Lue keskustelun säännöt.
Hauskimmat ja ärsyttävimmät kokemukset tilanteista, joissa joku suuttuu tai pahoittaa mielensä aivan olemattomista asioista!
Tällaista ketjua en muista AV:lla nähneeni, vaikka muuten tämä onkin ollut mahtava paikka bongailla ihmisten käyttäytymisen absurdeimpia piirteitä. Aloittakaamme!
Kommentit (833)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso oli saunomassa sukulaisellaan, uusi sauna ja uusi kiuas. Kävin hakemassa sovitusti kotiin ja vaihdoin muutaman sanan sen sukulaisen kanssa. Puoliso huikkasi väliin, että oli tosi hyvät löylyt. Kommentoin sukulaiselle että ethän vaan antanut puolison lämmittää saunaa, kun se ei oikein ole vahvuusalueella. Juu, hän huomasi, puoliso sai pesän sammumaan kertaalleen ja sen jälkeen vielä unohti lisätä puita. Joo, tuttua hommaa, totesin.
Tänään puoliso tuli raivoamaan, että hän ei voi enää koskaan mennä ko. sukulaiselle, kun nolasin hänet niin pahasti. Että oli pakko dissata niin pahasti.
Puoliso on omassa suvussaan tunnettu siitä, ettei osaa tehdä tulia mihinkään tulipesään, ei edes grilliin hiilillä....
No mä ymmärrän sun puolisoa täysin, toi oli todella hänen nolaamista ja sinä olet se jolla ei ole käytöstapoja, sinusta toisen "puute" on hausk
Olen itsekin ollut tuollaisen "vitsailun" kohteena perheenjäsenen toimesta. Pitkään sitä jaksoi kuunnella hiljaa (en nauranut mukana tms, jonka luulisi kertovan, ettei tilanne ole itselleni millään tasolla huvittava), kunnes lopulta aloin kertomaan, että kommentista tuli tosi paha mieli.
....ja olinkin silloin vain "huumorintajuton", "kanssasi saa kävellä munankuorilla" jne. Niin, sehän on varmaan jokaisesta ratkiriemukasta kuunnella huumoriin verhottua pilkkaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli ollut pari viikkoa uusi työntekijä töissä. Halusin olla ystävällinen ja jutella jotain, niin kysyin "mites oot täällä viihtynyt :)?"
Hän oikein ääntään korottaen vastasi "ja mikähän kysymys tuo oli olevinaan?!?" Toistin kysymäni ja poistuin vähin äänin paikalta.
Oli tainnut aika nopeesti saada napit jonkun kanssa vastakkain :D
Vierailija kirjoitti:
Masennusdiagnoosin saanut otti pahasti itseensä, kun seurassa oleva toinen, vakavammin mt-ongelmainen sai dissosiaatiokohtauksen. Masentunut valitti että se oli teeskentelyä ja huomionhakua, jolla haluttiin viedä huomio pois masentuneen kärsimyksistä. Tuntui erityisen julmalta tämän masentuneen suusta, kun hän usein itse tuskitteli, kuinka ihmiset eivät ymmärrä eivätkä ota todesta hänen mt-ongelmiaan ja pitävät niitä keksittyinä.
Tämä on hyvä esimerkki yleisestä ilmiöstä: loukkaava ihminen käyttää niitä sanoja jotka häntä ovat loukanneet, vaikka ne eivät sopisi kohteeseensa.
Pulleaksi haukuttu voi hakkua laihojakin lihaviksi, ja silmälaisestaan kiusattu haukkuu silmälasittomia rillipäiksi, yms.
Vierailija kirjoitti:
Tein elämäntaparemontin ja lisääntyneen liikunnan ansiosta selkäkivut katosi. Erehdyin työpaikalla KERRAN mainitsemaan, että kivempi painaa duunia, kun on saanut ennen niin kipeän selän kuntoon. Työkaveri otti tämän niin, että vittuilin hänen läskeistään ja syyllistin kaikkia ylipainoisia huonoista elämäntavoista :o Ei tulis pieneen mieleenkään kenenkään kiloja arvostella :(
Iteppä kantavat kilonsa. Käyn kerran pari viikossa samasta syystä kuntosalilla ja vesiliikunnassa. Vielä kukaan ole suuttunu. Päin vastoin. Työkaverisi sai Viiden pisteen vihjeen ja Suuttui.Ikävä ihminen.Jossain ketjussa näytävät kehuvan kuinka paljon heillä on todella Inhottavia kavereita. Onkoo ne niitä Masokisteja? Minulla on riitäny mukavia kavereita. Huumorin tajuni on rajaton kunhan se ei kodistu minuun.
