Varakas ihminen: mistä varakkuutesi on peräisin?

Perittyä rahaa. Isovanhemmat ja vanhemmat paiskivat töitä ja loivat kannattavan yrityksen. Minä möin sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva, kun ei tarvitsisi aina vertailla hintoja pienissäkin ostoksissa ja säästää jokaista isompaa menoa varten. Mutta nykyinen työ on sellainen, ettei sen palkka tule ennen eläkeikää nousemaan. Tällä on pärjättävä. Ei ole osakepottia eikä isoa perintöä tulossa.

Osakepottia voi helposti itse kukin kasvattaa, senkun ostaa pörssistä. Jättää vaikka ne keskarit ja tupakit ostamatta. Ihan oma valinta. Näin minäkin olen osakesäästöni saanut. Pieninä erinä ostanut ja osingot sijoittanut takaisin osakkeisiin. Nyt jo melkein peruspäivärahan verran ylimääräistä tulee joka kuukausi.

Siis kuinka paljon sä sitten olet sijoittanut yhteensä tähän mennessä? Ja mikä on kuukausipalkkasi/oli silloin, kun aloitit sijoittamisen? Kuinka monta vuotta olet kerryttänyt osakesäästöjäsi? Minkälaisia osakkeita, jotain pienimmän riskin passiivisia indeksirahastoja? Onko siinä lopulta mitään järkeä laittaa vuosikausiksi - isoa tai pientä summaa - lillumaan johonkin, mikä ei kuitenkaan ole täysin 100% riskitöntä? Onko se muutama tonni voittoa sen arvoista, että on joutunut kituuttamaan ja pihistelemään useamman vuoden ja kenties menettänyt monta tilaisuutta ja kokemusta elämässään?

Otin 40t lainaa joskus parikymppisenä ja sijoitin sen osakkeisiin. Asuin vanhempien luona ja elin niukasti. Ei ollut vakituista tyttöystävää tai vaimoa vaan pelkkiä vakipanoja joten tuokin potentiaalinen rahareikä oli tukittuna. Tuo ei kuitenkaan ollut rahan takia, vaan koska olin ollut vaihtarina ja sen jälkeen ymmärtänyt etten koskaan huolisi suomalaista naista mihinkään pidempään suhteeseen.

Duunistani saadut säästöt menivät kaikki osakkeisiin. Palkka oli ihan perus 2t plus muutama satanen kuukaudessa, eli ei se mitään isopalkkaista ollut. Ilman autoa, vuokraa ja vaimoa n 1000e/kk säästäminen oli kuitenkin helppoa. En myöskään tupakoinut ja harvoin vedin kännit.

Kun olin 25v tienasin yhtä paljon osinkoina kuin mitä palkasta ja lähdin eläkkeelle koska v mäinen pomo ja pieni palkka. Muutin Meksiko nimiseen kehitysmaahan. Sieltä sain uuden rivarikämpän vuokrattua 300e/kk ja elämisen menot olivat yhteensä n 1000e/kk. 

Nykyisin tienaan n. 40t/v osinkoina. Sillä elelen mukavasti isossa talossa. Minulla on siivooja, kokki ja hieno auto. Suomessa minulla ei tietenkään olisi tuollaiseen varaa. Olen nyt 45 vuotiaana ihan vielä hyvässä kunnossa fyysisesti, kiitos varmaan siitä että jäin nuorena pois stressikkäästä työelämästä. Olen aina myös käynyt säännöllisesti punttiksella ja syönyt terveellisesti joten silläkin on varmaan osansa tuossa. Toisin kuin monella muulla samanikäisellä, minulle ei ole tullut mahaa eikä kaljuakaan ole ilmaantunut.

