Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Kävisitkö töissä, jos ei olisi taloudellisesti pakko?
03.02.2017 |
Jos et, niin mitä tekisit? Saisitko aikasi kulumaan muuten?
Kommentit (76)
Vähintään osa-aikaisesti. En osais vaan olla, kävis aika tylsäks (kaverit kuitenkin töissä) eikä kokoajan jaksais ulkomaillakaan reissata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kävisi. Viihdyn kyllä työssäni, mutta on minulla muutakin tekemistä, millä saisin aikani kulumaan.
Kävisin. Ei mulla olisi muutakaan tekemistä eikä jaksa istua koneella 24/7
Joskus tulee mieleen, etten kävisi, mutta huomaa pitkillä vapailla, että päivärytmi heittää häränpyllyä ja aktiivisuustaso laskee nollaan. Olen vielä iltapäivällä pyjamassa. Jos ei olisi taloudellisesti pakko käydä töissä, voisin ehkä jatkaa opiskeluja. Kokonaan toimettomuus ei sovi minulle.
Silloin, kun lapset olivat pieniä, olisin ehdottomasti vastannut, että en, mutta nyt kun ovat aikuisia ja pois kotoa, en enää olisikaan niin varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Töitä olen tehnyt 15v asti. Nyt 46v. Voisin vaan hengailla loppuelämän jos olisi rahaa.
Kävisin. Minä en teet työtä rahan vuoksi (ainoastaan). Intohimo on tekokkain moottori. Jos jää yli, lahjottaisin rahan tärkeisiin kohteiisin kuten suomalaisten nuorten mielenterveysongelmien ehkäisemisprojekteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näissä töissä. Päiväkotityö Suomessa on ihan syvältä.
Kyllä. Tai vaikea sanoa, mutta ainakin pidemmällä tähtäimellä tekisin jotain oman alan töitä esim. omassa yrityksessä. Pidän nykyisestä työstäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kutsumusammatissani, joten jatkaisin kyllä työntekoa. Mutta tottakai siitä stressaisi vähemmän, kun ei ole pakko, mutta kunnianhimo, ammatillinen osaaminen jne kyllä houkuttelevat jatkamaan nytkin enemmän kuin raha.
No en saatana jakaisi tätä helvetin paikallislehteä ja mainospostia,jos ei työmarkkinatuen menettämisen uhalla pakotettaisi jatkamaan vaan.
Onneksi firma vaihtaa omistajaa ,koska tämänhetkinen työnjohto ei ole alle satasen kuukausipalkoilla saanut ketään enää houkutelluksi jakamaan ja firman kanssa tehty työsopimukseni raukeaa tietenkin.
Uuteen firmaan olisi mahdollista "päästä" työntekijäksi,mutta en kyllä aio enää toista kertaa sitä työsopimusta riistofirmojen iloksi ja hyödyksi allekirjoittamaan. Tämä työtehtävien vaihdos tapahtuu (onneksi jo ) maaliskuun lopussa.
Aion juhlia orjuuden päättymistä ja vapauden koittamista minulle mainos- riksanpolkijalle. Vietnamissakin siitä hommasta tienaavat nykyisin jo takuulla enemmän. Joulukuunkin 'ansiot ' ko. jakelufirmasta jäivät tosiaankin nettona ALLE satasen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kävisi. Kotona on kivempaa. Tällä hetkellä tilanne on se että tulin työn perässä paikkakunnalle, jossa en muuten asuisi. Työssä on liikaa asiakaspalvelua, selkä kipeytyy, joutuu heräämään tosi aikaisin eikä työkavereiden kanssa ole muuta yhteistä kuin työ.
En kävisi. Minulla ei ole ikinä ollut ns. kutsumusammattia tai -työtä, olen aina ajatellut sen vain keinona hankkia elanto. Toki viihdyn nykyisessä työpaikassani, mutta vastaukseni on silti ei. Todennäköisesti tekisin vapaaehtoistyötä, matkustelisin, käyttäisin enemmän aikaa harrastuksiin ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no en todella...eurolotto vetämässä...
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että nykyisin se, että käy töissä vain elannon vuoksi, on jokin tabu, jota ei saa sanoa ääneen. Miksi työn pitäisi olla kaikille koko elämä, jossa saa toteuttaa itseään, miksei sitä voi tehdä myös vapaa-ajan harrastuksissa?
Varmasti päämotivaatio on suurimmalla osalla ihmisistä nimenomaan elannon hankkiminen. Mutta koska ihmisen on kuitenkin käytävä töissä n. puolet keskimääräisestä eliniästään, on mielestäni aivan perusteltua pohtia, millaista työtä haluaisi tehdä, mikä ei toki tarkoita sitä, että työtä pitäisi rakastaa niin paljon, että suostuisi tekemään sitä ilmaiseksi ja että tekisi sitä, vaikkei olisi pakko.
Ehkä osa-aikaisesti voisin käydä tai sitten tehdä keikkahommia, mutta en missään nimessä kävisi kokoaikatyössä. Välillä tuntuu, että kahdeksan tunnin työpäivä on aivan törkeän pitkä, etenkin perheelliselle.