Hauskimmat ja ärsyttävimmät kokemukset tilanteista, joissa joku suuttuu tai pahoittaa mielensä aivan olemattomista asioista!

Olin ostanut auton, ensimmäisen oman ja uuden auton, johon otin lainan. En ole pinnallinen, mutta tästä ostoksesta olin kieltämättä onnellinen vaikka kyseessä oli normaali perheauto, ei mikään luxusmerkki. 

Ystävän kanssa sitten juteltiin hankinnoista ja sanoin, että on jotenkin aikuinen olo kun on uusi auto ja tuntuu, että elämä alkaa olla sellaista mistä haaveili. 

Välit meni poikki. 

Selän takana on kertonut syyksi, että puheeni olivat törkeitä, koska hän oli juuri mennyt naimisiin ja löytänyt elämänsä rakkauden. Niin, en minäkään ymmärrä. 

Myönnän, että välillä mietin tätä pulmaa yhä vaikka ihmistä en kaipaa. Teoriota?

Kaverillani oli monta isoa, riehakasta ja vähäisesti koulutettua koiraa. Hän kehui kuinka ne hänestä ovat maailman ihanimmat ja parhaimmat koirat ja yritti sitten saada minut olemaan samaa mieltä kyselemällä "eikö sustakin" tms. Koiraihminen kun olen, sanoin niiden olevan ihan suloisia. Menin sitten lisäämään, että oma suosikkikoirani on silti perheeni koira, joka on ollut meillä lapsuudestani asti. Kaveri loukkaantui silminnähden.

Tuli usein myös mustasukkaiseksi omien koiriensa puolesta, jos niiden läsnäollessa rapsuttelin muita koiria enemmän tai kehuin muita kuin hänen koiriaan ja valitti syyttävällä äänellä, että käyttäydyn kuin en pitäisi hänen koiristaan ja että syrjin niitä.  

Tietenkään ei ole kohteliasta olla tyly tai liian kriittinen, mutta nykyään kaikenlainen herkkähipiäinen kermaper**ily on lisääntynyt ihan mielettömästi. Jatkuvasti pitäisi miettiä puhuessaan, ettei joku lumihiutale vain ala sulamaan väärästä sanamuodosta.

Joidenkin ihmisten pettymystensietokyky on niin lähellä nollaa, että tuntuu tällaisten henkilöiden elävän koko ajan tasa- ja epätasapainon välillä henkisessä tilassaan. Pienikin erimielisyys tai poikkeavuus suistaa pois raiteiltaan aiemmin ihan normaalisti käyttäytyneen ihmisen.

Yksi omista lukuisista kokemuksistani on marmatus äidiltäni, kun unohdin laittaa auton sisävalon syttymään automaattisesti ovien auetessa. Olin jostain syystä autoa lainatessani jättänyt vahingossa napin väärään asentoon, ja sain kuulla tästä elämää suuremmasta erehdyksestä, ja valokytkimen oikean asennon välttämättömyydestä reilun kahden tunnin saarnan. Pitkitin toki ironian ja sarkasmin keinoin riitaa muistuttamalla, miten vakava onnettomuus oli kyseessä.

Kaveri oli saanut yhteydenoton poliisilta koska hänen lapsensa olivat vandalisoineet jonkun autoa ja jääneet kiinni. Kertoi minulle ettei aio rangaista lapsia ettei näille tulisi paha mieli. Sanoin että kyllä nyt pitäs varmaan joku puhuttelu edes pitää. Kaveri räjähti aivan totaalisesti "ÄLÄ SINÄ TULE KERTOMAAN MITEN MINUN LAPSENI TULISI KASVATTAA!!!"

Taisi se ongelma olla enemmänkin se ettei heitä ollut mitenkään kasvatettu.

Työkaveri suuttui, kun olin ottanut munkin mukaani töihin kahvitauolle evääksi. Kuulemma olisi pitänyt tuoda kaikille. Miksi ihmeessä, kun mitään muitakaan eväitä ei ole tapana jakaa työkvereiden kanssa?

Äitini vetää kauheat kilarit kun kutsun isäni vainoa äitipuolekseni. Hän väittää kivenkovaan ettei ole mustasukkainen vaan että "koska hän ei ole koskaan tehnyt mitään äidillistä". Olen tuntenut hänet jo yli 10 vuotta joten hän on minulle kyllä tärkeä myös. Olen vastannut äidilleni että minä kutsun häntä keneksi haluan ja hän ei voi sille mitään. Meni suunnilleen itkemään tämän jälkeen. Vain siksi että kutsun häntä äitipuolekseni se ei tarkoita että biologinen äitini olisi "vähemmän" äiti.

