Lue keskustelun säännöt.
Varakas ihminen: mistä varakkuutesi on peräisin?
05.02.2017 |
Olisi kiva, kun ei tarvitsisi aina vertailla hintoja pienissäkin ostoksissa ja säästää jokaista isompaa menoa varten. Mutta nykyinen työ on sellainen, ettei sen palkka tule ennen eläkeikää nousemaan. Tällä on pärjättävä. Ei ole osakepottia eikä isoa perintöä tulossa.
Kommentit (176)
Mihin lapseton minimalisti kerää varallisuutta? Valtiolle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat varakkaalla? Oma omaisuuteni on noin 350000 ja kuukausipalkkani 5000 eur. Olenko mielestäsi varakas? Velkaa ei ole ja mistään alle kymppitonnin maksavasta ei tarvitse miettiä, onko minulla siihen varaa.
Olen köyhästä perheestä, mutta opintotuen ja -lainan avulla opiskelin DI:ksi. Omaisuuteni olen säästänyt ihan palkkatuloistani ja palkkatuloilla hankkimieni sijoitusten tuotoista. Vanhemmiltani en ole saanut mitään enkä muitakaan perintöjä.
Olisi kiva kuulla, miksi tätä on alapeukutettu.
Varmaan siksi kun tuo kertoja ei ole varakas, vaan ihan normaali akateemisen taloudellinen tilanne. Monella elämämkoululaisellakin on tuon verran omaisuutta ja saman tasoinen palkka. Esimerkiksi minulla.
Vierailija kirjoitti:
Sivistynyt ihminen ei puhu koskaan rahasta. Se tarkoittaa myös sitä, että kenenkään varallisuuden alkuperästä ja tuloista ei ole soveliasta kysyä, mikäli ei sitten ole verottaja ja tee sitä asian virallisen luonteen vuoksi.
Juuri siksi kai näistä kysellään toistuvasti tällä anonyymillä keskustelupalstalla. Muutamat aina ystävällisesti vastaavat ja joku varmasti saa hyviä vinkkejä ja lisää uskoa säästäväisyyteen.
Tosiasian tunnustamisesta.
Vaihtoehdot oli:
Alkaa itsekkääksi (ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä itsestäni ihan itse vauras)
Odottaa että muut alistuu tahtooni, tehdä minusta vauras.
Itsekkyys on hyve!
Itsekäs ihminen ei yritä alistaa muita tahtonsa alle, vaan kantaa vastuun ihan itse elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein helpoin tapa säästää on olla matkustamatta pitkin maailmaan tämän tästä. Mieluummin minin-interrail Euroopassa kuin Thaimaa.
Jälkimmäinen tulee tosin rutkasti edullisemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta huomaa, kuinka Suomessakin varallisuus ja etuoikeudet periytyvät. Ylempään yhteiskuntaluokkaan syntyminen antaa sosiaalista ja taloudellista pääomaa, joka avittaa myös jälkeläiset yhteiskunnassa pärjäävien kastiin. Perintöä, perintöä, perintöä, koulutetut vanhemmat, koulutetut vanhemmat, perintöä, perintöä, perintöä, suhteita vanhempien kautta, suhteita vanhempien kautta...
On tässä ketjussa monia niitäkin, jotka ovat keränneet usean sadantuhannen euron omaisuuden ilman mitään perintöjä tai suhteita. Kannattaa valita opiskelupaikka hyvin.
Ja tuossa valinnassa korkeakoulutetut ja varakkaat vanhemmat pystyvät hyvin neuvomaan lapsiaan. Kertomaan, miten kannattaa kouluttautua, mihin kouluihin pyrkiä ja millaista työkokemusta hankkia, jotta tulevaisuus on turvattu. Varakkaat vanhemmat, joilla on laajat suhteet muihin ylempään yhteiskuntaluokkaan kuuluviin, voivat myös auttaa lapsiaan saamaan paperilla hyvältä näyttävät ja työllistymistä edistävät työpaikat. Ihan tyhmää yrittää mitätöidä sitä faktaa, että varallisuus ja sosiaalinen pääoma periytyvät.
