomasin että hän muutenkin vertasi  itseään minuun ja laukoi sitten ääneen kuinka minä pidän häntä muka "huonompana"- tämä kaikki lienee hänen omaa epävarmuuttaan mutta aloin kokea oloni hänen seurassaan epämukavaksi.

Hän myös kyseli neuvoa asioihin- ja kun vastasin (neutraalisti) hän sanoi minun päteneen tai neuvoneen pyytämättä ja kuinka hän ei kaipaa neuvoja (vaikka juuri niitä pyysi).

Pidin kuitenkin tästä ihmisestä ja siedin näitä oikkuja koska ajattelin niiden olevan ohimeneviä vaiheita. En kirjoita enempää tarkempia tapahtumankuvauksia (vaikka niitä olisi) mutta välimme on viilentyneet seuraavista syistä:

- hän väittää minun sanoneen asioita joita on kuvitellut minun ajattelevan

- suuttui siitä kun pidin puoleni (kerrankin) eräässä itselle merkityksellisessä asiassa, jossa odotin häneltä lojaaliutta ja reiluutta

- hän ei siedä mitään negatiivista- en saa edes mainita hänen seurassaan ääneen että sisareni on hankala persoona- se on kuulemma juoruamista ja negailua

- hän ei tule edes kutsusta kummilastaan tapaamaan vaikka sanoo että haluaa pitää yhteyttä, aiemmin tavattiin ihan spontaanisti

- häneltä ei saanut pyytää apua, ja oli möykännyt asiasta toiselle sukulaiselle kuinka kehtasin -mutta unohti ne jatkuvat avut mitä itse oli saanut

- hän vertailee itseään minuun, joka on pidemmän päälle raskasta

- hän ei siedä minkään asian tuputtamista mutta tuputti kummilapselleen omia elämänvalintojaan ja ravinto- oppiaan yms

Hänen seuransa oli toisinaan kanamunan kuorilla kävelyä mutta pidin ihmisestä ja pidän edelleen siitä sisimmästä, jonka tunsin. Joskus harmittaa että yhteydenpitoa ei enää ole- mutta ehkä parempi näin, oli aika raskasta kuunnella toisen suusta " mitä ajattelen" . Kummilapsensa puolesta erityisesti harmittaa, kun kyseessä on esiteini joka haluaisi olla yhteydessä kummiinsa mutta ei uskalla enää kun ei tiedä mistä päin tuulee.

Somessa ollaan kovia suuttumaan. Kerran kommentoin erästä puskaradiojulkaisua ja ilmeisesti väärin, kun sieltä tuli joku rähjäämään että olen käsittänyt postauksen aivan väärin ja että tajuanko mistään mitään. Kommentoin vain että minulla on oikeus kommentoida miten parhaaksi näen jos noudatan hyviä tapoja. Edelleen jatkui rähjääminen ja kysymykseen vastauksen vaatiminen jolloin totesin, että jos minulta kysytään asiallisesti, mitä postauksellani tarkoitan, voin asiasta keskustella, mutta en ala tappelemaan. 😁😁

Jatkoa noihin kahteen pitkään vuodatukseen: tämä henkilö on usein suuttunut minulle siitä kuinka hän on OLETTANUT minun ajattelevan jostain hänen valinnoistaan yms.

Hän on myös murjottanut useita kertoja siitä että lapsiperheessä herätään aiemmin- hän oli siis itse halunnut jäädä yöksi ja tiesi päivärytmimme... Lapset nyt pitävät ääntä. Suuttui kerran siitäkin että mieheni kehtasi kolauttaa jotain astiaa kun hän nukkui... Lumihiutale...

Muistan lapsuudestani muutaman hieman herkkiksen aikuisen.

Olin ehkä neljävuotias ja kommentoin jotain ajattelematonta kyläpaikassa tarjoiluista. Liittyi jonkun mehun hassuun väriin, sellaista mitä nyt tuon ikäiset möläyttelee. Tää täti oli siis kuulemma aivan todella vihainen ja minun piti pyytää anteeksi. Tietysti tuolla tavalla opetetaan hienotunteisuutta ja ei päästellä suusta mitä sattuu, mutta jotenkin se suuttuminen oli vähän överiä tuossa tilanteessa.

En minä ainakaan jaksa pahoittaa mieltäni jonkun pikkulapsen jutuista. Näitä siis kävi useampikin, että tuntui, että aikuiset suuttuivat kauhean herkästi lapselle, eivätkä tajunneet että ei se ehkä ymmärrä vielä mitä se puhuu.

En tiedä liekö olematon syy ollut loukkaantua, mutta loukkaantui kuitenkin.

