Mies haluaa avioehdon, minä en...

En ehkä jaksaisi avioliittoa, jossa kuitteja laskeskeltaisiin ja säästettäisiin. Käytännössä ei eroa avoliiton vaivalloisuuteen. Siinä tapauksessa en myöskään jäisi hoitamaan lasta kotiin hetkeksikään, mies voisi ihan keskenään imettää kotona jne. Eli en suostuisi täydelliseen avioehtoon mutta perinnöt ym kyllä sulkisin pois. Vähän tilanteen mukaan. Ei kuitenkaan sitä perinteistä nainen ostaa ruoat, omaisuus miehen.

Vierailija kirjoitti:

Lompakkoloinen kirjoitti:

"Mies haluaa avioehdon, minä en..."

Ei ole vaikeata arvata kumpi teistä on todellisuudessa paremmin palkattu :-)

 

Voi teitä, raha,raha, raha ihmisiä. Kaikki mitataan rahassa. Mutta kun tämä elämä ei aina mene niin kuin kuvitellaan/halutaan. Vaikka se mies nyt tienaiskin enemmän, voi olla, että hän on huomenna työtön. Hän voi sairastua vakavasti, eikä enää koskaan kykenisi töihin. Sillonko nainen joka olisi yksin työelämässä voisi vaikka 30vuoden avioliiton jälkeen sanoa miehelle, että lähde kävelemään, ja mitään et saa mukaasi. mies olisi voinut olla kuitenkin sen verran kunnossa, että olisi hoitanut yhteiset lapset kotona. No ei se mitään, ukko vaan tyhjin taskuin maailmalle. Kaikki on minun, minähän ne tienasiin.  Minkälainen ihminen on valmis laittamaan lastensa äidin/isän  maailmalle eron sattuessa, vaikka molemmat ovat samalla tavalla yhteiseen hiileen puhaltaneet. Kuka käymällä töissä, kuka hoitamalla kotia ja käymällä siinä samalla töissä, vaikka olisi tienannutkin enemmän.  Yleensä aina  kumpikin hyötyy kimppa-asumisesta.  Myös  se paremmin tienaava.

Älkää nyt vain uskoko tätä kirjoittajaa. Enpä olisi minäkään uskonut. Mutta niin vaan lasteni isä nylki minut taloudellisesti, kun oli katkera että halusin eron. Hän oli ihan itse sen aiheuttanut. Mutta ei voinut sietää. 20 vuotta olin hoitanut häntä, kotia ja meidän lapsia, mutta niin vaan erossa potki kuin koiraa ja teki kaikkensa että olisin varaton. Vaikka hän on ihan tavallinen mies, ei mikään psykopaatti. Vaikka se raha oli pois hänen lapsiltaan. Kun rakkaus kääntyy katkeruudeksi, jälki on hirveää.

Eikö kukaan kiinnitä huomiota siihen että jo se avioliitto on juridinen ja taloudellinen sopimus? Miten avioehto tekee siitä jotenkin epäromanttisemppaa?

Vierailija kirjoitti:

Eihän avioehdolla ole mitään merkitystä, jos ette eroa! Senhän voi tehdä vain eron varalta, ja jos toinen kuolee, omaisuus menee jakoon tavalliseen tapaan perintökaaren mukaan.

Avioliiton aikana kaikki omaisuus on erillistä, olipa avioehtoa tai ei. Vasta erossa sitä aletaan tasata ja jakaa. Paljon tärkeämpää olisi sopia rahankäytöstä siinä tapauksessa, että toinen teistä ( oletettavasti sinä) olisi kotona ilman tuloja hoitamassa yhteisiä lapsia. Siihen ei avioehto vaikuta yhtään mitään!

Epäilyttääkö sinua se, että mies ei ajattele liittoa yhtä ikuisena kuin sinä? Siinä tapauksessa on ehkä viisainta perua häät.