Hyvännäköisiä parikymppisiä pikkutyttöjä piisaa vieläkin ympärillä, kiitos varallisuuteni ja vaalean ulkonäköni. En asu enää Meksikossa, mutta täällä nykysessäkin paikassa naiset ovat paljon kauniimpia kuin mitä Suomessa. Osaavat myös puhua ja hymyillä. Aikani menee enimmäkseen treffeillä, kavereiden kanssa ja punttiksella. Niin, ja ilmasto on vuoden ympäri kuin Suomen kesä.

Jostain syystä kukaan entisistä suomalaisista kavereistani ei enää pidä yhteyttä. Kai se on sitä suomalaista kateutta kun ne asuu neukkukuutiossa huutavien kakaroitten ja rupsahtaneen vaimojensa kanssa ja se ei taida olla niin mielekästä. 

Avioliitosta. Menin naimisiin nuorena ja erosimme 9 vuoden liiton ja yhden lapsen jälkeen. Eksäni ei ollut varakas, hän oli upporikas. Osituksessa käytettiin kohtuullistamisperiaatetta, mutta mies suoritti minulle tasinkoa silti lähes puolitoista miljoonaa euroa.

Toiseen avioliittoon mentäessä oli viisastunut ja tehnyt avioehdon. En kerro tarkkaa ikääni, mutta menee 30-40 haarukkaan. Siinä mielessä olen onnekas, että minulla on velaton asunto ja silti varallisuutta paljon. Sijoittaminen ammattimaisesti kannattaisi mutta ei kiinnosta. Teen ansiotyötä (luennointi, koulutus) keikkaluonteisesti n 60h/kk ja ooiskelen.

Ostin 90-luvulla 2 sijoitusyksiöitä Helsingistä velaksi ja ovat edelleen minulla. Ajat sitten jo maksettu. Tuottaa mukavasti.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen miettinyt tätä tiettyjen ikäpolvien säästämistä ja omaisuuden kerryttämistä, mm.sijoitusten kautta ja perinnön odottamista. Miten te olette kokeneet elämänne tähän mennessä? Siis jotkut teistä ovat aloittaneet omien sanojensa mukaan tyhjästä ja onnistuneen kerryttämään lähes miljoonaomaisuuden. Miten te olette kituutelleet koko tähän astisen elämän? Onko se ollut sen arvoista? Mitä jos kuolette, ennen kuin saatte omaisuutenne ja sijoituksenne realisoitua ja hyödynnettyä? Vai onko teidän ikäpolvelle tuo rahan määrä ja paljous joku itseisarvo?

Täällä parikymppinen keskiluokan lapsi ihmettelee, minkälaista elämää teillä on voinut olla. Kaikilla tuntuu olevan joki tuhkimotarina siitä, kuinka ovat kituutelleet ja eläneet ryysyissä, mutta rikkaudet odottavat nurkan takana. Minä en edes oleta, että elän lähellekään eläkeikää. En haaveile perhe-elämästä. Minä en sijoita enkä säästä kovin pitkällä linjalla, vaikka hyvin säästeliäs penninvenyttäjä olenkin (lähipiirini jopa vitsailee säästeliäisyydestäni ja hintalappuniuhottamisestani). Jos sijottaisin ja säästäisin, minulla ei olisi varaa matkustella ja nauttia nuoren ihmisen elämästä niin kuin nyt teen. En tiedä leimaako tämä mielihyväätavoitteinen, lyhyen tähtäimen elämäntyyli ja -arvot koko sukupolveani vai onko kyse vain omasta persoonallisuudestani ja elämäntavoitteistani. Mutta minulle ajatus monien, lähes kymmenien vuosien säästäminen ja kurinalainen kituuttelu ja rahojen panttaaminen jossain tileilla tuntuu absurdilta ajatukselta. Kerran täällä vaan eletään ja mä ainakin käyn töissä elääkseni enkä elä käydäkseni töissä ja kerryttääkseni omaisuutta vain muodon vuoksi. Suomessa perintöverokin on niin korkea ja se tulee varmasti vielä nousemaankin, joten teidän lapsetkaan ei hyödy siitä samalla tavalla kuin hyötyisivät päästessään rahoihin käsiksi jo aikaisemmin ennen myöhempää aikuisikää.

