Hauskimmat ja ärsyttävimmät kokemukset tilanteista, joissa joku suuttuu tai pahoittaa mielensä aivan olemattomista asioista!

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni otti kaverinsa kissan muutamaksi viikoksi hoitoon, koska hänen _lapsensa_ tykkää kissasta. Sanoin ystävälleni, ettei turha pompottelu ole välttämättä kissalle hyväksi, se on jo ennestään kodinvaihtaja ja kiintynyt tietysti nykyiseen kotiinsa ja omistajaansa, ja saattaa stressaantua ja sen myötä pahimmassa tapauksessa sairastua.

Ystäväni ei ottanut tätä kuuleviin korviinsa, vaan haki kissan luokseen. Kolmen viikon aikana tämä oikea omistaja ei käynyt edes katsomassa kissaa, ja kotiin palattuaan oli kissa ollut todella outo ja itkeskellyt useitä päiviä.

Meni muutama kuukausi, ja ystäväni ilmoitti ottavansa kissan taas kyläilemään, koska on ottanut koiran ja haluaa sille (ja lapselleen) hetkeksi kaverin. Minun oli pakko todeta olevani taas hieman skeptinen, koska mielestäni eri ympäristö, ihmiset ja vieras koira eivät tee kissalle hyvää. Ystäväni suuttui niin, että löi minulle luurin korvaan, eikä vastannut viikkoon puheluihin tai viesteihin. Lopulta vastatessaan ei puhunut enää koko kissasta mitään, vasta kylässä käydessäni huomasin hänen sen heille hakeneen. Mielipiteeni asiasta eivät selkeästi kelpaa. :D

Sääliksi käy kissaa. Ei ne ole mitään pehmoleluja joita voi vaan lainata lapsille ja koirille kaveriksi. Sano kaverillesi että googlettaa mitä stressi kissalle voi aiheuttaa.

Nimim. 20 vuotta kissojen omistajana

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni otti kaverinsa kissan muutamaksi viikoksi hoitoon, koska hänen _lapsensa_ tykkää kissasta. Sanoin ystävälleni, ettei turha pompottelu ole välttämättä kissalle hyväksi, se on jo ennestään kodinvaihtaja ja kiintynyt tietysti nykyiseen kotiinsa ja omistajaansa, ja saattaa stressaantua ja sen myötä pahimmassa tapauksessa sairastua.

Ystäväni ei ottanut tätä kuuleviin korviinsa, vaan haki kissan luokseen. Kolmen viikon aikana tämä oikea omistaja ei käynyt edes katsomassa kissaa, ja kotiin palattuaan oli kissa ollut todella outo ja itkeskellyt useitä päiviä.

Meni muutama kuukausi, ja ystäväni ilmoitti ottavansa kissan taas kyläilemään, koska on ottanut koiran ja haluaa sille (ja lapselleen) hetkeksi kaverin. Minun oli pakko todeta olevani taas hieman skeptinen, koska mielestäni eri ympäristö, ihmiset ja vieras koira eivät tee kissalle hyvää. Ystäväni suuttui niin, että löi minulle luurin korvaan, eikä vastannut viikkoon puheluihin tai viesteihin. Lopulta vastatessaan ei puhunut enää koko kissasta mitään, vasta kylässä käydessäni huomasin hänen sen heille hakeneen. Mielipiteeni asiasta eivät selkeästi kelpaa. :D

Väärässä tässä olitkin sinä. Sanavalinta "itkeskellyt" kissasta puhuttaessa paljastaa kaiken: outo hippi ja kissanhalaaja. Kyllä eläimet pärjää, ei kukaan kuitenkaan kiusannut kissaa, vetänyt hännästä ym; en itsekään olisi kuunnellut mokomia "neuvoja."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävintä on se, kun joku suuttuu jostain eikä suostu edes kertomaan, mistä. Jokunen vuosi sitten opiskellessani olin tekemisissä tällaisen ihmisen kanssa ja voi kiesus että oli rasittavaa. Minun olisi muka pitänyt itse hoksata, missä kohden mokasin. No en todellakaan hoksannut. Tietoisesti en ollut häntä millään tavoin loukannut - en yleensäkään näe mitään syytä ketään loukata joten miksi halvatussa olisin niin tehnyt?! Mutta meillä on kaikilla omat kipukynnyksemme ja hänellä se oli tosi alhaalla. Siis miten voisin korjata käytöstäni, jos en edes tiedä, mitä olen tehnyt tai sanonut väärin??!!

