Mies haluaa avioehdon, minä en...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitteko lapsia?

Meillä on jo lapsi.

Miten sen kustannukset jaettiin, lapsi tuo perinteisesti loven naisen ansiotasoon.

Mies on enemmän maksanut lapsen kustannuksia. Ylipäätänsä tässä ei ole kyse edes rahasta, rahasta meillä ei ole ikinä tapeteltu, se maksaa jolla rahaa on ja kaikki on yhteistä. Mutta se että miksi mennä naimisiin jos varaudumme jo eroon.. Pitäisikö sitten asua vaan yhdessä ilman sormuksia loppuelämän mieluummin.

Pitää.

ehdoton ei avioehdolle kirjoitti:

ei mitään avioehtoja. kerran sitä vaan mennään naimisiin. meillä on sellainen ehto, että lähtijä lähtee muovikassin kanssa. ei saa mitään. se kumpi haluaa jatkaa saa kaiken :-)

Olit varmaan naimisissa kaverini kanssa!

Petit minkä kerkisit ja ylläpidit liiton aikana kuutta sivusuhdetta. Kun se paljastui ja puoliso ilmoitti haluavansa sinusta eron, sinä ilmoitit, että siitä vaan, mutta viet sitten puolet kaikesta. Aikanaan hän sai eron, mutta hän joutui maksamaan itsensä ulos. Onhan sekin tapa tienata joillekin.

Terv. Avioehdon tehnyt.

Jätän tuosta kertomuksesta tarkoituksella sukupuolet avoimiksi, saatte jäödä arvaikemaan, kumpi oli mies ja nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on tämä: Olemme suunnitelleet jo hetken naimisiinmenoa, mutta nyt tuli puheeksi avioehto. Mies haluaa sellaisen, koska hänestä on järkevää varautua kaikkeen, kuitenkin moni liitto päättyy nykyisin eroon.

Minusta se taas jotenkin "pilaa" koko naimisiin menon tarkoituksen.. Ajattelin mennä naimisiin vain kerran ja minusta naimisiin mennessä tuodaan tavallaan yhteen pöytään molempien elämä ja siitä lähtien se on yhteinen elämä. Ymmärtääkö kukaan?

Molemmilla on varallisuutta suurinpiirtein yhtäpaljon, eli tuskin "hyötyisin" tuosta avioehdottomuudesta juurikaan jos ero joskus tulisikin, jos joku ajatteli että rahan takia en sitä halua.

Onko ehdotuksia mitä tehdä vai täytyykö naimisiin meno vain unohtaa? :(

Jos ette koskaan eroa niin avioehto ei koskaan vaikuta mihinkään. En näe miten se silloin "pilaisi" mitään?

Tarkoitan sitä, että miksi mennä naimisiin (jonka pitäisi olla ikuista) jos varautuu jo eroon.

Kaverini osasi kuvata tämän hyvin sanoiksi: vaikka tällä hetkellä rakastaa eikä ikinä usko, että eroaa, niin valitettava tosiasia nyt vaan on, että IKINÄ ei voi tietää jos jommallakummalla napsahtaa päässä. Kaverini sanoi, että entä jos hänellä itsellään napsahtaa päässä? Mites sitten suu pannaan? Vaikka kuinka väittäisi tuntevansa itsensä, niin fakta on, että ei kukaan voi tuntea itseään. Ei kukaan. Ei tulevaisuuten voi nähdä. Siksi avioehto on vain fiksua. Ja silti kaverini meni naimisiin romanttisista syistä ja siksi että saivat saman sukunimen koko perheelle :)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies joutuu näissä pääsääntöisesti maksumieheksi kirjaimellisesti. Niaselle tuo "yhteinen elämä" tarkoittaa sitä, että hän on kotona lasten kanssa ja mies tekee suurimman osan "yhteisen elämän" kustantamiseen tarvittavasta rahasta. Erotilanteessa sitten nainen vie kaikesta omaisuudesta puolet ja myös ensisijaisesti lapset. Miehellä on siis vain hävittävää avioliitossa kun taas naisella vain saatavia.

Kuulostaa nyt siltä, että teidän ei välttämättä kannata edes mennä avioon jos mielipiteenne noinkin oleellisesta asiasta ovat niin eriäviä. Mietin vain miten selviätte jatkossa suurista päätöksistä jos ette pääse yhteisymmärrykseen edes avioehdosta. Ero teidän kohdallanne näyttää enemmän kuin todennäköiseltä jos astutte avioliittoon.

Kummankin mielenterveyden  ja tulevaisuuden kannalta on järkevintä laatia avioehto. Olen nähnyt liian monta katkeraa eroa, jossa ainoat hyötyjät ovat lakimiehet. Eron kohdatessa kaikki kivet käännetään ja toinen nähdään pelkkänä piruna, joka on teitä riistänyt avioon astumisesta lähtien. Avioehto säästää molempia turhalta riitelyltä ja vähentää lakimiesten laskuttamia tunteja oleellisesti.

