Kävisitkö töissä, jos ei olisi taloudellisesti pakko?

En varmasti kävisi.

Nytkin illalle 3 riviä Eurojäckpottia sisässä, ettei tarvitsisi.

Luultavasti en jatkaisi nykyisessä työssäni. Itselläni on harrastus, joka työllistää monella tavalla, jos haluaa olla aktiivinen vaikka yhdistystoiminnassa. Vapaaehtoistyö voisi olla toinen juttu, mihin aikaani käyttäisin. Elämän mielekkyys tulee tekemällä itselle tärkeitä asioita. Jos samalla voi auttaa muita, niin mikäs sen parempi.

Kirjoitin tuohon alkuun, että luultavasti. Olen joutunut olemaan pitkillä sairaslomilla ja tunnustan, että työhön paluu on aina tuntunut hyvältä. Ehkä voisin tehdä osa-aikatyötä. Toisaalta mieluiten antaisin työpaikkani sitä enemmän tarvitsevalle.

Kävisin. Oon ollut työttömänä vähän aikaa ja aluksi ajattelin että jee, aikaa harrastuksille. No nyt oon saanut tarpeeksi harrastaa. Työ sentään aikatauluttaisi elämää ja saisi lähtemään liikkeelle. Mulla on työttömänä ollessani tapana jäädä sohvalle makoilemaan ja nukkua kahteen asti päivällä. Ei silloin edes tule tehtyä niitä asioita, joista on ensin haaveillut.

Saan aikani kulumaan näinkin, mutta menisin toki töihin jos pääsisin. Saisihan siitä enemmän rahaa kun näin työttömänä.

Kouluttauduin haluamalleni alalle, eli osa-aikaisesti varmasti kävisin ellei nyt olisi lapsia tai yhtäkkiä joku aikaa vievä projekti.

Työsoppari loppui tiistaina, uusi duuni alkaa ensi viikolla. Mitä olen tehnyt? Nukkunut yhteen (ei edes kivaa), lusmuillut ja tehnyt kotitöitä. En todellakaan ole tehnyt mitään rakentavaa päivisin.

Jos työ olisi mukavaa ja palkitsevaa ja antaisi elämälle tarkoitusta, niin tottakai. Muuten en todellakaan. 

Kyllä, mutta puolpäivää...esim 10-14 olis ihan jees

Tykkään työstäni

Kävisin esim. parina päivänä viikossa tai silloin, kun huvittaa. Välillä on kiva olla töissäkin.

En palkkatöissä, mutta konsulttina.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin huvittaa ihmiset, jotka näin auliisti myöntävät, etteivät pysty itse luomaan "mukavaa rytmiä ja sisältöä" elämäänsä vaan tarvitsevat toisen ihmisen sen määräämiseen.

Minä olen juuri tällainen reppana ja se varmaan osaltaan selittää myös työttömyyteni. Olen jotenkin laitostunut, toimin hyvin työ- ja opiskeluympäristössä, missä on ulkoapäin määrätty mitä pitää tehdä ja aikataulut. Kotona kun olen ilman rajoja, niin olen joutilas, en tahdo saada mitään tähdellistä aikaan, yörytmi menee sekaisin, virun koko päivän yöpaidassa ja vasta yöllä menen aamusuihkuun jne. En ole oppinut sitä itsensäjohtamista, mikä olisi tärkeä taito osata, jotta elämässä pärjää.

Osa-aikatyö toimii minulla parhaiten. Pysyn raiteillani ja aikaa jää riittävästi kotihommiinkin. Täysipäiväinen työ vie niin paljon aikaa ja mehuja, ettei vapaa-ajalla oikein jaksa touhuta - ei ainakaan niitä kotitöitä. 

Riippuu, mitä taloudellisella pakolla tarkoitetaan.

Jos vaihtoehto olisi jollakin 700-800€/kk kotona istuminen ja kärvisteleminen, käyn mieluummin töissä.

Jos sen sijaan saisin palkkani verran rahaa tekemättä mitään, valitsisin tietenkin jälkimmäisen vaihtoehdon. Muuta tekemistä kyllä löytyisi, harrastuksia, kodin ylläpitoa, perheen kanssa olemista, matkustelua.

