Varakas ihminen: mistä varakkuutesi on peräisin?

Muistan kun yksi varakkaan perheen lapsi suuttui isälleen, joka hommasi tälle kesätyöpaikan isosta firmasta, jotta lapsi saisi työkokemusta. Työ räätälöitiin varta vasten hänelle. Eivät olisi oikeasti tarvinneet edes ketään, mutta haluttiin varmistaa, että lapsella on hyvä CV, jolla hakea valmistuttuaan töitä. Lapsi itse oli tottunut siihen, että ei tarvitse tehdä töitä, asunnon vanhemmat olivat hänelle ostaneet, kun pääsi yliopistoon. Vanhemmat maksoivat kaikki lomareissut ja taskurahaa. Oli hieman outo katsoa sivusta, kun itse haki mitä vain töitä ja kävi töissä jatkuvasti opintojen ohella ja toinen suuttuu parin kuukauden kesätyöpaikasta, joka on hänelle varta vasten hommattu ja räätälöity sen mukaisesti, että se tukee työllistymistä koulutusta vastaavalle alalle.

Perintö, sijoitukset, rahastot, osuudet, jne. Kaikki hajautettu.  Pääomaan ei pääse koskemaan ja osa perinnöstä vielä "kiinni".

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani ovat lääkäreitä

Miten se sinun varaalisuuteesi vaikuttaa? Ohjaavatko vanhempasi palkkansa suoraan sinun käyttöön?

Perittyä, eli itselläni ei ole oikein ollut siihen sanomista/tekemistä. Tosin suurin osa siitä on kiinteää, joten en todellakaan vietä aikaani huolettomasti shoppaillen. Onhan se helpottavaa, että taloudellisesti tulen aina olevani turvassa, muttei se minua ihmisenä miksikään muuta. Samanlainen olisin, vaikka en omistaisi mitään. Ja ammatti on ihan vaan sairaanhoitaja, kun joku sitä kuitenkin kysyy :-D

Kyllä sen sosiaalisen pääoman huomaa yliopistossa. Eli ketkä ovat korkeakoulutettujen vanhempien lapsia ja ketkä eivät. He, joiden vanhemmat ovat luoneet akateemista uraa, ovat valmentaneet lapsiaan jo hyvissä ajoin opiskelumaailmaan. Ovat neuvoneet, mihin toimintaan kannattaa osallistua, mitä kursseja ottaa, mikä on hyvä sivuaineyhdistelmä jne. Ja tietenkin kertoneet myös tutuille proffille, milloin omat lapset aloittavat opintonsa. Tietävät sitten kaikki pitää silmällä ja vinkata hyvistä mahdollisuuksista. Muut sitten vähän palloilevat ja yrittävät itsekseen päästä perille, mikä olisi se viisain reitti itselle.

Sama paitsi että olen ktm

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat varakkaalla? Oma omaisuuteni on noin 350000 ja kuukausipalkkani 5000 eur. Olenko mielestäsi varakas? Velkaa ei ole ja mistään alle kymppitonnin maksavasta ei tarvitse miettiä, onko minulla siihen varaa.

Olen köyhästä perheestä, mutta opintotuen ja -lainan avulla opiskelin DI:ksi. Omaisuuteni olen säästänyt ihan palkkatuloistani ja palkkatuloilla hankkimieni sijoitusten tuotoista. Vanhemmiltani en ole saanut mitään enkä muitakaan perintöjä.

Nettomaksaja kirjoitti:

Heh, kun keskustellaan sosiaalitukien alhaisesta tasosta tai niillä elämisestä, niin lähes 100 %  tämän palstan kommentoijista elää ja puolustaa elämäntyyliään.

Nettomaksajia tai varakkaita ei tällä palstalla ole ehkä muutamaa satunnaista poikkeusta lukuunottamatta. Keskiverto kommentoija on vihervasemmistolainen jonka kyvyt eivät riitä menestymiseen saati rikastumiseen.

Palkoista tai rikkauksista kun puhutaan niin vaihdetaan vain levyä. Joku huvi kai tässäkin on sitten olemassa.

Tällä palstalla käy kymmeniä tuhansia lukijoita päivässä. Kyllä niin isosta porukasta löytyy sekä sosiaalituien saajien että hyvätuloisia. Eivät joka ketjun kommentoijat ole aamoja ihmisiä.

Isäni perintö ja hyvä palkka mut tietty lähinnä perintö. Ei ole omaa ansiotani siis, sattuma vain.

Vierailija kirjoitti:

Miljoonaa tulee joka vuosi perheyhtiöstä rahaa tilille. Tätä on tapahtunut jo viimeiset 14 vuotta, eli raha alkaa olla aika yhden tekevää.

