Lue keskustelun säännöt.
Hauskimmat ja ärsyttävimmät kokemukset tilanteista, joissa joku suuttuu tai pahoittaa mielensä aivan olemattomista asioista!
Tällaista ketjua en muista AV:lla nähneeni, vaikka muuten tämä onkin ollut mahtava paikka bongailla ihmisten käyttäytymisen absurdeimpia piirteitä. Aloittakaamme!
Kommentit (833)
Vierailija kirjoitti:
Facebookissa oli sellainen "Linkkaa tähän kaverisi, joka on sinulle velkaa". No, laitoin siihen vain henkilön nimen ja velkasumman, en mitään ylimääräistä tietoa, kettuilua, hoputusta tms. Seuraukseksi hän esti ja poisti kavereista, koska en olisi saanut "levitellä" asiaa...
Olipa muuten uskomattoman tyhmä fb-postaus, ja vielä tökerömpää että jotkut tosiaan toimii noin. Ilmeisesti vielä näitä jonkun julkisen sivuston postauksia. Ei kaikkea tarvitse jakaa koko maailmalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni suuttui silmittömästi, kun olin kuulemma loukannut häntä. Kaikki alkoi siitä, kun olimme siskoni kanssa raskaana. Olin luvannut piipahtaa vanhempieni luona. Siskoni kuitenkin kertoi, että hänen kuullensa isäni oli sanonut veljelleni, että tytöt ovat olleet seksimessuilla, kun ovat niin tiineinä. Suutuin tästä silmittömästi ja soitin isälleni, että en tule käymään. Kerroin tämän puhelimessa äidilleni. Kun isäni kuuli, miksi en tullut kyläilemään, hän rupesi silmittömästi huutamaan, että ei vanhoista tapahtumista voi tällä tavalla kiukutella. Oli kuulemma luullut, että koska olin ollut niin kireän kuuloinen puhelimessa, hän luuli, että mieheni oli pettänyt minua. Sitä ilmeisesti oli toivonut, sillä on itse törkeä pettäjä ja muutenkin ihan sairas ihminen. Vieläkin tulee kiukku, kun ajattelen tuota soppaa!
Minulla on naispuolinen kaveri, jonka olen tuntenut yli 10 vuotta. Ainakin jo parin vuoden ajan kaveri ei ole pessyt käsiään vessassa käynnin jälkeen, eikä oikeastaan koskaan muutenkaan.
Olin hänen luonaan viettämässä iltaa jolloin söimme samoista kipoista leffaherkkuja. Kaveri kävi kesken leffan paskalla, hana oli päällä tasan 2 sekuntia, eli ehkä sen verran huljutti sormiaan. Inhotti taas kerran, mutta tästä asiasta on väännetty jo turhaan aiemmin joten en sanonut mitään.
Jatkettiin leffa loppuun ja lähdin kotiin vajaan tunnin päästä. Aamulla seitsemän aikohin kaveri laittaa viestiä, että hänellä alkoi kamala paskatauti heti mun lähdön jälkeen että hän on valvonut vessassa koko yön, kuinka on ollut ihan hirveä yö ja on niin paha olo.
Minä olin lähdössä yhdeksän junalla pariksi päiväksi kyläilemään toisessa kaupungissa asuvan kaverin luokse. Junaliput menopaluu ostettuna, kaikki sovittuna. Noh, en uskaltanut ottaa sitä riskiä, että sairastun matkalla tai saatika mahdollisesti viedä tätä tautia tuliaisena toisen kaverini luo, joten jouduin valitettavasti perumaan tuon pitkään odotetun reissun.
Kyllä vitutti aivan mielettömästi. Noh tälle paskatautikaverille pistin sitten viestiä, että todella ikävää että olet sairastunut. Kerroin, etten arvaa lähteä reissuuni jos oonkin sairastunut (tää kaveri jolle olisin ollut menossa oli heti samaa mieltä, että älä please tuu). Olisihan se ollut korrektia olla laittamatta viestiin vielä, että juuri näiden inhottavien tautien takia kannattaa niitä käsiä pestä saippualla. Ärsytti vain niin vietävästi. Miten voi yksi käsien pesu olla niin vaikeaa?! Ei ois muuta tarvittu. Tämä kaveri on muutenkin paskataudissa monta kertaa vuodessa, luulis ettei huvita viettää niitä öitä siellä vessan lattialla, mut ei, se käsien pesu on niin kamalaa ettei vaan voi tehdä sitä. Milloin ei kädet kestä tai saippua on liian kallista (!?! Höhöh).
