Lue keskustelun säännöt.
Varakas ihminen: mistä varakkuutesi on peräisin?
05.02.2017 |
Olisi kiva, kun ei tarvitsisi aina vertailla hintoja pienissäkin ostoksissa ja säästää jokaista isompaa menoa varten. Mutta nykyinen työ on sellainen, ettei sen palkka tule ennen eläkeikää nousemaan. Tällä on pärjättävä. Ei ole osakepottia eikä isoa perintöä tulossa.
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini sai vanhemmiltaan rahaa ja tukea. Töitä äiti ei elämänsä aikana tehnyt, kun isämme teki, aina. Äiti sai myös ison perinnön. Lapsille ei annettu mitään, ei lapsena, eikä aikuisena. Lapset töissäkäyneinä laskevat ruokakaupassa rahojaan, punalappuiset ovat normaaleja ostoksia.
Ei kai kukaan jätä punalappuista ostamatta jos kohdalle osuu ja käyttöä on? Aina ostan alesta jos käyttämäni tuote on alessa.
9
Varakas voisi miettiä että jollekin pienituloiselle tuokin säästö olisi tärkeämpi. Monissa kaupoissa oikein taistellaan noista alennustuotteista. Siinä jää usein huonosti liikkuva vanhus pienellä eläkkeellään muiden jalkoihin kun rikkaat mersumiehet ym. vie ruoat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaurauteni on peräisin siitä että olen aina kuluttanut vähän kuin ansainnut. Koskaan ei ole ollut isot tulot, mutta säästäminen on aina ollut luontevaa. Ostan kaupaata mitä haluan kun sitä rahaa on, mutta kun ei ole tarvetta tuhlailla niin se ei ole ongelma.
Mees nyt takaisin niitä -30% lappuja metsästämään. Tämä ketju on niille, joilla on oikeasti varakkuutta, ilman että on pakko elää viikko kuin keppikerjäläinen saadakseen täysi-hintaisen kahvipaketin viikonlopuksi. Siis sellaisille, että voi lähtee extempore viikonlopuksi priva jetillä Ibizalle käymään, eikä hintoja kysellä vaan pääasia että palvelu pelaa.
Noh olen itse kerännyt miljoonaomaisuuden näin 35v ikään mennessä ja ei olisi koskaan varaa tehdä jotain tommosta :D ja sillä olen omaisuuteni hankkinut, etten ole pelleillyt rahalla. Vanhemmilta tulen myös perimään ja isovanhemmilta. Yhteensä varmaan 800, mutta ihan ok summan. Voin sitten laajentaa sijoitussalkkua miten haluan. En tunne ketään ns vanhan rahan ihmisiä tai oman varallisuutensa kartuttaneita jotka eläisivät jonkinlaista jetset elämää, nämä ovat yleensä jotain äkkirikastuneita tai muutenvaan näyttämisen haluisia ihmisiä.
99% Vauvapalstalla on näköjään varakkaita :D Justjust...
En nyt varsinaisesti varakas, mutta hyvin toimeentuleva ja säästöjäkin jonkin verran.
Pienen alkupääoman (n. 10t euroa) sain vanhemmiltani, jotka olivat minulle säästäneet. Sijoitin osakkeisiin parikymppisenä, nyt (41v) potti on noin miljoonassa. Toki yli puolet siitä on kiinni asunnossa ja pottiin on lisää tullut kuukausittain palkasta (Di koulutus, ok-palkkaisessa asiantuntijatyössä). Ihan ei pääomatuloilla vielä elä, toivottavasti työpaikka vielä muutamia vuosia pysyy.
Ihan hyvä ketju tämä varakkuusasia. Sillä moni tietää sen, että näistä asioista ei useinkaan puhuta edes veljelle, eikä siskolle, sillä kateuden voima on mahtava. Joillakin on aivan omassa perheessäkin niitä selkäänpuukottajia ja niistä kun ei edes pääse eroon. Poliitikotkin nykyään suosii kaikenlaista naapureitten aiheettomia ilmiantoja. Suomessa ei saa rikastua! Pelkkä auton osto saa jo työtoverin tekemään verottajalla ihmeellisiä ilmiantoja. Voi, Voi !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jahas, virtuaalivarakkaat, vai pitäisikö sanoa fantasiavarakkaat, on taas koolla ;)
Vierailija kirjoitti:
Jahas, virtuaalivarakkaat, vai pitäisikö sanoa fantasiavarakkaat, on taas koolla ;)
Totta, hieman vaikea uskoa, kun halpisketjun ämpäreistä tapellaan verissä päin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jahas, virtuaalivarakkaat, vai pitäisikö sanoa fantasiavarakkaat, on taas koolla ;)
Totta, hieman vaikea uskoa, kun halpisketjun ämpäreistä tapellaan verissä päin!