Onkohan meillä ollut sama opiskelukaveri :D

Tuo tapaus nimittäin aina välillä oli ylin ystäväni ja joskus ei puhunut mulle mitään. Teki selväksi, että on vihainen, mutta ei kertonut miksi, enkä kertakaikkiaan keksinyt syytä.

Kerran aamulla siis tultiin kouluun ja moikkasin normaalisti, mutta tämä ihminen ei sanonut mitään, käyttäytyi kuin olisin ilmaa. Piti tehdä yhdessä esitelmä koulun jälkeen, mutta tämä ilmoitti, että on tehty jo. Hauskintahan tässä on, että edellisenä päivänä "oltiin kavereita", sovittiin että seuraavana päivänä jäädään se esitelmä tekemään ja normaalit heipat sanottiin kun lähdettiin kotiin, eikä oltu tekemisissä kuin seuraavana aamuna, jolloin hän oli syvästi loukkaantunut :D

Ei se ystävyyssuhde sitten jatkunut opintojen loppumisen jälkeen.

Minulla on varmaan sama tyyppi kanssa ollut opiskelukaverina, ehtivä tyyppi! Eka ja oikeastaan melkein tokakin vuosi oltiin aika tiiviisti kavereita, oli mukavaa ja kyläiltiin ahkerasti kun vielä melkein naapurissa asuttiin. Koulutyöt aina samassa ryhmässä ja muuta vastaavaa. Käytös alkoi pikkuhiljaa muuttumaan, yhtäkkiä saattoi johonkin sanomiseeni tiuskaista vastauksen, ilmoitti varaavansa eri ryhmätyöryhmän, luokassa vaihtoi paikkaa yms muuta pientä. Minä ajattelin vaan, että paha päivä tai vastaavaa, kysyttäessä kuulemma kaikki oli hyvin. Lopulta en enää uskaltanut muuta kuin moikata tavatessa ja samassa seurassa istuessa minut ingnoorasi tai tiuskaisi eriävän mielipiteen sanomisiini. Minun kiinnostuksen kohteet tai muu oli yhtäkkiä vastenmielistä ja "hän ei ymmärrä sellaisia ihmisiä". Lopulta tilanne kärsjistyi ja sai vihdoin kakistettua ulos, että minä olen ilkeä, ylimielinen ihminen ja olen häntä kohtaan hyökännyt henkilökohtaisesti. Selvisi, että samankaltaisesta huumorista huolimatta hän oli loukkaantunut minun vitseistä ja puheista, ymmärtänyt ihan väärin juttujani ja ottanut ne henkilökohtaisesti vaikkaitään tällaista tarkoitusperää minulla ei ole ollut. Kummallista kyllä, muilla kavereillani ei ole ollut ongelmia erottaa vitsejäni tai ottaa henkilökohtaisesti sanomisiani. Olin ihan pihalla, että mitä kummaa tapahtuu, miksi on suuttunut ja vihamielinen minua kohtaan vaikka en ole antanut mitään aihetta. Ei olla enää tekemisissä, koska piilovihaisuus ja varpailla olo on henkisesti raastavaa.

Työpaikallani, on sallittua käyttää "hillityjä koruja" (ei minun tekemä ohjeistus, mutta mielestäni täysin ymmärrettävissä) ja tätä ohjetta on pari kesätyöntekijää tulkinnut melko laveasti. Toisen kanssa päästiin yhteisymmärrykseen ja hän jätti isot korut pois käytöstä. Mutta toinen, 20-vuotias neitokainen, ei halunnut millään ymmärtää, ettei ole sopivaa käyttää olkapäihin asti roikkuvia korviksia, megakokoisia sormuksia ja isoa kasaa kilkattavia ja kalkattavia rannerenkaita. Eikä se vielä mitään, mutta tämän nuoren naisen äiti soitti vielä perään, kun koruista oli tyttärelleen huomautettu pari kertaa. Äiti haukkui puhelimessa minut ja koko firman johdon: Suomi on vapaa maa, tytär pukeutuu kuten haluaa, on loukkaavaa puuttua ulkonäköön, olemme kateellisia koska hänen tytär on niin kaunis, firmamme loukkaa ihmisoikeuksia jne. jne. Seuraavana päivänä tytär ja äiti tulivat yhdessä palauttamaan tyttären työkamppeita ja uhkasivat haastaa oikeuteen. No, ei ole vieläkään tupsahtanut kutsua käräjille...

