Mies haluaa avioehdon, minä en...

En suostuisi allekirjoittamaan avioehtoa. Voin hyvin "mennä naimisiin" eli pitää juhlat yhteisen rakkauden kunniaksi, mutta virallisesti en naimisiin menisi, jos avioehto täytyy allekirjoittaa.

Minulle avioliitto on yhteinen yritys, jossa kumpikin osapuoli toimii yhteiseksi hyväksi. Eron tullessa yhteinen omaisuus myös jaetaan tasan. En voi käsittää, miten yhteistä hyvää on mahdollista ajaa, jos taustalla on koko ajan ajatus siitä, että "sitten kun jos"... Vaikka sitä ei aktiivisesti miettisi, niin kyllä se alitajunnassa vaikuttaa päätöksentekoon, halusi niin tai näin.

Vierailija kirjoitti:

Velka on aina ottajansa rasite. Ellet ole ryhtynyt velan takaajaksi, mikä vaatisi sinulta allekirjoituksen velkakirjaan.

Eli jos teillä ei ole avioehtoa ja miehesi on ottanut kauhean määrän pikavippejä omissa nimissään, eivät nämä pikavipit tule sinun maksettavaksesi avioeron sattuessakaan.

Avioerossa omaisuus ositetaan ja varakkaampi puoliso maksaa köyhemmälle tasinkoa. Jos olet miljoonaperijätär ja miehelläsi on vaikka satatonnia velkaa omissa nimissään, niin joudut maksamaan miehellesi puolet miljoonistasi. Sen sijaan hänen velkojaan ei ositeta. Mies voi tehdä sinulta avioerossa saaduilla miljoonillaan mitä lystää, mutta et vastaavasti "peri" häneltä 50 000 velkaa.

Hölyn pölyä.

Jos a:lla on 500000 ja b:llä -100000, on yhteinen omaisuus 400000 ja se puolitetaan. Kumpikin lähtee +200000 taskussaan.

Jos b:llä ei olisi velkaa, kummallakin olisi 250000. Eli velaton hävisi juuri 50000.

Vierailija kirjoitti:

Olen ilmeisesti vähemmistössä, mutta koen, että avioehto voi olla epäreilu, esim jos toinen on kotiäiti/pitkällä hoitovapaalla ja näin toinen saa rauhassa luoda omaa uraansa. Itse olen myös muita tehnyt uhrauksia mieheni uran puolesta. Joku voisi pitää sitä tyhmänä, mutta avioehdon kanssa en ikinä olisi niitä uhrauksia tehnytkään. Nyt koen, että pelaamme aidosti yhteiseen pussiin, emme omiin nimiimme. Suhdedynamiikkamme olisi avioehdon kanssa erilainen. Pitäisimme varmasti taloutemme enemmän erillisinä ja laskisimme tarkemmin, että kuka ostaa mitäkin. Enkä tosiaan olisi tukenut miehen uraa samalla tavalla, olisin vaatinut hoitovapaat puoliksi, en olisi muuttanut hänen työpaikkansa perässä jne. Voivathan nämä toisaalta olla hyviäkin asioita ja sopivat varmasti joillekin pareille.

Ymmärrän täysin kantasi. Itsekään en kannata täyttä avioehtoa kaikelle. Kaikki se on yhteistä, mikä on yhdessä ponnistellen saatu. Olkoon se ponnistelu sitten kotiäitiyttä jolla mahdollistetaan toisen ura, tai se ura.

Meillä on myös avioehto tietyille, avioliiton ulkopuolelta tulleille omaisuuksille eron varalle. Tämän lisäksi on täyden omistusoikeuden luovuttava testamentti toistemme hyväksi, jotta esim. perinnönjako näin lapsettomana pariskuntana olisi selvää ilman kenenkään mutinoita.

Vierailija kirjoitti:

Velka on aina ottajansa rasite. Ellet ole ryhtynyt velan takaajaksi, mikä vaatisi sinulta allekirjoituksen velkakirjaan.

Eli jos teillä ei ole avioehtoa ja miehesi on ottanut kauhean määrän pikavippejä omissa nimissään, eivät nämä pikavipit tule sinun maksettavaksesi avioeron sattuessakaan.