Kyllä avioehtolla on vaikutuksensa siihenkin, että toinen on kotona hoitamassa yhteisiä lapsia. => toinen saa edistää uraansa, toisen ura ripustetaan telakalle. Kummankohan palkkakehitystä tämä edistää, mitä luulet?

Miettikää oikeasti, mitä allekirjoitatte.

Vierailija kirjoitti:

En ehkä jaksaisi avioliittoa, jossa kuitteja laskeskeltaisiin ja säästettäisiin. Käytännössä ei eroa avoliiton vaivalloisuuteen. Siinä tapauksessa en myöskään jäisi hoitamaan lasta kotiin hetkeksikään, mies voisi ihan keskenään imettää kotona jne. Eli en suostuisi täydelliseen avioehtoon mutta perinnöt ym kyllä sulkisin pois. Vähän tilanteen mukaan. Ei kuitenkaan sitä perinteistä nainen ostaa ruoat, omaisuus miehen.

Avoliiton vaivalloisuus? Enempi niistä häistä vaivaa koituu kuin muuttoilmoituksesta.

Vierailija kirjoitti:

En luule. Mutta sehän on valmistautumista eroon. Eron varaltahan se tehdään.

Avioehto voidaan tehdä myös kuoleman varalta. Avioehdon avulla voi vaikuttaa perinnönjakoon ja perintöveroon.

Niin, harvinaisen järkeviä naisia täällä :D Ilman muuta avioehto. Näin sanon asianajajana.

Tosin epäilen, että omilla vanhemmilla on, mutta en tiedä. Ovat olleet 40 vuotta naimisissa ja eivät kyllä tule eromaan. Viimeisin auto ostettiin äidin nimiin. Olen 20 v ohjeistanut mitä pitäisi ja miten pitäisi tehdä, mutta vanhemmat sen verran fiksuja, että ei teetä papereita minulla. Meitä lapsia kun on kaksi.

Molempien omaisuus on tärkeä. Varsinkin (itse 45) kun tietyssä iässä alkaa perintöä tulemaan, niin silloin se viimeistään merkitsee.

En itse ole naimisissa, enkä mene, mutta huolehtikaa omaisuusasiat.

Fatalji

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mäkään ymmärrä avioehtoa enkä sitä allekirjoittaisi.
Avioliitto on yhteinen yritys missä molemmat tekee parhaansa ja haluavat toisilleen parasta.

Asia olisi eri, jos toisella olisi paljon suurempi omaisuus tai esim. suvussa kulkeva kiinteistö. Silloin tehtäisiin avioehto, jossa esim. sukumökkiin ei koskettaisi avuoerossa, mutta muuta omaisuutta ehto ei kattaisi.

Miten avioehto tuon kumoaa?

No yleensä jos pariskunta rekeen lapsia, niin nainen jää heitä hoitamaan kotiin. Valitettavan usein nainen myös maksaa lapsen kaikki kulut, sekä tietysti omansa äitiys- ja hoitolomarahoista, kun taas mies laittaa omat rahat vain hyvin vointinsa. Jos tälläinen pari tekee vaikka 3 lasta ja yhteisellä päätöksellä nainen on jokaisesta täydet kotona, niin se tekee jo 9 vuotta. 9 vuotta pois työelämästä näkyy jo aika paljon pankkitilissä, omaisuudessa sekä eläkkeessä.

Miksi ihmeessä nainen maksaisi yksin yhteisen lapsen kulut? Voisin kuvitella, että nimenomaan perheissä, joissa on avioehto, tällaisetkin asiat sovitaan tasapuolisesti jo ennen sitä lasten hankkimista.

Kukaan ei liioin pakota äitiä yksin käyttämään hoitovapaita. Jos on yhdeksän vuotta omasta halustaan pois työmarkkinoilta, niin näkyyhän se. Ne hoitovapaat voi kuitenkin jakaa tasapuolisesti nekin. Ja jos ei halua jakaa, niin voi jakaa ainakin sen taloudellisen rasituksen, mikä niistä syntyy. Ei se estä tekemästä myös avioehtoa.