No mut siitä se varakkuus just tulee, ettei maksa ämpäristä, vaan hakee sen ilmaiseksi. Siinähän on jo pari euroa miljoonan alkua!
Mun varallisuus tulee siitä että 11 v. lähtien en ole halveksunut mitään työtä mistä maksetaan. Olen myös kouluttautunut akateemiseen ammattiin alalta josta saa varmasti töitä. Olen aina laittanut palkoista rahaa syrjään. Mitään punalappujen metsästystä en ole koskaan tehnyt, en henk. koht. usko niihin pieniin puroihin, vaan isoihin puroihin. Esim. opiskelija-aikana osallistuin vaan ilmaisiin tapahtumiin, kävin baareissa harvoin, en polta, käyn harvoin ravintolassa, ei ulkomaanmatkoja op. aikana. Ostin ensiasunnon Kalliosta kun sain ensimmäisen vakkarityön 22 v. Asuin 5 vuotta tässä asunnossa. Juuri tällä ajalla tapahtui Kallion statuksennousu ja asuntojen hinnat nousivat. Myin ok voitolla. Löysin elämäni miehen 28 v., ja hänellä samanlainen rahankäyttö kuin minulla, mutta tiukempi säästöpolitiikka. Äitini kuoli kun olin 32 v., sain perintöä 30 000 e, maksoin lopunkin asuntovelan pois, heti kohta mieheni teki saman omalle osuudelleen, hänellä asp-säästöä, ym. säästöä. Nyt ollaan 30 ja 33 v., asuntovelka maksettu pois, molemmilla hyvä ammatti vaikka tutkijan tulot ei päätä huimaa. Tileillä on rahaa useita kymmeniä tuhansia. Ei varsinaisesti säästetä eikä koeta luopuvamme mistään, arvostetaan ilmeisesti vähän vaatimattomampaa elämää kuin ihmiset keskimäärin. Joku varmaan nyt ajattelee, että eihän noi mitään varakkaita ole, mutta mulla on kyllä sellanen fiilis, että ollaan ihan varoissamme. Kai se pitää suhteuttaa siihen, että mitä haluaa. Jos me haluttais että meillä ois kartano ja suihkukone niin varmaan tuntuis siltä että köyhiä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva, kun ei tarvitsisi aina vertailla hintoja pienissäkin ostoksissa ja säästää jokaista isompaa menoa varten. Mutta nykyinen työ on sellainen, ettei sen palkka tule ennen eläkeikää nousemaan. Tällä on pärjättävä. Ei ole osakepottia eikä isoa perintöä tulossa.
No ei sit alanvaihto ole käynyt mielessä?
En tiedä kuulummeko mieheni kanssa johonkin väliinputoajien sukupolveen?
Omat vanhempamme ovat molempien puolelta perineet säästäväisten, sodannähneiden vanhempiensa omaisuuden ja itse asiassa jo isovanhempien vielä eläessä saivat aina silloin tällöin rahasummia ilman että siitä verottajalle huudeltiin.
Siksi esim. mun vanhemmilla ei ole ollut asuntolainaa, ei mökkilainaa eikä huolta uuden auton kustantamisesta enää 30 v täytettyään. Isovanhempien lahjoituksilla, bonuksilla ja perinnöillä on kaikki hoidettu. Tuohon aikaan vielä isovanhemmat osallistuivat lastenlastensa hoitamiseenkin, muistelen mummoa lämmöllä.
Nyt sitten, kun me aikuiset lapset tarvitsisimme apua tai tukea, on turha odotella omilta vanhemmilta yhtikäs mitään. Tosi omituista itsekkyyttä: eli itse ottivat kyllä avosylin kaiken avun vastaan, mutta sukupolvien ketju katkesi sitten heihin. Nyt varhaiseläkkeellä jo vuosikymmeniä olleina matkustelevat Lapissa, viettävät laatuaikaa mökillä tai Espanjan osakkeella jne mutta oma jälkikasvu ei tunnu kiinnostavan ollenkaan. He kun ovat tottuneet saamaan itse kaiken, ei siitä muille liikene. Ainakaan omille jälkeläisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen melko pienipalkkaista työtä, mutta alan vähitellen olla aavistuksen varakas. Joku tuo postiluukkuuni käteistä rahaa kahden kuukauden välein. Enemmän, kuin palkkani on. Tämä on vaikuttanut elintasooni huomattavasti. Olen mm ostanut asuntoni, jossa olin aiemmin vuokralla.