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta eikö näillä "mulla on oikeus raivota ja suuttua kaikesta"-ihmisillä ole normaalia menettämisen pelkoa ? Ts. Eivät pelkää että menettävät läheisensä jatkuvalla raivoamisella?
Ei, kun se raivo vaan tulee yllättäen. Ei kai kukaan raivoaisi mistään, jos sen voisi välttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän alkoi sitten puhua, että ei tule lapsemme syntymäpäiville eikä osta kummilapselleen mitään lahjaa koska ei pysty tarjoamaan samaa kuin me vakavaraisemmat vanhemmat.
Tähän pakko kommentoida, että oletko varma ettet ole tällaista jollakin tavalla osoittanut?
Osallistuin aikoinaan lähisukulaisen lapsen ristiäisiin. Olin köyhä opiskelija, niin päätin tehdä itse lahjan (askartelin mielestäni tosi kivan jutun). Käytin siihen aikaa ja vaivaa, tuli ainakin ihan suoraan sydämestä sen sijaan, että olisin kaupasta ostanut jotakin.
Ja sukulaisenikin oli siis, että ei tarvitse olla ihmeellistä lahjaa, pääasia että tulet.
No joo, koitti juhlapäivä, ja annoin tuon lahjan. Sukulaiseni ilme oli jo vähän että "Okei...?". Itseänikin alkoi koko lahja hävettää katsellessani lahjapöytää, joka notkui mitä kalleimmista lahjoista.
Laittoi myöhemmin kuvallisen kiitosviestin, jossa oli kuva lahjapöydästä. Siinä näytti olevan kaikki muut lahjat (ne kalliit ja hienot), mutta omaani ei kuvassa ollut.
Kyllä tuo kokemus nykyään pistää miettimään, että viitsinkö mennä juhliin jos ei juuri sillä hetkellä ole varaa panostaa lahjaan.
Raxutin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rupesin kerran kertomaan näkemääni unta erään ihmisen kuullen. En saanut kertoa loppuun, koska hän suuttui että pilkkaan jumalaa.
Unessa oli torni. Siitäkös tietyn uskonnon edustaja triggeröityi.
Mikä helvetin torni? Mitä uskonnot tuohon liittyy mitenkään?
Vartiotorni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raxutin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rupesin kerran kertomaan näkemääni unta erään ihmisen kuullen. En saanut kertoa loppuun, koska hän suuttui että pilkkaan jumalaa.
Unessa oli torni. Siitäkös tietyn uskonnon edustaja triggeröityi.
Mikä helvetin torni? Mitä uskonnot tuohon liittyy mitenkään?
Jehovan todistajien Vartiotorni-lehti. Miten voit olla noin tietämätön yleisistä asioista?
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttävintä on se, kun joku suuttuu jostain eikä suostu edes kertomaan, mistä. Jokunen vuosi sitten opiskellessani olin tekemisissä tällaisen ihmisen kanssa ja voi kiesus että oli rasittavaa. Minun olisi muka pitänyt itse hoksata, missä kohden mokasin. No en todellakaan hoksannut. Tietoisesti en ollut häntä millään tavoin loukannut - en yleensäkään näe mitään syytä ketään loukata joten miksi halvatussa olisin niin tehnyt?! Mutta meillä on kaikilla omat kipukynnyksemme ja hänellä se oli tosi alhaalla. Siis miten voisin korjata käytöstäni, jos en edes tiedä, mitä olen tehnyt tai sanonut väärin??!!
Suku tekee tätä. Muhun otetaan yhteyttä ja sukulainen kysyy jostain asiasta, josta mulla ei ole harmaimman karvan aavistustakaan. Kysyn sitten että voisiko selittää mistä on kyse jospa vaikka voisin vastata jotain. Tulee hiljaisuus. Muutaman hetken jälkeen puhelu katkaistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että siskoni häpeää minua (ehkä koska olen ruma tai nolo, kun taas siskoni on nätti ja hieno), sillä hän pitää aina huolen, etteivät hänen kaverinsa koskaan näe minua vilaukseltakaan. Kun kysyin häneltä että häpeääkö hän minua, hän räjähti raivoamaan, miten kaikki aina liity minuun. Kun erehdyin perustelemaan kysymystäni, haukkui vainoharhaiseksi. Minusta kysymykseni oli ihan sopiva, kun aika paljon näyttäisi liittyvän asia juuri minuun? Miksei voi vain vastata että häpeääkö vai ei, tai kertoa miksi käyttäytyy noin, vaan pitää suuttua, esittää ettei ilmiötä ole olemassakaan ja ilkeästi haukkua vainoharhaiseksi kuin minä olisin tilanteessa paha, suuttua kuin olisin sanonut jotain törkeää? En uskaltanut raivoajalta enempää kysellä, vaan piti jättää asia siihen, vaikken vastausta saanutkaan. Tuo hänen reaktionsa kysymykseeni hämmensi minua vielä enemmän kuin itse asia.
