Kävisitkö töissä, jos ei olisi taloudellisesti pakko?
Jos et, niin mitä tekisit? Saisitko aikasi kulumaan muuten?
Kommentit (76)
Tottakai kävisin! Tuskastuisin kotona kököttämiseen, töissä on ihanaa kun on mielenkiintoinen ja haastava työ sekä loistavat työkaverit!!!
En käy, aika kuluu hyvin lasten kanssa, ja ei ole kyllä vaikeuksia keksiä tekemistä, asun tosin ulkomailla joten harrastusmahdollisuudet yms ovat helpommin saatavilla kun ei ole lunta.
En kävisi. Takana on kuitenkin 35 vuotta työelämää joten alkaa jo riittämään.
"Harrastaisin " mieluummin vaikka sisustussuunnittelua oman aikatauluni ja intoni mukaan, matkustelisin entistä enemmän ja olisin lapsenlapseni kanssa. Päivät täyttyisi muutenkin tosi hyvin! En enää kaipaa työyhteisöäkään, ystäviä on muutenkin tarpeeksi.
En kävisi. Olen aina ajatellut työn ensisijaisesti keinona hankkia rahaa elämiseen, jotta voi maksaa laskut ja tehdä vapaa-ajalla jotain hauskaa.
Kävisin mutta tekisin vain satunnaisia sijaisuuksia parissa vakkarikoulussa.
Tuntuu, että nykyisin se, että käy töissä vain elannon vuoksi, on jokin tabu, jota ei saa sanoa ääneen. Miksi työn pitäisi olla kaikille koko elämä, jossa saa toteuttaa itseään, miksei sitä voi tehdä myös vapaa-ajan harrastuksissa?
En kävisi ainakaan aluksi. Matkustaisin ja tekisin vapaaehtoistyötä minulle tärkeiden asioiden parissa. Jossain vaiheessa palaisin varmasti normaaliin työelämään ainakin osa-aikaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Jos et, niin mitä tekisit? Saisitko aikasi kulumaan muuten?
En. Ja hyvin kuluisi, maalaan, luen, teen ristikoita, ulkoilen, kuuntelen musiikkia, hoidan kotia, tapaan lapsiani, ystäviä. Ah, tekemistä riittää.
Kävisin töissä. Olen yrittänyt nyt eläkeläisenä saada mitä tahansa töitä - ja varmaan saankin. Kyse ei ole taloudellisesta syystä niinkään. Toki teen edelleen ammattiini liittyviä töitä, mutta ilmaiseksi. Työ rytmittää elämää. Aivot tykkäväät, että on haasteita ja sitten suvantoja, nousuja ja laskuja. Monesti työssä koetaan vain haasteita, ja se polttaa ihmisen. Tehokkuuteen liityy yhtä tärkeänä myös lepo pakkotahtisesta työstä ja ajttelusta. Kun on levossa, aivot alkavat toimia ja luoda uutta. Se tuo mielihyvää.
Teen osa-aikatyötä vaikka mieheni tienaa enemmän kuin tarpeeksi ja olen saanut perintöä eli minulla on myös ikiomaa omaisuutta ja säästöjä. Miksi käyn töissä? No siksi, koska tykkään työkavereista ja työstäni ja osa-aikaisena (n. 20h/vko) työ ei rasita vaan tuo mukavaa rytmiä ja sisältöä elämään. Asunto ja sijoitusasunto on jo maksettu ja palkkani riittää ruokaan ja omiin henkilökohtaisiin menoihini hyvin, toisinaan jää jopa säästöön. Eläkkeeni ei tule olemaan iso, joten on hyvä että on säästöjä ja lisätuloja mm. sijoitusasunnosta eläkepäiviä varten.
