Mies haluaa avioehdon, minä en...

Minun ja ex-mieheni avioliittoaikeet kaatuivat siihen että hän yhtäkkiä halusi avioehdon.

Oltiin molemmat melko nuoria, aloitettu tyhjästä, kummallakaan ei omaisuutta, kummallekaan ei mitään ihmeellistä perintöä tulossa, omistusasunto josta pelkkää lainaa, hyvin pieni osuus vain maksettu, sekin yhdessä hommattu, tosin pelkästään miehen nimissä virallisesti, pieni lapsi ja kaiken piti olla hyvin ja samalla aaltopituudella. Yhdessä oltu vuosia.

Sitten pari kuukautta ennen häitä mies rupesi haluamaan avioehtoa. En ymmärtänyt miksi, mies sanoi että jos yhtäkkiä lähdenkin jonkun toisen miehen mukaan. Minulla ei ollut mitään toisia miehiä, eikä lähtöaikeita muutenkaan. Mies tunnusti pelänneensä lähtöäni alusta asti koska ei voinut ymmärtää miten hänen kaltaisensa mies sai minun kaltaiseni naisen ja nyt aikoi avioehdolla varmistaa etten lähtisi. Suhteen pohja meni sillä hetkellä, ei avioliittoa kannata rakentaa sellaisen epäluottamuksen päälle.

Häät peruttiin ja sanoin lähteväni. Mies sanoi että tuskin lähden kun en kuitenkaan pärjäisi ilman häntä. Olin miestä melko paljon nuorempi. Hain asuntoa ja silloin mies tajusi että olen oikeasti lähdössä, ja olisikin yhtäkkiä mennyt naimisiin samantien ilman ehtoja, itki ettei koskaan voisi löytää kaltaistani naista. En kuitenkaan pystynyt näkemään suhdetta samanlaisena kuin ennen, luottamus oli mennyt, koin miehen epävarmuuden minun sitoutumiseni suhteen niin loukkaavaksi. Epäilin myös miehen vanhempien painostaneen miestä vaatimaan avioehtoa, niin yllättäen se tuli.

No, minä lähdin, pärjäsin hienosti, löysin uuden rakkauden ja jatkoin elämää. Mies on edelleen vuosien jälkeen yksin pienessä asunnossaan. Itse ajattelen että onneksi rupesi vaatimaan sitä hölmöä avioehtoa niin ymmärsin lähteä ja löysin maailman suurimman rakkauden itselleni sen jälkeen, ja pääsin myös pois siitä loputtomasta vähättelystä ja todistin itselleni ja muille pärjääväni yksinkin jos haluan.

Mutta voi olla että ex-mies ei sitä avioehtoa vaatisi jos saisi palata ajassa taaksepäin ja valita uudelleen...

Ainakin meille, aikuisena avioituneelle parille avioehto oli itsestään selvyys, kummallekin. Itsestään selvää on myös se, että meillä on kummallakin omat rahapussit ja tilit, kumpikin hoitaa omat menonsa ihan itse, ja yhteiset menot about puoliksi. Ei ole koskaan tarvinnut rahoista kättä vääntää, kun kummallakin on järki päässä ja se oma talous kunnossa. Ja todellakin avioehdon pitäisi olla ihan normaali avioliiton solmimisen yhteydessä allekirjoitettava paperi, samalla siinä voisi joku lakimies tms. vähän kertoa avioliiton juridisesta puolesta yleisesti, aika monet ei tunnu tajuavan yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. En tiedä ymmärsikö suurinosa pointtiani, miksi en halua avioehtoa.. Ymmärrän että liitto voi päättyä eroon, mutta silloin minusta se yhteinen elämä kuuluukin jakaa puoliksi, jos näin käy, onhan sen eteen molemmat antaneet panoksensa. Avioehtohan on nimenomaan eron varalta tehtävä sopimus.

Vastasitko missään välissä, millaista sisältöä sulhasesi avioehtoon haluaa. Ainakin perinnöt on hyvä rajata pois. Toisen vanhemmat voivat olla kuolleet ja toisen ei, kun ero tulee. 

Emme ole sisällöstä vielä puhuneet tarkemmin. Keskustelu tyssäsi tähän kun hän kertoi haluavansa ehdon.

Hienoa, kommunikaatio pelaa =D

Teille, jotka olette avioehtoa vastaan niin kysymys, paljonko teillä pitäisi olla varallisuutta enemmän kuin puolisolla, jotta vaatisitte avioehtoa? Onko teillä mitään käsitystä, miten työlästä on saada kerrytettyä varallisuutta joku järkevä määrä. 