Mutta olihan siellä nimenomaan raha taustalla, eli kotona olisi kiva hoitaa lapsia miehen kustannuksella.

(Ja olen sitten itse nainen, jos sillä on merkitystä. Vaatisin avioehdon vaikka todennäköisesti nykyinenkin miesystäväni on minua varakkaampi. Lapsia en enää hanki mutta jos olisin hankkinut niin vain sillä edellytyksellä, että isä pitää puolet hoitovapaista.)

Sellaisilla sopimuksilla ja ehdoilla että mies pitää puolet hoitovapaista voi pyyhkiä persettään. Sopimuksella ei ole mitään lainvoimaa. Mitäs teet kun vauva pötköttää sylissä ja mies ilmoittaa että hoida vauvas ihan keskenäs?

Niin se vaan on että meillä kerran eronneilla on paljon vähemmän ruusuinen kuva avioliitosta. Mutta kyllä se ajan kanssa teillekin tulee. En tarkoita edes että itse eroatte, vaan näette tarpeeksi monen eroavan joiden ette ikinä ajatellut.

Tuo on aika iso juttu olla eri mieltä. Ymmärrän, jos tämä näkemysero johtaa eroon.

Aina avioehto.

Itse kerran eronnut kun ei ollut. Vaikka päätös oli muutoinkin oikein. Mutta lisäsi vaan riitaa ja kostoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Velka on aina ottajansa rasite. Ellet ole ryhtynyt velan takaajaksi, mikä vaatisi sinulta allekirjoituksen velkakirjaan.

Eli jos teillä ei ole avioehtoa ja miehesi on ottanut kauhean määrän pikavippejä omissa nimissään, eivät nämä pikavipit tule sinun maksettavaksesi avioeron sattuessakaan.

Avioerossa omaisuus ositetaan ja varakkaampi puoliso maksaa köyhemmälle tasinkoa. Jos olet miljoonaperijätär ja miehelläsi on vaikka satatonnia velkaa omissa nimissään, niin joudut maksamaan miehellesi puolet miljoonistasi. Sen sijaan hänen velkojaan ei ositeta. Mies voi tehdä sinulta avioerossa saaduilla miljoonillaan mitä lystää, mutta et vastaavasti "peri" häneltä 50 000 velkaa.

Hölyn pölyä.

Jos a:lla on 500000 ja b:llä -100000, on yhteinen omaisuus 400000 ja se puolitetaan. Kumpikin lähtee +200000 taskussaan.

Jos b:llä ei olisi velkaa, kummallakin olisi 250000. Eli velaton hävisi juuri 50000.

Kyllä se velaton hävisi tuossa casessa 250 000. Ja juuri näistä syistä on vaan välttämätöntä välillä tehdä avioehtoja. 250 000 euroa on ihan liian iso raha jaeltavaksi ympäriinsä. 

Väärin.

Velka ei ole omaisuutta. Jos a:lla on 500000 ja b:llä -100000 on yhteinen omaisuus 500000 ja se puolitetaan. Kumpikin lähtee 250000 taskussaan. Se velkainen saa sitten maksaa ne vippinsä tuosta omasta osastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Velka on aina ottajansa rasite. Ellet ole ryhtynyt velan takaajaksi, mikä vaatisi sinulta allekirjoituksen velkakirjaan.

Eli jos teillä ei ole avioehtoa ja miehesi on ottanut kauhean määrän pikavippejä omissa nimissään, eivät nämä pikavipit tule sinun maksettavaksesi avioeron sattuessakaan.

Avioerossa omaisuus ositetaan ja varakkaampi puoliso maksaa köyhemmälle tasinkoa. Jos olet miljoonaperijätär ja miehelläsi on vaikka satatonnia velkaa omissa nimissään, niin joudut maksamaan miehellesi puolet miljoonistasi. Sen sijaan hänen velkojaan ei ositeta. Mies voi tehdä sinulta avioerossa saaduilla miljoonillaan mitä lystää, mutta et vastaavasti "peri" häneltä 50 000 velkaa.

