Hauskimmat ja ärsyttävimmät kokemukset tilanteista, joissa joku suuttuu tai pahoittaa mielensä aivan olemattomista asioista!

Raxutin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rupesin kerran kertomaan näkemääni unta erään ihmisen kuullen. En saanut kertoa loppuun, koska hän suuttui että pilkkaan jumalaa.

Unessa oli torni. Siitäkös tietyn uskonnon edustaja triggeröityi.

Mikä helvetin torni? Mitä uskonnot tuohon liittyy mitenkään?

Jehovan todistajien vartiotorni?

Raxutin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rupesin kerran kertomaan näkemääni unta erään ihmisen kuullen. En saanut kertoa loppuun, koska hän suuttui että pilkkaan jumalaa.

Unessa oli torni. Siitäkös tietyn uskonnon edustaja triggeröityi.

Mikä helvetin torni? Mitä uskonnot tuohon liittyy mitenkään?

Olisko kyseessä sellainen torni josta kuuluu rukouskutsut ym?

Pelattiin kaveriporukalla eräällä mökillä kesäyönä kännissä Monopolia. Yksi suuttui kun paljastui että toinen henkilö porukasta oli huijannut pelissä. Murjotti monta tuntia eikä puhunut kellekkään :D

Vierailija kirjoitti:

Pelattiin kaveriporukalla eräällä mökillä kesäyönä kännissä Monopolia. Yksi suuttui kun paljastui että toinen henkilö porukasta oli huijannut pelissä. Murjotti monta tuntia eikä puhunut kellekkään :D

Ja tämä suuttunut henkilö vielä laskeskeli kauan pelin päättymisen jälkeen että olisiko voinut itse voittaa jos pelissä ei olisi huijattu.. Huoh, liika kilpailuvietti on kyllä joskus ärsyttävää. Ja kyse oli kuitenkin vain kännimonopolista.

Vierailija kirjoitti:

Miehen sisko on aika hemmoteltu prinsessa, ja hän suutahtaa usein ihan absurdeista asioista. Esimerkiksi kesällä mökillä hän suuttui ja kiukutteli koko viikonlopun, kun hänen jumalaisiin hiuksiinsa lensi hirvikärpänen. Muiden olisi pitänyt jotenkin estää se.

Tämä oli hyvä :D  Tälläisesta prinsessa-hahmosta saisi rakennettua hyvän sketsihahmon..

Sanoin, etten tykkää suklaasta ja koulukaveri veti nerneen nenään. Jotenkin kuulemma piilovittuillen haukuin häntä läskiksi.

Ärsyttävintä on se, kun joku suuttuu jostain eikä suostu edes kertomaan, mistä. Jokunen vuosi sitten opiskellessani olin tekemisissä tällaisen ihmisen kanssa ja voi kiesus että oli rasittavaa. Minun olisi muka pitänyt itse hoksata, missä kohden mokasin. No en todellakaan hoksannut. Tietoisesti en ollut häntä millään tavoin loukannut - en yleensäkään näe mitään syytä ketään loukata joten miksi halvatussa olisin niin tehnyt?! Mutta meillä on kaikilla omat kipukynnyksemme ja hänellä se oli tosi alhaalla. Siis miten voisin korjata käytöstäni, jos en edes tiedä, mitä olen tehnyt tai sanonut väärin??!!

Juteltiin opiskelukavereiden kanssa niitä näitä mukavia ja puheeksi tuli yhden kaverin (Taina) häämatka. Minna sitten toteamaan tälle Tainalle, niin kuin nyt usein tällaisissa tilanteissa todetaan: "Kyllä mullekin kelpaisi kahden viikon loma Thaimaahan."

Monien muiden myötäillessä samaa ja jutun jatkuessa hyvässä hengessä.

Noin kahden viikon päästä tästä juttutuokiosta Taina avautui minulle: "Vit*ttaa kun se Minna silloin sanoi, että kelpaisi mullekin Thaimaan matka. Ihan kuin minäkään sinne kovin usein pääsisin!"

Kuuntelin suu auki, että voiko joku oikeasti loukkaantua tuollaisesta normaalista small-talkista.... mutta näköjään.

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta eikö näillä "mulla on oikeus raivota ja suuttua kaikesta"-ihmisillä ole normaalia menettämisen pelkoa ? Ts. Eivät pelkää että menettävät läheisensä jatkuvalla raivoamisella?

Ne hankkivat lähelleen tossukoita, jotka mahdollistavat ja katsovat raivoamisen läpi sormien.

