Kaveri on raskaana.. ex-miehelleni!

ap. kirjoitti:

mä en oikein tykkää ajatuksesta että exällä on muita..

Voi voi, eipä ole se asia sun päätettävissä joten ala totutella siihen ettei se olekaan loppuelämäänsä selibaatissa.

Hei Ap, 

Asia on ilmeisesti tosi tuore, joten ei sun ole vielä tarkoituskaan tietää miten suhtaudut siihen esim. vuoden tai 10 vuoden kuluttua. Kuulostaa siltä että toisaalta olet kovassa tunnemyrskyssä ja vihainen, mutta toisaalta haluaisit löytää jonkun järkevän tavan käsitellä asia.

Kyllä sinä saat olla vihainen, pettynyt ja järkyttynyt ja tuntea olosi petetyksi sekä kaverin että eksän taholta. Toisaalta se mitä sinä tunnet nyt ei määritä sitä miten saat käsiteltyä asian.

Kuitenkin se, miten nyt käyttäydyt on tärkeää. Sinun kaverisi on kuitenkin ihminen, ja varmasti oikeasti tosi stressaantunut ja syyttää itseään vaikkei sitä myöntäisi sinulle tai itselleen. Jotkut ihmiset jotka toimii todella väärin, saattavat lopun ikäänsä käyttäytyä luihusti tai k-päisesti niitä ihmisiä kohtaan joita loukkasivat, koska eivät itse osaa käsitellä syyllisyyttään. Ja eksäsi on lastesi isä - jos hän muuten on lapsianne kohtaan kunnollinen ja hyvä heidän elämässään, pitää sinun olla asiallisissa väleissä lasten hyvinvoinnin vuoksi.

Se, että olet käytöksestäsi vastuussa ei tarkoita että sinun pitäisi sietää kaikki, niellä kiukkusi ja olla yli-ihminen. Voit sanoa eksälle ja kaverille, että tilanne on sinulle todella vaikea, etkä halua olla yhteyksissä heihin yhtään enempää kuin on käytännön asioiden kautta pakollista. Tuleva lapsi ei ole myöskään mitenkään osa sinun perhettäsi, vaikka lastesi perhettä toki on, ja on heidän isänsä asia hoitaa sitten suhteet uuteen sisarpuoleen.  Mielestäni ei ole yhtään diivailua tai kiukuttelua rajata asiallisesti sellaiset ihmiset pois, jotka aiheuttavat sinulle sellaista kipua ja pahaa oloa mitä nuo kaksi.

Älä silti ala sotimaan tai kostamaan, jos katkeruus ja viha tuntuu sietämättömältä, niin käy vaikka jollain psykiatrisella sairaanhoitajalla keskustelemassa - vaikka säännöllisesti. Se ei tarkoita että sinussa on vikaa, mutta auttaa käsittelemään asiat niin ettet voi itse huonosti ja ettet siirrä pahaa oloasi lapsille.

Hirveästi tsemppiä sinulle. Minua on aikanaan petetty suhteessa, ja vaikka meillä ei ollut lapsia, oli siitä jäänyt vihantunne ja ahdistus aivan kohtuutonta, joten ymmärrän hieman miltä sinusta ehkä tuntuu. Vaikka tapahtumasta on vuosia, on minulla hetkittäin todella synkkiä ajatuksia niistä parista naisesta ja entisestä kumppanistani. Tajuan kyllä järjellä, etten voi toivoa pahaa siitä ettei elämä mennyt kuten toivoin tai suunnittelin, eikä muut ihmiset ole sitä varten että itse saisin tahtoni läpi, mutta joku osa minussa tuntee todella vahvasti.

Suosittelisin että koitat jotenki koota ittes. Eikä sun tarvi hävetä ex-miehesi tai kaverin käytöstä, itse tekivät valintansa. Parasta olisi jos pystyisin jossain juttelee tän asian, et ole ilmeisesti päässyt yli erosta eikä avun hakeminen oo mikää häpeä. Ite varmaa näyttelisin niiku asia ei enää kiinnostais mua pätkääkään, siis exälle ja kaverille. Sitten alkaisin elää omaa elämääni. Me ei voida vaikuttaa siihe aina mitä toiset tekee mut omiin tekemisiin voidaan vaikuttaa 😊 enkä sano tätä pahalla vaan ihan sillä etten ite ainakaa haluis antaa kaikille juoruilijoille sitä iloa että tää nyt jotenki haittaa sun elämääsi.