Ei miehen ole pakko joutua maksumieheksi. Mies voi vaatia saada pitää hoitovapaista puolet ja nainen vuorostaan elättää perheen. Se on ihan oma valinta. Lisäksi yhteinen elämä yhteisten lasten kanssa ei ole mitään lainausmerkeissä olevaa. Kumpikin tekee töitä yhteisen elämän eteen, tehden sen mitä on pakko tehdä, kun ei niitä lapsia voi heitteillekään jättää. Pariskunnan oma asia on, miten tämä työnjako tehdään.

Avioliitto, turvallisuutta elämään. Avioehto, lisää turvallisuutta elämään. Kannattaa tehdä aina. 

Kiitos vastauksista. En tiedä ymmärsikö suurinosa pointtiani, miksi en halua avioehtoa.. Ymmärrän että liitto voi päättyä eroon, mutta silloin minusta se yhteinen elämä kuuluukin jakaa puoliksi, jos näin käy, onhan sen eteen molemmat antaneet panoksensa. Avioehtohan on nimenomaan eron varalta tehtävä sopimus.

"Mies haluaa avioehdon, minä en..."

Ei ole vaikeata arvata kumpi teistä on todellisuudessa paremmin palkattu :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies joutuu näissä pääsääntöisesti maksumieheksi kirjaimellisesti. Niaselle tuo "yhteinen elämä" tarkoittaa sitä, että hän on kotona lasten kanssa ja mies tekee suurimman osan "yhteisen elämän" kustantamiseen tarvittavasta rahasta. Erotilanteessa sitten nainen vie kaikesta omaisuudesta puolet ja myös ensisijaisesti lapset. Miehellä on siis vain hävittävää avioliitossa kun taas naisella vain saatavia.

Kuulostaa nyt siltä, että teidän ei välttämättä kannata edes mennä avioon jos mielipiteenne noinkin oleellisesta asiasta ovat niin eriäviä. Mietin vain miten selviätte jatkossa suurista päätöksistä jos ette pääse yhteisymmärrykseen edes avioehdosta. Ero teidän kohdallanne näyttää enemmän kuin todennäköiseltä jos astutte avioliittoon.

Kummankin mielenterveyden  ja tulevaisuuden kannalta on järkevintä laatia avioehto. Olen nähnyt liian monta katkeraa eroa, jossa ainoat hyötyjät ovat lakimiehet. Eron kohdatessa kaikki kivet käännetään ja toinen nähdään pelkkänä piruna, joka on teitä riistänyt avioon astumisesta lähtien. Avioehto säästää molempia turhalta riitelyltä ja vähentää lakimiesten laskuttamia tunteja oleellisesti.

Ei miehen ole pakko joutua maksumieheksi. Mies voi vaatia saada pitää hoitovapaista puolet ja nainen vuorostaan elättää perheen. Se on ihan oma valinta. Lisäksi yhteinen elämä yhteisten lasten kanssa ei ole mitään lainausmerkeissä olevaa. Kumpikin tekee töitä yhteisen elämän eteen, tehden sen mitä on pakko tehdä, kun ei niitä lapsia voi heitteillekään jättää. Pariskunnan oma asia on, miten tämä työnjako tehdään.

En myöskään tajua, miksi nämä perhejutut vedetään aina ihan mustavalkoisesti. Jos nainen on kotona järkevän ja yhdessä sovitun mittaisen ajan, tämä luonnollisesti katetaan perheen yhteisistä varoista ja toinen vastaa sen ajan vahvemmin tienaamisesta ja toinen kodin ja lasten hoitamisesta. Sen sijaan, jos omavaltaisesti päätetään jäädä kotiin useiksi vuosiksi, vaikka yhteisissä keskusteluissa ei mistään sellaisesta ole sovittu eikä kyse ole tahattomasta työttömyydestä, pitää sen kotiinjääjän kantaa vastuu päätöksestään itsenäisemmin ja omalla taloudellisella riskillä. 

Meillä avioehto on samalla myös testamentti (useasti nykyään kai tehdäänkin myös kuolemantapauksen varalta). Sillä estetään meillä mm sukutilan "vieraille" joutuminen, jos sattuisin kuolemaan ennen miestäni.