Olin lukioikäisenä bestikset yhden Ellan kanssa. Hänellä oli noin neljä vuotta vanhempi sisko, joka oli opinnoissa hyvin pärjäävä, mutta muuten hieman outo ja dominoiva persoona. Sisko ei asunut enää kotona, mutta samassa kaupunginosassa, lähellä vanhempiaan. Törmäsin häneen siis silloin tällöin esim. kahviloissa, harrastuksissa ja Ellan kotona.  

Jossain vaiheessa tajusin, että tämä aiemmin minua kohti normaali isosisko oli päättänyt käyttäytyä kuin minua ei olisi olemassa. Hän siis ignoorasi minua kaikissa sosiaalisissa tilanteissa. Jos esim. menin käymään Ellan luona ja siellä oli useita ihmisiä, puhelias sisko pälätti ja oli teennäisen ystävällinen kaikille muille, mutta minulle ei mitään huomiota, ei edes katsekontaktia. Jos törmäsimme spontaanisti isommalla joukolla, hän tervehti aina aurinkoisesti kaikkia ympärilläni olevia, mutta ei minua. 

Tätä kesti useamman kuukauden, jonka jälkeen kerran törmäsimme kahvilassa. Täysin yllättäen tämä sisko lähestyi mua leveän maireasti hymyillen ja sanoi jotain tämän tapaista: Moi!!! Mä olin tosiaan sen muutaman kuukauden puhumatta sulle, mä en yhtään tiedä mikä muhun meni, hehe. Mikähän siinä oikein oli, en vaan puhunut sulle pitkään aikaan, eikö ookkin hassua! Mut nyt mä voin taas alkaa puhumaan sulle!!!

Tämä on ehkä absurdein kokemani mielensä pahoittaminen, eikä kuulema tuon henkilön ainoa. Jos olisin ollut vähän vanhempi, olisin ehkä uskaltanut kysyä, että voitko jotenkin perustella tuota käytöstä ja olenko tehnyt jotain väärää. Silloin lähinnä pelkäsin kyseistä henkilöä.

Eräs kaveri oli aikoinaan lapsena meillä syömässä ja tarjolla oli munia, silleen että keltsi oli ihanan juoksevaa. Parikymmentä vuotta myöhemmin nillitti asiasta tyyliin "voi että mä inhosin kun teillä oli niitä löysiä munia..."

Noh, toivon mukaan rouva saa munansa tätä nykyä kivikovana.

:) 

Myin hääpuvun halvalla. Ostaja löytyikin ja sovittiin, että hän käyttää sit pesulassa, jos näkee tarpeelliseksi. Vähän turha mun ruveta pesettämään, koska postituksen ja perillä sovituksen (ehkä muokkauksenkin?) aikana riski likasntua uudelleen... Maksoi 100e laadukkaasta puvusta, jossa ainoa näkyvä lika oli helman sisäpuolella olevaa pölyjälkeä... minä maksoin postit.

Kaikki ok pari kuukautta. Sit aloin saada helvetin vihaisia viestejä siitä, että pesula on KALLIS eikä hän ole valmis maksamaan sitä yksin 😂 Lopulta jopa onki mun äidin puhelinnumeron jostain ja soitti sille (tosin vaan kerran. Äitee on kohtuu äkänen ja sanavalmis muori, kun sille päälle sattuu 😂)

Vierailija kirjoitti:

Jouduin perumaan asiakkaani( olen kampaaja), koska jouduin sairaalaan. Asiakas kilahti tästä, että olin kehdannut sairastua. Toettuaan pahemmasta hän ehdotti, että tulisi sairaalaan ja laittaisin hänen hiuksensa siellä. Heille kun oli tulossa vieraita, niin pitäisi olla frisyyrin kunnossa. Kun en kunnoltani voinut suostua sairaalavierailuun, sain bonarihaukut. Eihän meitä kampaajia arvosteta, mutta joku ihmisarvo kai meilläkin on. Aina en ole siitä kyllä ihan varma...