Hän ei ymmärrä mun turhaa "ylihygieenisyyttä" (normaali käsien pesu saippualla vessakäynnin jälkeen ja kotiin tullessa...) ja suuttuu kun pyydän huomioimaan muut sen verran että ne kädet pesisi vessassa käynnin jälkeen. Ja noh tästä viestistähän hän loukkaantui verisesti miten voin laittaa hänelle tuollaisen läksytyksen kun hän on niin kipeä. Monta viestiä tuli jossa hän haukkui miten mä olen kamala. Joo minähän se paha tässä olen, kun pyydän huomioimaan toisetkin, jota hän itse ei tee. Ja annoin vielä ilmaisen ilmiselvän vinkin miten todennäköisyys noihin vessaöihin pienenee.
Tästä tuli jo pitkä viesti, mutta kiehuttaa vieläkin kun muistelee. Ja lisään vielä että kaveri yritti väen väkisin inttää, että kyseessä on ruokamyrkytys juustosta, joka on ollut jääkaapissa lampun kohdalla. Luetteli kaikki oireensakin, jotka siis nimenomaan ovat paskataudin oireita ja eroavat ruokamyrkytyksen oireista. Tässä kohtaa en uskaltautunut korjaamaan enää neidin virheellisiä käsityksiä ja annoin olla. Teki mieli sanoa, että menee jääkappiin kattomaan miten se lamppu ei pala kun jääkaapin ovi on kiinni, et ei siitä mee ruoka pilalle (söin itsekin sitä juustoa). Ja että kvg ruokamyrkytyksen oireet ni ei tarvitse päteä väärillä tiedoilla. Mutta, säästyin itse taudilta, ehkä siksi kun pesin käteni myös kotiin tultuani. Kaveri ei pese edelleenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kesän päiväkodissa töissä ja kävimme eräässä luonnonpuistossa retkellä. Siellä oli sellainen iso sammalpäällysteinen kivi, jonka päälle ei saanut kiivetä. Siinä oli siis erikseen kieltotaulu. Eiköhän pari ryhmän tyttöä ollut siellä kiven päällä kun silmä vältti. Komensin "Tytöt, nyt heti alas sieltä"
Toinen päiväkodin "täti" tällainen yli-sukupuoli"neutraali" höseltäjä syöksyi saarnaamaan minulle, että tuollaisessa tilanteessa pitää käyttää ilmausta "lapset" ei saa sanoa tytöt tai pojat. Huokaus...
tässä on ajatuksena se, että jos sanot tytöt/pojat, niin vaikuttaa siltä että juuri tytöt (tässä tapauksessa) tyttöytensä vuoksi eivät saa kiivetä sinne. siksi pitää sanoa lapset, jotta ymmärretään, että sinne ei saa kiivetä koska ovat vielä lapsia. ei siinä sen enempää huokailemista ole.
Ei apua! :D
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni oli valittanut kahdesta pienestä lapsestaan massiivisesti. Perhe oli hanurista, mies aina töissä, rahat vähissä ja oma jaksaminen kuulemma samoin. Pian ilmoitti olevansa taas raskaana. Olin huolissani kaverini jaksamisesta ja kysyin häneltä: "oletko ihan varma kolmannesta lapsesta, miten uskot jaksavasi?". Kaveri repesi täysin kaikista liitoksistaan: "NO TUUPA KUULE TEKEE ABORTTIA MULLE!! KUKA SÄ OLET MEIDÄN PERHE-ELÄMÄÄ ARVOSTELEMAAN?!".
Ollaan edelleen väleissä ja kolmas lapsi heille kuitenkin syntyi.