Jos ap:ta syö tämä tilanne sisältä niin paljon kuin tästä topikista aistin, ei ole mitään järkeä ottaa tavoitteeksi jotain hyviä välejä. Ihminen kuolee sisältä jos joutuu tavallaan kantamaan muiden loukkaukset ja pahat teot niin kuin niillä ei olisi mitään vaikutusta. Tutkimusten mukaan varsinkin naisilla viha ja vaikeat asiat siirtyy itsensävahingoittamiseksi jos ne jää käsittelemättä.

Ei tarvitse olla väleissä ja ystävällinen. Kyllä sinä saat sanoa että olet todella loukkaantunut, ja saavat hoitaa asian keskenään. Ethän sinä olisi vastuullinen pitämään läheisiä välejä silloinkaan, jos eksälläsi olisi ihan uusi nainen perhettä perustamassa. Toisaalta tilanne ei kuulu sinulle myöskään niin, että saisit mennä nyt draamailemaan ja purkamaan pahaa oloasi heille. Jos tarvitset tukea niin hae sitä muualta, äläkä ajattele että sinun tarvitsisi koskaan väkisin olla sinut asian kanssa. Käsittele se rauhassa.

Hyvää jatkoa sinulle! Kuulostaa siltä, että olet ihan fiksu ja sinut itsesi kanssa - se on tärkeintä! 

Vierailija kirjoitti:

Hei Ap, 

Asia on ilmeisesti tosi tuore, joten ei sun ole vielä tarkoituskaan tietää miten suhtaudut siihen esim. vuoden tai 10 vuoden kuluttua. Kuulostaa siltä että toisaalta olet kovassa tunnemyrskyssä ja vihainen, mutta toisaalta haluaisit löytää jonkun järkevän tavan käsitellä asia.

Kyllä sinä saat olla vihainen, pettynyt ja järkyttynyt ja tuntea olosi petetyksi sekä kaverin että eksän taholta. Toisaalta se mitä sinä tunnet nyt ei määritä sitä miten saat käsiteltyä asian.

Kuitenkin se, miten nyt käyttäydyt on tärkeää. Sinun kaverisi on kuitenkin ihminen, ja varmasti oikeasti tosi stressaantunut ja syyttää itseään vaikkei sitä myöntäisi sinulle tai itselleen. Jotkut ihmiset jotka toimii todella väärin, saattavat lopun ikäänsä käyttäytyä luihusti tai k-päisesti niitä ihmisiä kohtaan joita loukkasivat, koska eivät itse osaa käsitellä syyllisyyttään. Ja eksäsi on lastesi isä - jos hän muuten on lapsianne kohtaan kunnollinen ja hyvä heidän elämässään, pitää sinun olla asiallisissa väleissä lasten hyvinvoinnin vuoksi.

Se, että olet käytöksestäsi vastuussa ei tarkoita että sinun pitäisi sietää kaikki, niellä kiukkusi ja olla yli-ihminen. Voit sanoa eksälle ja kaverille, että tilanne on sinulle todella vaikea, etkä halua olla yhteyksissä heihin yhtään enempää kuin on käytännön asioiden kautta pakollista. Tuleva lapsi ei ole myöskään mitenkään osa sinun perhettäsi, vaikka lastesi perhettä toki on, ja on heidän isänsä asia hoitaa sitten suhteet uuteen sisarpuoleen.  Mielestäni ei ole yhtään diivailua tai kiukuttelua rajata asiallisesti sellaiset ihmiset pois, jotka aiheuttavat sinulle sellaista kipua ja pahaa oloa mitä nuo kaksi.

