Lue keskustelun säännöt.
Mikä on asia, jonka tajusit vasta sitten, kun muutit yksinään asumaan ensimmäistä kertaa? osa 2
31.01.2017 |
Edellinen poistettiin jostain syystä, joten kokeillaas uudelleen.
Eli, olitko ottanut jonkun asian itsestäänselvyytenä? Vai olitko muuten vain täysin tietämätön jostain jokapäiväisestä asiasta?
Kommentit (52)
Ei kaikki meni hyvin kun muutin yksin ja paremmin yksin kun jonkun toisen kanssa (muutin liian nuorena ja äkkii yhteen ex:n kanssa) ei pystynyt itsenäistymään kun toinen otti ohjat omiin käsiinsä HYVÄ että erottiin 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokaa pitää hakea KAUPASTA ja laittaa Ne JÄÄKAAPPIIN ja tehdä niistä JOTAKIN SYÖTÄVÄÄ! Ja se maksaa. Paitsi panaanet ja tomeetit. Niitä ei saa panna jääkaappiin. Mutta nekin maksaa. Ja maksa. Siitä en kyllä tykkää.
Olin 19. Oli järkytys, että kaikki maksaa. Jopa tiskirätti.
Että yksin eläminen ei olekaan niin jännää, kuin luulin. Sehän on melkein pelkkää siivousta, ruoanlaittoa, tiskausta, pyykinpesua, kaupassa käyntiä, laskujen maksuja jne. Sitten kun käy töissä ja joutuu heräämään aamulla aikaisin, niin ei saa arkena hillua valveilla johonkin kolmeen asti yöllä syömässä herkkuja ja katsomassa lapsilta kiellettyjä ohjelmia.
Tuli yllätyksenä miten paljon kiinteitä kuluja on esim. kotivakuutus, sähkö jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 17 ja vaikka tiesin että kaikki pitää kantaa kaupasta kotiin, en tajunnut että se maksaa.
Joku muu oli hoitanut laskun aina.
Äiti ei enää siivonnut eikä käskenyt siivoamaan. Hirveää kun piti itse siivota ja tiskata.
Yksinäisyys.
Että imuroida/lakaista pitäisi pienessä asunnossa oikeasti joka ikinen päivä, että pysyisi siistinä. Ja kuinka nopeasti tiskit kerääntyykään ilman tiskikonetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen, miten stressaava on olla aikuinen ja vastuussa kaikesta.
Se, ettei oikeasti tarvinnut huolehtia kuin itsestä ja vain omat sotkut oli siivottavana. Myös täysi rauhallisuus oli ehdottomasti asia, jota en ollut tajunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiennyt ennen kuin muutin yksin asumaan, että kaupasta ei voi ostaa kaikkea mitä haluaa vaan mihin on varaa. Varsinkin alussa se oli minulla varsinaista penninvenytystä, kun laskin vähiä rahojani ja mietin, että kumpi on tärkeämpi ostos, vessapaperipakkaus vai leipäpaketti, koska molempiin ei ollut varaa.
No jaa. Kaikki sujui mutkattomasti, enkä kyllä keksi mitään yllätyksiä. Olin hoitanut suurimman osan meidän perheen kotitöistä jo äidin kanssa asuessa. Huomasin, että oma rauha tuntuu taivaalliselta. Ja oli kivaa siivota vain omat jäljet. Mutta noi ei tullut yllätyksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisista perheistä te oikein olette, jotka ette ole vielä omillenne muuttaessakaan tajunneet, että kaikki mkasaa eikä asioita voi ostella mielivaltaisesti? En nyt ihan ymmärrä.
Toisesta ketjusta huomasin, että eihän mulla ollut silloin edes paistinpannua. Sekin piti hommata.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että miten helppoa ja halpaa elämä on kun saa asua yksin. Muutin ensimmäistä kertaa yksin asumaan vasta reilusti yli parikymppisenä ja alkuhämmästyksen jälkeen tuli armoton vitutus sitä asiaa kohtaan, että en ollut keksinyt yksin asumista aikaisemmin. Turhaan hukkasin paskaan mieheen monta vuotta elämästäni. Muutin siis lapsuudenkodista suoraan miehen luokse ja se oli jälkikäteen ajateltuna elämäni suurin virhe.
Tölkinavaajia en muuten ollut ymmärtänyt ostaa. Puukolla sitten väänsin tomaattimurskapurkkeja auki, kunnes muistin niitä lopulta ostaa.
Luulin aina että laskujen maksu on hirveän vaikeaa rakettitiedettä. Asian laita selvisi, kun alkoi omilleen muutettua maksaa omat laskut. Eihän se ole kuin numeroiden näpyttelyä koneelle! Tietenkin vaikeaa voi olla siinä vaiheessa, jos tilillä ei ole rahaa ja laskuja vaan tulee...
Ei mitään sellaista voi apua! "Kaikki maksaa, ylläri!" Ehh...? 20-vuotiaana muutin omaan asuntoon.
On arkea elomme täää.... kirjoitti:
Että yksin eläminen ei olekaan niin jännää, kuin luulin. Sehän on melkein pelkkää siivousta, ruoanlaittoa, tiskausta, pyykinpesua, kaupassa käyntiä, laskujen maksuja jne. Sitten kun käy töissä ja joutuu heräämään aamulla aikaisin, niin ei saa arkena hillua valveilla johonkin kolmeen asti yöllä syömässä herkkuja ja katsomassa lapsilta kiellettyjä ohjelmia.
Ei se sinkun arki tosiaan niin ihmeellistä ole. Parasta on että saa nukkua viikonloppuna ja lomilla niin pitkään kuin huvittaa. Moni sinkku pakenee yksinäisyyttään lukuisiin harrastuksiin, kaikenlaisiin kissanristiäisiin ja työntekoon.
Että se oma rauha on sanoinkuvaamattoman ihana juttu- kuten myös se ettei tarvitse siivota kuin omat jäljet.