Mikä on asia, jonka tajusit vasta sitten, kun muutit yksinään asumaan ensimmäistä kertaa? osa 2

Vierailija kirjoitti:

Millaisista perheistä te oikein olette, jotka ette ole vielä omillenne muuttaessakaan tajunneet, että kaikki mkasaa eikä asioita voi ostella mielivaltaisesti? En nyt ihan ymmärrä.

Ökyrikkaiden akateemikkojen jälkeläisiä. Perus-av-mammoja siis.

Vierailija kirjoitti:

Summa summarum: kermaperseet yllättyvät, kun pitää siivota ja kaikki maksaa niin vitusti, ihan se tiskirättikin! Pitää äkkiä mennä naimisiin, niin saa elättäjän/piian tai rengin ja jonkun jolle vttuilla.

Ei-kermaperseet yllättyvät rauhasta, kukaan ei ole koko ajan naaman edessä selittämässä, miten paska tyyppi olet ja että maailma olisi parempi paikka, jos sinua ei olisi. Eikä tarvi siivota kuin vain omat paskat! Jippii. Ja ihanaa kun on omaa rahaa.

Kuuluin jälkimmäisiin

Vähän kärkevä viesti, mutta sinänsä allekirjoitan, että yksin asuessa on helpompaa. Joudun enää huolehtimaan vain omista asioistani, en aikuisten asioista, joihin minulla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa, kuten rahahuoliin (ja joita kuulin ihan pienestä asti). Pystyn myös rajaamaan sitä, mitä joudun kuuntelemaan, ei tarvitse sietää kenenkään järjettömiä raivokohtauksia tai haukkumista. Ei tarvinnut jakaa makuuhuonetta kenenkään kanssa. Ah ihana rauha. 

Vierailija kirjoitti:

Millaisista perheistä te oikein olette, jotka ette ole vielä omillenne muuttaessakaan tajunneet, että kaikki mkasaa eikä asioita voi ostella mielivaltaisesti? En nyt ihan ymmärrä.

No tuskin tämä on ihan täysin vakavamielinen ketju. Kyse ei varmaan siitä etteikö olisi tiennyt vaan siitä ettei ole hoksannut ajatella. Aloituksessakaan ei puhuttu tietämisestä vaan tajuamisesta. Se on eri asia. Ihan samalla tavalla kuin kaikki tietää että laihduttaa voi syömällä vähemmän kuin kuluttaa mutta se pitää vaan hoksata omalla kohdalla, omissa aivoissa.

Suurin shokki oli 19 vuotiaalle itselleni se että rahan käyttöä piti priorisoida tarkemmin. Enää ei voinut ostaa Paul Mitchellin hiustuotteita vaan piti siirtyä markettitavaraann :D

Vastuu omasta itsestä. Ja se vapaus. Jos haluan valvoa koko yön tai syödä pizzaa viikon putkeen niin siinähän sitten teen niin. Ylipäätään aikuisuuden vapaus tuli ilmi vasta kun muutin omilleni.

23 v. enkä vaihtaisi omaa kämppää mihinkään!

Yksinäisyys oli ainoa mikä yllätti. Kaikki velvollisuudet, raha-asiat, taloustyöt oli tuttuja.

Muutin 19-vuotiaana toiselle paikkakunnalle. Koin melkoista yksinäisyyttä, joten jouduin ottamaan itseäni niskasta ja menemään itse ihmisten luo. Silti olen aina ollut itsenäinen mutta samalla seuranhaluinen. Rahaa olen aina osannut käyttää säästeliäästi, kiitos kotikasvatuksen.

Se, että mä oikeesti pärjään yksin. Ennen muuttoani en ollut saanut ikinä olla yhtään yötä yksin ja äiti hoki aina, että et sä osaa ja et sä pysty. Olin yllättynyt kun huomasin, että pystynhän mä sittenkin. Äidin mielestä mun ois pitänyt asua kotona siihen asti, että löydän miehen jonka kanssa muuttaa yhteen, kuten hän itse teki. Hänen mielestään nainen ei pärjää yksin ja äidille jopa palaneen kattolampun vaihtaminen on liian vaikeaa ja miehen työ.

Ymmärsin myös, että tiskit kerääntyy ilman tiskikonetta yllättävän äkkiä.

tuli yllätyksenä se, miten pieni yksiökin vaati päivittäin jotain pientä touhuamista pysyääkseen siistinä. ja että mikro pitää pestä välillä .D  rahan arvon tajusi myös kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun kaikki piti maksaa itse ja äkkiä tajusi  että pitää jättää pois hiusväri tai vessanpaperi! 

Yllättävää oli että sain ihan itse päättää. Äiti oli ollut suvereeni yksinvaltias, mitään ei tapahtunut niin ettei hän olisi valvonut. Nyt sain tehdä ja jouduin opettelemaan nekin hommat mitä hän ei oikeastaan opettanut koskaan kokonaan.

Yllätyin siitä, miten helposti yksin asuessa erakoituu. Kaipaan seuraa, mutta olen huono ottamaan kontaktia tuttaviin tai ihan hyviinkin ystäviin. Jos kämpillä olisi enemmän liikennettä, tulisi tehtyä myös enemmän kotitöitä. Itseä varten ei jaksa imuroida säännöllisesti ja kamat lojuu missä sattuu, ärsyttää että olen lipsahtanut näin epäsiistiksi. Kotona asuessa kaikki huolehtivat tiskeistä, pesin itse teinistä asti omat pyykit ja siivouspäivät pidettiin, mutta tavoiksi asti ne eivät nähtävästi ole tarttuneet. Pidän siis kyllä siivouspäiviä, tiskaan ja pyykkään, mutta sellaisella aikavälillä, että kaikki on kuin pommin jäljiltä kun viimein siihen ryhdyn.

Raha-asiat ja paperihommat on ollu aina suht kunnossa, niiden kanssa neuvottiin ja autettiin kotona paljon siinä poismuuton kynnyksellä, ja minulle on ollut tärkeää, että pystyn itse ylläpitämään ja kustantamaan kaiken. Tuntuu kuitenkin myös mukavalta kun vanhemmat muistuttavat, että heiltä saa pyytää avustusta jos on tiukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuli yllätyksenä miten paljon kiinteitä kuluja on esim. kotivakuutus, sähkö jne.

Joo, vakuutukset tuli yllärinä. Myös se mitä kaikkea täytyy säännöllisesti huoltaa. Meni vuosi ennen kuin tiesin että jääkaapin takaa pitäisi imuroida, viemäri pitäisi siivota, liesituulettimessa on jokin ritilä(tämä oli ihan sairaan pölyinen ja vääntynyt jo) ja tiskikoneessa on myös jokin mystinen ritilä. Kierrättäminenkin aiheutti päänvaivaa.