No onhan se vähän myöhäistä ja epäkohteliasta mennä kyselemään, että onko toinen varma lapsen hankinnasta, kun kerran on jo raskaana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Facebookissa oli sellainen "Linkkaa tähän kaverisi, joka on sinulle velkaa". No, laitoin siihen vain henkilön nimen ja velkasumman, en mitään ylimääräistä tietoa, kettuilua, hoputusta tms. Seuraukseksi hän esti ja poisti kavereista, koska en olisi saanut "levitellä" asiaa...
Olipa muuten uskomattoman tyhmä fb-postaus, ja vielä tökerömpää että jotkut tosiaan toimii noin. Ilmeisesti vielä näitä jonkun julkisen sivuston postauksia. Ei kaikkea tarvitse jakaa koko maailmalle!
Samaa mieltä, ja ymmärrän hyvin miksi päivityksen kohteena oleva henkilö loukkaantui. Tuo päivitys kuulostaa juuri sellaiselta piilovittuilulta, että kun ei suoraan uskalleta tai viitsitä pyytää toista maksamaan velkansa, niin tehdään julkinen, toista nöyryyttävä päivitys, jotta kaikki varmasti näkevät että tuo Tiina on mulle muuten satasen velkaa, aikookohan hän edes maksaa sitä ikinä.
Lukiossa meitä oli neljän tytön porukka, joihin kaikkiin olin tutustunut lukion alussa. Kaksi oli lapsuudenkavereita, paita ja peppu -tyyppisiä, eikä se koskaan haitannut minua ja tätä kolmatta. Nimetkin olivat lähes identtiset, sanotaan nyt vaikka Maija ja Kaija. Tämä kolmas lukiokaverini on sitten vaikka Hertta (hah, mitkä koodinimet, tapahtui ihan 2000-luvulla kuitenkin!). Kerran toinen tästä kaksikosta kysyi, voisiko tulla minun ja Hertan kanssa syömään ja sopihan se. Vähän kyllä kiusoiteltiin, että kyllä nyt seura kelpaa kun Kaija ei ole paikalla (kaksikko teki siis aina ihan kaiken mahdollisen kahdestaan ja molemmat olivat aina ihan hukassa, jos toinen oli poissa). Juteltiin mukavia siinä syönnin lomassa, kunnes Maija sai tekstiviestin Kaijalta, että tämä on tullut kouluun (en nyt muista taustoja sen tarkemmin, jostain syystä ei ollut aiemmilla tunneilla) ja Maija kysyi, että eihän haittaa jos hän liukenee paikalta. Leikkimielellä naureskeltiin siinä, että nyt se hylkää meidät, pitihän tämä arvata, emme merkitse hänelle mitään jne. millaista vitsiä kaverit nyt heittää. Maija nauroi mukana ja poistui ruokalasta.
Tämän jälkeen kaksikon käytös muuttui todella kummalliseksi, varsinkaan Maija ei puhunut minulle ja Hertalle oikeastaan mitään ja Kaijakin vastaili parilla sanalla. Jossain vaiheessa alkoi ihmetyttää niin paljon, että otettiin Hertan kanssa tämä puheeksi, että mitä ihmettä on tapahtunut. Maija oli kuulemma loukkaantunut, kun emme olleet ymmärtäneet, että Kaija on hänelle hirveän tärkeä ystävä ja he ovat tunteneet toisensa konttausikäisestä asti. Emme kuulemma kunnioittaneet heidän pitkää ja syvää ystävyyttään ollenkaan ja meidän piti pyytää anteeksi. Kaija taas koki, että hänen piti kollektiivisesti suuttua minulle ja Hertalle, kun olimme hänen ystäväänsä niin loukanneet. Edelleenkin hämmentää, varsinkin kun Maija ja Kaija monesti itsekin naureskelivat sitä, että tekevät niin paljon yhdessä eikä heitä näe erillään kuin harvoin. Mene ja tiedä sitten. :D