Minulla ja kaverilla oli sama harrastus lapsesta asti, mutta motivaatio harjoittelemiseen ei ollut kaverilla pidemmän päälle riittänyt. Hän yritti vielä harrastella satunnaisesti, mutta lannistui aina koska kehitystä ei ollut tapahtunut viime yrityksen jälkeen ja hän olisi halunnut olla lajissa hyvä. Toisinaan kun itse harrastin kaveri tuli mukaan katsomaan. Hän käski aina ärsyyntyneenä että minun pitää lopettaa harrastaminen kokonaan siksi aikaa, että hän on päässyt tasolleni (hän oli lopettanut miltei 10v aiemmin) koska häntä rasittaa kun kehityn lajissa. 

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävintä on se, kun joku suuttuu jostain eikä suostu edes kertomaan, mistä. Jokunen vuosi sitten opiskellessani olin tekemisissä tällaisen ihmisen kanssa ja voi kiesus että oli rasittavaa. Minun olisi muka pitänyt itse hoksata, missä kohden mokasin. No en todellakaan hoksannut. Tietoisesti en ollut häntä millään tavoin loukannut - en yleensäkään näe mitään syytä ketään loukata joten miksi halvatussa olisin niin tehnyt?! Mutta meillä on kaikilla omat kipukynnyksemme ja hänellä se oli tosi alhaalla. Siis miten voisin korjata käytöstäni, jos en edes tiedä, mitä olen tehnyt tai sanonut väärin??!!

Tällaiset ovat kyllä pahimpia. Kunnon marttyyrikäytöstä ja toisen alistamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelattiin kaveriporukalla eräällä mökillä kesäyönä kännissä Monopolia. Yksi suuttui kun paljastui että toinen henkilö porukasta oli huijannut pelissä. Murjotti monta tuntia eikä puhunut kellekkään :D

Ja tämä suuttunut henkilö vielä laskeskeli kauan pelin päättymisen jälkeen että olisiko voinut itse voittaa jos pelissä ei olisi huijattu.. Huoh, liika kilpailuvietti on kyllä joskus ärsyttävää. Ja kyse oli kuitenkin vain kännimonopolista.

No jos itse olisit pelannut ihan tosissasi etkä "vain kännissä läpällä silleen EVVK", niin kyllä varmaan ärsyttäisi, kun aikaasi on joku epärehellinen pelaaja tuhlannut. Ehkä tuo yksi saattoi vähän ylireagoida, mutta ei kyllä liikene minulta arvostusta sille huijarillekaan. Jos kerran on ihan sama voittaako vai ei (mitä nyt vähän kännimonopolia), niin miksi pitää huijata ja viedä muiden ilo ja tasapuolinen mahdollisuus voittaa? Tärkeintä ei ole ehkä voitto, mutta entäs se reilu peli? Ai mutta, kännimonopolissa reiluuden vaatiminen on vain nipottamista, pitää olla hauskaa ja ei saa välittää.

Eniten minua tässä vaivaa se miten vähättelevästi huijaamiseen suhtaudut. Huijari ei tehnyt väärin, mutta hyi sitä, joka kehtasi pelata tosissaan kännimonopolia?

Epäilen, että siskoni häpeää minua (ehkä koska olen ruma tai nolo, kun taas siskoni on nätti ja hieno), sillä hän pitää aina huolen, etteivät hänen kaverinsa koskaan näe minua vilaukseltakaan. Kun kysyin häneltä että häpeääkö hän minua, hän räjähti raivoamaan, miten kaikki aina liity minuun. Kun erehdyin perustelemaan kysymystäni, haukkui vainoharhaiseksi. Minusta kysymykseni oli ihan sopiva, kun aika paljon näyttäisi liittyvän asia juuri minuun? Miksei voi vain vastata että häpeääkö vai ei, tai kertoa miksi käyttäytyy noin, vaan pitää suuttua, esittää ettei ilmiötä ole olemassakaan ja ilkeästi haukkua vainoharhaiseksi kuin minä olisin tilanteessa paha, suuttua kuin olisin sanonut jotain törkeää? En uskaltanut raivoajalta enempää kysellä, vaan piti jättää asia siihen, vaikken vastausta saanutkaan. Tuo hänen reaktionsa kysymykseeni hämmensi minua vielä enemmän kuin itse asia.

Muut perheemme jäsenet saavat nähdä sisareni kavereita ja olla heidän kanssaan jopa tekemisissä, mutta jostain syystä minut täytyy pitää heistä kaukana kaikin keinoin. Joskus on jopa huvittavaa, kun tällainen kohtaaminen on vaarassa tapahtua, niin siskoni keksii aina jotain sen välttämiseksi. Kyllähän syy tuollaiseen on oltava...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelattiin kaveriporukalla eräällä mökillä kesäyönä kännissä Monopolia. Yksi suuttui kun paljastui että toinen henkilö porukasta oli huijannut pelissä. Murjotti monta tuntia eikä puhunut kellekkään :D

Ja tämä suuttunut henkilö vielä laskeskeli kauan pelin päättymisen jälkeen että olisiko voinut itse voittaa jos pelissä ei olisi huijattu.. Huoh, liika kilpailuvietti on kyllä joskus ärsyttävää. Ja kyse oli kuitenkin vain kännimonopolista.