Minä en menisi ikinä naimisiin, Jos minulla olisi niin paljon rahaa että sen rahan rakkaus ylittäisi rakkauteni toiseen ihmiseen.

Milläs sitten varmistat, ettei se toinen mene sinun kanssasi naimisiin nimenomaan rahan rakkaudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. En tiedä ymmärsikö suurinosa pointtiani, miksi en halua avioehtoa.. Ymmärrän että liitto voi päättyä eroon, mutta silloin minusta se yhteinen elämä kuuluukin jakaa puoliksi, jos näin käy, onhan sen eteen molemmat antaneet panoksensa. Avioehtohan on nimenomaan eron varalta tehtävä sopimus.

Vastasitko missään välissä, millaista sisältöä sulhasesi avioehtoon haluaa. Ainakin perinnöt on hyvä rajata pois. Toisen vanhemmat voivat olla kuolleet ja toisen ei, kun ero tulee. 

Emme ole sisällöstä vielä puhuneet tarkemmin. Keskustelu tyssäsi tähän kun hän kertoi haluavansa ehdon.

Hienoa, kommunikaatio pelaa =D

Teille, jotka olette avioehtoa vastaan niin kysymys, paljonko teillä pitäisi olla varallisuutta enemmän kuin puolisolla, jotta vaatisitte avioehtoa? Onko teillä mitään käsitystä, miten työlästä on saada kerrytettyä varallisuutta joku järkevä määrä. 

Minä en menisi ikinä naimisiin, Jos minulla olisi niin paljon rahaa että sen rahan rakkaus ylittäisi rakkauteni toiseen ihmiseen.

Milläs sitten varmistat, ettei se toinen mene sinun kanssasi naimisiin nimenomaan rahan rakkaudesta?

En varmaan millään, onneksi en ole rikas :D

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt noin kovasti soimatko.  Ap on vaan hyvin romanttinen ihminen ja haluaa rakkauden olevan ylitse muiden. Itsekin haaveilen sellaisesta.

Mutta koko systeemi on kyllä naurettava että pitää jakaa toisen omaisuus puoliksi. En kyllä kehtaisi ottaa puolta jos olisi rikas vaimo ja tulis ero.

Heh!

Velka on aina ottajansa rasite. Ellet ole ryhtynyt velan takaajaksi, mikä vaatisi sinulta allekirjoituksen velkakirjaan.

Eli jos teillä ei ole avioehtoa ja miehesi on ottanut kauhean määrän pikavippejä omissa nimissään, eivät nämä pikavipit tule sinun maksettavaksesi avioeron sattuessakaan.

Avioerossa omaisuus ositetaan ja varakkaampi puoliso maksaa köyhemmälle tasinkoa. Jos olet miljoonaperijätär ja miehelläsi on vaikka satatonnia velkaa omissa nimissään, niin joudut maksamaan miehellesi puolet miljoonistasi. Sen sijaan hänen velkojaan ei ositeta. Mies voi tehdä sinulta avioerossa saaduilla miljoonillaan mitä lystää, mutta et vastaavasti "peri" häneltä 50 000 velkaa.

Miljonäärivanhempasi ovat luultavasti tehneet testamentin, jossa heidän omaisuutensa ei mene lasten puolisoille, vaikka avioehtoa ei olisikaan. Eksäsi ei tällöin peri vanhempiasi. Kyllä miljonäärit omaisuutensa osaavat suojata.

Jos sen sijaan olet ihan tavallinen keskiluokkainen palkansaaja ja sinulla on osamaksulla hankittu taulutv ja viisitoista vuotta vanha Ford Mondeo, ei niistä juuri riitä ositettavaa. Jos miehesi on pikavippien johdosta ulosotossa, ei hänellä ole mitään annettavaa yhteiseen kakkuunne. Jos sinulla sen lisäksi on vaikka kymppitonni ylimääräistä tilillä, niin lähde äkkiä Hawaijille toipumaan erostasi, niin ulosotossa oleva eksäsi ei saa sinulta edes sitä viittä tonnia. Ennen omaisuuden ositusta.

Avioehdosta on hyötyä lähinnä silloin, jos teillä ei ole lapsia, odotat isoa perintöä ja olet paljon varakkaampi kuin puolisosi. Avioerossa menee joka tapauksessa lusikat jakoon, oli ehtoa tai ei.