Avioerossa omaisuus ositetaan ja varakkaampi puoliso maksaa köyhemmälle tasinkoa. Jos olet miljoonaperijätär ja miehelläsi on vaikka satatonnia velkaa omissa nimissään, niin joudut maksamaan miehellesi puolet miljoonistasi. Sen sijaan hänen velkojaan ei ositeta. Mies voi tehdä sinulta avioerossa saaduilla miljoonillaan mitä lystää, mutta et vastaavasti "peri" häneltä 50 000 velkaa.

Miljonäärivanhempasi ovat luultavasti tehneet testamentin, jossa heidän omaisuutensa ei mene lasten puolisoille, vaikka avioehtoa ei olisikaan. Eksäsi ei tällöin peri vanhempiasi. Kyllä miljonäärit omaisuutensa osaavat suojata.

Jos sen sijaan olet ihan tavallinen keskiluokkainen palkansaaja ja sinulla on osamaksulla hankittu taulutv ja viisitoista vuotta vanha Ford Mondeo, ei niistä juuri riitä ositettavaa. Jos miehesi on pikavippien johdosta ulosotossa, ei hänellä ole mitään annettavaa yhteiseen kakkuunne. Jos sinulla sen lisäksi on vaikka kymppitonni ylimääräistä tilillä, niin lähde äkkiä Hawaijille toipumaan erostasi, niin ulosotossa oleva eksäsi ei saa sinulta edes sitä viittä tonnia. Ennen omaisuuden ositusta.

Avioehdosta on hyötyä lähinnä silloin, jos teillä ei ole lapsia, odotat isoa perintöä ja olet paljon varakkaampi kuin puolisosi. Avioerossa menee joka tapauksessa lusikat jakoon, oli ehtoa tai ei.

Hawajille pitää sitten lähteä ennen kuin jättää avioeropaperit oikeuteen.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini ei tehnyt avioehtoa. Perusti sitten firman. Tulo ero ja firman arvoksi määriteltiin melkein kymmenen miljoonaa. Ei saanut kaikkea maksettua. Firma meni nurin ja velat ex-vaimolle jäi. Ex vaimo asuu lasten kanssa yhdessä nek run kanssa yltäkylläisesti.

Täysin asiaton viesti, johon on saatu ympättyä vielä rasistinenkin sisältö.

Ei kai avioliittoon mennessä tiedetä, haluaako joku joskus perustaa firman. Siitä olisi pitänyt keskustella ja hoitaa juridiikka kuntoon sitä mukaa, kun se on ajankohtaista. Vaatiko firman pystytys vaimolta venymisiä vai pysyikö miehen ajankäyttö ennallaan? Olisiko ollut oikeudenmukaista tehdä avioehto, jossa olisi ollut vaimolle joku kompensaatio olettaen hänen mahdollistaneen miehensä yrittämistä. Miksei mies tajunnut hoitaa tätä samalla kun hoiti yrityksensä muuta hallintoa?

Miten voi olla mahdollista, että nyky Suomessakin, missä naisten työssäkäynti prosentti on suurempi kuin miesten,  ja oikeastaan kaikki naiset käy töissä ja saavat ihan joka kuukausi sen palkan(osa hyvinkin suuren) aina oletetaan, että kaikki omaisuus on aina miesten? Mihin ne naisten rahat menee????? Tuleeko ne pas**na miesten pyllyistä???? Ja onko niin, että vain miehet perivät niitä isoja perintöjä?  Kun aina halutaan suojata ne miesten perinnöt siltä ahnaalta vaimolta. Eikö ne vaimot koskaan peri mitään? Eikö naiset/tytöt peri Suomessa mitään? Meneekö nykyäänkin kaikki omaisuus esikoispojalle / pojille ?

Mun mielestä on turha pilkata ap:ta. Ei se ole mitään haihattelua, ettei halua avioehtoa, päinvastoin. Aviehdolla voi olla merkittävät juridiset seuraukset, joita ap ei halua. On järkevää ja rationaalista pohtia, mitä haluaa allekirjoittaa ja mitä ei. En ihmettelisi, jos nämä avioehtoasiat aiheuttavat parien eroja ennen naimisiinmenoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Velka on aina ottajansa rasite. Ellet ole ryhtynyt velan takaajaksi, mikä vaatisi sinulta allekirjoituksen velkakirjaan.

Eli jos teillä ei ole avioehtoa ja miehesi on ottanut kauhean määrän pikavippejä omissa nimissään, eivät nämä pikavipit tule sinun maksettavaksesi avioeron sattuessakaan.