No jos itse olisit pelannut ihan tosissasi etkä "vain kännissä läpällä silleen EVVK", niin kyllä varmaan ärsyttäisi, kun aikaasi on joku epärehellinen pelaaja tuhlannut. Ehkä tuo yksi saattoi vähän ylireagoida, mutta ei kyllä liikene minulta arvostusta sille huijarillekaan. Jos kerran on ihan sama voittaako vai ei (mitä nyt vähän kännimonopolia), niin miksi pitää huijata ja viedä muiden ilo ja tasapuolinen mahdollisuus voittaa? Tärkeintä ei ole ehkä voitto, mutta entäs se reilu peli? Ai mutta, kännimonopolissa reiluuden vaatiminen on vain nipottamista, pitää olla hauskaa ja ei saa välittää.

Eniten minua tässä vaivaa se miten vähättelevästi huijaamiseen suhtaudut. Huijari ei tehnyt väärin, mutta hyi sitä, joka kehtasi pelata tosissaan kännimonopolia?

Öö tuota noin... varmaan kaikkien mielestä reilu peli on kivempaa kuin huijaaminen, mutta tuon tarinan pointtihan oli sen möksähtäneen tyypin täydellinen ylireagointi toisen huijaamiseen. Vähän niin kuin sinun reaktiosi nyt siihen, että mielestäsi em. tarinan kertoja vähättelee huijaamista. Se on tapahtuneeseen nähden suhteetonta.

T. eri kuin jota kommentoit

Yksi miespuolinen kaveri joskus kauan sitten.

Kaveri: mistähän saisi tilattua sellaisia ja tällaisia vaatteita...?

Minä: en tiedä, kannattaa katsoa paikasta A, B, C?

Kaveri* hirveät kilarit siitä että miksi pitää auttaa jos ei kerran ole aivan  varma*

Tästä on jo 10 vuotta aikaa, olin silloin 19 ja asuin vielä porukoilla. Seurustelin pojan kanssa joka asui n 70 km päässä toisessa kaupungissa ja oltiin just päätetty muuttaa yhteen hänen paikkakunnalleen. Tekstasin sit yhdelle mun hyvälle ystävälle tästä innoissani kun oltiin saatu kämppä että muutan nyt sinne niin kaverin vastaus oli jotain tyyliä "no varmaan sit ihan sama lopettaa tää ystävyys kun ei nähäkkä enää ikinä" :D Ja siis jatko tota vittuilua jonkin aikaa siinä.

En ymmärrä oliko toi kateutta siis ja millä järjellä, itse oli kuitenkin asunut jo 2 vuotta poikaystävänsä kanssa yhdessä ja toi kaupunki minne olin muuttamas oli paljon pienempi kuin tuo kotikaupunki?!

Myöhemmin meidän ystävyys kyllä loppui sitten muista syistä, toki nekin hänen perseilyyn liittyviä.

Lapseni koulussa oli tietovisa, mutta voittajaa ei saanut juhlia, koska viimeiseksi tulleelle tuli paha mieli. :) Ja kyse kohta murkkuikäisistä, ei mistään ekaluokkalaisista. 

Vierailija kirjoitti:

Lapseni koulussa oli tietovisa, mutta voittajaa ei saanut juhlia, koska viimeiseksi tulleelle tuli paha mieli. :) Ja kyse kohta murkkuikäisistä, ei mistään ekaluokkalaisista. 

:DDDDDDD

Mä sain rintasyöpädiagnoosin.

Kerroin tämän (tietysti itkien) töissä pomolleni (joka on muuten lääkäri)

ja kommentti oli: mitä sä sitä itket, sehän on vaan nips naps leikkaus.

Jäin sanattomaksi.

Hahah uskomattomia tarinoita, jatkakaa! :D

Itsellänikin on yksi jaettavaksi: olin viime kesänä kaverini kanssa kaupungilla ja hän pistäytyi Postissa noutamassa nettikaupasta tilaamiaan vaatteitaan. Odottelin ulkona ja hetken päästä hän astui ulos valtavan paketin kanssa, ja naureskellen totesin että ompa iso paketti! Hän suuttui saman tien silmittömästi ja alkoi tivaamaan, että vihjaanko että hän on lihava. Olin ihan että häh nyt en kyllä ymmärrä yhtään, johon hän vastasi että no kun kerta mun mukaan hänen vaatteensa vievät niin paljon tilaa.

Välit olivat tämän jälkeen pitkään viileät.