Olin tullut n 1/2 v sitten uuteen yritykseen ja meillä (myös kahdella kollegallani) oli taloushallinnon kanssa vähän väliä sama ongelma. En kerro nyt aihetta tarkemmin. Heillä tietyssä tiimissä joku tai jotkut teki samoja virheitä toistuvasti ja jännintä oli se että välillä virhettä ei tullut, mutta jostain se väärä toimintamalli putkahti taas esille. Tämä taloushallinnon porukka ja myös talousjohtaja oli itse sanonut meille hymyssä suin, että kerrottehan sitten jos pitää jotain korjata tai palauttakaa jos xx asia on väärin, no näin tehtiin. Minä jouduin ehkä 2-3 x laittamana heille näistä virheistä s postia (ihan asiallisen ystävälliseen tyyliin "moikka, pitäsköhän tuo tarkastaa kun sen pitäisi mennä xx tavalla).  Ehkä oli se 4. kerta kun sitten laitoin, että "tämä on taas väärin, se piti mennä ..... .... ... " 

Tämä jälkeen tuo porukka oli haukkunut (vain) minut asiattomasti kommunikoivaksi omalle pomolleen, joka taas oli vienyt asiaa jopa henkilöstöjohtajalle saakka, vaikka siis talossa pitkään olleet työkaverinikin olivat joutuneet korjauttamaan heillä toistuvia virheittä.  Sama porukka oli myös maininnut että heitä häiritään, jos joku menee vaan sermin viereen kysäisemään asioita. Tästä olivat valittaneet myös ympäri talon johtoa. Joo, se saattaa häiritä, mutta he itse tekevät ihan jatkuvasti samaa muille, tulivat tilanteesta riippumatta sermin taakse avokonttorilla "hei, anteeks että häiritsen, mutta tiedätkö......"  

Tää on just tätä kun osa porukkaa (keski-iän ylittäneitä naisia) on ollut lähes koko työiän samassa talossa ja/tai samoissa tehtävissä eikä ymmärretä yhtään sitä, että jos he tekevät virheitä niin siitä joku ehkä sanoo. 

SE KOIRA ÄLÄHTÄÄ JOHON KALIKKA KALAHTAA !

Vierailija kirjoitti:

Puoliso oli saunomassa sukulaisellaan, uusi sauna ja uusi kiuas. Kävin hakemassa sovitusti kotiin ja vaihdoin muutaman sanan sen sukulaisen kanssa. Puoliso huikkasi väliin, että oli tosi hyvät löylyt. Kommentoin sukulaiselle että ethän vaan antanut puolison lämmittää saunaa, kun se ei oikein ole vahvuusalueella. Juu, hän huomasi, puoliso sai pesän sammumaan kertaalleen ja sen jälkeen vielä unohti lisätä puita. Joo, tuttua hommaa, totesin.

Tänään puoliso tuli raivoamaan, että hän ei voi enää koskaan mennä ko. sukulaiselle, kun nolasin hänet niin pahasti. Että oli pakko dissata niin pahasti.

Puoliso on omassa suvussaan tunnettu siitä, ettei osaa tehdä tulia mihinkään tulipesään, ei edes grilliin hiilillä....

No mä ymmärrän sun puolisoa täysin, toi oli todella hänen nolaamista ja sinä olet se jolla ei ole käytöstapoja, sinusta toisen "puute" on hauska juttu jolla voi irvailla kustannuksellasi muille. Mitäpä mietit jos miehesi nolaisi sinut tuolla tavalla sinun kavereiden silmissä, vähätteleisi vaikka ajotaitoasi tms.  Olisit jo heivaamassa häntä ulos ja syyttäisit häntä tilannetajun ja empatian puutteesta. 

Nostin vaimon paitulia varovasti aamusella ja nussin sitä rajusti perseeseen!

Nyt sitte mykkäkoulua...

Minulla on eräs lapsuudenaikainen ystävä, ollaan siis oltu ystäviä jo varmana yli 40vuotta. Hän on ollut hyvin dominoiva aina. Jotenkin olen sen vaan sivuuttanut koska on muuten tosi hauska ja oltiin tosi paljon yhdessä pensakana ja nuorena.

Hän meni jo toiseen kertaan naimisiin toisella puolella Suomea, kutsui häihin, keksin jonkun työhön liittyvän tekosyyn etten nyt pääse, koska en todellakaan halunnut jo ihan siitä syystä että taloustilanne oli hankala, olisi pitänyt ostaa vaatteet, lahja, kustantaa majoitus ja bensat, muutenkin inhoan juhlia joista en tunne ketään muuta kuin juhlakalun, kauheeta pönöttämistä.

Hän loukkaantui... sanoi minulle useaa otteeseen vuosien päästäkin, että kun en tullut, vaikka se olisi ollut hänelle tärkeää ja koska hän kutsui minut??? Eli ilmeisesti ajatteli että en totellut häntä ja se oli se ärsytyksen aihe tässä. 

Niin siis unohditko että en päässyt koska oli xxx työasia (tai työmatka). Ilmeisesti itsekkäänä ja dominoivana ajatteli että hän olisi minun elämäni prioriteetissa ykkönen vielä nelikymppisenäkin :-)

Hän ei missään vaiheessa harmitellut sitä etten pääse, sanonut vaikka että "no voi harmi, ois ollu kiva nähdä sinutkin siellä". Pikemminkin vielä vuosien päästä äänensävy oli se että "sinä et tullut MINUN häihin". Kuulin jo sen sanomattoman jatkolauseen, että ...vaikka minä käskin sinun tulla !