Avioerossa omaisuus ositetaan ja varakkaampi puoliso maksaa köyhemmälle tasinkoa. Jos olet miljoonaperijätär ja miehelläsi on vaikka satatonnia velkaa omissa nimissään, niin joudut maksamaan miehellesi puolet miljoonistasi. Sen sijaan hänen velkojaan ei ositeta. Mies voi tehdä sinulta avioerossa saaduilla miljoonillaan mitä lystää, mutta et vastaavasti "peri" häneltä 50 000 velkaa.

Hölyn pölyä.

Jos a:lla on 500000 ja b:llä -100000, on yhteinen omaisuus 400000 ja se puolitetaan. Kumpikin lähtee +200000 taskussaan.

Jos b:llä ei olisi velkaa, kummallakin olisi 250000. Eli velaton hävisi juuri 50000.

Kyllä se velaton hävisi tuossa casessa 250 000. Ja juuri näistä syistä on vaan välttämätöntä välillä tehdä avioehtoja. 250 000 euroa on ihan liian iso raha jaeltavaksi ympäriinsä. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tästä kannattaisi keskustella miehen kanssa tarkemmin ja kysellä, mihin hän haluaa avioehdolla varautua. Avioehtohan voi olla melkein minkälainen vain. Sillä voidaan rajata joku tietty omaisuus avio-oikeuden ulkopuolelle ja toisaalta se voidaan määrätä olemaan voimassa vain silloin, kun avioliitto päättyy eroon.

Joka tapauksessahan se avioliitto päättyy joko eroon tai toisen kuolemaan ja silloin avio-oikeuden alainen omaisuus joutuu osituksen kohteeksi. 

Jos toinen on saamassa huomattavan paljon suurempia perintöjä kuin toinen, voi olla kohtuullista tehdä avioehto, joka koskee näitä tulevia perintöjä. Kaikki vanhemmat eivät ole niin valveutuneita, että osaisivat testamentilla määrätä, että heidän perintönsä jää lapsille eikä puolisoilla ole siihen avio-oikeutta.

Komppi juurikin tälle. Avioehto ei valitettavasti ole ihmelääke taloudellisten pulmakysymysten ratkaisemiseksi. Paras ehdotus täällä oli, että "avioehto" olisi lainsäädännölisesti pakollinen.... Niin, minkä muotoinen avioehto...?

Perintöjen erisuuruudessa kannattaa huomioida sekin, että vaikka ne olisivat laskennallisesti suht saman suuruisia, ne harvoin tulevat yhtä aikaa eli toinen voi olla saanut perintönsä eron koittaessa ja toisella ne ovat vielä saamatta. 

Avioehto on hyvä tehdä ennen avioitumista. Muistathan, että se suojelee myös sinua. Yksi ihan käytännön esimerkki on se, että sinun ei kannata jäädä kotiin sitten joskus lasten kanssa kovin pitkäksi aikaa ja antaa miehen kartuttaa omaa varallisuuttaan. Teet monet päätökset uraasi koskien fiksummin, otat ehkä työpaikan vastaan toiselta paikkakunnalta, toisesta maasta. Ihan vain sen vuoksi, että molemmat pelaatte taloudellisesti omiin pusseihinne.

Itse en tehnyt ennen avioitumista avioehtoa ja olen tehnyt paljon myönnytyksiä perheen hyväksi. En ole ajatellut niinkään omaa uraani tai vaurastumistani. Nyt sitten mies useamman lapsen ja useiden aviovuosien jälkeen alkoi painostaa avioehtoon. Sanoin, että nyt on vähän myöhäistä.

Ja kyllä, hän on ollut sitä mieltä että minun työ ja ura eivät ole niin tärkeitä, hän elättää. Tai että jään kotiin lapsia hoitamaan, hän elättää. Kunnes sitten on tullut toisiin ajatuksiin.

Tee avioehto ja huomaat sen tuovan paljon selvyyttä suhteeseenne.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini ei tehnyt avioehtoa. Perusti sitten firman. Tulo ero ja firman arvoksi määriteltiin melkein kymmenen miljoonaa. Ei saanut kaikkea maksettua. Firma meni nurin ja velat ex-vaimolle jäi. Ex vaimo asuu lasten kanssa yhdessä nek run kanssa yltäkylläisesti.

TÄH! Siis oliko firmalla velkaa lähes 10 miljoonaa vai arvoa?