Asia on mulle täysi mysteeri. En maksa saamastani rahasta lahjaveroa (tämän todistelu olisi ongelmallista, kun en tiedä, mistä raha tulee.) Olen sitten "hyvittänyt" yhteiskuntaa/valtiota sillä, että en hae mitään yhteiskunnan tukia, joita pienen palkkani perusteella voisin saada. Käytän esim. yksityisiä terveyspalveluita, ilman kela-korvauksia. Vuokralla asuessani en hakenut asumistukea. Jos jäisin työttömäksi, voisin elää säästöilläni, en hakisi tukia.
En ole koskaan kertonut tästä kenellekään. En laske tulevaisuuttani näiden tulojen varaan, en tee hankintoja tai sitoumuksia olettaen, että nämä jatkuvat. Olen elämäni aikana auttanut muutamia ihmisiä vaivojani säästelemättä, esim. sairaustapuksissa. Voin vain veikkailla, oliko joku heistä salarikas miljonääri, tai jotain muuta vastaavaa.
Varastin autostereoita koko ikäni. Vanhemmalla iällä laajensin bisnekseni koskemaan myös pankki ja koruliikeryöstöjä. Nykyään olen hyvin ansaitulla eläkkeellä ja olen sijoittanut omaisuuteni osakkeisiin. Uralle on mahtunut kaikki kovaa työtä tekevien sairaudet, kuten burn out, masennus ja yleinen alakulo. Yhdessä vaiheessa en edes piristynyt, vaikka lentelin helikopterillani silmukoita ja söin hattaraa joka päivä. Onneksi nuo kauheudet ovat nyt takanapäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän offtopic, mutta jos vielä olis tietäjiä paikalla: miten lähitte mukaan sijoittamiseen? Miten löysitte parhaat firmat ja sijoituskohteet? Kysyittekö ammattiapua vai menikö kokeilun kautta? Mitä sijoittamisesta pitäisi tietää, jos haluaisi aloittaa?
Vierailija kirjoitti:
Omien kätten töitä.
Kumpikin ihan persaukisia eikä perintöä tullut mistään. Nyt on miljoonalla omaisuutta ja 600 000 sijoituksia.
Yritys? Miehen kanssa? Toimiala?
Näitä olisi ihan kiva tietää, jos vain haluaa kertoa 😃
Vierailija kirjoitti:
Sivistynyt ihminen ei puhu koskaan rahasta. Se tarkoittaa myös sitä, että kenenkään varallisuuden alkuperästä ja tuloista ei ole soveliasta kysyä, mikäli ei sitten ole verottaja ja tee sitä asian virallisen luonteen vuoksi.
Hieman surullista, että ihmisillä on vieläkin näin vinoutunut suhde rahaan.
Ei tuossa ole mitään vinoutunutta. Kuulunee sivistyneisyyteen, vaikka tällä palstalla asiaa ei tunnusteta ehkäpä sen takia, että sivistys ei ole vielä saavuttanut kansan syviä rivejä. Vinoutuneempaa on tehdä rahasta itseisarvo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivistynyt ihminen ei puhu koskaan rahasta. Se tarkoittaa myös sitä, että kenenkään varallisuuden alkuperästä ja tuloista ei ole soveliasta kysyä, mikäli ei sitten ole verottaja ja tee sitä asian virallisen luonteen vuoksi.
Juuh, näin se oli 1800-luvulla brittiläisen yläluokan keskuudessa. Nyt ollaan kuitenkin 2000-luvun Suomessa, jossa varkkaatkin on samanlaisia perusjuntteja kuin kaikki muutkin.
Ilmeisesti sinä et tiedä, että suomalaisen yläluokan keskuudessa noudatetaan englantilaista etikettiä. Yritähän mennä puhumaan jonkun vanhan rahan katkuisen töölöläisrouvan kanssa rahasta, niin kannat siitä lähtien ikuista moukan leimaa otsassasi.
Meillä säästetään käytännössä siten, että eletään vain toisen tuloilla ja toisen tulot jäävät yhteiseen säästöön. Myös aikuistuvia lapsia autamme taloudellisesti. Meillä on yhteinen omaisuus. Sijoituksia on ja kassakaapissa käteistä aina. Lapsuus oli rahallisesti köyhä, muuten kyllä rakkautta ja muuta aineellista ei puuttunut. Olemme varakkaita ja työtovereiden mielestä kyllä " rikkaita". Ei siis mitään perintöjä.