Varakas ihminen: mistä varakkuutesi on peräisin?

Vierailija kirjoitti:

Te varakkaat, oletteko saaneet kotoa henkistä tukea? Aikanne tuskin on mennyt vanhempien mielenterveysongelmien selvittämiseen?

:D Hehheh, mietipäs nyt onko paljon kylmempiä piirejä, kuin rahakkaat... Niin siis tietysti on varmasti tasapainoisiakin varakkaita perheitä, mutta ei, me ei ainakaan oltu sellainen. Vanhempani muuttivat erilleen kun olin pieni joka olikin sitten jatkuvien riitojen aihe seuraavat 15 vuotta kun äiti halusi kompensoida poismuuttoa lypsämällä isää ja isä taas löysi uuden naisen, joka silmistyi siitä, ettei isä ollutkaan vielä eronnut ja sitten siihen sotkeentui kesämökkiä ja isoäitiä ja minulle lahjoitettua omaisuutta ja....

Olen melko varakas näin alle kolmekymppiseksi. Varakkuus on peräisin ennakkoperinnöistä, vanhemmilta ja tietenkin omasta työstä. Olen arjessa myös melkoisen pihi ja säästeliäs ja sitten minulla on rahaa käytettäväksi miten haluan, ilman penninvenytystä ja huolia (tarkoitan  tällä siis ihan perus järkevää rahankäyttöä). Näin myös isovanhemmat ja vanhemmat ovat saavuttaneet varakkuutensa. Rahankäytöllä ja ok-palkkaisilla töillä.

Vierailija kirjoitti:

Omien kätten töitä.

Kumpikin ihan persaukisia eikä perintöä tullut mistään. Nyt on miljoonalla omaisuutta ja 600 000 sijoituksia.

Perustitteko ja myittekö oman yrityksen? Vai miten omaisuus karttui; pelkillä palkkatuloilla Suomessa tuo ei onnistu

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva, kun ei tarvitsisi aina vertailla hintoja pienissäkin ostoksissa ja säästää jokaista isompaa menoa varten. Mutta nykyinen työ on sellainen, ettei sen palkka tule ennen eläkeikää nousemaan. Tällä on pärjättävä. Ei ole osakepottia eikä isoa perintöä tulossa.

Nuoresta asti säästämällä  ja sijoittamalla hankittu.

Ostin ensiasunnun ASP-lainalla, kun asunnot olivat vielä halpoja 90-luvun alun laman jäljiltä. Kun olin maksanut sitä 5 vuotta, otin pankista lisää lainaa ja ostin sijoitusasunnon. 5 vuoden päästä ostin toisen jne... Nyt on omaisuutta velat poislukien noin 500.000 ja kun jään eläkkeelle, niin toivon mukaan miljoona. Lisäksi tulen perimään vanhemmiltani 500.000. Vaimolla on sama tilanne, joten 3 miljoonan omaisuudella olemme sitten vissiin jo aika varakkaita.

Mun omaisuus on kertynyt näin: opiskelin pitkälle, käytin säästöt ja opintojen ohella saadut työtulot ja tohtorinväitöksen alla olin lopulta apuraharahoituksen päättyessä puilla paljailla ilman minkäänlaista sosiaaliturvaa. Päätin, että tätä kokemusta ei toisteta. Kun sitten sain töitä, itse asiassa kaksi työtä yhtä aikaa, elin itse ja perheen kanssa todella vaatimattomasti ja säästin ja sijoitin joka sentin ja vähän lainaakin pieniriskisiin pitkäntähätäimen kohteisiin. Siitä on nyt 10 vuotta ja mulla on velatonta omaisuutta reilu miljoona ja se tuottaa verojen ja kulujen jälkeen noin tutkijan apurahan verran (ei siis ihan hirveästi, mitta aivan kohtuudella). Lisään sijoituksia tätä nykyä noin 30000€ vuodessa.

Perintöä olen valitettavasti saanut noin 40000€ arvosta isäni kuoltua, mutta se on "metsää" eli suota, jolla ei ole käytännön tuottoarvoa eikä myyntiarvoa eikä ylipäänsä juuri muuta kuin tunne- ja verotusarvo. Sen avulla ei saa edes lainaa pankista. Elävästä isästä olisi ollut enemmän hyötyä, jopa taloudellisesti, kun se olisi sentään voinut toimia ideoiden testikuuntelijana.

Peritty isältä ja isoäidiltä. Ei miljoonia, mutta sen verran että pärjään töitä tekemättäkin. Lisää vielä tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omien kätten töitä.

Kumpikin ihan persaukisia eikä perintöä tullut mistään. Nyt on miljoonalla omaisuutta ja 600 000 sijoituksia.

Perustitteko ja myittekö oman yrityksen? Vai miten omaisuus karttui; pelkillä palkkatuloilla Suomessa tuo ei onnistu

Onnistuu helposti jos tekee nuoresta töitä ja sijoittaa järkevästi. Tuota vaan joutuu keräämään muutaman kymmenen vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Te varakkaat, oletteko saaneet kotoa henkistä tukea? Aikanne tuskin on mennyt vanhempien mielenterveysongelmien selvittämiseen?

