Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia valaistumisesta?
31.01.2017 |
Tai tietoisuuden tason muutoksista? Muutokset voivat kestää lyhyimmillään vain sekunteja mutta olla pysyviäkin ääritapauksissa. Varmaan monet uskoontulemisen kokemukset liittyvät tähän ilmiöön? Mutta myös meditaatiolla, joogalla, seksillä tai jopa äärimmäisen rasittavalla fyysisellä suorituksella voi saavuttaa näitä "tiloja" tietoisesti. Usein kyseessä myös vakava sairastuminen tai pitkäaikainen ahdistus/masennus/addiktio joka johtaa valaistumiseen joillakin henkilöillä. Näissä tapauksissa muutos on yleensä pysyvä. Tulee mieleen esim. alkoholistien uskoon tulemiset ja raitistumiset. Valaistuneessa tilassa ihminen voi kokea sulautumisen ympäristöön, erityisesti ympäröivään luontoon ja egon murenemisen kokonaan. Joillakin ihmisillä on todella rajuja kokemuksia tällaisesta. Henkilöillä ei useimmiten mitään aiempaa kiinnostusta tämän tyyppisiin asioihin eli kokemus tulee ihan puun takaa todellakin eikä näistä varmaan viitsi puhua koska kukaan ei kuitenkaan ymmärrä.
Luen Steve Taylorin kirjaa Out of the Darkness, jossa on erilaisia tosielämän tarinoita tästä ilmiöstä. Kirjan tapauksessa henkilöt hyvin tavanomaisia (ei siis mitään intialaisia guruja todellakaan), esim. useita perheenäitejä joilla rankkoja kokemuksia ennen "valaistumista". Jännä että tätäkään kirjaa ei ole suomen kielellä lainkaan saatavissa. Aiheesta ei juurikaan huomaa keskustelua julkisuudessa, mitä nyt sen verran että jotain mindfullnesia pidetään esillä tapana rentoutua.
Kommentit (156)
Ruskeassa Talossa ollaan hyvän ja pahan tuolla puolen, täydellisessä nautinnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa Steve Taylorin kirjassa on todella voimakkaita kuvauksia joillakin henkilöillä. "Valaistuminen" on lähtenyt liikkeelle yhtäkkiä esim. autoa ajaessa ja yhtäkkiä jotenkin tietoisuus on täysin muuttunut. Yleensä kokemukseen liittyy voimakas "onnen" ja "sisäisen rauhan" tunne. Samoin nuo luontoon ja eläimiin "integroitumiset" tietoisuuden tasolla on todella voimakkaita joillakin. Tosin ihan normihenkilölläkin esim. metsällä voi olla rauhoittava vaikutus, mutta noissa kirjan kokemuksissa puhutaan ihan toisentason jutuista. Mitä rankempi tausta henkilöllä sitä pysyvämpiä nuo muutokset yleensä ovat tietoisuudessa. Kirjan henkilöt ovat taustaltaan varsin tavanomaisia muuten mutta heitä yhdistää menetykset/ahdistus/masennus ym. ym. ennen valaistumiskokemusta. Valaistumisen jälkeen henkilöt yleensä muuttuvat selkeästi käyttäytymisessään, esim. shoppailu loppuu (kiinnostus materiaan vähenee), suhtautuminen toisiin ihmisiin muuttuu myötätuntoisemmaksi, jostain syystä myös henkilöt alkavat viihtyä hyvin myös ihan yksin, eivätkä koe kuitenkaan olevan yksinäisiä. Riippuvuus siitä mitä muut ajattelevat kaikkoaa myös ihan täysin.
Muistaakseni Echkart Tollen oma valaistumiskokemus oli myös juuri vastaavan tyyppinen kuin nuo kirjassa kuvatut. Eckhart Tollelta löytyy paljon videoita Youtubesta.
Onhan tällainen "valaistuminen" länsimaiselle rationalistiselle ajattelutavalle haaste, mutta kyllä nuo kokemuksina ovat niin voimakkaita että ei voi ihan sivuuttaakaan. Joissain itäisisissä kulttuureissa noita kokemuksia pidetään kai lähes "normaaleina".