EIkös se oli ihan rakkaudellista puolisoa kohtaan, tehdä tilanteesta jossa liitto päättyy kuolemaan/eroon mahdollisimman selkeä?

Vierailija kirjoitti:

EIkös se oli ihan rakkaudellista puolisoa kohtaan, tehdä tilanteesta jossa liitto päättyy kuolemaan/eroon mahdollisimman selkeä?

Rakkaus ja avioehto ei sovi samaan lauseeseen.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla mahdollista, että nyky Suomessakin, missä naisten työssäkäynti prosentti on suurempi kuin miesten,  ja oikeastaan kaikki naiset käy töissä ja saavat ihan joka kuukausi sen palkan(osa hyvinkin suuren) aina oletetaan, että kaikki omaisuus on aina miesten? Mihin ne naisten rahat menee????? Tuleeko ne pas**na miesten pyllyistä???? Ja onko niin, että vain miehet perivät niitä isoja perintöjä?  Kun aina halutaan suojata ne miesten perinnöt siltä ahnaalta vaimolta. Eikö ne vaimot koskaan peri mitään? Eikö naiset/tytöt peri Suomessa mitään? Meneekö nykyäänkin kaikki omaisuus esikoispojalle / pojille ?

Minulla ainakin on rahaa ja perintöjä ja haluan suojata ne. Ihan sama, jos miehellä olisi enemmän, vapaasti saa pitää omansa.

Varakkaista naispuolisista ystävistä yksi on naimisissa ilman avioehtoa, mutta mies tienaa paremmin ja toinen on avoliitossa eikä taatusti menisi naimisiin ilman avioehtoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EIkös se oli ihan rakkaudellista puolisoa kohtaan, tehdä tilanteesta jossa liitto päättyy kuolemaan/eroon mahdollisimman selkeä?

Rakkaus ja avioehto ei sovi samaan lauseeseen.

Olen tavallaan samaa mieltä. En ymmärrä miksi niin moni sotkee tunteet ja talouden. Ne ovat kaksi eri asiaa. Itsellisellä naisella on hyvä olla avioehto.

Eihän avioehdolla ole mitään merkitystä, jos ette eroa! Senhän voi tehdä vain eron varalta, ja jos toinen kuolee, omaisuus menee jakoon tavalliseen tapaan perintökaaren mukaan.

Avioliiton aikana kaikki omaisuus on erillistä, olipa avioehtoa tai ei. Vasta erossa sitä aletaan tasata ja jakaa. Paljon tärkeämpää olisi sopia rahankäytöstä siinä tapauksessa, että toinen teistä ( oletettavasti sinä) olisi kotona ilman tuloja hoitamassa yhteisiä lapsia. Siihen ei avioehto vaikuta yhtään mitään!

Epäilyttääkö sinua se, että mies ei ajattele liittoa yhtä ikuisena kuin sinä? Siinä tapauksessa on ehkä viisainta perua häät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on tämä: Olemme suunnitelleet jo hetken naimisiinmenoa, mutta nyt tuli puheeksi avioehto. Mies haluaa sellaisen, koska hänestä on järkevää varautua kaikkeen, kuitenkin moni liitto päättyy nykyisin eroon.

Minusta se taas jotenkin "pilaa" koko naimisiin menon tarkoituksen.. Ajattelin mennä naimisiin vain kerran ja minusta naimisiin mennessä tuodaan tavallaan yhteen pöytään molempien elämä ja siitä lähtien se on yhteinen elämä. Ymmärtääkö kukaan?

Molemmilla on varallisuutta suurinpiirtein yhtäpaljon, eli tuskin "hyötyisin" tuosta avioehdottomuudesta juurikaan jos ero joskus tulisikin, jos joku ajatteli että rahan takia en sitä halua.

Onko ehdotuksia mitä tehdä vai täytyykö naimisiin meno vain unohtaa? :(

Jos ette koskaan eroa niin avioehto ei koskaan vaikuta mihinkään. En näe miten se silloin "pilaisi" mitään?

Tämä. En ole koskaan kuullut uskottavaa selitystä sille, miksi avioehtoa ei pitäisi tehdä.