Tätäkin pahempi kokemus oli ex-anoppini. Tai no ei nyt anoppi, avoliitossa kyllä oltiin poikansa kanssa, mutta naimisiin ei luojan kiitos ehditty. Hän osasi suuttua ja loukkaantua pienimmistäkin asioista aivan suhteettoman paljon. Rouvan ominta alaa oli myös omien virheellisten johtopäätösten vetäminen ja niistä kilahtaminen. Yksi tapaus, joka on jäänyt ex-anopista mieleen, on eräs sunnuntai kun oltiin exän kanssa heidän luonaan syömässä vähän hienommin (ei nyt mitään kolmen lajin illallista, vaan tyylillä pihviä, salaattia ja valkosipuliperunoita, vain vähän fiinimpää kuin perus arkiruoka siis). Pihvit olivat päässeet vähän sitkaiksi, kun ex-appiukko oli kypsentänyt niitä liikaa, mutta ei haitannut. Kesken syönnin exän isä meinasi kuitenkin tukehtua omaan pihviinsä kun oli nielaissut liian suuren palan. Tilanne oli ohi muutamassa sekunnissa, hän yskäisi vain pari kertaa ja löi itseään nyrkillä vatsaan ja lihanpala irtosi. Joi vähän vettä päälle ja kaikki ok. Exän äiti suuttui miehelleen verisesti ja alkoi itkeä, kun oli "säikähtänyt niin paljon" tilannetta, ja että kehtasikin toinen tuolla tavalla säikäyttää ja viedä ruokahalun! Nih! Olin aivan monttu auki tästä käytöksestä, emäntä nousi pöydästä itkemään olohuoneeseen eikä suostunut palaamaan, kun mies sillä lailla sunnuntaiaterian pilasi. Onneksi pääsin eroon tuosta porukasta, ei ole ikävä tullut sitä varpasillaan anopin ympärillä tanssimista :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruusmuistoja :D Eksä oli ollut baarissa kavereiden kanssa ja tuli yöllä meille nukkumaan känniään kun asuimme keskustassa. Kännissä olikin ja vähän aikaa nukuttuaan kömpi ylös ja hiippaili johonkin sängystä. Havahduin siihen ja hetken päästä alkoi kuulumaan lorotusta. Menin perässä katsomaan ja siinä kundi istui isäni sängyn laidalla ja kusta lorotti isäni yövesikannuun, tyynesti ravisti ja hiippasi takaisin nukkumaan.
Aamulla kerroin tapahtuneesta naureskellen eksälle ja tämä suuttui ja paineli ulos ovet paukkuen. Faijan kanssa oltiin vaan että mitä hemmettiä, kenen tässä olisi kuulunut suuttua... Eikä tyypistä kuulunut mitään moneen päivään. Ei kuulemma olisi tarvinnut ollenkaan kertoa tuollaista hänelle.
Huh, ompas kamalia osa! Itselle ei ole noussut mitään pahoja mieleen. Ulkonäkökeskeinen kaveri valitti aina miksen kertonut, kun iiiik, hiukset oli lättänät, tai iik, ripsaria ei ole tarpeeksi jnejne. Ei tullut mieleenkään kerran kaupunkilomalla ollessamme koko ajan tuijottaa kaverin hiuksia tai meikkejä.
Suuttui myös, kun en enää kauheasti halua tavata. Hänen mielestään minun pitäisi jättää aviomieheni ja etsiä toisenlainen mies, on suutahtanut myös, kun ei ole meidän luokse saanut raahata vasta tapaamaansa miestä. Muutenkin jos baariin hänen kanssaan eksyi ja oli tarkoitus viettää aikaa yhdessä, parissa kymmenessä minuutissa hänellä on mies kainalossa ja pitäisi vahtia laukkua ja takkia, kun nämä tanssivat. Ei mitään kauheita kilareita vedä, mutta suutahtaa kuitenkin.