Hölyn pölyä.

Jos a:lla on 500000 ja b:llä -100000, on yhteinen omaisuus 400000 ja se puolitetaan. Kumpikin lähtee +200000 taskussaan.

Jos b:llä ei olisi velkaa, kummallakin olisi 250000. Eli velaton hävisi juuri 50000.

Kyllä se velaton hävisi tuossa casessa 250 000. Ja juuri näistä syistä on vaan välttämätöntä välillä tehdä avioehtoja. 250 000 euroa on ihan liian iso raha jaeltavaksi ympäriinsä. 

Väärin.

Velka ei ole omaisuutta. Jos a:lla on 500000 ja b:llä -100000 on yhteinen omaisuus 500000 ja se puolitetaan. Kumpikin lähtee 250000 taskussaan. Se velkainen saa sitten maksaa ne vippinsä tuosta omasta osastaan.

Niin. Ja jos molemmat lähtevät 250 000 taskussaan niin eikö se juuri todellakin hävinnyt 250 000 euroa???

Minulla on tuo puoli miljoonaa. Minusta ei olisi ollenkaan mukavaa ajatella, että vaikka vuoden päästä se olisi vain 250 000 euroa, niin paljon tuon rahan eteen on nähty vaivaa ja sillä on tarkoitus turvata MINUN eläkeikäni ja muut mahdolliset elämän tuomat katastrofit, ei jakaa vararahastoa puoliksi. 

Vierailija kirjoitti:

Aina näissä tapauksissa automaattisesti ajatellaan, että mies on se , joka joutuu kärsimään. Mutta ei se kyllä näin ole. Naiset ehtii yleensä tienata ihan yhtä hyvin yksin asuessaan, kun ruokaan menee huomattavasti vähemmän rahaa(mies yleensä syö ainakin tuplaten naiseen verraten) ja ei tarvitse olla lasten takia pois töistä  vaan voi tienata koko työajan.  Enemmän niitä yksinäisiä miehiä asuu kaupunkien /kuntien vuokrayksiöissä kuin  naisia. Yksinäisilläkin naisilla on yleensä oma asunto tienattuna ja muutenkin rahaa "sukanvarressa". Ei suotta puhuta rikkaista vanhapiikatädeistä. Kyllä se mies hyötyy paljonkin avioliitosta.

Tämä on totta. Miehen urakin saattaa saada ihan uutta puhtia naimisiinmenon ja lasten myötä, kun miehellä on perhe, jonka eteen tehdä työtä. Sinkkumiehellä ei välttämättä samanlaista intoa ole. Jälkikasvu saa kummasti ihmisen ponnistelemaan paremman elämän eteen.

Vierailija kirjoitti:

Avioehto on hyvä tehdä ennen avioitumista. Muistathan, että se suojelee myös sinua. Yksi ihan käytännön esimerkki on se, että sinun ei kannata jäädä kotiin sitten joskus lasten kanssa kovin pitkäksi aikaa ja antaa miehen kartuttaa omaa varallisuuttaan. Teet monet päätökset uraasi koskien fiksummin, otat ehkä työpaikan vastaan toiselta paikkakunnalta, toisesta maasta. Ihan vain sen vuoksi, että molemmat pelaatte taloudellisesti omiin pusseihinne.

Itse en tehnyt ennen avioitumista avioehtoa ja olen tehnyt paljon myönnytyksiä perheen hyväksi. En ole ajatellut niinkään omaa uraani tai vaurastumistani. Nyt sitten mies useamman lapsen ja useiden aviovuosien jälkeen alkoi painostaa avioehtoon. Sanoin, että nyt on vähän myöhäistä.

Ja kyllä, hän on ollut sitä mieltä että minun työ ja ura eivät ole niin tärkeitä, hän elättää. Tai että jään kotiin lapsia hoitamaan, hän elättää. Kunnes sitten on tullut toisiin ajatuksiin.