Yksi ihminen suuttui siitä, etten ole itse pikkukoiraihmisiä, joskin hänen koiranpentunsa oli mielestäni ihana. Emme ole tämän jälkeen olleet yhteyksissä, hän pisti yhteydet siltä istumalta poikki mikä oli harmi, sillä pidin ihmisestä paljon.

Toinen oli kiusallinen sukulaisvierailu. Käytiin sukulaisen uudessa kodissa, oli siis ostanut vastikään ISON talon ja esitteli sitä. Loukkaantui kun kysyin montako neliötä on, käyttäytyi kuin olisin kysynyt jotain henkilökohtaista kuten hänen painoaan tai kuinka seksielämä sujuu. Mulle ei ole vielä tänä päivänäkään auennut miten mokasin kysymyksessäni, mutta muut tilanteessa olijat tekivät selväksi, ettei sellaisia kuulu kysyä.

Eksäni veti vuosisadan kilarit, kun naurahdin erään ison bemarin rekisterinumerolle (tyyliin sopi teemaan k...njatke) , että siinä on kuskilla huumorintajua! Sain kuunnella puoli tuntia huutoa ja perusteluja sille että BEMARIKUSKEILLA EI VOI OLLA HUUMORINTAJUA!!! Tämä sama saarna jatkui vielä töistä takaisin tullessa. 

Työkaveri totesi ennen neljän viikon kesälomalle jäämistään että "minulle on sitten loman aikana aivan turha soittaa tai lähettää sähköpostia, en aio ajatella työasioita sekuntiakaan." Neljä viikkoa meni ja työkaveri palasi töihin. Hän oli todella pahalla päällä, ja murjotti ja tiuski muille. Lopulta eräs toinen työkaveri kysyi häneltä, että onko kaikki ihan ok, niin tämä lomalta palannut työkaveri alkoi huutaa itkunsekaisella äänellä että "onpa kiva kun kukaan ei ole soittanut, olen vissiin aivan turha ja paska työkaveri kun kukaan ei ole kaivannut tai tarvinnut apua!" Voi huokaus, ensin pyydetään jättämään rauhaan ja sitten itketään kun ei soitellakaan perään.

Ex-poikaystäväni oli varsinainen mielensäpahoittamisen mestari. Veti mm. herneet nenäänsä siitä, kun innostuin eräissä bileissä jamittelemaan Amorphiksen uuden levyn tahtiin ja lähdin kerran viemään roskia niin, etten pukenut rintaliivejä paitani alle (olimme aivan hetki sitten harrastaneet seksiä ja pyörähdin pihalla tosiaan vain nakkaamassa roskat jäteastiaan). Paras taisi olla se, kun tyyppi sai raivarit, kun sanoin leppäkerttua söpöksi. Jälkeenpäin tajusin, että kundi oli mielettömän epävarma itsestään ja otti kaiken "epäaikuismaisen" käytöksen niin, että toinen osapuoli yrittää nolata hänet. Eli en olisi saanut ikinä innostua mistään, en heittää läppää, en lähteä huolittelemattomana edes roskienvientireissulle enkä muutenkaan olla oikein mitenkään päin, koska aina onnistuin jotenkin "nolaamaan" hänet. Vastaavanlaista tapausta ei ole toistaiseksi tullut vastaan.

"Lievästi" sekopää, persoonallisuushäiriöinen ex veti pultit, kun kaverinsa oli käyttäny mua ruokakaupassa. Hommahan meni niin, että teloin kinttuni lomareissulla, siitä sit kotiin oman narsun luokse jalka paketissa ja keppien kanssa. Teki selväksi sen jo etukäteen, että kotona ei ole ruokaa ja hän ei kaupassa käy (naisen homma), järjesti kaverinsa kuskaamaan mut asemalta kotiin kun ite oli töissä. No, yllätys, kaverinsa oli normaalipäinen ja kysyi tartteeko käydä apteekissa tai kaupassa, käytiin sit siellä kaupassa ja kaveri kantoi kauppakassit meille kotiin sisälle ihan pyytämättä. Ihan niinkuin miten voi olettaa normaalin ihmisen toimivan apuna jos toinen ei oikein saa edes omaa ruhoaan liikutettua.

Sit kotinarsu tuli illalla töistä ja kilahti siitä kuinka olen kehdannut pyytää sellaista hänen kaveriltaan. "Vittu aina sua saa hävetä!"

Terveisiä vaan jos tunnistit itsesi :)

Mun äiti ja isäpuoli oli tulossa meille käymään ja oli isäpuolen synttärit. Mieheni innostui aamulla leipomaan ihan semmosen perus mansikkakermakakun. Kun mutsi tuli ovesta sisään oma kakku sylissä ja näki sen miehen tekemän kakun niin veti kauheat kilarit että hän laittaa tän heidän tuoman sitten roskiin. Saatiin puhuttua ympäri että eiköhän nyt kuitenki syödä molemmat kakut. Istuttiin hiiren hiljaa pari tuntia kahvipöydässä ja sitten mutsi alkoi huutaa ja sylkeä ja raivota että mitä ikinä hän tekee niin isäs saa aina enemmän kiitosta. Aika sanattomaks veti. Isäpuoli sen talutteli sitten anteeksipyydellen autoon ja ajoivat takasin keski-suomeen.