Älä silti ala sotimaan tai kostamaan, jos katkeruus ja viha tuntuu sietämättömältä, niin käy vaikka jollain psykiatrisella sairaanhoitajalla keskustelemassa - vaikka säännöllisesti. Se ei tarkoita että sinussa on vikaa, mutta auttaa käsittelemään asiat niin ettet voi itse huonosti ja ettet siirrä pahaa oloasi lapsille.

Hirveästi tsemppiä sinulle. Minua on aikanaan petetty suhteessa, ja vaikka meillä ei ollut lapsia, oli siitä jäänyt vihantunne ja ahdistus aivan kohtuutonta, joten ymmärrän hieman miltä sinusta ehkä tuntuu. Vaikka tapahtumasta on vuosia, on minulla hetkittäin todella synkkiä ajatuksia niistä parista naisesta ja entisestä kumppanistani. Tajuan kyllä järjellä, etten voi toivoa pahaa siitä ettei elämä mennyt kuten toivoin tai suunnittelin, eikä muut ihmiset ole sitä varten että itse saisin tahtoni läpi, mutta joku osa minussa tuntee todella vahvasti.

Jatkan tästä vielä sen verran omista kokemuksistani, kun tässä nyt on joutunut selviämään sellaisen ajoittaisen pahan olon kanssa jo pari vuotta, että tuollainen kriisi saattaa nostaa pintaan vanhoja, ihan lapsuudesta tulevia huonoja kokemuksia ja niiden aiheuttamia vahvoja tunteita. En itse ollut edes tajunnut ennen juttelutuokioita psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, että miten paljon olen jo vuosia kantanut sellaista huonoa oloa mukanani. Ensin noilla juttelukerroilla purin pitkään niitä tuoreita petetyksi tulemisen kokemuksia, mutta sitten kun eksä ei aiheuttanut minussa suoraan huonoa oloa, ihmettelin että miksi edelleen tietyt ihmiset ja tilanteet saavat minut todella vihaiseksi, surulliseksi ja ahdistuneeksi vaikka kyse ei ole edes isoista asioista.

Aloimme sitten perehtymään niihin tunnetiloihin, ja aloin muistamaan kaikkia ikäviä kokemuksia esimerkiksi ala-asteelta kun minua oli koulukiusattu ja kotonakin oli hyvin epävakaat olot. Vielä parikymppisenä, kotoa muuttaneena ja hyvin pärjäävänä luulin että olin sinut itseni ja menneisyyteni kanssa, ja kolmikymppisenä kun tulin petetyksi, nousi ilmeisesti myös noita vanhoja tunteita pintaan. Olin luullut että olen ihan normaali ihminen tavallisella lapsuudella, mutta monet lapsethan olettaa että oma elämä on juuri sitä tavallista ja normaalia. 

Pahoittelen että asia menee nyt aiheen vierestä, mutta halusin ehkä selventää muille täällä miksi toisille joku asia saattaa aiheuttaa niin suurta "draamaa". En usko että vähättely ja Ap:n haukkuminen täällä ratkaisee oikeasti mitään. Monesti myös joku toisen kokema kriisi saattaa ulkopuolisesta tuntua naurettavalta, mutta kyllä se tulee niille kriiseilijöille itsellekin suurena järkytyksenä miten suuria tunteita jotkut yllättävät tapahtumat nostattaa.

En tarkoita tällä Ap sinulle lässyttää mitään että tutki lapsuuttasi tms. Kyllä se ahdistus mikä sinulla nyt on on ihan syystä ja näistä vastatapahtuneista asioista ja sinulla on täysi oikeus olla järkyttynyt. Voi olla, että sinulla on pitkä tie näiden käsittelyssä, ja jos huomaat ettei se paha olo lähde, niin ehkä kannattaa sitten miettiä sitä, mikä voi olla vuosia sitten tukahdutettu.

Vierailija kirjoitti:

Pienellä paikkakunnalla nyt ei ole muita pantavia kuin tyttökaverin exät...

tai ex-vaimon tyttökaverit...

No, pakkoko niitä on paljaalla?

Voihan pikkukylien suhdekiemurat. Tiedän keissin, että pariskunta vaihtoi kumppaneita päikseen.