Itse olen välillä suutahtelija, jos olen ollut paljon töissä ja sen päälle vielä yövuoro. Kerran melkein purskahdin itkuun, kun söin leivän ennen nukkumaan menoa yövuoron jälkeen ja mies kehtasi ottaa haukun siitä. Ihan yleistä meillä, että toiselta otetaan ilman kysymättä haukku. Toinenkin tulee mieleen juuri yövuoron jälkeen, olin illalla kuumassa suihkussa ja tajusin, etten muistanut laittaa autoa piuhaan, kun aamulla pitäisi lähteä töihin. Kysyin mieheltä voisiko käydä laittamassa eikä suostunut, niin taas lähes sellaiset piirrettymäiset itkut, kun tulee tulvana suorastaan kyyneleet. Molemmille hetken päästä nauroin jo. Onneksi ei enää ole niin paljoa töitä, eikä samanlaisia itkukohtauksia, tai melkein-itkukohtauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen veljen tyttöystävä veti hirveät kilarit, kun veli halusi mennä katsomaan ensin mummua ja sitten vasta viettää tämän tyttöystävän kanssa aikaa. Mummu oli veljelle ja mun miehelle läheinen. Oli joutunut sairaalaan, tajuton ja keuhkokuumeessa, ikää oli silloin jo 82. Veli oli viikot työkeikoilla muualla ja tämä tyttöystävä (tai nainenhan se jo oli, kun ikää oli 25) odotti tietysti yhteisiä viikonloppuja. Veli yritti ehdottaa, että tulisi mukaan katsomaan mummua ja ei siellä kauaa mene jne. Ei kuulemma kiinnostanut haisevat sairaalat. Koko viikonloppu oli sitten tapeltu tuota asiaa, että tyttöystävän näkeminen ei olekaan tärkein asia viikonlopussa... Ei vaikuttanut riitaan edes se, että tuo mummu kuoli la-su -yönä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllätys yllätys, että valtaosa tyhjästä nillittäjistä on naisia. On niin naisellista esittää uhria. Ja maailma ei kohtelekaan koko ajan prinsessana, kuten isi teki.
Tää on vauvapalsta ja täällä kävijöistä suurempi osuus on naisia kuin miehiä ja siksi tarinatkin on useimmiten naisista. Lisäksi aika monista tarinoita ei käy ilmi sukupuoli. Mitäs sun isi ja äiti teki, kun susta kasvoi noin katkera naisia kohtaan?
Mä voin jakaa yhden miehestä: Miespuolinen kaveri suuttui, kun pidin hänen hoitonsa tapaa pestä kuukuppinsa tiskikoneessa ällönä.
Hyii..ikinä en edes vettä joisi lasista, joka peseytynyt kuukupin kanssa samassa koneessa..yökyökyök
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on pikku juttu, mutta juuri siksi niin omituinen. En ollut tavannut erästä ystävääni vuosikausiin, olimme vain viestineet ja puhuneet puhelimessa hyvässä hengessä, kuten aina. Onnistuimme sopimaan treffit ravintolaan hänen ollessaan työmatkalla. Vanhat ystävykset tapaavat, halaavat kostunein silmin, istuvat pöytään ja tarttuvat ruokalistaan. Olin hyvin nälissäni ja tilasin ison pihvin lisukkeineen. Hän ei olisi halunnut pihviä, mutta ei suostunut tilaamaan mitään muutakaan. Tästä tuli hänelle ison luokan ongelma, oikeasti. Tämä ystäväni siis todella suuttui ja tunnelma lässähti kokonaan. Erosimme vaivaantuneissa merkeissä. Hän ei enää koskaan ottanut minuun yhteyttä. Lähetin hänelle pari joulutervehdystä, ilman vastakaikua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kuudennella kuukaudella raskaana tietämättäni. Vatsa ei ollut kasvanut lkähes yhtään ja painoa tullut n. 3kg. Käytimme tuolloin kondomia ja söin e-pillereitä.
Reilusti ylipainoinen kaveri oli raskaana rv 25 eli samoilla viikoilla. Satuimme sitten synnyttämään samaan sairaalaan, vierekkäisiin huoneisiin. Kun törmäsimme käytävällä, hän kysyi mitä minä siellä teen. Kerroin, että sain juuri pienen tyttären. Hän tökkäisi minua vatsaan ja sanoi "Ai tuolta vai, älä kuseta" Luulin vielä tässä kohtaa että se oli hänen omituista huumoriaan ja annoin olla. Sitten kun oli aika lähteä kotiin, näin hänet aulassa vauvansa kanssa. Hän odotti kuulemma kyytiä. Mieheni tuli perässä vauvan kantokopan kanssa ja tämän nähtyään "kaveri" alkoi raivota ja huutaa suoraa huutoa "Tuo kersa ei kyllä ole sinun kun olet yhä pakkasessa rais*attu pulkannaru"
Mitä olisi pitänyt tehdä? Pyytää anteeksi etten lihonut raskausaikana 30 kiloa?