Nämä oli mutsille ihan normaaleja ja päivittäisiä. Nykyään en jaksa enää pitää yhteyttä. Tänä vuonna kuudes vuosi ilman jatkuvaa draamaa ja mielenterveysongelmia ja elämä on kovin kevyttä.

Up

Raivostui kun halusi ostaa herkkuja itselleen mutta minun ei tehnyt mieli. Aikuinen ihminen tiuski ja mesosi kaupan käytävällä. Minunkin olisi kuulemma pitänyt ostaa tai muuten tuntee olonsa lihavaksi, kun herkuttelee yksin. 

Töissä tervehdin asiakasta "heipä hei". Hän suuttui ja huusi mitä se tarkoittaa?? Mitä tarkoitat?? Seija Paasonenkin sanoo aina noin!!! Tarkoittaako hei tervehtiessä vai heipähei lähtiessä? Kumpaa tarkoitit? Olenko minä lähdössä, olenko? Minä nyt maksan ja sitten sanotaan hei!!

:D päivän naurut saatiin tästä ja tämä kyseinen aasiakas tunnetaan nyt nimellä meteorologi.

Kaksi tuttavaa on laittanut välit poikki, syistä että:

- ensimmäinen halusi lainata minulta kosteusvoidetta, annoin Aqualania. On kuulemma persevoidetta.

- toinen loukkantui verisesti eräässä illanvietossa, jossa katsoimme yhdessä valokuvia. Hänellä oli eräässä kuvassa hauska ilme, jolle nauroimme ihan hyväntahtoisesti. Hän lähti ovia paiskoen tiehensä.

Konmari suomi ryhmä fbssä on kuin teinityttöjen porukka, ydinporukalla on vain taito tehä homma oikein ja arvostella muita. Erilaiset ja kyseenalaistavat "maritetaan" pois. Kysymyksiin vastataan jopa naureskellen ja monet kysymykset triggeröi porukan sotajalalle. Tulee mieleen ne meangirls porukat joissa kaikilla kuuluu olla saman merkkiset vaatteet, harrastukset ja koulureput. Aikuiset naiset hyvänen aika.

Pakko oli erota ja tehdä konmaritus itsenäisesti loppuun. Vertaistukea ryhmästä ei saanut.

Oltiin menossa ex-poikaystävän kanssa kyläilemään hänen mumminsa luo. Asui samassa kaupungissa kuin me, mutta metro- & bussimatkan päässä.

Poikaystävä sanoi painokkaasti minulle, että sieltä (mumminsa luota) ei sitten oteta vastaan mitään syömisiä mukaan vietäväksi.

Ihana mummi oli tietenkin tehnyt kaikenlaista hyvää syötävää ja työnsi väkisin mukaan. Paluumatkalla bussissa poikaystävä sitten veti itkupotkuraivari-tasoiset kilarit niistä mummin mukaan antamista syömisistä. Sanoi, että ne pitää heittää roskikseen, koska sieltä mummilta nyt vaan ei oteta mitään vastaan ja että hän ei tule luokseni yöksi, jos ne mummin antamat syömiset on mun kassissa eikä roskiksessa.

No, metroasemalla ne mummin tekemät herkut sitten heitettiin roskikseen.

(Olisi pitänyt jo silloin lopettaa se suhde.)

Vierailija kirjoitti:

Rupesin kerran kertomaan näkemääni unta erään ihmisen kuullen. En saanut kertoa loppuun, koska hän suuttui että pilkkaan jumalaa.

Unessa oli torni. Siitäkös tietyn uskonnon edustaja triggeröityi.

Mikä helvetin torni? Mitä uskonnot tuohon liittyy mitenkään?

Minulle vähävaraiselle on suututtu liian vaatimattomista joululahjoista. Minkä minä sille voin ettei ole varaa luksukseen? Jos Suomessa tehdyt hanskat ja lompakko eivät kelpaa niin voi voi sitten. Itselläni ei ole edes sellaisiin varaa vaan kuljen alesta ostetut akryylihanskat kädessä ja käytän kirpparilta ostettua lompakkoa.

Olen aina ajatellut, että aikuisille joululahjojen antamisen tärkein pointti on muistaminen eli se on lähinnä symbolinen ele. Tuon jälkeen päätin kyllä lopettaa ronkelin lahjomisen.