- Ap
Minä olen elänyt lapsuuteni alkoholistiperheessä ja todella yksin, koen että elämäni on ollut moneen verrattuna todella raskas. Myös lapsuuteni jälkeen olen joutunut kokemaan monien läheisten ihmisten kuolemia ym. En tiedä, onko asialla yhteyttä tähän henkisyyteen, mutta kyllä olen varmasti ollut masentunut, olen myös mielenlaadultani aika melankolinen ja syvällinen. Koen suurta yhteyttä luontoon, koen että me ihmiset olemme ihan samanlaisia kuin eläimet ja että olemme samaa. Näen asioissa yleensä paljon syvemmät ulottuvuudet, tuntuu ettei kanssaihmiset tajua aina edes mistä puhun, jos avaan keskustelussa suuni.. joko kuulostan heistä ihan typerältä tai sitten tosiaan olen ihan eri sfääreissä. JOka tapauksessa osallistun keskusteluun omasta mielestäni paljon syvällisemmästä näkökulmasta, yritän esim ymmärtää vaikeidenkin tapahtumien kulkua ja nähdä yhteyksiä, miten näin on ymmärrettävää että tapahtui.
No, näihin kokemuksiin: Olin kerran lukenut Tollea ja hänen kirjassaan tietoisen läsnäolon harjoitusta, tein sen: harjoitteessa mentiin ensin hengitykseen, kehon tuntemuksiin ja lopulta tietoisuuden taakse. Silloin minulle kävi niin, että kohosin kehostani n. puolimetriä, enkä voinut liikuttaa kroppaani ollenkaan, mutta koin valtavan ihanan tunteen, jolloin olin YHTÄ maailmankaikkeuden kanssa. Se oli aika huikeaa. Välillä noita kokemuksia tulee muutoinkin pienissä hetkissä. Ja joskus myös unissa, mutta tuollaista ruumiista irtaantumiskokemusta en ole sen jälkeen saavuttanut. Mutta on kyllä totta, että entisenä ateistina olen myös näiden kokemustenjälkeen muuttunut hengelliseksi. Se tarkoittaa sitä, että tiedän että on muutankin. Se ei ole kokemus "täytyy olla jotain suurempaa" vaan nimenomaan että on, se on tosi, se on tunne ja sitä kuvaa ehkä eniten luottamus. Luottamus johonkin suureen voimaan; oli se sitten jumala tai mikä mu tahansa.
Nostellaan tätä. Onko muita sipuleita tai jo valaistuneita paikalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi! Olisi mukava jutella muualla esim s.posti jonkun toisen sipalin kanssa. Itse sain superajatuksen ja koin aineettoman tilan, uusi ulottovuus. Mikään ei ole ollut entisensä sen jälkeen.
Täällähän on melkein jo lähemmäs sadan sivun keskustelu aiheesta. Kannattaa lukaista, jos kiinnostaa. Itse olen ketjun lukaissut jo useampaan kertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin kerran pimeään huoneeseen peilin ja taskulampun kanssa. On kiva työntää päälle kytketty taskulamppu suuhunsa ja katsoa peilistä kun posket hehkuu.
Valaistuminen on kyllä jotain muuta - sen tajuaminen että koko maailma on projektio ja sinua ja minua ei ole olemassakaan. On vain yksi oleva ”olento” tai tietoisuus ja näkökulmasta riippuen se voi olla sinä, minä tai me.
Nuo kokemukset mistä puhutte ovat satori-kokemuksia (googlatkaa satori).
Oikea valistuminen on vähän järkyttävää eikä aina mitään fantastista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi! Olisi mukava jutella muualla esim s.posti jonkun toisen sipalin kanssa. Itse sain superajatuksen ja koin aineettoman tilan, uusi ulottovuus. Mikään ei ole ollut entisensä sen jälkeen.
Tuo ei ole valaistuminen vaan tietoisuudeksi muuttuminen ja kvanttikenttäkokemus. Joe Dispenza kirjoittaa tästä kirjassaan yliluonnolliseksi. Kvanttikentästä voi opetella ”vetämään” tapahtumia puoleensa.