Hieno homma sinulle.                                                                                                                                                     Kannattaisiko sitten vaikka vähän sivistää itseään? Aloita yhdyssanojen harjoittelulla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen sosiaalisen pääoman huomaa yliopistossa. Eli ketkä ovat korkeakoulutettujen vanhempien lapsia ja ketkä eivät. He, joiden vanhemmat ovat luoneet akateemista uraa, ovat valmentaneet lapsiaan jo hyvissä ajoin opiskelumaailmaan. Ovat neuvoneet, mihin toimintaan kannattaa osallistua, mitä kursseja ottaa, mikä on hyvä sivuaineyhdistelmä jne. Ja tietenkin kertoneet myös tutuille proffille, milloin omat lapset aloittavat opintonsa. Tietävät sitten kaikki pitää silmällä ja vinkata hyvistä mahdollisuuksista. Muut sitten vähän palloilevat ja yrittävät itsekseen päästä perille, mikä olisi se viisain reitti itselle.

Kyllä ainakin meillä TKK:lla osattiin opiskella ja tehdä valinnat ihan itse ilman vanhempien apua. Oli meillä kurssilla yksi proffan poika, mutta en huomannut hänen hyötyvän isästään mitenkään.

Ne jotka pääsivät haalimaan omaisuutta 1980-1990- luvuilla muiden konkurssien raunioilta ovat tehneet mukavan tilin. Itse en päässyt opiskelijana mihinkään käsiksi,mkun sinnittelin opintituella ja -lainalla. Olen aina ollut väliinputoajasukupolvessa. Tuleva eläkeikäkin on kai 68 vuotta. Nykymenolla en pääse edes siitä nauttimaan, jos terveys ei kestä.

Et saa mennä katsomaan sateenkaarta koska etsit kultaa.

Olen suurituloinen, mutta en varakas. Oman varallisuuden kartuttaminen ei ole ollut mulle koskaan tärkeää. Joitain kymppitonneja on säästöjä ja sijoituksia sekä asunto, jossa asun, mutta ei muuta. Aikoinaan vanhempani ostivat meille lapsilleen ensiasunnot sekä tukivat taloudellisesti opiskeluajan. Saman olen tehnyt omille lapsilleni. Elinikäennuste on noussut, joten en näe mitenkään järkevänä, että keräisin itselleni varallisuutta, jonka saadessaan lapseni olisivat mahdollisesti jo itsekin vanhuuseläkkeellä. 

Itse opiskelin yhteiskuntatieteitä. Siellä ainakin työläisväen lapsi oli kiva näytekappale, jolla todistella itselleen, että hyvinhän tämä yhteiskunta muuttuu kun vähävaraisetkin pääsevät opiskelemaan. Mun opiskelukaverit pilkkasivat avoimesti esim. lähihoitajia. "Kuinka noloa olisi päätyä jotain sellaista opiskelemaan." Toki olivat sitten hiljempaa, kun kerroin äitini olevan lähihoitaja ja isänkin vain tehtaalla töissä. Kai se oli jotakin eksoottista heille. Lukivat vanhoista tutkimuksista, kun tutkijat olivat tarkkailleet lähiössa asuvia työläisiä kuin toista lajia konsanaan. Ja itsekin pääsivät ensimmäistä kertaa kosketuksiin työläisten muksujen kanssa. Vou.

Isovanhemmat oli säästäväisiä ja varakkaita mutta vanhempani ovat sössineet perintönsä. Tulemme kyllä perimään veljeni kanssa pari asuntoa ja kulahtaneet irtaimistot, mutta mitään isoa ei ole jäänyt säästöön - silti penskana tuntui aika keskiluokkaiselle. Sen ajan rikkaat ottivat kammovelat ja ison asunnon ja inflaatio hoiti. Me ei. Olen nyttemmin joutunut hankkimaan vanhemmilleni jotain krääsää, maksellut joskus niiden laskuja...eihän sen näin pitäisi mennä, mutta kun nyt on.

Me ei olla ökyrikkaita mutta sellaisia keskivertorikkaita. Minä päädyin vahingossa arvopaperialalle ja bonukset melkein tuplasivat ennenstään hyvät palkkani parina vuonna. Ei siis mitään miljoonatuloja, kuten joillain, mutta sadan tonnin vuositulot muutamaan kertaan. Asuntovelat tuli siten hoidettua nuorena ja sijoittaminen aloitettua, ja siinä oli joku onnenkantamoinenkin 90-luvun nousussa. Puolisoni on myös hyväpalkkainen..    Koska meillä on halvat harrasteet ja tavallinen kotiruoka maistuu niin sijoitukset ovat karttuneet joka vuosi muutamalla kymppitonnilla. Ei näy päällepäin, ei edes lapset taida tajuta.

On mahtavaa ettei tarvitse tehdä töitä velkojen vuoksi ja sapattivuosi on mahdollinen,  ja kiva että voitais koska tahansa vaihtaa kämppää tai autoa hienompaan mutta sinänsä pröystäily ei ole meidän juttu. Ostetaan laatuvaatteita mutta ei juurikaan merkki-, eletään aika ekologisesti.  Auto on vaatimaton, mutta miellyttää.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva, kun ei tarvitsisi aina vertailla hintoja pienissäkin ostoksissa ja säästää jokaista isompaa menoa varten. Mutta nykyinen työ on sellainen, ettei sen palkka tule ennen eläkeikää nousemaan. Tällä on pärjättävä. Ei ole osakepottia eikä isoa perintöä tulossa.