Ap ei toki maininnut, että olisi niin pienistä piireistä kyse.

Eihän se itsensä kiusaaminen kiellettyä ole.

Mutta ei se toisaalta ole pakollistakaan, eikä edes tarpeellista.

Kun parisuhde päättyy,  ei kannata uhrata omaa elämäänsä  sen exän  tekemisten  murehtimiseen.  Hänellä on oikeus jopa sukupuolielämään,  vaikka kuinka yrittäisit etsiä siihen jotain esteitä.

Kaverien sukupuolielämä on kai aina ollut asia joka ei sinulle kuulu?

Mitäpä jos yrittäisit itse elää ja jättäisit muiden  tuomitsemisen hiukan vähemmälle?

Tiedän, jos itse on täydellinen  niin on kovin vaikea hyväksyä sitä että toiset ovat  vain ihmisiä. Tunteineen, sukupuolisuuksineen,  ihmissuhteineen,  erehdyksineenkin.

Älä silti hätäänny, kun ikää karttuu niin tulee ymmärrystäkin , myös näissä ihmissuhdeasioissa.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin nykyisiin eikä exiin kosketa. Se on sääntö jota ei tarvitse edes ääneen sanoa. Välit menisi poikki molempien kanssa jos omalle kohdalle sattuisi noin.

Lapsellinen sääntö, ettei exiin saa koskea. Jos ollaan erottu, eron täytyy olla niin perusteellisesti mietitty, että toisen annetaan vapaasti elää omaa elämäänsä, rakastua, ihastua ja panna ketä haluaa. Ymmärrän, että voi olla vaikea sopeutua tilanteeseen, mutta olisi lapsellista laittaa välit poikki kaikkiin tuon takia. Erosta oli lisäksi kulunut neljä vuotta, mikä on käytännössä pieni iäisyys. 

Ees

Pienet on piirit.

Mulla on kaveri, joka panee varattua miestä sekä hyvän ystävänsä eksää (plus muut hoidot). Vaikka onkin teknisesti sinkku, kyllä välillä on raskasta kuunnella sen juttuja ja sitten koittaa muistaa ettei vahingossakaan möläytä noista jutuista mitään muille, yhteisille ystäville.

kuusikymppinen kirjoitti:

Eihän se itsensä kiusaaminen kiellettyä ole.

Mutta ei se toisaalta ole pakollistakaan, eikä edes tarpeellista.

Kun parisuhde päättyy,  ei kannata uhrata omaa elämäänsä  sen exän  tekemisten  murehtimiseen.  Hänellä on oikeus jopa sukupuolielämään,  vaikka kuinka yrittäisit etsiä siihen jotain esteitä.

Kaverien sukupuolielämä on kai aina ollut asia joka ei sinulle kuulu?

Mitäpä jos yrittäisit itse elää ja jättäisit muiden  tuomitsemisen hiukan vähemmälle?

Tiedän, jos itse on täydellinen  niin on kovin vaikea hyväksyä sitä että toiset ovat  vain ihmisiä. Tunteineen, sukupuolisuuksineen,  ihmissuhteineen,  erehdyksineenkin.

Älä silti hätäänny, kun ikää karttuu niin tulee ymmärrystäkin , myös näissä ihmissuhdeasioissa.

Hei sinä kuusikymppinen, 

luepa oma kommenttisi uudestaan, erityisesti miettimällä tätä kirjoittamaasi kohtaa ja miten se toteutui kun tulit vastaamaan Ap:lle

"Mitäpä jos yrittäisit itse elää ja jättäisit muiden  tuomitsemisen hiukan vähemmälle?

Tiedän, jos itse on täydellinen  niin on kovin vaikea hyväksyä sitä että toiset ovat  vain ihmisiä. Tunteineen, sukupuolisuuksineen,  ihmissuhteineen,  erehdyksineenkin."