Älä ymmärrä väärin, en minä kaikkea laita sivuun. Elän ihan normaalia elämää, mutta jätän pröystäilyt urpoille. Ei tarvi olla iso pesämuna, kun osingot keväällä jo lämmittää. Ei se vaadi 10 vuoden makaronia ja tonnikalaa.

Sinä toivottavasti et päädy eläkeläiseksi, joka valittaa eläkkeen pienuudesta, kun ei ole tajunnut itse tehdä taloudelleen elämän aikana mitään. Liian moni elää nykyään "hetkessä", ja sitten ihmetellään miten toisilla on enemmän. Nyt en tarkoita niitä, joilla todella ei ole mitään säästöön jäävää, vaan niitä jotka eivät edes halua kehittää talouttaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva, kun ei tarvitsisi aina vertailla hintoja pienissäkin ostoksissa ja säästää jokaista isompaa menoa varten. Mutta nykyinen työ on sellainen, ettei sen palkka tule ennen eläkeikää nousemaan. Tällä on pärjättävä. Ei ole osakepottia eikä isoa perintöä tulossa.

Osakepottia voi helposti itse kukin kasvattaa, senkun ostaa pörssistä. Jättää vaikka ne keskarit ja tupakit ostamatta. Ihan oma valinta. Näin minäkin olen osakesäästöni saanut. Pieninä erinä ostanut ja osingot sijoittanut takaisin osakkeisiin. Nyt jo melkein peruspäivärahan verran ylimääräistä tulee joka kuukausi.

Siis kuinka paljon sä sitten olet sijoittanut yhteensä tähän mennessä? Ja mikä on kuukausipalkkasi/oli silloin, kun aloitit sijoittamisen? Kuinka monta vuotta olet kerryttänyt osakesäästöjäsi? Minkälaisia osakkeita, jotain pienimmän riskin passiivisia indeksirahastoja? Onko siinä lopulta mitään järkeä laittaa vuosikausiksi - isoa tai pientä summaa - lillumaan johonkin, mikä ei kuitenkaan ole täysin 100% riskitöntä? Onko se muutama tonni voittoa sen arvoista, että on joutunut kituuttamaan ja pihistelemään useamman vuoden ja kenties menettänyt monta tilaisuutta ja kokemusta elämässään?

9 on sijoittanut 100€/kk etfiin, ei tarvitse kituuttaa, mutta elämäntapamme nyt vaan on sellainen että säästöjä kertyy.

Asuntolaina kun tulee näillä näppäimillä maksetuksi, niin sioituskokemuta on kertynyt.

Samoin treenaan vuokraisännyyttä jakamattoma kuolinpesän asunnolla. Ei silläkään rikastumaan pääse, mutta saattaa se parisataa voittoa kk olla kiva lisä eläkkeellä.

Isovanhemmat olivat evakoita, he tolkuttivat että ainoa mikä on varmasti omaa ja kulkee mukana on koulutus. Heidän tyttärensä olivat opettajia ja lapsenlapsensa insinöörejä, lakimiehiä, lääkäreitä + 1 pörssiyhtiön tj miljoonineen.... Meidän serkusten lapset on se sukupolvi joka pääsee valmiiseen pöytään.

Niinpä ra.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivistynyt ihminen ei puhu koskaan rahasta. Se tarkoittaa myös sitä, että kenenkään varallisuuden alkuperästä ja tuloista ei ole soveliasta kysyä, mikäli ei sitten ole verottaja ja tee sitä asian virallisen luonteen vuoksi.

Juuh, näin se oli 1800-luvulla brittiläisen yläluokan keskuudessa. Nyt ollaan kuitenkin 2000-luvun Suomessa, jossa varkkaatkin on samanlaisia perusjuntteja kuin kaikki muutkin.