Järkyttävää! Itsekin olen kampaaja ja opiskellessani viimeistä vuotta olin työssäoppimassa eräässä kampaamossa. Paikan omistaja lähti sitten kesken harjoittelujaksoni kahden viikon ulkomaanmatkalle, ja jäin liikkeeseen kahden muun työntekijän "vastuulle". Eräs omistajan kanta-asiakkaista, vanhempi rouva, soitti kysellen permanenttiaikaa seuraavalle viikolle. Kerroin omistajan olevan valitettavasti lomalla ja palaavan takaisin xx-päivänä, ja seuraava vapaa aika hänellä on päivänä xx, muuten siellä on muut kampaajat kyllä paikalla, jos haluaa ajan joltain muulta. Rouva suuttui ihan silmittömästi, ettei todellakaan kukaan muu, varsinkaan harjoittelija hänen hiuksiinsa koske ja miten on mahdollista, ettei tämä omistaja ole paikalla, ja kuinka hänellä on tärkeää menoa ja hiukset täytyy saada kuntoon ennen sitä. Pahoittelin kovasti asiaa, mutta asiakas vaan jatkoi huutamista, kuinka olen "typerä harjoittelija, joka ei tiedä mistään mitään" ja pitkän paasauksen lopuksi halusi vielä toisen vakikampaajista puhelimeen. Vasta sitten hän uskoi, että omistaja on lomalla eikä hänelle saa sen takia aikaa. Olin vielä todella ujo tuolloin, joten nuo haukut ovat jääneet mieleeni varmaan loppuiäksi.

Joku koirahullu jolla oli vasikankokoinen hurtta narussa halusi että menen pikkukoirani kanssa maapallon toiselle puolen koska ei ollut varma siitä hallitseeko koiransa. Suuttui kun en suostunut ja sanoin että pitäis ottaa sellainen koira minkä pystyy hallitsemaan. Julkinen alue on julkinen alue ja oma koti on se paikka jossa voi vapaasti hallinnoida.

Melkein ärsytti mutta kun ajattelen minkä summan laittaa sosiaalituistaan jo vasikan ruokaan pistää vaan naurattamaan.

Kaverini halusi varata ajan yksityiselle lääkärille, koska terveyskeskuksesta ei saanut nopeasti lääkäriaikaa. Hän pyysi minulta lainaan 70 e ja lupasi maksaa sen takaisin seuraavan kuun palkasta. Vaiva jonka takia hän lääkäriin meni, osoittautui onneksi ohimeneväksi, joskin toipumiseen menisi noin kuukausi ja sen aikana tulisi olla vähän normaalia varovaisempi.

Vaan eipä näkynyt rahoja seuraavassa kuussa ja laitoin kaverilleni WhatsApp:issa viestiä asiasta. Seuraavana päivänä ei ollut kuulunut vastausta, mutta kaveri oli kuitenkin nähnyt viestin. Laitoin perään toisen viestin, ja lopulta kolmannen ja neljännenkin. Neljän päivän kuluttua kaveri viimein vaivautui vastaamaan suunilleen näin: "Tuleeko hyvä mieli, kun hiillostat sairasta ja köyhää ihmistä? V***u mikä tunteeton ihmisp*ska sä olet!"

Välit meni poikki. Muutaman kuukauden kuluttua kaveri kuitenkin maksoi summan tililleni (hänellä oli tilinumeroni entuudestaan) ja laittoi tilisiirtoon viestin "Riistäjälle hyvää loppu elämää". :DDD

Terkkuja V, jos luit ja tunnistit itsesi!