Vierailija kirjoitti:
Kävisin töissä. Olen yrittänyt nyt eläkeläisenä saada mitä tahansa töitä - ja varmaan saankin. Kyse ei ole taloudellisesta syystä niinkään. Toki teen edelleen ammattiini liittyviä töitä, mutta ilmaiseksi. Työ rytmittää elämää. Aivot tykkäväät, että on haasteita ja sitten suvantoja, nousuja ja laskuja. Monesti työssä koetaan vain haasteita, ja se polttaa ihmisen. Tehokkuuteen liityy yhtä tärkeänä myös lepo pakkotahtisesta työstä ja ajttelusta. Kun on levossa, aivot alkavat toimia ja luoda uutta. Se tuo mielihyvää.
Olet itsekäs. Jättäisit ne vähät työpaikat nuoremmille ja palkkaa oikeasti tarvitseville.
En todellakaan kävisi. Minulla ei ole ollut koskaan tylsää edes sairaana sänkypotilaana, joten omituista olisi, jos niin kävisi terveenä ja taloudellisesti turvatussa asemassa.
Vierailija kirjoitti:
työ ei rasita vaan tuo mukavaa rytmiä ja sisältöä elämään.
Jotenkin huvittaa ihmiset, jotka näin auliisti myöntävät, etteivät pysty itse luomaan "mukavaa rytmiä ja sisältöä" elämäänsä vaan tarvitsevat toisen ihmisen sen määräämiseen.
Ei ole taloudellisesti pakko, eli en käykään.
Aika kuluu harrastuksia harrastamalla. Luen, katson elokuvia ja suoratoistopalveluista tv-sarjoja. Surffailen netissä ja pelaan pelejä. Juon punaviiniä, kuuntelen musiikkia. Tiivistetysti: nautiskelen elämästä.
Kävisin, mutta osa-aikaisesti, esim 30-50% työajalla ja pitäisin pitkiä lomia. Tykkään työstäni, olen siinä hyvä ja nautin siitä, kun koko ajan oppii ja kehittyy. Vapaa-ajalla sit harrastelisin ja matkustelisin.
En kävisi töissä vaan alkaisin opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että nykyisin se, että käy töissä vain elannon vuoksi, on jokin tabu, jota ei saa sanoa ääneen. Miksi työn pitäisi olla kaikille koko elämä, jossa saa toteuttaa itseään, miksei sitä voi tehdä myös vapaa-ajan harrastuksissa?
Totta. Etenkin kun työpaikkailmoituksia selaa, niin kaikkialle haetaan vain sitä tyyppiä, jolle juuri se työ olisi joku äärimmäisen mielenkiintoinen ja innostava unelmien täyttymys. Voinko minä niitä edes hakea, kun minulle työ olisi lähinnä keino hankkia rahaa itseni elättämiseen? Tai saanko haastattelussa kertoa tuon totuuden? Olen siis työtön ja haen kyllä töitä, ja aina olen pyrkinyt työni hoitamaan kunnolla, vaikkei se minulle rahaa suurempaa elämänsisältöä olekaan tuonut.
En käy. Elän pääomatuloilla. Hyvin kuluu arki, koiria, kotia ja lapsia hoitaessa. Matkustelen varmaan keskimääräistä enemmän kun ei tarvitse lomapäiviä laskea. Kuntoilen todella paljon. Ei ole vielä tylsäksi käynyt.
En todellakaan kävisi. Vihaan työtäni ja teen sitä ainoastaan sen takia että vuokra+laskut+ruoan saan maksettua kun kukaan ei niitä mun puolesta maksa (valitettavasti). Jos pystyisin elämään ilman töitä, chillaisin vaan kotona. Lukisin, katsoisin sarjoja, ehkä kävisin jopa lenkillä päivittäin. Nukkuisin paljon :) Nauttisin vapaudesta ja vain siitä olemisesta.
Aika kuluisi muutenkin, mutta tulisin varmaan töihinkin...joku projekti per vuosi, enkä varmaan eläkeikään jatkaisi.
Mun työ on mukavaa.