Siis synnytittekö te molemmat lapsenne n. rv 25?
Täh? Siis synnytimme molemmat ihan normaaliin aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kesän päiväkodissa töissä ja kävimme eräässä luonnonpuistossa retkellä. Siellä oli sellainen iso sammalpäällysteinen kivi, jonka päälle ei saanut kiivetä. Siinä oli siis erikseen kieltotaulu. Eiköhän pari ryhmän tyttöä ollut siellä kiven päällä kun silmä vältti. Komensin "Tytöt, nyt heti alas sieltä"
Toinen päiväkodin "täti" tällainen yli-sukupuoli"neutraali" höseltäjä syöksyi saarnaamaan minulle, että tuollaisessa tilanteessa pitää käyttää ilmausta "lapset" ei saa sanoa tytöt tai pojat. Huokaus...
tässä on ajatuksena se, että jos sanot tytöt/pojat, niin vaikuttaa siltä että juuri tytöt (tässä tapauksessa) tyttöytensä vuoksi eivät saa kiivetä sinne. siksi pitää sanoa lapset, jotta ymmärretään, että sinne ei saa kiivetä koska ovat vielä lapsia. ei siinä sen enempää huokailemista ole.
Kuule, kunhan ei sano että "Hei, viddupäät, heti alas!" Niin eiköhän ole ihan sama miten komentaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kuudennella kuukaudella raskaana tietämättäni. Vatsa ei ollut kasvanut lkähes yhtään ja painoa tullut n. 3kg. Käytimme tuolloin kondomia ja söin e-pillereitä.
Reilusti ylipainoinen kaveri oli raskaana rv 25 eli samoilla viikoilla. Satuimme sitten synnyttämään samaan sairaalaan, vierekkäisiin huoneisiin. Kun törmäsimme käytävällä, hän kysyi mitä minä siellä teen. Kerroin, että sain juuri pienen tyttären. Hän tökkäisi minua vatsaan ja sanoi "Ai tuolta vai, älä kuseta" Luulin vielä tässä kohtaa että se oli hänen omituista huumoriaan ja annoin olla. Sitten kun oli aika lähteä kotiin, näin hänet aulassa vauvansa kanssa. Hän odotti kuulemma kyytiä. Mieheni tuli perässä vauvan kantokopan kanssa ja tämän nähtyään "kaveri" alkoi raivota ja huutaa suoraa huutoa "Tuo kersa ei kyllä ole sinun kun olet yhä pakkasessa rais*attu pulkannaru"
Mitä olisi pitänyt tehdä? Pyytää anteeksi etten lihonut raskausaikana 30 kiloa?
Siis synnytittekö te molemmat lapsenne n. rv 25?
Täh? Siis synnytimme molemmat ihan normaaliin aikaan.
Siis näittekö viimeksi rvkolla 25 vai miksi sen mainitsit?
Ystäväni otti kaverinsa kissan muutamaksi viikoksi hoitoon, koska hänen _lapsensa_ tykkää kissasta. Sanoin ystävälleni, ettei turha pompottelu ole välttämättä kissalle hyväksi, se on jo ennestään kodinvaihtaja ja kiintynyt tietysti nykyiseen kotiinsa ja omistajaansa, ja saattaa stressaantua ja sen myötä pahimmassa tapauksessa sairastua.
Ystäväni ei ottanut tätä kuuleviin korviinsa, vaan haki kissan luokseen. Kolmen viikon aikana tämä oikea omistaja ei käynyt edes katsomassa kissaa, ja kotiin palattuaan oli kissa ollut todella outo ja itkeskellyt useitä päiviä.