Äitini oli jäänyt jumiin x-pankin hissiin. Kesti 45 min., ennen kuin hän pääsi hissihuoltofirman vapauttamana sieltä pois. Tästä traumatisoituneena äiti vaati pankilta 1000 euron korvausta. Pankin tarjoama lounas, kotiin tuodut kukat ja lahja eivät olleet tarpeeksi, koska "x-pankilla on kyllä rahaa maksaa". Pankin kieltäydyttyä maksamasta muori puolisoineen sanoi tilit irti x-pankista ja rahat vietiin naapuripankkiin. Vaikea oli aikoinaan kuunnella pokkanaamalla, kun tämä tarina tuohtuneena minulle kerrottiin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ollut voimia osallistua kaverin tupareihin, sillä olin menettänyt isäni pari kuukautta takaperin. Seuraavana päivänä hänen fb:saa oli päivitys "ihanaa illanviettoa med Jenna,Milja, Jossu, Iida ja Tanja, tällaisina hetkinä näkee ketkä ovat niitä oikeita ystäviä kun toiset yrittää keinolla millä hyvänsä pilata fiilikset" ja kyllä, tiedän että päivitys kioski minua.

Minäkin olen saanut fbn kautta tällaisen piiloviestin, syynä oli se etten jaksanut lähteä kaverille muutoavuksi.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallani, on sallittua käyttää "hillityjä koruja" (ei minun tekemä ohjeistus, mutta mielestäni täysin ymmärrettävissä) ja tätä ohjetta on pari kesätyöntekijää tulkinnut melko laveasti. Toisen kanssa päästiin yhteisymmärrykseen ja hän jätti isot korut pois käytöstä. Mutta toinen, 20-vuotias neitokainen, ei halunnut millään ymmärtää, ettei ole sopivaa käyttää olkapäihin asti roikkuvia korviksia, megakokoisia sormuksia ja isoa kasaa kilkattavia ja kalkattavia rannerenkaita. Eikä se vielä mitään, mutta tämän nuoren naisen äiti soitti vielä perään, kun koruista oli tyttärelleen huomautettu pari kertaa. Äiti haukkui puhelimessa minut ja koko firman johdon: Suomi on vapaa maa, tytär pukeutuu kuten haluaa, on loukkaavaa puuttua ulkonäköön, olemme kateellisia koska hänen tytär on niin kaunis, firmamme loukkaa ihmisoikeuksia jne. jne. Seuraavana päivänä tytär ja äiti tulivat yhdessä palauttamaan tyttären työkamppeita ja uhkasivat haastaa oikeuteen. No, ei ole vieläkään tupsahtanut kutsua käräjille...

Yhtä hulluja niin äiti kuin tytärkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni otti kaverinsa kissan muutamaksi viikoksi hoitoon, koska hänen _lapsensa_ tykkää kissasta. Sanoin ystävälleni, ettei turha pompottelu ole välttämättä kissalle hyväksi, se on jo ennestään kodinvaihtaja ja kiintynyt tietysti nykyiseen kotiinsa ja omistajaansa, ja saattaa stressaantua ja sen myötä pahimmassa tapauksessa sairastua.

Ystäväni ei ottanut tätä kuuleviin korviinsa, vaan haki kissan luokseen. Kolmen viikon aikana tämä oikea omistaja ei käynyt edes katsomassa kissaa, ja kotiin palattuaan oli kissa ollut todella outo ja itkeskellyt useitä päiviä.

Meni muutama kuukausi, ja ystäväni ilmoitti ottavansa kissan taas kyläilemään, koska on ottanut koiran ja haluaa sille (ja lapselleen) hetkeksi kaverin. Minun oli pakko todeta olevani taas hieman skeptinen, koska mielestäni eri ympäristö, ihmiset ja vieras koira eivät tee kissalle hyvää. Ystäväni suuttui niin, että löi minulle luurin korvaan, eikä vastannut viikkoon puheluihin tai viesteihin. Lopulta vastatessaan ei puhunut enää koko kissasta mitään, vasta kylässä käydessäni huomasin hänen sen heille hakeneen. Mielipiteeni asiasta eivät selkeästi kelpaa. :D

Väärässä tässä olitkin sinä. Sanavalinta "itkeskellyt" kissasta puhuttaessa paljastaa kaiken: outo hippi ja kissanhalaaja. Kyllä eläimet pärjää, ei kukaan kuitenkaan kiusannut kissaa, vetänyt hännästä ym; en itsekään olisi kuunnellut mokomia "neuvoja."