Meilläkin siis suurinpiirtein samanverran varallisuutta, kun naimisiin menimme, mutta minulla sukumökki (olen 5ttä sukupolvea) ja mies saamassa joku päivä isohkon perinnön omakotitalon muodossa, josta minä en osuuksia kaipaa. Ts tulevat perinnöt on myös rajattu ulos avioehdolla

Nämä asiat kannattaa oikeasti miettiä sillon, kun ollaan vielä sovussa. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. En tiedä ymmärsikö suurinosa pointtiani, miksi en halua avioehtoa.. Ymmärrän että liitto voi päättyä eroon, mutta silloin minusta se yhteinen elämä kuuluukin jakaa puoliksi, jos näin käy, onhan sen eteen molemmat antaneet panoksensa. Avioehtohan on nimenomaan eron varalta tehtävä sopimus.

Vastasitko missään välissä, millaista sisältöä sulhasesi avioehtoon haluaa. Ainakin perinnöt on hyvä rajata pois. Toisen vanhemmat voivat olla kuolleet ja toisen ei, kun ero tulee. 

Lompakkoloinen kirjoitti:

"Mies haluaa avioehdon, minä en..."

Ei ole vaikeata arvata kumpi teistä on todellisuudessa paremmin palkattu :-)

Miehellä on parempi palkka kyllä, mutta varallisuutta ei enempää. Lähes kaikki tulot menevät molemmilta ja ne mitä jää yli laitamme yhteiselle säästötilille, johon ei vielä kosketa. Käytetään johonkin kun keksitään joku hyvä kohde.

En olisi suostunut avioehtoon naimisiin mennessä. Mies oli samaa mieltä - hänkään ei olisi suostunut jos minä olisin ehdottanut. Koen, että kyllä se tietyllä tapaa olisi vesittänyt sen koko idean naimisiinmenosta ja koko elämän jakamisesta. Tuntuisi irstaalta tehdä valmisteluja eron varalle, kun avioituessa lyödään hynttyyt yhteen sillä mentaliteetilla että yhdessä ollaan ikuisesti. Toki ero voi silti tulla, mutta näen että sitten on vaan otettava "riski". Vaikka ero tulisi, niin omaisuus puoliksi. Näen että se kuuluu niin sanotusti pelin henkeen. Mies oli samaa mieltä. Ei olisi halunnut naimisiin jos olisin siinä yhteydessä jo valmiiksi miettinyt eron varalle asioita ja ehdottanut avioehtoa.

Mikäli sinua mietityttää avioehto, keskustele siitä lakimiehesi kanssa, niin saat asiaan perspektiiviä.

Yleisimmät tavathan ovat avioehtoon, että avioehto koskee vain tilanteita, joissa avioliitto päättyy avioeroon. Sen sijaan kuolemaan päättyvässä tapauksessa avioehtoa ei noudateta. 

Tai sitten voivat esim. omat tai toisen vanhemmat rajata perinnöstä ulos toisen. 

Lakimiehen käyttäminen avioehtoa laadittaessa on enemmän kuin suotavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. En tiedä ymmärsikö suurinosa pointtiani, miksi en halua avioehtoa.. Ymmärrän että liitto voi päättyä eroon, mutta silloin minusta se yhteinen elämä kuuluukin jakaa puoliksi, jos näin käy, onhan sen eteen molemmat antaneet panoksensa. Avioehtohan on nimenomaan eron varalta tehtävä sopimus.

Vastasitko missään välissä, millaista sisältöä sulhasesi avioehtoon haluaa. Ainakin perinnöt on hyvä rajata pois. Toisen vanhemmat voivat olla kuolleet ja toisen ei, kun ero tulee. 

Emme ole sisällöstä vielä puhuneet tarkemmin. Keskustelu tyssäsi tähän kun hän kertoi haluavansa ehdon.

Vierailija kirjoitti:

En olisi suostunut avioehtoon naimisiin mennessä. Mies oli samaa mieltä - hänkään ei olisi suostunut jos minä olisin ehdottanut. Koen, että kyllä se tietyllä tapaa olisi vesittänyt sen koko idean naimisiinmenosta ja koko elämän jakamisesta. Tuntuisi irstaalta tehdä valmisteluja eron varalle, kun avioituessa lyödään hynttyyt yhteen sillä mentaliteetilla että yhdessä ollaan ikuisesti. Toki ero voi silti tulla, mutta näen että sitten on vaan otettava "riski". Vaikka ero tulisi, niin omaisuus puoliksi. Näen että se kuuluu niin sanotusti pelin henkeen. Mies oli samaa mieltä. Ei olisi halunnut naimisiin jos olisin siinä yhteydessä jo valmiiksi miettinyt eron varalle asioita ja ehdottanut avioehtoa.

Tätä juuri tarkoitan! Voihan olla että minä voitan lotossa ja mies ottaa puolet ja lähtee nuoremman matkaan. Ei sille sitten voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. En tiedä ymmärsikö suurinosa pointtiani, miksi en halua avioehtoa.. Ymmärrän että liitto voi päättyä eroon, mutta silloin minusta se yhteinen elämä kuuluukin jakaa puoliksi, jos näin käy, onhan sen eteen molemmat antaneet panoksensa. Avioehtohan on nimenomaan eron varalta tehtävä sopimus.