Muut pe
Oletko ehkä sisartasi nätimpi ja/tai fiksumpi?
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että siskoni häpeää minua (ehkä koska olen ruma tai nolo, kun taas siskoni on nätti ja hieno), sillä hän pitää aina huolen, etteivät hänen kaverinsa koskaan näe minua vilaukseltakaan. Kun kysyin häneltä että häpeääkö hän minua, hän räjähti raivoamaan, miten kaikki aina liity minuun. Kun erehdyin perustelemaan kysymystäni, haukkui vainoharhaiseksi. Minusta kysymykseni oli ihan sopiva, kun aika paljon näyttäisi liittyvän asia juuri minuun? Miksei voi vain vastata että häpeääkö vai ei, tai kertoa miksi käyttäytyy noin, vaan pitää suuttua, esittää ettei ilmiötä ole olemassakaan ja ilkeästi haukkua vainoharhaiseksi kuin minä olisin tilanteessa paha, suuttua kuin olisin sanonut jotain törkeää? En uskaltanut raivoajalta enempää kysellä, vaan piti jättää asia siihen, vaikken vastausta saanutkaan. Tuo hänen reaktionsa kysymykseeni hämmensi m
Onko hänellä kavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suostunut tunnustautumaan erään entisen koulukaverin lapsen isäksi. Välittäjä ollut henkilö veti totaaliset kiukut. Pitkään vielä lähetteli sekopäisiä viestejä.
Vierailija kirjoitti:
kun sanoin jehovan todistajia jehoviksi. tällä loukkaantujalla kun on sukulaiset jehovan todistajia.
Kai tiesit, että Jehova tarkoittaa tuon uskonnon jumaluuden nimeä? Miten voit olla noin sivistymätön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne mummon antamat ruuat piti heittää roskiin? Mitä ihmettä?
Tätä olen miettinyt jo lähes 30 vuotta...Olen siis sen jutun kertoja (poikaystävän mummin luona kyläily).
Poikaystävä oli vaan jääräpäisesti ja periaatteellisesti päättänyt, että mummilta ei oteta vastaan mitään syötäviä mukaan vietäväksi. En tajunnut silloin, en tajua tänä päivänäkään. Ikinä en ole törmännyt samanlaiseen ilmiöön; toivottavasti en törmääkään.
Aiheesta väännettiin koko bussimatka ja harkitsin vakavasti, että menköön poikaystävä sitten eri osoitteeseen ja meidän juttu loppuu tähän. Mutta piti tehdä lopulta nopea ratkaisu ja valitsin silloin poikaystävän. Aivan hulluahan se oli koko juttu eikä ajallinenkaan etäisyys tapahtumaan ole tuonut ymmärrystä, miksi poikaystävä oli ehdoton: mumm
Minulla oli tuollainen "erikoinen" mummu ja "erikoinen" äiti. En suostunut ottamaan heiltä mitään vastaan koska he olisivat väittäneet sen avulla kuinka paljon ovat minua auttaneet ja kuinka kiittämätön musta lammas olen jne jne
Joskus voi näitä kummia raivareita selittää se, että on vihainen jostakin aikaisemmin sattuneen ihan muun ihmisen käytöksen vuoksi eikä ole reagoinut siihen. Muhiva huonotuulisuus sitten purskahtaa pienestäkin ja ihan epäloogisesti ja kohdistua viattomaan ihmiseen. Selityksenä voi joskus myös olla pitkäaikainen nyreys ja sietäminen jonkun ihmisen toilailuja tai asenteita kohtaan ja sitten valvomatta olevasta alitajunnasta ryöpsähtääkin yhtäkkiä asianomaisen itsensäkin yllätykseksi jokin sekopäinen kilahdus.