Lottovoitto on henkisesti ihan eri asia kuin se, että olet vaikka perinyt rakkaan läheisesi tai uurastanut urapolulla tai luonut yrityksen. Toki, jos puolisoltakin vaaditaan panostusta toisen uran tai yrityksen onnistumiseen, sen tulee näkyä myös toisenkin rahapussissa.

Lompakkoloinen kirjoitti:

"Mies haluaa avioehdon, minä en..."

Ei ole vaikeata arvata kumpi teistä on todellisuudessa paremmin palkattu :-)

Voi teitä, raha,raha, raha ihmisiä. Kaikki mitataan rahassa. Mutta kun tämä elämä ei aina mene niin kuin kuvitellaan/halutaan. Vaikka se mies nyt tienaiskin enemmän, voi olla, että hän on huomenna työtön. Hän voi sairastua vakavasti, eikä enää koskaan kykenisi töihin. Sillonko nainen joka olisi yksin työelämässä voisi vaikka 30vuoden avioliiton jälkeen sanoa miehelle, että lähde kävelemään, ja mitään et saa mukaasi. mies olisi voinut olla kuitenkin sen verran kunnossa, että olisi hoitanut yhteiset lapset kotona. No ei se mitään, ukko vaan tyhjin taskuin maailmalle. Kaikki on minun, minähän ne tienasiin.  Minkälainen ihminen on valmis laittamaan lastensa äidin/isän  maailmalle eron sattuessa, vaikka molemmat ovat samalla tavalla yhteiseen hiileen puhaltaneet. Kuka käymällä töissä, kuka hoitamalla kotia ja käymällä siinä samalla töissä, vaikka olisi tienannutkin enemmän.  Yleensä aina  kumpikin hyötyy kimppa-asumisesta.  Myös  se paremmin tienaava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitteko lapsia?

Meillä on jo lapsi.

Niin oot sitten kyllä tehnyt lapsen ilman että olet keskustellut yhtään isän kanssa miten vastuut jaetaan ja kuka elättää lasta ja millä? Mikä pumpulipää olet? Ja menemättä ensin naimisiin jos avioliitto on noin pyhä?

Vierailija kirjoitti:

Lompakkoloinen kirjoitti:

"Mies haluaa avioehdon, minä en..."

Ei ole vaikeata arvata kumpi teistä on todellisuudessa paremmin palkattu :-)

 

Voi teitä, raha,raha, raha ihmisiä. Kaikki mitataan rahassa. Mutta kun tämä elämä ei aina mene niin kuin kuvitellaan/halutaan. Vaikka se mies nyt tienaiskin enemmän, voi olla, että hän on huomenna työtön. Hän voi sairastua vakavasti, eikä enää koskaan kykenisi töihin. Sillonko nainen joka olisi yksin työelämässä voisi vaikka 30vuoden avioliiton jälkeen sanoa miehelle, että lähde kävelemään, ja mitään et saa mukaasi. mies olisi voinut olla kuitenkin sen verran kunnossa, että olisi hoitanut yhteiset lapset kotona. No ei se mitään, ukko vaan tyhjin taskuin maailmalle. Kaikki on minun, minähän ne tienasiin.  Minkälainen ihminen on valmis laittamaan lastensa äidin/isän  maailmalle eron sattuessa, vaikka molemmat ovat samalla tavalla yhteiseen hiileen puhaltaneet. Kuka käymällä töissä, kuka hoitamalla kotia ja käymällä siinä samalla töissä, vaikka olisi tienannutkin enemmän.  Yleensä aina  kumpikin hyötyy kimppa-asumisesta.  Myös  se paremmin tienaava.

Juuri näin. Minusta tuntuu, että jos mies rakastaa rahaa (jota ei hänellä siis ole enempää kuin minullakaan..) enemmän kuin minua, emme ehkä sovikkaan yhteen. Minä olisin valmis laittamaan kaiken tähän yhteiseen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitteko lapsia?

Meillä on jo lapsi.

Niin oot sitten kyllä tehnyt lapsen ilman että olet keskustellut yhtään isän kanssa miten vastuut jaetaan ja kuka elättää lasta ja millä? Mikä pumpulipää olet? Ja menemättä ensin naimisiin jos avioliitto on noin pyhä?

Ihan yhdessä me lapsen elätämme? Miten tämä liittyy avioehtoon? Ei se lasta kosketa mitenkään?

Ei se avioehto mikään mörkö sängyn alla olle. Nykyaikana kohtuulistetaan avioehtoja aikalailla jos pari on pitkään naimisissa/on yhteisiä lapsia.