Nyt ollaan 2010-luvun Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on noin parin miljoonan omaisuus. Muutama sijoitusasunto, 2 kesäpaikkaa. Olen 2 vuotiaana jäänyt sisarusten kanssa orvoksi, kuten miehenikin.  Leskiäitini oli hyvä kasvattaja, opetti kulttuuria, kauniita käytöstapoja ja puketumaan aina tyylikkäästi ym.  Minulla on ihania sukulaisia, enkä lapsena tuntenut olevani edes orpo. Meidät pantiin hyvään yksityiseen kouluun, jossa sain sivistyneitä perhe- ja kaverisuhteita. Ahkera koulussa ja opiskellessa saa hyvän maineen ja hyvän työpaikan Suomessa. Kaikki omaisuus on työllä ansaittua myös uudet autot ja purjevene. Jotain tuuriakin tarvitaan ja rohkeutta.

Siis olitko orpo vai et? Miten leskiäitisi sua kasvatti jos hän kuoli jo kun olit 2v?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on noin parin miljoonan omaisuus. Muutama sijoitusasunto, 2 kesäpaikkaa. Olen 2 vuotiaana jäänyt sisarusten kanssa orvoksi, kuten miehenikin.  Leskiäitini oli hyvä kasvattaja, opetti kulttuuria, kauniita käytöstapoja ja puketumaan aina tyylikkäästi ym.  Minulla on ihania sukulaisia, enkä lapsena tuntenut olevani edes orpo. Meidät pantiin hyvään yksityiseen kouluun, jossa sain sivistyneitä perhe- ja kaverisuhteita. Ahkera koulussa ja opiskellessa saa hyvän maineen ja hyvän työpaikan Suomessa. Kaikki omaisuus on työllä ansaittua myös uudet autot ja purjevene. Jotain tuuriakin tarvitaan ja rohkeutta.

Huhhuh. Kuulostat juuri sellaiselta tyypilliseltä, ylimieliseltä suuren ikäluokan juuri eläköityneeltä pätemishaluiselta haahkalta. Btw, jostainhan ne rahat siihen yksityiskouluun tulivat. Ihanien sukulaisten kustantama kenties? Ja miten voit sanoa jääneesi orvoksi, jos äitisi oli kuitenkin elossa ja kasvatti teidät? Orpo (joka on muutenkin tosi vanhoillinen sana) tarkoittaa lasta, jolla ei ole kumpaakaan vanhempaa elossa/läsnä kasvattamassa.

Ja tuo on aina niin surkuhupaisaa, kun eläkeläinen jaksaa painottaa sitä, kuinka puhtaalla ahkeruudella ja hyvällä maineella sai työpaikan ja menestystä mistä vaan. No, nykyään töitä ei saa edes kahdella maisteritutkinnolla. Nykynuoret ovat keskimäärin jopa lahjakkaampia ja yritteliäämpiä sekä pääset käsiksi valtavaan määrään tietolähteitä kuin vanhemmat umpimieliset sukupolvet. Nuoret joutuvat tekemään yli kaksinkertaisen määrän työtä ja vaivaa saavuttaakseen saman sosioekonomisen aseman yhteiskunnassa kuin vanhemmat ikäpolvet aikanaan. Silti mikään ei tunnu riittävän vaan päin vastoin välillä tuntuu, että mitä enemmän yrittää sitä enemmän kaikki tavoitellut asiat ns. karkaavat ja matto vedetään jalkojen alta. Tässä yhteiskunnassa kytee suuren ikäluojan jälkeen jättämä valtava nuorten sulupolvien pahoinvointi, turhautuminen ja epätoivo. Onneksi nuorimmat ikäpolvet ovat alkaneet tajuta, että se raha, omaisuus ja kulutus ei tarvitse olla itseisarvo eikä mikään päämäärä elämässä, vaan hyvinvointi ja sosioekonominen status kasvaa ihan jostain muista tekijöistä, kuin jälkeenjääneen työ- ja markkinatalouden vaatimuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva, kun ei tarvitsisi aina vertailla hintoja pienissäkin ostoksissa ja säästää jokaista isompaa menoa varten. Mutta nykyinen työ on sellainen, ettei sen palkka tule ennen eläkeikää nousemaan. Tällä on pärjättävä. Ei ole osakepottia eikä isoa perintöä tulossa.