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa noihin kahteen pitkään vuodatukseen: tämä henkilö on usein suuttunut minulle siitä kuinka hän on OLETTANUT minun ajattelevan jostain hänen valinnoistaan yms.
Hän on myös murjottanut useita kertoja siitä että lapsiperheessä herätään aiemmin- hän oli siis itse halunnut jäädä yöksi ja tiesi päivärytmimme... Lapset nyt pitävät ääntä. Suuttui kerran siitäkin että mieheni kehtasi kolauttaa jotain astiaa kun hän nukkui... Lumihiutale...
Tuo että hän suuttuu nollasta sataan ja hänen kanssaan on kuin kävelisi munankuorilla, kuulostaa ihan epävakaalta persoonallisuushäiriöltä. Eli ihan ulkoisesti malliperheessäkin voi vanhemmat olla tunnekylmiä ja etäisiä tai alkoholisteja tai narsisteja. Hakikohan tuo nuori teiltä asioita, joita ei saanut omasta kodistaan? Välittämistä, huomioo ja lämminhenkisyyttä ym. Monet tällaisten perheiden nuoret hakeutuvat "roikkumaan" ystäviensä tai sukulaistensa perheisiin jossa on lämpöä ja hyvä olla vain saadakseen sijaiskokemuksia siitä välittämisestä ja lämminhenkisyydestä. Sitten voi tulla viha ja katkeruus, että miksi tämä ei voi olla mun perhe.
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi näitä kummia raivareita selittää se, että on vihainen jostakin aikaisemmin sattuneen ihan muun ihmisen käytöksen vuoksi eikä ole reagoinut siihen. Muhiva huonotuulisuus sitten purskahtaa pienestäkin ja ihan epäloogisesti ja kohdistua viattomaan ihmiseen. Selityksenä voi joskus myös olla pitkäaikainen nyreys ja sietäminen jonkun ihmisen toilailuja tai asenteita kohtaan ja sitten valvomatta olevasta alitajunnasta ryöpsähtääkin yhtäkkiä asianomaisen itsensäkin yllätykseksi jokin sekopäinen kilahdus.
Tämä. Itselläni yksi läheinen käyttäytyi vuosikausia tosi törkeästi minua kohtaan, tiesi kyllä varmasti loukkaavansa, mutta kaikki naamioitiin vitsiin, jota minä sitten huumorintajuttomana en ymmärrä (pilkaten siis ominaisuuksiani, taitojani, ulkonäköäni jne).
En vaan pysty enää olemaan hänen kanssaan tekemisissä. Sitä pahaa mieltä on kertynyt niin paljon, ettei hänen tarvitse enää kummoistakaan sanoa, kun jo pahoitan mieleni. Hän itse ei näe asiaa näin, vaan minä kuulema tarvitsisin ammattiapua, hän ei voi minua alkaa terapioimaan. Anteeksi ei ole siis koskaan pyytänyt, saati puolella sanallakaan ymmärtäneensä käyttytyneensä tosi kurjasti.
En vaan itse enää nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin katkaista välit. Luultavasti hänen versiossaan saattaisi kertoilla, miten kilahdin ja katkaisin välit henkisten ongelmieni takia ihan mitättömästä syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän alkoi sitten puhua, että ei tule lapsemme syntymäpäiville eikä osta kummilapselleen mitään lahjaa koska ei pysty tarjoamaan samaa kuin me vakavaraisemmat vanhemmat.
Tähän pakko kommentoida, että oletko varma ettet ole tällaista jollakin tavalla osoittanut?
Osallistuin aikoinaan lähisukulaisen lapsen ristiäisiin. Olin köyhä opiskelija, niin päätin tehdä itse lahjan (askartelin mielestäni tosi kivan jutun). Käytin siihen aikaa ja vaivaa, tuli ainakin ihan suoraan sydämestä sen sijaan, että olisin kaupasta ostanut jotakin.
Ja sukulaisenikin oli siis, että ei tarvitse olla ihmeellistä lahjaa, pääasia että tulet.
No joo, koitti juhlapäivä, ja annoin tuon lahjan. Sukulaiseni ilme oli jo vähän että "Okei...?". Itseänikin alkoi koko lahja hävettää katsellessani lahjapöytää, joka notkui mitä kalleimmista lahjoista.