Tiedän ihan lähipiiristä tapauksen jossa oli avioehto ja kaikki omaisuus miehen nimen alla koska vaimo jäi hoitamaan ensin yhtä lasta ja myöhemmin syntynyttä joka oli vammautunut joten vaimolla ei ollut mahdollisuutta työ elämään.

Meni noin 10v ja mies löysi uuden naisen, halusi eron ja sanoi vielä miehelleni "Saan pitää kaikken ja haahka lähtee". Tuomioistuin katsoi avioehdon pätemättömäksi koskien yhteiselo aikaa joten 50-50 meni sitten omaisuus. Kuulemma mies ei olisi eronnut jos kohtuutamisesta olisi tiennyt.

T. On meilläkin avioehto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lompakkoloinen kirjoitti:

"Mies haluaa avioehdon, minä en..."

Ei ole vaikeata arvata kumpi teistä on todellisuudessa paremmin palkattu :-)

 

Voi teitä, raha,raha, raha ihmisiä. Kaikki mitataan rahassa. Mutta kun tämä elämä ei aina mene niin kuin kuvitellaan/halutaan. Vaikka se mies nyt tienaiskin enemmän, voi olla, että hän on huomenna työtön. Hän voi sairastua vakavasti, eikä enää koskaan kykenisi töihin. Sillonko nainen joka olisi yksin työelämässä voisi vaikka 30vuoden avioliiton jälkeen sanoa miehelle, että lähde kävelemään, ja mitään et saa mukaasi. mies olisi voinut olla kuitenkin sen verran kunnossa, että olisi hoitanut yhteiset lapset kotona. No ei se mitään, ukko vaan tyhjin taskuin maailmalle. Kaikki on minun, minähän ne tienasiin.  Minkälainen ihminen on valmis laittamaan lastensa äidin/isän  maailmalle eron sattuessa, vaikka molemmat ovat samalla tavalla yhteiseen hiileen puhaltaneet. Kuka käymällä töissä, kuka hoitamalla kotia ja käymällä siinä samalla töissä, vaikka olisi tienannutkin enemmän.  Yleensä aina  kumpikin hyötyy kimppa-asumisesta.  Myös  se paremmin tienaava.

Juuri näin. Minusta tuntuu, että jos mies rakastaa rahaa (jota ei hänellä siis ole enempää kuin minullakaan..) enemmän kuin minua, emme ehkä sovikkaan yhteen. Minä olisin valmis laittamaan kaiken tähän yhteiseen elämään.

Ethän ole. Sinä nimenomaan olet se, joka ei ole valmis laittamaan avioehtoa yhteiseen elämään. Sinä et luota siihen, että liittonne kestäisi, koska jos luottaisit niin avioehdolla ei olisi yhtään mitään merkitystä. Se olisi vain ennen vihkimistä allekirjoitettu asiakirja. Mutta et uskalla. Pelkäät, että liittonne ei kestä ja jäät vähemmälle eron tullen.

Olen ilmeisesti vähemmistössä, mutta koen, että avioehto voi olla epäreilu, esim jos toinen on kotiäiti/pitkällä hoitovapaalla ja näin toinen saa rauhassa luoda omaa uraansa. Itse olen myös muita tehnyt uhrauksia mieheni uran puolesta. Joku voisi pitää sitä tyhmänä, mutta avioehdon kanssa en ikinä olisi niitä uhrauksia tehnytkään. Nyt koen, että pelaamme aidosti yhteiseen pussiin, emme omiin nimiimme. Suhdedynamiikkamme olisi avioehdon kanssa erilainen. Pitäisimme varmasti taloutemme enemmän erillisinä ja laskisimme tarkemmin, että kuka ostaa mitäkin. Enkä tosiaan olisi tukenut miehen uraa samalla tavalla, olisin vaatinut hoitovapaat puoliksi, en olisi muuttanut hänen työpaikkansa perässä jne. Voivathan nämä toisaalta olla hyviäkin asioita ja sopivat varmasti joillekin pareille.

Vierailija kirjoitti:

Lompakkoloinen kirjoitti:

"Mies haluaa avioehdon, minä en..."