Voi hyvää päivää. Jokainen erikoinen kokemus luokitellaan valaistumiseksi. Tässäpä ohje: olet valaistunut kun tajuat että sinua ei ole.
Nuo sipulin kuorimiset ovat normaalia henkistä kehittymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koin valaistumisen noin 15 vuotta takaperin kun kävelin luonnossa.
Kesken kävelyn sanoinkuvaamaton autuuden virta virtasi olemuksen läpi.
Kesken kävelyn, maailma, siinä olevat ilmiöt ja itse liukenivat pois tietoisuudesta, niitä ei enää ollut.
Oli vain rajaton, ääretön autuus ja hiljaisuun, jonka tietoisuus tiedosti.
Ei ollut edes minä ajatusta jäljellä, oli vain SE.
Vierailija kirjoitti:
Koin valaistumisen noin 15 vuotta takaperin kun kävelin luonnossa.
Kesken kävelyn sanoinkuvaamaton autuuden virta virtasi olemuksen läpi.
Kesken kävelyn, maailma, siinä olevat ilmiöt ja itse liukenivat pois tietoisuudesta, niitä ei enää ollut.
Oli vain rajaton, ääretön autuus ja hiljaisuun, jonka tietoisuus tiedosti.
Ei ollut edes minä ajatusta jäljellä, oli vain SE.
Tässäpä se, miten se tapahtuu. Se ”minä” katoaa ja sinua ei enää ole. Eikä mitään muutakaan. Silloin sitä sulautuu takaisin siihen mistä lähti, jumaluuteen, alkulähteeseen, kosmiseen rakkauteen (tällä on monta eri nimeä vaikka samasta asiasta kyse)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koin valaistumisen noin 15 vuotta takaperin kun kävelin luonnossa.
Kesken kävelyn sanoinkuvaamaton autuuden virta virtasi olemuksen läpi.
Kesken kävelyn, maailma, siinä olevat ilmiöt ja itse liukenivat pois tietoisuudesta, niitä ei enää ollut.
Oli vain rajaton, ääretön autuus ja hiljaisuun, jonka tietoisuus tiedosti.
Ei ollut edes minä ajatusta jäljellä, oli vain SE.
Tässäpä se, miten se tapahtuu. Se ”minä” katoaa ja sinua ei enää ole. Eikä mitään muutakaan. Silloin sitä sulautuu takaisin siihen mistä lähti, jumaluuteen, alkulähteeseen, kosmiseen rakkauteen (tällä on monta eri nimeä vaikka samasta asiasta kyse)
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on melkein jo lähemmäs sadan sivun keskustelu aiheesta. Kannattaa lukaista, jos kiinnostaa. Itse olen ketjun lukaissut jo useampaan kertaan.
Kiva kun linkitit ketjuun v_tun urpo!!
Hupsista, tosiaan unohtui linkki. Tässäpä tämä, kun noin nätisti pyysit https://www.vauva.fi/keskustelu/2633645/kristitty_mystikko_huhuu_kysymy… ^_^
Outo kysymys: Voiko valaistumiskokemuksia tulla uudestaan ja uudestaan? Toissakesänä tuli muutamia, sitten ne laantuivat. Nyt huomaan kuinka on taas tuloillaan samanlainen hassu olo joka oli ennen edellisiä kokemuksia. Melkein kuin iso hidas aivastus olisi aivan nurkan takana. Onko valaistumisella eri ”tasoja” ???
Vierailija kirjoitti:
Valaistuminen on kyllä jotain muuta - sen tajuaminen että koko maailma on projektio ja sinua ja minua ei ole olemassakaan. On vain yksi oleva ”olento” tai tietoisuus ja näkökulmasta riippuen se voi olla sinä, minä tai me.
Nuo kokemukset mistä puhutte ovat satori-kokemuksia (googlatkaa satori).
Oikea valistuminen on vähän järkyttävää eikä aina mitään fantastista.
Mikä siinä järkyttää sitten?.
Oletko lukenut Eckhart Tollea? Myös Jim Tollesin sivut spiritualawerness.com ovat hyvät.