Osakepottia voi helposti itse kukin kasvattaa, senkun ostaa pörssistä. Jättää vaikka ne keskarit ja tupakit ostamatta. Ihan oma valinta. Näin minäkin olen osakesäästöni saanut. Pieninä erinä ostanut ja osingot sijoittanut takaisin osakkeisiin. Nyt jo melkein peruspäivärahan verran ylimääräistä tulee joka kuukausi.

Siis kuinka paljon sä sitten olet sijoittanut yhteensä tähän mennessä? Ja mikä on kuukausipalkkasi/oli silloin, kun aloitit sijoittamisen? Kuinka monta vuotta olet kerryttänyt osakesäästöjäsi? Minkälaisia osakkeita, jotain pienimmän riskin passiivisia indeksirahastoja? Onko siinä lopulta mitään järkeä laittaa vuosikausiksi - isoa tai pientä summaa - lillumaan johonkin, mikä ei kuitenkaan ole täysin 100% riskitöntä? Onko se muutama tonni voittoa sen arvoista, että on joutunut kituuttamaan ja pihistelemään useamman vuoden ja kenties menettänyt monta tilaisuutta ja kokemusta elämässään?

9 on sijoittanut 100€/kk etfiin, ei tarvitse kituuttaa, mutta elämäntapamme nyt vaan on sellainen että säästöjä kertyy.

Asuntolaina kun tulee näillä näppäimillä maksetuksi, niin sioituskokemuta on kertynyt.

Samoin treenaan vuokraisännyyttä jakamattoma kuolinpesän asunnolla. Ei silläkään rikastumaan pääse, mutta saattaa se parisataa voittoa kk olla kiva lisä eläkkeellä.

Isovanhemmat olivat evakoita, he tolkuttivat että ainoa mikä on varmasti omaa ja kulkee mukana on koulutus. Heidän tyttärensä olivat opettajia ja lapsenlapsensa insinöörejä, lakimiehiä, lääkäreitä + 1 pörssiyhtiön tj miljoonineen.... Meidän serkusten lapset on se sukupolvi joka pääsee valmiiseen pöytään.

Et edelleenkään vastannut mm siihen, kuinka monta vuotta yhteensä olet sijoittanut tuon 100e/kk ja mitkä ovat olleet bruttokuukausitulosi tuona aikana. Et myöskään kertonut kuinka paljon tuottoa eli hyötyä siitä loppupeleissä on. Puhuit päivärahan tasoisesta summasta eli jos vuosikausien ja satasten sijoittaminen on poikinut loppupeleissä vain pari sataa lisäeuroa per kuukausi, ei se mielestäni ole iso summa suhteessa siihen, että ne sataset olisi voinut vain käyttää elämästä nauttimiseen näiden vuosien aikana. Jos vuodessa sijoittaa 100e/kk, se tekee 1200e vuodessa. Sillä summalla pääsee jo kuukaudeksi reissaamaan huoletta Aasiaan. Tai saa kaikkea muuta kivaa tai voi vaikka säästää pari vuotta ja kaksinkertaistaa summan ja hommata sitten jotain hyödyllistä, esim.uusia kodinkoneita tms. Mitä ikinä nyt tarvitsee tai haluaakaan. En näe mitään järkeä laittaa 100e pienestä kuukausipalkasta - joka varsinkin nykynuorilla on osa-aika- tai määräaikaistyöstä - johonkin sellaiseen asiaan, missä piilee vähintään pieni riski menettää ne rahat. Tai että niistä ei ainakaan kerry mitään merkittävää voittoa. Hukkaan heitettyjä vuosia sanon minä!