Ei ole vaikeata arvata kumpi teistä on todellisuudessa paremmin palkattu :-)

 

Voi teitä, raha,raha, raha ihmisiä. Kaikki mitataan rahassa. Mutta kun tämä elämä ei aina mene niin kuin kuvitellaan/halutaan. Vaikka se mies nyt tienaiskin enemmän, voi olla, että hän on huomenna työtön. Hän voi sairastua vakavasti, eikä enää koskaan kykenisi töihin. Sillonko nainen joka olisi yksin työelämässä voisi vaikka 30vuoden avioliiton jälkeen sanoa miehelle, että lähde kävelemään, ja mitään et saa mukaasi. mies olisi voinut olla kuitenkin sen verran kunnossa, että olisi hoitanut yhteiset lapset kotona. No ei se mitään, ukko vaan tyhjin taskuin maailmalle. Kaikki on minun, minähän ne tienasiin.  Minkälainen ihminen on valmis laittamaan lastensa äidin/isän  maailmalle eron sattuessa, vaikka molemmat ovat samalla tavalla yhteiseen hiileen puhaltaneet. Kuka käymällä töissä, kuka hoitamalla kotia ja käymällä siinä samalla töissä, vaikka olisi tienannutkin enemmän.  Yleensä aina  kumpikin hyötyy kimppa-asumisesta.  Myös  se paremmin tienaava.

Onhan se sääli ja ihmisluonteen heikkoutta, mutta hyvin usein erotessa ei enää tahdota toiselle ainakaan hyvää. Ahneus myös nostaa päätään tilanteessa, jossa toinen ihminen on enää rasite josta täytyy päästä mahdollisimman pian eroon. Sellainen on ihmisluonto, eikä siitä pääse yli eikä ympäri voivottelemalla ja kauhistelemalla. Minä en peri mitään, mieheni perii aika reippaasti aikanaan. Minä ehdotin avioehtoa perinnöille juuri sen takia, että en tiedä kuinka itse erotilanteessa reagoisin, ja halusin varmistaa etukäteen että en voi alkaa kusipääksi vaikka haluaisinkin.

Aina näissä tapauksissa automaattisesti ajatellaan, että mies on se , joka joutuu kärsimään. Mutta ei se kyllä näin ole. Naiset ehtii yleensä tienata ihan yhtä hyvin yksin asuessaan, kun ruokaan menee huomattavasti vähemmän rahaa(mies yleensä syö ainakin tuplaten naiseen verraten) ja ei tarvitse olla lasten takia pois töistä  vaan voi tienata koko työajan.  Enemmän niitä yksinäisiä miehiä asuu kaupunkien /kuntien vuokrayksiöissä kuin  naisia. Yksinäisilläkin naisilla on yleensä oma asunto tienattuna ja muutenkin rahaa "sukanvarressa". Ei suotta puhuta rikkaista vanhapiikatädeistä. Kyllä se mies hyötyy paljonkin avioliitosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lompakkoloinen kirjoitti:

"Mies haluaa avioehdon, minä en..."

Ei ole vaikeata arvata kumpi teistä on todellisuudessa paremmin palkattu :-)

 

Voi teitä, raha,raha, raha ihmisiä. Kaikki mitataan rahassa. Mutta kun tämä elämä ei aina mene niin kuin kuvitellaan/halutaan. Vaikka se mies nyt tienaiskin enemmän, voi olla, että hän on huomenna työtön. Hän voi sairastua vakavasti, eikä enää koskaan kykenisi töihin. Sillonko nainen joka olisi yksin työelämässä voisi vaikka 30vuoden avioliiton jälkeen sanoa miehelle, että lähde kävelemään, ja mitään et saa mukaasi. mies olisi voinut olla kuitenkin sen verran kunnossa, että olisi hoitanut yhteiset lapset kotona. No ei se mitään, ukko vaan tyhjin taskuin maailmalle. Kaikki on minun, minähän ne tienasiin.  Minkälainen ihminen on valmis laittamaan lastensa äidin/isän  maailmalle eron sattuessa, vaikka molemmat ovat samalla tavalla yhteiseen hiileen puhaltaneet. Kuka käymällä töissä, kuka hoitamalla kotia ja käymällä siinä samalla töissä, vaikka olisi tienannutkin enemmän.  Yleensä aina  kumpikin hyötyy kimppa-asumisesta.  Myös  se paremmin tienaava.

Juuri näin. Minusta tuntuu, että jos mies rakastaa rahaa (jota ei hänellä siis ole enempää kuin minullakaan..) enemmän kuin minua, emme ehkä sovikkaan yhteen. Minä olisin valmis laittamaan kaiken tähän yhteiseen elämään.