Mulla jonkunlainen herääminen alkoi "vahingossa" kun luin Anthony De Mellon kirjan Havahtuminen. Olen ateisti enkä ollut aiemmin kuullut että sellainen on taviksillekin mahdollista. En usko että henkisellä heräämisellä tai valaistumisella on hirveästi tekemistä uskoon tulemisen kanssa. Tai no, ehkä uskonto on jonkunlainen köyhän miehen valaistuminen. Kun ei muutakaan enää tiedä mitä voisi itsensä kanssa tehdä niin siitä sitten löytää pakopaikan. Kai se joillekin toimii mutta mun mielestä vain laastari tai tietämättömyyttä.
Olet oikeassa että tästä asiasta ei suomessa puhuta tarpeeksi koska se kuulostaa niin huuhaalta.
Käsitääkseni siinä on pelkistetysti vain kysymys siitä että aletaan kyseenalaistaa lapsuudessa opittuja ajatuskaavoja. Pitää kuoria omaa mieltä kuin sipulia. Ensin käsitellään kevyempiä asioita ja sitten siirrytään vaikeampiin. Tämä prosessi voi viedä vuosia tai tapahtua hetkessä, mutta siihen tarvitaan jonkinlaista hermoromahduksen tilaa ja äärinmäistä ahdistusta. Silloin omasta mielestä romahtaa kaikki vanhempien ja yhteiskunnan sinne ohjelmoima roska. Näin kävi käsittääkseni Eckhart Tollelle. Eli luulen että enemmänkin se mitä valaistumiseksi sanotaan on psykologista, eikä niinkään mikään henkimaailman asia. En tiedä onko sellaista ollenkaan, ehkä on, ehkä ei.
Kun vielä kuoritaan lisää tuleekin jo vastaan traumoja ja muita vastaavaa. En tiedä kävikö itselle niin mutta sain psykoosin 2 ja puoli vuotta sitten. Menin ihan täysin sekaisin, riehuin kadulla ja rapussa. Luulin että joku tulee ja tappaa. Naapurit soitti onneksi lanssin ja pääsin hoitoon. Nyt voin jo ihan hyvin.
En usko että olen vielä valaistunut ja ehkä jäänkin tälle tasolle missä nyt olen. Olen kuitenkin erilainen kuin ennen tätä prosessia. Mun ego ei enää ole yhtä vahva. Mulla ei ole tarve päteä ja olla oikeassa. Mua ei haittaa vaikka muut ajattelisi musta negatiivisesti, en enää kaipaa muiden hyväksyntää. Nurinkurisesti nyt tulen ihmisten kanssa paremmin toimeen ja pystyn hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.
Sellaisen miellyttävän tajunnan muutoksen muistan kokeeneni yhtenä iltana. Silloin koin jonkinlaista rauhaa ja näin asioita selkeästi. Se oli kauan ennen tuota sekoamista joten luulen että se oli joskus prosessin alkuvaiheessa. Aamulla herätessä se tunne oli kuitenkin poissa. Muistaakseni olin lukenut Anthony De Melloa ennen sitä. Luulen että ihan lukemallakin ja mietiskelemällä voi päästä jonkunlaiseen "tilaan".
Tiedän että kaikki eivät näihin juttuihin usko ja tämä kuulostaa ihan hihhulijutulta mutta vakuutan että tämä on totta ja tapahtunut useille ihmiselle ympäri maapalloa. Syy siihen että jotkut tajuaa mistä on kyse on jonkunlainen valmius. Tai ennenminkin se että niille joita elämä ottaa päähän eniten ja on vaikeaa, tästä löytyy apu. Mutta helppoa se ei ole eikä aina mukavaakaan. Joten pieni varoituksen sana. Kun se mielen prosessi lähtee liikkeelle niin sitä voi olla vaikea pysäyttää. Ja mitä enemmän mieli vastustaa sitä enemmän sitä kärsii. Ja jos ootte onnellisia ja kaikki on hyvin niin tähän ei oo sitten tarvettakaan. Koska teidän elämässä voi muuttua ihan kaikki, tai sitten vain vähän, riippuen siitä miten kaukana olette siitä mitä teidän luontaisesti kuuluisi olla.