Osakepottia voi helposti itse kukin kasvattaa, senkun ostaa pörssistä. Jättää vaikka ne keskarit ja tupakit ostamatta. Ihan oma valinta. Näin minäkin olen osakesäästöni saanut. Pieninä erinä ostanut ja osingot sijoittanut takaisin osakkeisiin. Nyt jo melkein peruspäivärahan verran ylimääräistä tulee joka kuukausi.

Tässä todenpuhuja, jota kannattaa uskoa. Itsekin olen tuohon tasoon päässyt ns. nollatasosta lähtien ja pelkillä peruspalkkatuloilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väitän että vaatii vähintään hitusen onnea että Suomessa palkkatyöllä vaurastuisi. Tai sitten ääretöntä itsekuria elää niukasti ja säästeliäästi ilman matkustelua tai harrastuksia.

Olen itse 90-luvun lamassa kaiken menettäneiden vanhempien lapsi. 15- vuotiaasta (heti kun töihin pääsi) olen ollut mansikkamaalla, siivoamassa ja kaupassa töissä. Koko opiskeluajan tein töitä opintojen ohessa. Valmistuin, pääsin töihin. Menin naimisiin, kaksi äitiyslomaa, palkkatyötä parilla ylennyksellä.

Nyt on velkainen okt ja kesämökki, eläkepottia kerätty 30 000€. Elämä sujuu mutta mitään ihmettä ei ole varaa tehdä. Vakuutukset, kiinteistöt, harrastukset; kaikki menee mitä tulee. Ei syödä pelkkää kaurapuuroa ja juureksia mutta esim kaikki huonekalut ja vaatteet ostetaan käytettyinä. Matkoja etelään ehkä kerran viidessä vuodessa yms peruselämää.

Tai sitten se vaatii sitä, että valitsee opiskelualan, joka johtaa hyväpalkkaisiin töihin. Me olemme kahden DI:n pariskunta. Aina on ollut varaa matkustaa. Vuosien varrella on palkkatuloilla maksettu omakotitalo pääkaupunkiseudulla ja kerätty 250000 euron sijoituspotti. Kolme lastakin on kasvatettu aikuisiksi. Mitään perintöjä tai vastaavia ei ole saatu.

Niin ollaan mekin kahden DI:n talous. Mutta edelleen väitän että varallisuuteen pääseminen vaatii myös onnea esim työpaikan/ alan suhteen. Kuka olisi 90-luvun loppupuolella osannut arvata että ura Nokiassa ei ole pidemmän päälle hyvä ratkaisu? Tai että elektroniikkateollisuus kuolee kymmenessä vuodessa Suomesta lähes kokonaan pois? Lisäksi asuntokauppa on onnenkauppaa; 90-luvun alussa samanhintainen asunto Espoossa ja Vantaalla voikin nyt olla 40% eriarvoinen; Espoon laitamilla hinnat ovat nousseet suhteessa enemmän jne. Mutta ehkä palstamammat osaa aina ennustaa tulevaisuuden juuri niinkuin se menee.

Perittyä pääasiassa. Isoisovanhemmiltani jäi noi 200ke perintö, isovanhemmiltani vanhemmilleni noin 450 000 ja vanhemmiltani minulle noin 650 000. Pari maatilaa, 2 asuntoa, metsiä parisataa hehtaaria, 3 kesämökkiä, pari autoa. Kaikki minua edeltävästi varsin pienituloisia, mutta säästeliäitä. Tarkoittaa sitä, että matkailua, ravintoloita, shoppailua jne. ei juurikaan harrastettu.

Itselläni noi 5000 euron kuukausittaiset tulot ja niistä varmasti 10 vuoden aikana jäänyt viivan alle noin 130 000 euroa, jolla on hankittu ensimmäinen oma asuntoni. Sen olen kuitenkin huomannut, ettei palkalla varsinaisesti tässä maassa rikastu. Jokaisesta ylimääräisestä tienatusta tonnista menee puolet veroa. Suomessahan on pitkät perinteet ansiotulojen verotuksella. Perinnöistä ne tavisten suuret omaisuudet on tehty, koka kukaan tavis ei varsinaisesti rikastu yritystoiminnalla tai pääomakorkoja keräämällä niin paljon, että sillä olisi merkitystä yhden ihmisen elämän aikana.

Edestään löytää. Jos peruskoulussa ja lukiossa nyrpisti nenäänsä "vaikeille ja turhille" aineille, kuten matematiikka, fysiikka ja kemia ja haki jatko-opintoihin humaninistisille aloille, joilla työllistyy huonosti, ei ole kovin suuri ihme ettei tulot päätä huimaa.

Rikas en ole vielä, mutta n. 4000€ nettotuloilla pärjää ihan mukavasti.