Ethän ole. Sinä nimenomaan olet se, joka ei ole valmis laittamaan avioehtoa yhteiseen elämään. Sinä et luota siihen, että liittonne kestäisi, koska jos luottaisit niin avioehdolla ei olisi yhtään mitään merkitystä. Se olisi vain ennen vihkimistä allekirjoitettu asiakirja. Mutta et uskalla. Pelkäät, että liittonne ei kestä ja jäät vähemmälle eron tullen.

Minua ei raha voisi vähempää kiinnostaa. Voit ajatella näin jos haluat, mutta totuus se ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lompakkoloinen kirjoitti:

"Mies haluaa avioehdon, minä en..."

Ei ole vaikeata arvata kumpi teistä on todellisuudessa paremmin palkattu :-)

 

Voi teitä, raha,raha, raha ihmisiä. Kaikki mitataan rahassa. Mutta kun tämä elämä ei aina mene niin kuin kuvitellaan/halutaan. Vaikka se mies nyt tienaiskin enemmän, voi olla, että hän on huomenna työtön. Hän voi sairastua vakavasti, eikä enää koskaan kykenisi töihin. Sillonko nainen joka olisi yksin työelämässä voisi vaikka 30vuoden avioliiton jälkeen sanoa miehelle, että lähde kävelemään, ja mitään et saa mukaasi. mies olisi voinut olla kuitenkin sen verran kunnossa, että olisi hoitanut yhteiset lapset kotona. No ei se mitään, ukko vaan tyhjin taskuin maailmalle. Kaikki on minun, minähän ne tienasiin.  Minkälainen ihminen on valmis laittamaan lastensa äidin/isän  maailmalle eron sattuessa, vaikka molemmat ovat samalla tavalla yhteiseen hiileen puhaltaneet. Kuka käymällä töissä, kuka hoitamalla kotia ja käymällä siinä samalla töissä, vaikka olisi tienannutkin enemmän.  Yleensä aina  kumpikin hyötyy kimppa-asumisesta.  Myös  se paremmin tienaava.

Juuri näin. Minusta tuntuu, että jos mies rakastaa rahaa (jota ei hänellä siis ole enempää kuin minullakaan..) enemmän kuin minua, emme ehkä sovikkaan yhteen. Minä olisin valmis laittamaan kaiken tähän yhteiseen elämään.

Et voi tehdä tälläisiä päätelmiä keskustelematta ensin syistä miksi mies haluaa avioehdon, ja mitä hän haluaa avioehdon pitävän sisällään. Voi olla että olet oikeassa, mutta voi olla että mies on ajatellut jotakin mikä ei päähäsi ole edes pälkähtänyt, ja keskusteltuasi asiasta toteat hänen olevan oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt noin kovasti soimatko.  Ap on vaan hyvin romanttinen ihminen ja haluaa rakkauden olevan ylitse muiden. Itsekin haaveilen sellaisesta.

Mutta koko systeemi on kyllä naurettava että pitää jakaa toisen omaisuus puoliksi. En kyllä kehtaisi ottaa puolta jos olisi rikas vaimo ja tulis ero.

Voit lukea 80 saamat vastaukset, samat pätevät sinuunkin.

Mun kans kannattais miehen tehdä avioehto, mikäli suunnitelmissa on vaihtaa joskus vaimo uuteen naiseen, mutta mä en sitä suostuisi tekemään. Saa nähdä päästäänkö naimisiin asti :D

Avioehdosta ei ole edes puhuttu, kun ei ole puhuttu naimisiinmenostakaan, mutta kantani on selvä. Mahdollisessa erossa en edes haluaisi miehen suvun perintöjä, mökkejä tai muita rahoja (nyt tienaamme saman verran, mutta jos perintöä olisi tulossa rutkasti). Mutta jos avioeroon pääsyttäisiin tilanteessa jossa mies löytäisi uuden onnen, ehkä pettäisi minua hänen kanssaan, ja heivasi minut, joka olisin antanut suhteeseemme kaiken, niin aivan satavarmasti haluaisin puolet kaikista rikkauksista joita hänellä mahdollisesti olisi. Jos ero olisi molempien haluama, en tietenkään haluaisi mitään ekstrarahoja. Jos taas itse haluaisin eron, niin olisin valmis maksamaan niistä omista rikkauksistani hyvitystä hänelle. 

Koska tällaisia olisi vaikea kirjata avioehtoon, tai ainakin eron syiden toteennäyttäminen olisi hankalaa, niin varmuuden vuoksi, omaa tulevaisuutta silmälläpitäen en avioehtoon suostu. Jos emme tästä syystä mene naimisiin, niin fine, kyllä se mulle passaa :)