Taidehistoriaa ei köyhän kannata opiskella. Kouluissa on vapaaoppilaspaikoja.

Vierailija kirjoitti:

Vaurauteni on peräisin siitä että olen aina kuluttanut vähän kuin ansainnut. Koskaan ei ole ollut isot tulot, mutta säästäminen on aina ollut luontevaa. Ostan kaupaata mitä haluan kun sitä rahaa on, mutta kun ei ole tarvetta tuhlailla niin se ei ole ongelma.

Juuri näin. On ihanaa, kun on oppinut lapsuudesta asti, ettei syydä rahaa suinpäin, vaan miettii kaksi kertaa, tarvitsenko todella tuota ja tuota. Joskus vähän ärsyttää kyllä, kun olisi rahaa ja haluakin ostaa jotakin kivaa, mutta ei raaski, koska on liiankin kitsas luonne:)

Voii HELVETTI mua vituttaa ku kaikki täällä on niin saatanan RIKKAITA! ÄRRRGH, PEERRRKELE!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva, kun ei tarvitsisi aina vertailla hintoja pienissäkin ostoksissa ja säästää jokaista isompaa menoa varten. Mutta nykyinen työ on sellainen, ettei sen palkka tule ennen eläkeikää nousemaan. Tällä on pärjättävä. Ei ole osakepottia eikä isoa perintöä tulossa.

Osakepottia voi helposti itse kukin kasvattaa, senkun ostaa pörssistä. Jättää vaikka ne keskarit ja tupakit ostamatta. Ihan oma valinta. Näin minäkin olen osakesäästöni saanut. Pieninä erinä ostanut ja osingot sijoittanut takaisin osakkeisiin. Nyt jo melkein peruspäivärahan verran ylimääräistä tulee joka kuukausi.

Siis kuinka paljon sä sitten olet sijoittanut yhteensä tähän mennessä? Ja mikä on kuukausipalkkasi/oli silloin, kun aloitit sijoittamisen? Kuinka monta vuotta olet kerryttänyt osakesäästöjäsi? Minkälaisia osakkeita, jotain pienimmän riskin passiivisia indeksirahastoja? Onko siinä lopulta mitään järkeä laittaa vuosikausiksi - isoa tai pientä summaa - lillumaan johonkin, mikä ei kuitenkaan ole täysin 100% riskitöntä? Onko se muutama tonni voittoa sen arvoista, että on joutunut kituuttamaan ja pihistelemään useamman vuoden ja kenties menettänyt monta tilaisuutta ja kokemusta elämässään?

9 on sijoittanut 100€/kk etfiin, ei tarvitse kituuttaa, mutta elämäntapamme nyt vaan on sellainen että säästöjä kertyy.

Asuntolaina kun tulee näillä näppäimillä maksetuksi, niin sioituskokemuta on kertynyt.

Samoin treenaan vuokraisännyyttä jakamattoma kuolinpesän asunnolla. Ei silläkään rikastumaan pääse, mutta saattaa se parisataa voittoa kk olla kiva lisä eläkkeellä.

Isovanhemmat olivat evakoita, he tolkuttivat että ainoa mikä on varmasti omaa ja kulkee mukana on koulutus. Heidän tyttärensä olivat opettajia ja lapsenlapsensa insinöörejä, lakimiehiä, lääkäreitä + 1 pörssiyhtiön tj miljoonineen.... Meidän serkusten lapset on se sukupolvi joka pääsee valmiiseen pöytään.