Tee avioehto ja huomaat sen tuovan paljon selvyyttä suhteeseenne.

En todellakaan halua "pelata taudellisesti omaan pussiin" avioliiton aikana. Hirveä ajatuskin, juonittelen miehen selän takana miten saan OMAA varallisuuttani kartutettua eron koittaessa! Hyi hitto. Juuri näin ajattelevan ihmisen kanssa en ikinä haluaisi tai menisi naimisiin!

Vierailija kirjoitti:

Hölyn pölyä.

Jos a:lla on 500000 ja b:llä -100000, on yhteinen omaisuus 400000 ja se puolitetaan. Kumpikin lähtee +200000 taskussaan.

Jos b:llä ei olisi velkaa, kummallakin olisi 250000. Eli velaton hävisi juuri 50000.

Riippuu vähän siitä, mihin b on niitä velkojaan ottanut. Jos velka on otettu perheen elatusta varten, silloin se otetaan osituksessa huomioon. Jos kyseessä on b:n uhkapelivelka, sitä ei oteta huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet haihattelija ja miehesi järkevä.

N24

Tämä on totta.

Minä ajattelen naimisiinmenon romanttisena tapahtumana ja mies ehkä sitten järkevänä? En tosiaan tiedä mitä tehdä. Jos suostun avioehtoon ei minulla ole enää hyvä mieli naimisiinmenosta.. Emme siis varmaan voi vain mennä naimisiin :(

Paljonkos sinulla olikaan ikää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on tämä: Olemme suunnitelleet jo hetken naimisiinmenoa, mutta nyt tuli puheeksi avioehto. Mies haluaa sellaisen, koska hänestä on järkevää varautua kaikkeen, kuitenkin moni liitto päättyy nykyisin eroon.

Minusta se taas jotenkin "pilaa" koko naimisiin menon tarkoituksen.. Ajattelin mennä naimisiin vain kerran ja minusta naimisiin mennessä tuodaan tavallaan yhteen pöytään molempien elämä ja siitä lähtien se on yhteinen elämä. Ymmärtääkö kukaan?

Molemmilla on varallisuutta suurinpiirtein yhtäpaljon, eli tuskin "hyötyisin" tuosta avioehdottomuudesta juurikaan jos ero joskus tulisikin, jos joku ajatteli että rahan takia en sitä halua.

Onko ehdotuksia mitä tehdä vai täytyykö naimisiin meno vain unohtaa? :(

Jos ette koskaan eroa niin avioehto ei koskaan vaikuta mihinkään. En näe miten se silloin "pilaisi" mitään?

Tarkoitan sitä, että miksi mennä naimisiin (jonka pitäisi olla ikuista) jos varautuu jo eroon.

Ei avioliiton pidä olla ikuista. Se saattaa sitä olla mutta etukäteen et voi tietää. Aattele sitä ennemmin sopimuksena jossa mennään eteenpäin vaikka vuosi kerrallaan niin kauan kuin molemmista hyvältä tuntuu.

Muttakun en ajattele sitä niin. Minä menen naimisiin vain kerran ja sillähetkellä haluan ajatella sen olevan ikuista (tietysti elämästä ei ikinä tiedä) mutta en todellakaan halua ajatella noin kun sanoit. Sitten en halua sellaisen ihmisen kanssa naimisiin joka ajattelee niinkuin sinä.

Sä et halua, sä et halua, et halua. Et halua ajatella asiaa toisen kannalta. Et halua naimisiin ihmisen kanssa joka ajattelee eri lailla tuosta. Mutta sähän juuri olet menossa naimisiin ihmisen kanssa joka mitä ilmeisimmin ajattelee tuosta eri lailla, eihän hän muuten olisi avioehtoa esittänytkään. Nyt sun pitäisi pystyä ajattelemaan asiaa toiselta kannalta, mutta kun et vaan halua.