Muistan kuulleeni samaa tarinaa myös yläaseen opolta.....
Osakesijoittaminen, alkuun ihan pienillä summilla.
Heti kun sain vakituista tuloa, niin marssin pankkiin neuvottelemaan lainasta jonka sijoitin. Lisäksi joka kuukauden palkasta säästän sivuun ja 2-3 kertaa vuodessa ostan lisää osakkeita. En ole siis suurituloinen, mutta näin toimien olen saanut kerättyä pääomaa sen verran että sain neuvoteltua toisen lainan jolla ostin pienen sijoitusasunnon joka maksaa itse itseään.
Olen siis joutunut hieman miettimään miten rahoja "tuhlaan", mutta vaihtokauppana olen saanut pesämunan ettei tarvi enää murehtia ja sain jo lapsillekin lahjoitettu ensimmäiset osakkeet. Tavoitteena että he pääsisivät aikanaan helpommin liikkeelle (korkoa korolle on ihmeellinen asia). Itse olen aloittanut tyhjästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukkini oli aikoinaan viisas liikemies ja sieltä saanut perinnöksi asunnon ulkomailta, oman saaren missä on viihtyisä mökki, kaksi asuntoa itä-Suomesta, veneen, metsää ja muuta pientä kuten taide esineitä, huonekaluja ym. Perintö tuli suoraan minulle sillä isäni kuoli kun olin nuori.
Nainen 35v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta huomaa, kuinka Suomessakin varallisuus ja etuoikeudet periytyvät. Ylempään yhteiskuntaluokkaan syntyminen antaa sosiaalista ja taloudellista pääomaa, joka avittaa myös jälkeläiset yhteiskunnassa pärjäävien kastiin. Perintöä, perintöä, perintöä, koulutetut vanhemmat, koulutetut vanhemmat, perintöä, perintöä, perintöä, suhteita vanhempien kautta, suhteita vanhempien kautta...
On tässä ketjussa monia niitäkin, jotka ovat keränneet usean sadantuhannen euron omaisuuden ilman mitään perintöjä tai suhteita. Kannattaa valita opiskelupaikka hyvin.
Ja tuossa valinnassa korkeakoulutetut ja varakkaat vanhemmat pystyvät hyvin neuvomaan lapsiaan. Kertomaan, miten kannattaa kouluttautua, mihin kouluihin pyrkiä ja millaista työkokemusta hankkia, jotta tulevaisuus on turvattu. Varakkaat vanhemmat, joilla on laajat suhteet muihin ylempään yhteiskuntaluokkaan kuuluviin, voivat myös auttaa lapsiaan saamaan paperilla hyvältä näyttävät ja työllistymistä edistävät työpaikat. Ihan tyhmää yrittää mitätöidä sitä faktaa, että varallisuus ja sosiaalinen pääoma periytyvät.
Muistan kuulleeni samaa tarinaa myös yläaseen opolta.....
Hommasko se opo sulle työpaikatkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse ensin sijoittanut asuntoomme mieheni kanssa, teimme tehdastyötä molemmat ja aloitimme työnteot 18 ja 19 vuotiaina, nyt olemme noin 50 vuotiaita ja myimme sen, nettoisimme siitä puhtaana käteen 100 000 markkaa, olimme nuoria molemmat silloin, sitten myöhemmin sain yllätysperinnön jonka sijoitimme viisaasti ja nyt mieheni sai jo ennakkoperintöä. Itse olen lähtöisin köyhästä perheestä ja mieheni on keskituloisesta mutta heillä on metsää yms. Emme ole työelämässä, terveys mennyt molemmilta, 1980 luvulla sai tehdä töitä niin paljon kuin halusi, se maksoi terveyden. Olemme nyt ns. rikkaita kuitenkin muttemme törsää emmekä rehentele.