Meni muutama kuukausi, ja ystäväni ilmoitti ottavansa kissan taas kyläilemään, koska on ottanut koiran ja haluaa sille (ja lapselleen) hetkeksi kaverin. Minun oli pakko todeta olevani taas hieman skeptinen, koska mielestäni eri ympäristö, ihmiset ja vieras koira eivät tee kissalle hyvää. Ystäväni suuttui niin, että löi minulle luurin korvaan, eikä vastannut viikkoon puheluihin tai viesteihin. Lopulta vastatessaan ei puhunut enää koko kissasta mitään, vasta kylässä käydessäni huomasin hänen sen heille hakeneen. Mielipiteeni asiasta eivät selkeästi kelpaa. :D
Oltiin n. 10-12v, en muista tarkkaan mutta esiteinejä kuitenkin. Laskettiin kaverin kanssa jäämäkeä koulussa ja tietenkin, kun useampi luokka oli pihalla, tuli mäkeen kauhea ruuhka ja piti varoa, ettei laske kenenkään yli, tai tule itse yliajetuksi. No, eipä aikaakaan kun yksi luokkakaverimme laski meitä päin ja vahingossa potkaisi kaveriani selkään. Tyttö mumisi "sori" ja jatkoi välitunnin viettoa unohtaen koko asian, mutta kaverini oli raivona, koska tyttö ei ollut pyytänyt asianmukaisesti anteeksi. Seuraavat pari päivää hän vaahtosi minulle, kuinka toi *Liisa on törkeä kusipää, kun se ei _vieläkään_ ole tullut pyytämään anteeksi, vaikka tässä on ollut jo monta päivää aikaa katua. Ehkä se ei OSAA pyytää anteeksi!!!!!!!!!!
En kehdannut herättää häntä totuuteen huomauttamassa, että Liisa ei takuulla edes muistanut potkaisseensa ketään.
Lopulta tämä potkaisija tuli meitä vastaan välitunnilla ja huikkasi iloisena Moi! Silloin kaverini purskahti itkuun ja juoksi jonnekin, varmaan vessaan, vollottamaan.
Onhan tämä kaverini muutenkin kauhea prinsessa, sai pienenä aina tahdon läpi kiukuttelemalla ja hänestä kyllä riittäisi lisääkin tämmöisiä tarinoita. Sen lisäksi hän myös harrastaa tuota ilman syytä/pikkusyistä mököttämistä, eli yhtäkkiä vaan on ihan hiljaa ja vetäytyy johonkin nököttämään naama norsunvitulla ja, kun häneltä kysyy, että ookko meille vihanen, niin vastaukseksi tulee murahtelua, tai katkera "Ehkä!"
Olin satuttanut nenäni lapsuudessa ja siinä oli pahaa rustottumaa. Eräällä lääkärikäynnillä lääkäri ehdotti, että nenä leikattaisiin. Silloinen bestikseni (olimme 20v) sai kamalan raivarin asiasta. En saisi missään nimessä suostua moiseen, koska hän ei enää muka tuntisi minua, jos minulla olisi suora nenä. Todellisuudessa hän pelkäsi, että kaunistuisin leikkauksessa. Hän oli meistä se kaunis ja sellaisena halusi pysyä.
Kun olin ala-asteikäinen, äitini opetti minulle kastamaan langanpään suussa ennen kuin pujotan sen neulasta läpi. Tekstiilitaidon tunnilla en kerran saanut lankaa neulaan, joten menin pyytämään opelta apua. Opettaja otti langanpäästä kiinni, irvisti ja kysyi, että olenko käyttänyt päätä suussa. Kun myönsin, niin ope aloitti hirveän sättimisen, oli älöttävää ja pöpöt leviää yms. Onhan se toisen syljessä uitettu lanka tosiaan ällö, mutta kilttinä koulutyttönä kuuntelin vieressä itkua pidätellen, sillä minut yllätti täysin se, että joku mollasi oman äidin opettamaa taitoa. En edes kotona halunnut kertoa asiasta.
Lisään vielä loppuun, että olen 26-vuotias, tekstistä saattaa tulla mielikuva, että olisin vanhempi.
221 tarkentaa: masennus on sekin vakava mt-ongelma, joo. Mutta tällä masentuneella diagnoosi oli hiljattain mennyt lievästä keskivaikeaksi ja "teeskentelijän" tila sellainen, josta ei ole mahdollista koskaan parantua.