Et edelleenkään vastannut mm siihen, kuinka monta vuotta yhteensä olet sijoittanut tuon 100e/kk ja mitkä ovat olleet bruttokuukausitulosi tuona aikana. Et myöskään kertonut kuinka paljon tuottoa eli hyötyä siitä loppupeleissä on. Puhuit päivärahan tasoisesta summasta eli jos vuosikausien ja satasten sijoittaminen on poikinut loppupeleissä vain pari sataa lisäeuroa per kuukausi, ei se mielestäni ole iso summa suhteessa siihen, että ne sataset olisi voinut vain käyttää elämästä nauttimiseen näiden vuosien aikana. Jos vuodessa sijoittaa 100e/kk, se tekee 1200e vuodessa. Sillä summalla pääsee jo kuukaudeksi reissaamaan huoletta Aasiaan. Tai saa kaikkea muuta kivaa tai voi vaikka säästää pari vuotta ja kaksinkertaistaa summan ja hommata sitten jotain hyödyllistä, esim.uusia kodinkoneita tms. Mitä ikinä nyt tarvitsee tai haluaakaan. En näe mitään järkeä laittaa 100e pienestä kuukausipalkasta - joka varsinkin nykynuorilla on osa-aika- tai määräaikaistyöstä - johonkin sellaiseen asiaan, missä piilee vähintään pieni riski menettää ne rahat. Tai että niistä ei ainakaan kerry mitään merkittävää voittoa. Hukkaan heitettyjä vuosia sanon minä!

Pienituloisenhan se vasta onkin järkevää sijoittaa. Vaikka en ole varakas (omaisuus yhteensä noin 600 000, asunnot mukaanlukien) niin kyllä nuo osingot lämmittää mukavasti. Olen sijoittanut tasaisesti nyt 14 vuotta ja joka kuukausi kilahtaa tilille mukavasti ylimääräistä. En ole luopunut juurikaan mistään erityisestä. Kun aloitin sijoittamaan kuukausipalkkani oli 1600 €/kk. Jos ei ole valmis ottaa yhtään riskiä menettää rahat varmasti. Minullakin on osakkeita salkussa jotka ovat vasta hiukan yli 100 vuotta maksaneet osinkoa yhtäjaksoisesti, että näin "riskialttiita" firmoja on. Suomalaisista firmoista ostin viimeksi hiukan vajaa vuosi sitten outokumpua 2268 eurolla. (1000 kpl), nyt niiden arvo on 9330 ja lähdössä myyntiin. Ihan kohtalainen tuotto minusta. Tämä ylimääräinen vajaa kymppitonni lähtee ulkomaille hyvään osinko-osakkeeseen ja kuukausituottoni kasvaa noin 100€.

Mikä on varakkaan määritelmä? Ja mitkä firmat maksaa osinkoa JOKA kuukausi?

Vierailija kirjoitti:

Mikä on varakkaan määritelmä? Ja mitkä firmat maksaa osinkoa JOKA kuukausi?

Jenkeissä valtaosa yrityksistä maksaa kvarttaaliosinkoja ja osa maksaa kuukausittain, pääsääntöisesti esim REIT:t maksavat kuukausittain. 

Kolmasosa perittyä ja kaksi kolmasosaa itse tehtyä. Vähän toista milliä netto.

Katson, että olen osa ketjua joka vaalii suvun keräämää omaisuutta ja kartuttaa sitä mahdollisuuksien mukaan. Nyt on minun vuoroni, ja minun jälkeeni lapset jatkavat.

Ps. Palkkatyöstä olen säästänyt puolet ja puolet on tehty asuntoinvestoinneista.

Olen aika varakas ja aion säilyttä omaisuuteni.  Siksi olen erittäin säästeliäs. On nimittäin helpompaa tulla varakkaaksi, mutta todella vaikeaa pysyä varakkaana. Vauraat  ihmiset elävät varsin säästeliääsi, koska he teitävät tämän.

Varakkuuteni on peräisin sääteliäisyydestä ja  varmoista sijoituksista.