Vastasitko missään välissä, millaista sisältöä sulhasesi avioehtoon haluaa. Ainakin perinnöt on hyvä rajata pois. Toisen vanhemmat voivat olla kuolleet ja toisen ei, kun ero tulee. 

Emme ole sisällöstä vielä puhuneet tarkemmin. Keskustelu tyssäsi tähän kun hän kertoi haluavansa ehdon.

Hienoa, kommunikaatio pelaa =D

Teille, jotka olette avioehtoa vastaan niin kysymys, paljonko teillä pitäisi olla varallisuutta enemmän kuin puolisolla, jotta vaatisitte avioehtoa? Onko teillä mitään käsitystä, miten työlästä on saada kerrytettyä varallisuutta joku järkevä määrä. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. En tiedä ymmärsikö suurinosa pointtiani, miksi en halua avioehtoa.. Ymmärrän että liitto voi päättyä eroon, mutta silloin minusta se yhteinen elämä kuuluukin jakaa puoliksi, jos näin käy, onhan sen eteen molemmat antaneet panoksensa. Avioehtohan on nimenomaan eron varalta tehtävä sopimus.

Keskustele miehesi kanssa mitä haluaa avioehtoon kuuluvaksi. Onko perinnötkin yhteiseen elämään kuuluvaa? Itse en näe, että minulla olisi esim. mieheni vanhempien omaisuuteen mitään oikeutta. Yhteinen elämä kuuluu jakaa puoliksi, olet siinä oikeassa. Onko ennen avioliittoa hankittu omaisuus yhteiseen elämään kuuluvaa?

Älkää nyt noin kovasti soimatko.  Ap on vaan hyvin romanttinen ihminen ja haluaa rakkauden olevan ylitse muiden. Itsekin haaveilen sellaisesta.

Mutta koko systeemi on kyllä naurettava että pitää jakaa toisen omaisuus puoliksi. En kyllä kehtaisi ottaa puolta jos olisi rikas vaimo ja tulis ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. En tiedä ymmärsikö suurinosa pointtiani, miksi en halua avioehtoa.. Ymmärrän että liitto voi päättyä eroon, mutta silloin minusta se yhteinen elämä kuuluukin jakaa puoliksi, jos näin käy, onhan sen eteen molemmat antaneet panoksensa. Avioehtohan on nimenomaan eron varalta tehtävä sopimus.

Vastasitko missään välissä, millaista sisältöä sulhasesi avioehtoon haluaa. Ainakin perinnöt on hyvä rajata pois. Toisen vanhemmat voivat olla kuolleet ja toisen ei, kun ero tulee. 

Emme ole sisällöstä vielä puhuneet tarkemmin. Keskustelu tyssäsi tähän kun hän kertoi haluavansa ehdon.

Hienoa, kommunikaatio pelaa =D

Teille, jotka olette avioehtoa vastaan niin kysymys, paljonko teillä pitäisi olla varallisuutta enemmän kuin puolisolla, jotta vaatisitte avioehtoa? Onko teillä mitään käsitystä, miten työlästä on saada kerrytettyä varallisuutta joku järkevä määrä. 

Minä en menisi ikinä naimisiin, Jos minulla olisi niin paljon rahaa että sen rahan rakkaus ylittäisi rakkauteni toiseen ihmiseen.

Avioehto ei vaikuta aviossa ollessa mitenkään. Jos siis olet varma ettette koskaan eroa, sehän on vain tyhjä paperi. Aviossa teillä on edelleen kaikki yhteistä.

Jos taas ajattelet että mies varautuu eroon, et puhukaan enää avioehdosta vaan pelkäät oikeasti että mies ei ole yhtä vakavissaan.

Jos taas itse olet huolissasi että jäät puille paljaille eron jälkeen, tulet myöntäneeksi että itsekin mietit sitä vaihtoehtoa.

Todellista rakkautta voitte osoittaa sillä, että keskustelette jo ennen avioliittoa siitä, miten voitte tasaveroisesti kartuttaa varallisuutta avionne aikana. Sovitte että molempien pitää saada valmistua ja ottaa harjoittelupaikka myös kauempaa. Vanhempainvapaat jaetaan tasan niin ettet vain sinä jää kotiin hoitamaan lapsia. Myös ruuat ja lasten vaatteet maksetaan yhteiseltä tililtä, niin ettei sinun rahat mene vaippoihin ja miehen rahat kartuttavat hänen omaisuuttaan.

Jos mies on ehdottanut avioehtoa, hänen olisi pitänyt miettiä näitäkin. Joka liiton aluksi nämä olisi hyvä sopia.