Ap on ihan vasta kuullut, että hänen lastensa isä on siittänyt hänen kaverinsa, joka siis saa jossain vaiheessa nyt sisarpuolen Ap:n lapsille. Syystä tai toisesta, Ap:lle on ollut muutenkin vielä vaikea ajatus se, että eksä on toisen kanssa. Ja sitten joutuukin kerralla käsittelemään uuden lapsen tulon, eikä voi oikeastaan sitä purkaa kaverilleen. Mikä sun iän tuoma ymmärryksesi on tähän tilanteeseen, vai halusitko nyt vain tulla pätemään?

Tuomitsematta jättämisen saarnan ymmärrän siinä, että ei ole oikein vaikkapa lähteä ruotimaan naapurin tai kaukaisen sukulaisen asioita kylille, kun ne asiat ei oikein itselle kuulu ja toisten elämän arvostelu on oikeasti aika rumaa. Tässä on nyt kuitenkin kyse myös Ap:n perhe-elämästä ja ihmissuhteista, ja vaikka Ap ei voi nousta tilanteessa sanelemaan muille miten olisi pitänyt toimia tai miten kuuluu toimia, on hänellä ymmärrettävästi ihan aiheesta kriisi päällä. 

Eri ihmiset reagoi asioihin eri tavalla, ja vaikka itse ei tajuaisi toisen reaktioita, voi kuitenkin mahdollisuuksien mukaan pyrkiä empatiaan ja vilpittömään auttamiseen, etenkin jos ei itse siitä kärsi. Ap:n ei kuitenkaan tarvitse nyt olla se empaattinen ja vilpitön auttaja (eikä muuten eksän tai kaverinkaan), mutta me täällä voidaan miettiä mitä kirjoitellaan ja millä motiiveilla.

Eronneella on oikeus sukupuolielämään.

Entisellä puolisolla ei ole oikeutta  puuttua siihen.

Tiedän kyllä että joskus kestää hetken ennenkuin saa omassa mielessään päättyymään suhteen joka tosiasiallisesti on jo päättynyt.

Mutta, siihen irtipääsyyn voi vaikuttaa itse hyvin paljon. Jos vielä usean vuoden jälkeen  pitää oikeutettuna  vatvoa entisen puolison nykyisiä suhteita, niin olisi parempi aloittaa peiliin katsomalla, se vika ei ole  siellä muissa ihmisissä tässä tapauksessa.

Oman itsenkin kannalta tärkeitä asioita ovat:  Irrottautuminen  loppuneesta suhteesta, omien tunteiden kohdistaminen muualle kuin siihen exään,  ja viimeisenä, se paras armolahja jonka kaikki olemme saaneet; kyky autuaasti unohtaa, ja alkaa katselemaan eteenpäin.

Voi vain kuvitella miltä tuntuisi mahdollisesta uudesta seurustelukumppanista, jos  hän joutuisikin  elämään mukana menneisyydessä, seuraten mustasukkaisuutta ja  entisen suhteen  vatvomista  vuosien jälkeen.  Ei aivan kohtuullista?

Tällaisessa asiassa voi hyvin erottaa yhteiskunnan moraalittomat mätäpaiseet. Kaverin exiin ei kosketa! Onko mitään säälittävämpää kuin niin munankipeä eukko, että uhraa ystävyytensä jonkun panon takia? Maailma on miehiä täynnä, varmasti löytyy joku muukin.

Olen AP:n kanssa täysin samaa mieltä, petollista touhua. 

Oikeastaan tossa jutussa suurin ongelma on se, mitä ap:n lapset ajattelee.

Jos tässä asettaudun näiden lapsien asemaan, niin voisi olla pikkasen outoa ja ahdistavaa, että äiskän kaverin lapsella on sama isä.

(Muutenhan se ois ihan normi uusperhekuvio. Joka varmaan sekin saattaa tuntua ahdistavalta.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin nykyisiin eikä exiin kosketa. Se on sääntö jota ei tarvitse edes ääneen sanoa. Välit menisi poikki molempien kanssa jos omalle kohdalle sattuisi noin.