Hassu kysymys!
Ei varakkaat, joillekysymyksesi kai kohdistit, liiku tällaisilla palstoilla.
Ne, jotka täällä vastailee...ne voit jättää omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen perinyt lapsettoman tätini omaisuuden. Minulla on kaksi velatonta asuntoa (joista toinen ulkomailla), kattava osakesalkku ja arvokas taidekokoelma. Töissä ei tarvitsisi käydä, mutta en halua jäädä laakereillani lepäilemään, joten jatkan samassa työpaikassa kuin ennen perinnön saamistakin.
T. Alepan kassa.
Frau x kirjoitti:
Hassu kysymys!
Ei varakkaat, joillekysymyksesi kai kohdistit, liiku tällaisilla palstoilla.Ne, jotka täällä vastailee...ne voit jättää omaan arvoonsa.
Miksi varakkaat eivät voisi käydä Vauva palstalla? Ettei vaan nyt vaan olisi siitä kyse, että et halua uskoa että joku "tavallista" elämää elävä voisi olla varakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perittyä pääasiassa. Isoisovanhemmiltani jäi noi 200ke perintö, isovanhemmiltani vanhemmilleni noin 450 000 ja vanhemmiltani minulle noin 650 000. Pari maatilaa, 2 asuntoa, metsiä parisataa hehtaaria, 3 kesämökkiä, pari autoa.
Kuinka monessa polvessa teillä on ollut vain yksi lapsi/perhe?
Kai Suomessa vielä 40-50-luvulla lapsia oli perheissä 2-4 helpostikin ja 70-80-luvulla kaksilapsisisia perheitä. Ja silloin sitä jaettavaa onkin paljon vähemmän kullekin perijälle... 200 000€:n perintö yhdelle tai viidelle vaikuttaa aika moneen asiaan
Perimällä ne isot rahat saadaan, työllä ei kukaan rikastu.
Ketjun vastauksista huomaa selvästi, että äärimmäisen harva varakas on omilla ansioillaan omaisuuttaan hankkinut. Näin toki oletin asian olevankin, sillä yrittämisellä tässä maassa vaurastutaan äärimmäisen harvoin, työllä ei käytännössä koskaan.
Mä olen miettinyt tätä tiettyjen ikäpolvien säästämistä ja omaisuuden kerryttämistä, mm.sijoitusten kautta ja perinnön odottamista. Miten te olette kokeneet elämänne tähän mennessä? Siis jotkut teistä ovat aloittaneet omien sanojensa mukaan tyhjästä ja onnistuneen kerryttämään lähes miljoonaomaisuuden. Miten te olette kituutelleet koko tähän astisen elämän? Onko se ollut sen arvoista? Mitä jos kuolette, ennen kuin saatte omaisuutenne ja sijoituksenne realisoitua ja hyödynnettyä? Vai onko teidän ikäpolvelle tuo rahan määrä ja paljous joku itseisarvo?