Kuten kirjoitin, hän oli jotenkin epävarma itsestään ja mielestäni (olin ja olen edelleen oikeasti sitä mieltä) että materia lahjat on oikeastaan turhia- tämä ihminen vaan sattui itse olemaan aiemmin melkoinen materialisti ja koska minä olin ostellut hänelle lahjoja lapsuudessaan ja nuoruudessaan, hän luultavasti luuli että on jotenkin kiitollisuudenvelassa ja pitäisi ostaa myös. Keskustelimme tästä myös, ja tein selväksi että materiaali ei ole tärkeää, vaan lämpimät muistot.
Luultavasti nämä olivat siis hänen omaa epävarmuuttaan ja piti itseään ihan syyttä muita huonompana.
En tiedä, mutta olen jälkikäteen miettinyt että ehkä hän sai sillä "olen muita huonompi" hokemisella muut aina sanomaan kuinka ihana ja kiva hän on jne. Luultavasti hän koki myös turhaan huonoa omaa tuntoa siitä että ei ostanut lahjoja, koska saattoi kuitenkin juuri lapsen synttäreitä edeltäneenä päivänä postata someen kuvia ravintolassa syömisestä tai uudesta merkkivaatteesta.
Ostamme itse lapselle mitä hän tarvitsee emmekä odota lahjoja keneltäkään- varsinkaan pienipalkkaisessa työssä olevalta kummilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän alkoi sitten puhua, että ei tule lapsemme syntymäpäiville eikä osta kummilapselleen mitään lahjaa koska ei pysty tarjoamaan samaa kuin me vakavaraisemmat vanhemmat.
Tähän pakko kommentoida, että oletko varma ettet ole tällaista jollakin tavalla osoittanut?
Osallistuin aikoinaan lähisukulaisen lapsen ristiäisiin. Olin köyhä opiskelija, niin päätin tehdä itse lahjan (askartelin mielestäni tosi kivan jutun). Käytin siihen aikaa ja vaivaa, tuli ainakin ihan suoraan sydämestä sen sijaan, että olisin kaupasta ostanut jotakin.
Ja sukulaisenikin oli siis, että ei tarvitse olla ihmeellistä lahjaa, pääasia että tulet.
No joo, koitti juhlapäivä, ja annoin tuon lahjan. Sukulaiseni ilme oli jo vähän että "Okei...?". Itseänikin alkoi koko lahja hävettää katsellessani lahjapöyt
Kuten kirjoitin, hän oli jotenkin epävarma itsestään ja mielestäni (olin ja olen edelleen oikeasti sitä mieltä) että materia lahjat on oikeastaan turhia- tämä ihminen vaan sattui itse olemaan aiemmin melkoinen materialisti ja koska minä olin ostellut hänelle lahjoja lapsuudessaan ja nuoruudessaan, hän luultavasti luuli että on jotenkin kiitollisuudenvelassa ja pitäisi ostaa myös. Keskustelimme tästä myös, ja tein selväksi että materiaali ei ole tärkeää, vaan lämpimät muistot.
Luultavasti nämä olivat siis hänen omaa epävarmuuttaan ja piti itseään ihan syyttä muita huonompana.
En tiedä, mutta olen jälkikäteen miettinyt että ehkä hän sai sillä "olen muita huonompi" hokemisella muut aina sanomaan kuinka ihana ja kiva hän on jne. Luultavasti hän koki myös turhaan huonoa omaa tuntoa siitä että ei ostanut lahjoja, koska saattoi kuitenkin juuri lapsen synttäreitä edeltäneenä päivänä postata someen kuvia ravintolassa syömisestä tai uudesta merkkivaatteesta.
Ostamme itse lapselle mitä hän tarvitsee emmekä odota lahjoja keneltäkään- varsinkaan pienipalkkaisessa työssä olevalta kummilta.
Tarkoitinkin, että joskus ei ehkä itse huomaa mitä toiselle sanattomasti viestii. Kuten tuossa omassa erimerkissänikin oli todettu, ettei lahja ole tärkeää, mutta se lopputulema kuitenkin pisti suoraan hävettämään, että menin koko juhliin tekeleineni. En ole tästä kylläkään koskaan tälle sanonut, mutta jätin menemättä milloin milläkin verukkeilla seuraaviin juhliin niin kauaa, kun oli varaa ostaa jotain ns. hienompaa tuomiseksi.
Siihem mitää teorioita tartte. Mulle ainaski on tärkeempi, mun uus riisselimersu, ku kaverin 7. Häät. Se merssu kestää 20vuotta. Kaveri erois viimestään 2vuorem päästä.