Lapsellinen sääntö, ettei exiin saa koskea. Jos ollaan erottu, eron täytyy olla niin perusteellisesti mietitty, että toisen annetaan vapaasti elää omaa elämäänsä, rakastua, ihastua ja panna ketä haluaa. Ymmärrän, että voi olla vaikea sopeutua tilanteeseen, mutta olisi lapsellista laittaa välit poikki kaikkiin tuon takia. Erosta oli lisäksi kulunut neljä vuotta, mikä on käytännössä pieni iäisyys. 

Mietipä sitä että toiset pakotetaan avioeroon. En tiedä tästä tapauksesta mutta eron tosiaan saa yksipuolisesti. Jos on lapsia niin eron loppuunkäsittely on vaikeaa kun joutuu olemaan edelleen lapsen isän kanssa tekemisissä. Nykyisin ymmärrän paremmin niitä jotka tietoisesti hankkii lapsen yksin spermapankista tms. Voi olla varma että saa pitää lapsensa, kukaan ei huoltokiusaa, vaadi viikko-viikko systeemiä tai muuta. Pahinta on jos ero tulee lasten ollessa pieniä, vauvoja tai leikki-ikäisiä. Silloin miehen uusi naikkonen pääsee iskemään kyntensä myös lapsiin, esittämään "äitiä" sosiaalisissa tilanteissa ja kuittailemaan että biologisella äidillä ei ole virkaa kunhan oli synnyttäjä tms. Tuo epälojaalius ystävältä on kamala juttu mutta vielä pahempi olisi jos miehen ja ystävän suhde olisi vakava ja ystävä kuittailisi omaa paremmuuttaan.

kuusikymppinen kirjoitti:

Eronneella on oikeus sukupuolielämään.

Entisellä puolisolla ei ole oikeutta  puuttua siihen.

Tiedän kyllä että joskus kestää hetken ennenkuin saa omassa mielessään päättyymään suhteen joka tosiasiallisesti on jo päättynyt.

Mutta, siihen irtipääsyyn voi vaikuttaa itse hyvin paljon. Jos vielä usean vuoden jälkeen  pitää oikeutettuna  vatvoa entisen puolison nykyisiä suhteita, niin olisi parempi aloittaa peiliin katsomalla, se vika ei ole  siellä muissa ihmisissä tässä tapauksessa.

Oman itsenkin kannalta tärkeitä asioita ovat:  Irrottautuminen  loppuneesta suhteesta, omien tunteiden kohdistaminen muualle kuin siihen exään,  ja viimeisenä, se paras armolahja jonka kaikki olemme saaneet; kyky autuaasti unohtaa, ja alkaa katselemaan eteenpäin.

Voi vain kuvitella miltä tuntuisi mahdollisesta uudesta seurustelukumppanista, jos  hän joutuisikin  elämään mukana menneisyydessä, seuraten mustasukkaisuutta ja  entisen suhteen  vatvomista  vuosien jälkeen.  Ei aivan kohtuullista?

Eronneella on oikeus sukupuolielämään, ehdottomasti. Kukaan täällä ei ole väittänyt vastaan. Sellainen ei kuitenkaan vetele, että Ap:n kaveri hankkiutuu salaa raskaaksi Ap:n eksän kanssa, ja yhtäkkiä Ap:lta odotetaan jotakin siunausta tai hyväksyntää asialle. Ap on nyt kyllä vastuussa käytöksestään, mutta unohtaminen ei ole kovin helppoa tai autuasta, kun jonkin ajan päästä Ap:n lapsilla on sisarpuoli, joka muistuttaa Ap:ta asiasta vielä pitkään. 

Kyse ei ole edes seurustelusta, vaan ilmeisesti vahingosta joka päätettiin pitää vaikkei olla yhdessä. Sinä puhut nyt ihan eri asioista kuin mitä Ap nyt kokee, ja pyrit parhaasi mukaan vähättelemään sitä minkä hän nyt joutuu käymään läpi. Luulisi, että tuolla sinun mainostamallasi elämänkokemuksellasi soisi myös muille mahdollisuuden rauhassa kerätä sitä omaa kokemusta tuntemalla rauhassa ne tunteet joita elämä herättää, ja käsittelemällä kriisit ja toivottavasti kasvamalla paremmaksi ihmiseksi. Se ei kuitenkaan tapahdu itseään tukahduttamalla, vaan ajan kanssa. 