Täällä parikymppinen keskiluokan lapsi ihmettelee, minkälaista elämää teillä on voinut olla. Kaikilla tuntuu olevan joki tuhkimotarina siitä, kuinka ovat kituutelleet ja eläneet ryysyissä, mutta rikkaudet odottavat nurkan takana. Minä en edes oleta, että elän lähellekään eläkeikää. En haaveile perhe-elämästä. Minä en sijoita enkä säästä kovin pitkällä linjalla, vaikka hyvin säästeliäs penninvenyttäjä olenkin (lähipiirini jopa vitsailee säästeliäisyydestäni ja hintalappuniuhottamisestani). Jos sijottaisin ja säästäisin, minulla ei olisi varaa matkustella ja nauttia nuoren ihmisen elämästä niin kuin nyt teen. En tiedä leimaako tämä mielihyväätavoitteinen, lyhyen tähtäimen elämäntyyli ja -arvot koko sukupolveani vai onko kyse vain omasta persoonallisuudestani ja elämäntavoitteistani. Mutta minulle ajatus monien, lähes kymmenien vuosien säästäminen ja kurinalainen kituuttelu ja rahojen panttaaminen jossain tileilla tuntuu absurdilta ajatukselta. Kerran täällä vaan eletään ja mä ainakin käyn töissä elääkseni enkä elä käydäkseni töissä ja kerryttääkseni omaisuutta vain muodon vuoksi. Suomessa perintöverokin on niin korkea ja se tulee varmasti vielä nousemaankin, joten teidän lapsetkaan ei hyödy siitä samalla tavalla kuin hyötyisivät päästessään rahoihin käsiksi jo aikaisemmin ennen myöhempää aikuisikää.
Vierailija kirjoitti:
Perimällä ne isot rahat saadaan, työllä ei kukaan rikastu.
Työllä ne isotkin rahat kuitenkin tehdään, vaikka sukupolvia menisi useampi. Ja järkevällä rahankäytöllä.
Perinnöistä sen verran, että äiti on viisilapsisesta perheestä, joten perintöä ei paljoa tullut. Isä oli ainoa lapsi muutenkin vähälapsisesta suvusta, joten hän on perinyt sieltä sun täältä. Ei paljoa kerralla, mutta jokusen asunnon jne. Rahaa on sitten laitettu sijoitusasuntoihin.
Meitä sisaruksia on kaksi, joten kohtuullinen perintö olisi tuolta odotettavissa. Tosin olemme molemmat jo käytännössä asuntovelattomia ja säästöjäkin on ainakin minulla, joten iso osa vanhempien perinnöstä on jo laitettu ennakkoperintönä meidän lapsillemme.
Appivanhemmilla on myös vähintäin yhtä iso omaisuus. Heidän perintöjärjestelyistään en tiedä, mutta mikäli luonnollisessa järjestyksessä poistumme ajasta iäisyyteen, niin suht isot omaisuuserät liikahtavat.
Minun nettotuloni pyörivät siinä 2500-2600 hujakoilla ja vaimon nettotulot lähes samoissa. Jonkun verran säästetään ja kohtuullisen mukavasti elellään. Suvun perintöomaisuus on hyvä taustaturva. Varakkuuden merkki ei ole se, kuinka paljon shoppaillaan. Varakkuus on sitä, ettei ole heti kusessa, jos palkkatulo katkeaa tai tulee isompi yllättävä kuluerä.
Minulla on noin parin miljoonan omaisuus. Muutama sijoitusasunto, 2 kesäpaikkaa. Olen 2 vuotiaana jäänyt sisarusten kanssa orvoksi, kuten miehenikin. Leskiäitini oli hyvä kasvattaja, opetti kulttuuria, kauniita käytöstapoja ja puketumaan aina tyylikkäästi ym. Minulla on ihania sukulaisia, enkä lapsena tuntenut olevani edes orpo. Meidät pantiin hyvään yksityiseen kouluun, jossa sain sivistyneitä perhe- ja kaverisuhteita. Ahkera koulussa ja opiskellessa saa hyvän maineen ja hyvän työpaikan Suomessa. Kaikki omaisuus on työllä ansaittua myös uudet autot ja purjevene. Jotain tuuriakin tarvitaan ja rohkeutta.
Olen nuoresta saakka elänyt vaatimattomasti, kuluttaen vähemmän kuin olen tienannut. Olen ottanut lainaa ja ostanut sijoitusasuntoja ja näistä saaduilla tuloilla ostanut lisää. Lainan maksan aina mahdollisimman nopeasti takaisin. Mieheni ja minä olemme minimalisteja, asumme ja elämme pienesti ja työskentelemme harrastuksena. Lapsia ei ole.