Olen saanut kotoa henkistä tukea. Omaa aikaani on myös mennyt äitini tukemiseen kun hän sairasti masennusta isäni kuoltua - tähän kului kaikki vapaa-aika pari vuotta - ja oman asperger-lapseni tukemiseen koko kouluiän ajan - tätä varten jouduin jopa ottamaan palkatonta töistä puolen vuoden ajaksi.

Olen lukenut 2 tutkintoa (diplomi-insinööri ja ekonomi) ja tällä yhdistelmällä pääsin heti silloin ennen kolmeakymppiä hyviin töihin joissa eteneminenkin oli helppoa.

Miljoonaa tulee joka vuosi perheyhtiöstä rahaa tilille. Tätä on tapahtunut jo viimeiset 14 vuotta, eli raha alkaa olla aika yhden tekevää.

Miksi minä kertoisin? Olen jo kerran kertonut ja olen menettänyt kaiken. Haluaisin menettää lisää?

Palkkatuloista olen säästänyt ja sijoittanut. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot ja tarkka taloudenpito.

Vierailija kirjoitti:

Te varakkaat, oletteko saaneet kotoa henkistä tukea? Aikanne tuskin on mennyt vanhempien mielenterveysongelmien selvittämiseen?

Vanhempani ovat köyhistä oloista ja opettivat säästäväisyyteen ja yrittämään. Että joo, sillä tavalla että köyhä kyllä keksii keinot... jos ei rahalla niin älyllä ja nokkeluudella pärjää

Sivistynyt ihminen ei puhu koskaan rahasta. Se tarkoittaa myös sitä, että kenenkään varallisuuden alkuperästä ja tuloista ei ole soveliasta kysyä, mikäli ei sitten ole verottaja ja tee sitä asian virallisen luonteen vuoksi.

Omalla työllä ja yksillä onnistuneilla metsäkaupoilla, joista nettosimme hyvin. Nettovarallisuus noin 400.000 e molemmilla yhteensä, ei velkaa, palstan köyhimpiä 😀

Tästä ketjusta huomaa, kuinka Suomessakin varallisuus ja etuoikeudet periytyvät. Ylempään yhteiskuntaluokkaan syntyminen antaa sosiaalista ja taloudellista pääomaa, joka avittaa myös jälkeläiset yhteiskunnassa pärjäävien kastiin. Perintöä, perintöä, perintöä, koulutetut vanhemmat, koulutetut vanhemmat, perintöä, perintöä, perintöä, suhteita vanhempien kautta, suhteita vanhempien kautta...

Väitän että vaatii vähintään hitusen onnea että Suomessa palkkatyöllä vaurastuisi. Tai sitten ääretöntä itsekuria elää niukasti ja säästeliäästi ilman matkustelua tai harrastuksia.

Olen itse 90-luvun lamassa kaiken menettäneiden vanhempien lapsi. 15- vuotiaasta (heti kun töihin pääsi) olen ollut mansikkamaalla, siivoamassa ja kaupassa töissä. Koko opiskeluajan tein töitä opintojen ohessa. Valmistuin, pääsin töihin. Menin naimisiin, kaksi äitiyslomaa, palkkatyötä parilla ylennyksellä.

Nyt on velkainen okt ja kesämökki, eläkepottia kerätty 30 000€. Elämä sujuu mutta mitään ihmettä ei ole varaa tehdä. Vakuutukset, kiinteistöt, harrastukset; kaikki menee mitä tulee. Ei syödä pelkkää kaurapuuroa ja juureksia mutta esim kaikki huonekalut ja vaatteet ostetaan käytettyinä. Matkoja etelään ehkä kerran viidessä vuodessa yms peruselämää.

Vierailija kirjoitti:

Tein 90-luvulla kolmea eri työtä, en pitänyt 8 vuoteen  lomia, olin joulutkin töissä ja säästin, koska ei ollut aikaa tuhlata mihinkään. Laman aikana tein hyviä sijoituksia, ostin pakkohuutokaupoista Helsingistä yksiöitä ja vuokrasin niitä. Nyt teen enää yhtä työtä tavallaan harrastuksena, asuntosijoituksista tulee riittävästi tuloja sellaiseen elämään kuin haluan.

Ammatiltani olen sairaanhoitaja.

Milloin sinä olet ehtinyt elämään, ihmettelen?

9:

Vierailija kirjoitti:

Te varakkaat, oletteko saaneet kotoa henkistä tukea? Aikanne tuskin on mennyt vanhempien mielenterveysongelmien selvittämiseen?

9:llä oli skitsofreenikko faija ja aikuisiälläkin välillä yöunet vähissä kaikenlaisten tempausten vuoksi. Faija ok toki korkeasti koulutettu.

Äidin puoleltakin koulutus oli arvossaan ja omillaan toimeen tuleva nainen normi.