Joko otat kumppanin halut huomioon myös, tai sit tosiaan et mene naimisiin. Onko sinne naimisiin mikään pakko edes mennä? Oottehan sen lapsenkin jo tehneet ja se on sulle ollut ihan ok, ja mies on hoitanut kaiken ihan hyvin. Mikä sun ongelma on, en ymmärrä? Mieshän selvästi on valmis antamaan sulle kaiken kun ootte yhdessä, sit vaan ei jos ette oo yhdessä. Eikö se kuulosta olevan sulle ok? Etkö itse LUOTA mieheeesi niin paljon että hän on aina kanssasi ilman juridista pakkoa, vain siksi että rakastatte? Et vai? Ootko huomannut että myös sinä vaadit häneltä vakuudeksi juridista sopimusta, etkä vain luota? Vai eikö romanttiseen mielesi ole juohtunut että avioliitto on ensisijaisesti juridinen sopimus jossa sovitaan yhteisen varallisuuden jakamisesta? Ei vai? Kätevää sinulle. Ja olen sua ihan nainen mutta on aika paksua ap:ltä.

Aika vaikea kirjoittaa miehen näkökulmasta kun minä olen tämä kirjoittaja :D eli tottakai minä minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet haihattelija ja miehesi järkevä.

N24

Tämä on totta.

Minä ajattelen naimisiinmenon romanttisena tapahtumana ja mies ehkä sitten järkevänä? En tosiaan tiedä mitä tehdä. Jos suostun avioehtoon ei minulla ole enää hyvä mieli naimisiinmenosta.. Emme siis varmaan voi vain mennä naimisiin :(

Paljonkos sinulla olikaan ikää?

Lähemmäs kolmekymmentä. Kuinka niin? Eikö elämässä saa olla romantiikkaa jos on yli 15?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto on hyvä tehdä ennen avioitumista. Muistathan, että se suojelee myös sinua. Yksi ihan käytännön esimerkki on se, että sinun ei kannata jäädä kotiin sitten joskus lasten kanssa kovin pitkäksi aikaa ja antaa miehen kartuttaa omaa varallisuuttaan. Teet monet päätökset uraasi koskien fiksummin, otat ehkä työpaikan vastaan toiselta paikkakunnalta, toisesta maasta. Ihan vain sen vuoksi, että molemmat pelaatte taloudellisesti omiin pusseihinne.

Itse en tehnyt ennen avioitumista avioehtoa ja olen tehnyt paljon myönnytyksiä perheen hyväksi. En ole ajatellut niinkään omaa uraani tai vaurastumistani. Nyt sitten mies useamman lapsen ja useiden aviovuosien jälkeen alkoi painostaa avioehtoon. Sanoin, että nyt on vähän myöhäistä.

Ja kyllä, hän on ollut sitä mieltä että minun työ ja ura eivät ole niin tärkeitä, hän elättää. Tai että jään kotiin lapsia hoitamaan, hän elättää. Kunnes sitten on tullut toisiin ajatuksiin.

Tee avioehto ja huomaat sen tuovan paljon selvyyttä suhteeseenne.

En todellakaan halua "pelata taudellisesti omaan pussiin" avioliiton aikana. Hirveä ajatuskin, juonittelen miehen selän takana miten saan OMAA varallisuuttani kartutettua eron koittaessa! Hyi hitto. Juuri näin ajattelevan ihmisen kanssa en ikinä haluaisi tai menisi naimisiin!

Nyt joku sekoittaa asiat ihan totaalisesti. Miehen kanssa voi ihan yhdessä suunnitella, miten sitä molempien varallisuutta kartutetaan avion aikana, yhteiseksi hyväksi. Onhan se mieheltäkin rakkautta, nähdä vaivaa että molemmat voi hyvin, eikä vain hän itse. Pitää huolta että myös kumppanin varallisuus kasvaa eikä hänen omansa, vaikka hänellä ei ole siihen eron hetkellä oikeutta. Aviossa ollessa se on kuitenkin kaikki yhteistä hyvää. Eikö tuo nyt olisi epäitsekästä ja rakastavaa.