Hahah, en kyllä ole hippi enkä mikään kissahalaajakaan, vaikka kissan omistankin. :D ystäväni itse käytti sanoja "kissa viihtyi meillä niin hyvin, että oli muutaman päivän itkeskellyt perään kun meni kotiin". Ja ei, lapsi ei vetänyt kissaa hännästä mutta kävi herättelemässä tätä unilta ja yritti kantaa mukaan leikkeihin (ystäväni joutui jatkuvasti kieltämään ja ohjeistamaan). Hauska aina lukea näitä palsta-analysoijien viestejä, kun ne analysoinnit menevät yleensä täysin metsään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni otti kaverinsa kissan muutamaksi viikoksi hoitoon, koska hänen _lapsensa_ tykkää kissasta. Sanoin ystävälleni, ettei turha pompottelu ole välttämättä kissalle hyväksi, se on jo ennestään kodinvaihtaja ja kiintynyt tietysti nykyiseen kotiinsa ja omistajaansa, ja saattaa stressaantua ja sen myötä pahimmassa tapauksessa sairastua.

Ystäväni ei ottanut tätä kuuleviin korviinsa, vaan haki kissan luokseen. Kolmen viikon aikana tämä oikea omistaja ei käynyt edes katsomassa kissaa, ja kotiin palattuaan oli kissa ollut todella outo ja itkeskellyt useitä päiviä.

Meni muutama kuukausi, ja ystäväni ilmoitti ottavansa kissan taas kyläilemään, koska on ottanut koiran ja haluaa sille (ja lapselleen) hetkeksi kaverin. Minun oli pakko todeta olevani taas hieman skeptinen, koska mielestäni eri ympäristö, ihmiset ja vieras koira eivät tee kissalle hyvää. Ystäväni suuttui niin, että löi minulle luurin korvaan, eikä vastannut viikkoon puheluihin tai viesteihin. Lopulta vastatessaan ei puhunut enää koko kissasta mitään, vasta kylässä käydessäni huomasin hänen sen heille hakeneen. Mielipiteeni asiasta eivät selkeästi kelpaa. :D

Väärässä tässä olitkin sinä. Sanavalinta "itkeskellyt" kissasta puhuttaessa paljastaa kaiken: outo hippi ja kissanhalaaja. Kyllä eläimet pärjää, ei kukaan kuitenkaan kiusannut kissaa, vetänyt hännästä ym; en itsekään olisi kuunnellut mokomia "neuvoja."

Mokomia neuvoja? Sinä et selkeästi tiedä kissoista mitään. Kissan kiintyvät kovin ihmisiin, ja varsinkin paikkoihin. Saattaa todella olla shokki jos kissa viedään vieraaseen paikkaan ilman omistajaa. Sen takia eläinlääkärilläkin lääkäri yleensä pyytää omistajaa pitämään kiinni kissasta, sillä eläin kyllä tunnistaa kuka on tuttu turvallinen ja kuka vieras ja "vaarallinen". Kissa stressaantuu herkästi, ja stressi aiheuttaa immuniteetin laskua ja näin ollen mahdollistaa jopa hengenvaarallistenkin tautien puhkeamisen. Taidat itse olla tuo ylläolevan tarinan kaveri. Tai jos et, niin toivottavasti sulla ei ole lemmikkejä jos niitä on mielestäsi OK lainailla pitkin kyliä viikoiksi. Pistää vihaksi tuollainen puolustuskyvyttömien eläinten kiusaaminen, ja että se voi olla jonkun mielestä vielä hyväksyttävää!

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri suuttui, kun olin ottanut munkin mukaani töihin kahvitauolle evääksi. Kuulemma olisi pitänyt tuoda kaikille. Miksi ihmeessä, kun mitään muitakaan eväitä ei ole tapana jakaa työkvereiden kanssa?

Tämä. Meillä töissä tehdään keikkahommaa ja asumme aina pari viikkoa mökkikylässä, jossa jokainen huolehtii omat syömisensä. Tietyt ihmiset ovat sitä mieltä, että esim. tehty pitsa, sämpylät tms. ovat jaettava kaikkien kanssa. Miksi tämä ei päde heidän makaronilaatikkoihin tai linssikeittoihin? Sanomattakin selvää, että heidän mielestään esim. suklaalevy on myös yhteishyvä...