Tosin puolisolle tämä vaihtoehto tulisi aikaa myöten raskaaksi, jos hänen täytyisi puolestaan raataa koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Totta. Etenkin kun työpaikkailmoituksia selaa, niin kaikkialle haetaan vain sitä tyyppiä, jolle juuri se työ olisi joku äärimmäisen mielenkiintoinen ja innostava unelmien täyttymys. Voinko minä niitä edes hakea, kun minulle työ olisi lähinnä keino hankkia rahaa itseni elättämiseen? Tai saanko haastattelussa kertoa tuon totuuden? Olen siis työtön ja haen kyllä töitä, ja aina olen pyrkinyt työni hoitamaan kunnolla, vaikkei se minulle rahaa suurempaa elämänsisältöä olekaan tuonut.

Juuri tämä. Vaikka kyse olisi mistä suorittavan tason hommasta, niin pitäisi olla kauhea into ja palo juuri siihen tehtävään. Ja jostain määräaikaisuudesta tietenkin kyse. Jopa puolen vuoden määräaikaiseen tehtävään halutaan tyyppi, joka osaa kehittää työtä. WTF? Eikö riitä että on halukas tekemään sitä hommaa ja työskentelee hyvällä asenteella ja ahkerasti?

Usein se kiinnostus viriää kunnolla vasta sitten, kun on päässyt vähän tutustumaan siihen uuteen juttuun. Senkin puolesta toivoisi, ettei ilmoituksessa vaadita ihan mahdottomia.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että nykyisin se, että käy töissä vain elannon vuoksi, on jokin tabu, jota ei saa sanoa ääneen. Miksi työn pitäisi olla kaikille koko elämä, jossa saa toteuttaa itseään, miksei sitä voi tehdä myös vapaa-ajan harrastuksissa?

Tässä ketjussa ainakin moni uskaltaa rikkoa sitä "tabua", vaikka moni myöntääkin käyvänsä ainakin osaksi töissä ihan muista syistä, kuin rahasta.

Itse saattaisin vaihtaa työpaikkaa, mutta en alaa. Jos rahaa olisi niin paljon, että voisin maksaa muille palkkaa, saattaisin aloittaa uuden projektin muutaman kaverin kanssa. Jos kumpikaan noista vaihtoehdoista ei näyttäisi toteutuvan, jatkaisin varmaan nykyisessä työssäni, mutta pitäisin pidempiä lomia.

Kokeilisin, voisinko menestyä kuvataiteilijana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että nykyisin se, että käy töissä vain elannon vuoksi, on jokin tabu, jota ei saa sanoa ääneen. Miksi työn pitäisi olla kaikille koko elämä, jossa saa toteuttaa itseään, miksei sitä voi tehdä myös vapaa-ajan harrastuksissa?

Tässä ketjussa ainakin moni uskaltaa rikkoa sitä "tabua", vaikka moni myöntääkin käyvänsä ainakin osaksi töissä ihan muista syistä, kuin rahasta.

Itse saattaisin vaihtaa työpaikkaa, mutta en alaa. Jos rahaa olisi niin paljon, että voisin maksaa muille palkkaa, saattaisin aloittaa uuden projektin muutaman kaverin kanssa. Jos kumpikaan noista vaihtoehdoista ei näyttäisi toteutuvan, jatkaisin varmaan nykyisessä työssäni, mutta pitäisin pidempiä lomia.

Näin tekee suuri osa lottovoittajista, ainakin niistä joilla mielekäs työ. Itse kävisin varmasti töissä vaikkei olisi pakko - mikä ei ole ollutkaan, yhdenkin hyväpalkkaisen tuloilla oltaisiin eletty mutta mihin olisin purkanut oman tarmoni?

Kävisin, teen myös paljon ylitöitä ihan normaalilla palkalla mikä muista on väärin eivätkä suostu tekemään. Minusta työn tekijät vaativat aivan kaikessa, mutta työnantajaa ei ajatella ollenkaan vain omaa etua..

En missään nimessä kävisi töissä enää!

Minä käyn. Kolmena päivänä viikossa, n. 3-3,5 tuntia päivässä. Miehellä oma, menestyvä asianajotoimisto, siellä käyn tekemässä vähän hommia ihan äitinä olemisen vastapainoksi vaikka taloudellista eikä mitään muutakaan pakotetta ole. Ihan omaksi ilokseni :). Tiedän olevani melko onnekas.

58 jatkaa vielä. Kesälomat ym. muut lomat voin pitää niin pitkinä kuin haluan ja silloin kun haluan. Ja kaikki mukavuudet päälle. Esim. itse valitut joululahjat, autoetu ym., ym.

Tutkijan hommia kyllä jatkaisin vaikka palkkaa en tarvitsisikaan. Voisin ehkä jopa maksaa itselleni palkkaa, niin ei tarvitsisi rahoituksia kerjätä.