Sinä koet nyt ilmeisesti löytäneesi jonkin todella syvällisen viisauden, kun olet saanut elämässä "etumatkaa". Ne viisaudet ovat kuitenkin sellaisia jotka jokaisen on itse rauhassa löydettävä. Mikset suo Ap:lle tunne-elämää ja virheellisyyttä, mutta hänen ympärillään oleville kyllä? Miksi ihmisen, joka on kerralla menettänyt tavallaan lastensa isän ja ystävänsä (tunnepuolella) täytyisi välittömästi olla yhtäkkiä se kypsin ja aikuisin? Mitkä ovat ne kriisit, joista olet itse nuorena äitinä selvinnyt sormia napsauttamalla, vai onko aika kenties tuonut nyt sen unohduksen, jota vaadit Ap:ta suorittamaan heti uutisen kuultuaan?

Lisäksi mikä on sinun pätevyytesi alkaa puoskaroimaan ihmistä, joka on kenties kokemassa yhden suurimmista kriiseistä ja mullistuksista elämässään?

Eksä. Neljän vuoden takainen eksä, herrajumala sentään.

Ei ole eksän vika ettet ole hankkinut ketään ja mennyt elämässä eteenpäin. Yhteenpaluuhaaveesi ovat ihan omia fantasioitasi, hän on jo mennyt ajat sitten eteenpäin ja kiinnostunut aivan muista asioista ja muista naisista. Sairasta ajatella että hän olisi jotenkin omaisuuttasi jonka on elettävä selibaatissa tai edes jotenkin rajoitettava elämäänsä vain siksi että teidän suhde lakkasi toimimasta NELJÄ VUOTTA SITTEN.

Kaverillasikin on oikeus panna ketä tahansa vapaata miestä. Eksä on, noin niinkun määritelmänkin mukaan, vapaa. Ei ole hänen asiansa udella sinun traumoistasi varsinkaan jos et ole kertonut että sinulla on yhä tunteita eksää kohtaan. 

Kuulostat ap tosi epäkypsältä ja hermoheikolta. Mieti tarkkaan mitä teet ennen kuin nolaat itsesi koko kylän silmissä. 

Vierailija kirjoitti:

Eksä. Neljän vuoden takainen eksä, herrajumala sentään.

Ei ole eksän vika ettet ole hankkinut ketään ja mennyt elämässä eteenpäin. Yhteenpaluuhaaveesi ovat ihan omia fantasioitasi, hän on jo mennyt ajat sitten eteenpäin ja kiinnostunut aivan muista asioista ja muista naisista. Sairasta ajatella että hän olisi jotenkin omaisuuttasi jonka on elettävä selibaatissa tai edes jotenkin rajoitettava elämäänsä vain siksi että teidän suhde lakkasi toimimasta NELJÄ VUOTTA SITTEN.

Kaverillasikin on oikeus panna ketä tahansa vapaata miestä. Eksä on, noin niinkun määritelmänkin mukaan, vapaa. Ei ole hänen asiansa udella sinun traumoistasi varsinkaan jos et ole kertonut että sinulla on yhä tunteita eksää kohtaan. 

Kuulostat ap tosi epäkypsältä ja hermoheikolta. Mieti tarkkaan mitä teet ennen kuin nolaat itsesi koko kylän silmissä. 

Tulihan se sieltä koko kylän silmissä 😂

Suosittelen lämpimästi muuttoa niin isoon kylään ettei kaikki ole sukua keskenään 🙄

Ap:n ex ja "ystävä" ovat lähinnä itseriittoisia ääliöitä.

Lapset saavat uuden sisaruksen. Pääsette samoihin sukujuhliin lopun elämänne.

Kyllä mä sanoisin, etten kusisikaan enää kaverin ja exän suuntaan. Todella kelju temppu. Ja joku täällä kyselee, missä petos. Haloo!

AP on "helppo" persoona, kun sekä kaveri että ex-miäs pelkää massiivista räjähdystä ja tapaamisoikeuksien eväämistä kostona. :-D