Vierailija kirjoitti:

Olin satuttanut nenäni lapsuudessa ja siinä oli pahaa rustottumaa. Eräällä lääkärikäynnillä lääkäri ehdotti, että nenä leikattaisiin. Silloinen bestikseni (olimme 20v) sai kamalan raivarin asiasta. En saisi missään nimessä suostua moiseen, koska hän ei enää muka tuntisi minua, jos minulla olisi suora nenä. Todellisuudessa hän pelkäsi, että kaunistuisin leikkauksessa. Hän oli meistä se kaunis ja sellaisena halusi pysyä.

Kai sä menit leikkaukseen? Menithän? Ja olet kaunis :D

Yksi mieleen tuleva hauska tapaus vuoden 2009 keväältä:

Olin silloin toista vuotta opiskelemassa eräässä koulussa, ja meidän vuosiryhmällä oli vieraana joku nainen, joka esitteli koulun yhdessä suurehkossa jotain ammattiliittoihin liittyviä juttuja. Yksi vuosiryhmälläni ollut samanikäinen mies (silloin 21-vuotias), viittasi saadakseen puheenvuoron, mutta nainen ei huomannut häntä, koska ei ollut vielä katsonut häneen päin, ja koska muutama muukin nosti kättään. Nainen antoi yhdelle toiselle henkilölle puheenvuoron, jolloin tämä kertomani mies otti nokkiinsa, ja sanoi naiselle muistaakseni jotain tyyliin " Mä en rupee sun juttujas kuuntelemaan, kun sä et antanut mulle puheenvuoroa, vaikka sä aivan varmasti näit mun viittaavan", jonka jälkeen hän nousi tuoliltaan, ja poistui huoneesta. Myöhemmin kun luento loppui, löysimme hänet omasta luokastamme surfailemassa netissä.

Minä ja muut luokkalaiset olimme hyvin yllättyneitä ja huvittuneita hänen reaktiostaan, koska hän oli aiemminkin jäänyt jossain vastaavanlaisissa tilanteissa vahingossa huomiotta, eikä hän koskaan aiemmin ollut tuolla tavalla noin pienestä mieltään pahoittanut (eikä myöhemminkään), varsinkin koko hänen huomiottajättämisensä oli puhdas vahinko.

Mies oli muutenkin yleensä hyvin hauska, mukava ja asioihin kantaa-ottava, ja jonka humoristiset kommentit lukuisia kertoja naurattivat opettajia ja muita luokkalaisia, ja joka ei kovin helpolla mieltään pahoittanut. Osittain myös siksi tuo hänen toimintansa huoneesta poistumisineen tuntui silloin ylireagoinnilta.

Siltkin koko tapaus nauratti minua ja muitakin, ja väitän, että varmasti jälkikäteen myös häntä itseään.

Suunnittelimme abimatkaa lukioporukan kanssa, ja kaveri kysyi mielipidettä kahdesta (vastaavasta) hotellista. Vastasin että molemmat vaikuttavat kivalta, minulla ei ole väliä kumpi valitaan. Tähän kaveri alkoi sättiä ja haukkua "aina sä oot tollanen! Ettei millään ole mitään väliä ja kaikki on aina ihan sama!" . Selitin vain, että enhän voi edes etukäteen tietää kumpi hotelli on parempi. Onneksi tämä henkilö on nykyään ex-kaveri.

Eräs sukulainen matkusti viettämään pientä kesälomaa meidän mökille. Yhdessä mentiin isoon markettiin ostamasn tarvittavat ruokatavarat yms. Asteltiin sisään ja ite lähdin pyörähtämään veskissä, sukulainen men jo edeltä kauppaan. Vessasta tullessani nostin vielä vähän käteistä siinä matkan varrella olleelta automaatilta.

Etsin sukulaisen kaupasta ja hänkin totesi, että pitääpä muistaa käydä nostsmassa rahaa lähtiessä. Totesin, että itse kävin jo ja lähin automaatti on kätevästi siinä kaupan käytävällä. Tästäkös hän suuttui! Olin käynyt automaatilla ILMAN HÄNTÄ enkä sanonut mitään! Paineli tuhisten toiselle osastolle, kun "ei hän väkisin seuraan tuuppaudu". Mökilläkin mökötti loppupäivän :D Onnelsi loppuloma sujui ihan kivoissa merkeissä...