Kun nainen lähtee tässä maassa puskemaan lapsia se on taloudellinen itsemurha. Annan esimerkin omasta elämästä. Mies halusi lapsia, niitä sitten tehtiin. Ei siinä mitään, lapset on ihania vaikka alkuun epäilytti. Opinnot jäätyi vauva-arjessa, ei sitä jaksanutkaan revetä vauva kainalossa kouluun vaikka näin ensin luulin. Vauvasta tuli taapero ja muutimme miehen töiden perässä toiselle paikkakunnalle, omat opinnot kaatui muuttoon. Mies halusi lisää lapsia. Tehtiin lisää. Tein pätkätöitä, mies kerrytti omaisuuttaan. Pätkätöillä pystyi arjen kulut maksamaan, mies osallistui isompiin hankintoihin. Vauva syntyi, taas kotona mutta nyt opiskelin etänä. Miestä vitutti opiskelut. Vuosia vieri, opinnot ei työllistäneet, tein hanttihommia, pyöritin arkea. Mies kerrytti omaisuuttaan. Eräänä päivänä miestä alkoi panettaan ja vituttaan ja käski mun suksia helvettiin. Omistettiin asunto yhdessä jonka mies halusi pitää ja panna siellä uutta akkaansa, sanoi että lunastaa mut pihalle alehintaan ja jos se vituttaa, niin voi laittaa kämppää paskaksi että arvo on varmasti hankintahintaa matalempi ja jään äijälle velkaa n. 20 000€ jos ei miellytä velanmaksu niin muuttaa lapsien kanssa sinne minne köyhillä akoilla ei ole varaa. Kiitos avioehdon miehen oli helppo vittuilla niin paljon kuin sielu sietää. Eikä tätä lopputulosta uskonut kukaan tapahtuvaksi, ei ikinä, mutta niin vain äijällä pimeni kertaheitolla. Kymmenessä vuodessa voi ihminen jännästi muuttua.

Jos et suostu avioehtoon, sehän viittaa siihen, että olet miehen rahojen perässä.

Avioehto puolestaan on vahva viittaus siihen, että menet naimisiin puhtaasti rakkaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on tämä: Olemme suunnitelleet jo hetken naimisiinmenoa, mutta nyt tuli puheeksi avioehto. Mies haluaa sellaisen, koska hänestä on järkevää varautua kaikkeen, kuitenkin moni liitto päättyy nykyisin eroon.

Minusta se taas jotenkin "pilaa" koko naimisiin menon tarkoituksen.. Ajattelin mennä naimisiin vain kerran ja minusta naimisiin mennessä tuodaan tavallaan yhteen pöytään molempien elämä ja siitä lähtien se on yhteinen elämä. Ymmärtääkö kukaan?

Molemmilla on varallisuutta suurinpiirtein yhtäpaljon, eli tuskin "hyötyisin" tuosta avioehdottomuudesta juurikaan jos ero joskus tulisikin, jos joku ajatteli että rahan takia en sitä halua.

Onko ehdotuksia mitä tehdä vai täytyykö naimisiin meno vain unohtaa? :(

Jos ette koskaan eroa niin avioehto ei koskaan vaikuta mihinkään. En näe miten se silloin "pilaisi" mitään?

Tarkoitan sitä, että miksi mennä naimisiin (jonka pitäisi olla ikuista) jos varautuu jo eroon.

Ei avioliiton pidä olla ikuista. Se saattaa sitä olla mutta etukäteen et voi tietää. Aattele sitä ennemmin sopimuksena jossa mennään eteenpäin vaikka vuosi kerrallaan niin kauan kuin molemmista hyvältä tuntuu.

Muttakun en ajattele sitä niin. Minä menen naimisiin vain kerran ja sillähetkellä haluan ajatella sen olevan ikuista (tietysti elämästä ei ikinä tiedä) mutta en todellakaan halua ajatella noin kun sanoit. Sitten en halua sellaisen ihmisen kanssa naimisiin joka ajattelee niinkuin sinä.

Sä et halua, sä et halua, et halua. Et halua ajatella asiaa toisen kannalta. Et halua naimisiin ihmisen kanssa joka ajattelee eri lailla tuosta. Mutta sähän juuri olet menossa naimisiin ihmisen kanssa joka mitä ilmeisimmin ajattelee tuosta eri lailla, eihän hän muuten olisi avioehtoa esittänytkään. Nyt sun pitäisi pystyä ajattelemaan asiaa toiselta kannalta, mutta kun et vaan halua.

Joko otat kumppanin halut huomioon myös, tai sit tosiaan et mene naimisiin. Onko sinne naimisiin mikään pakko edes mennä? Oottehan sen lapsenkin jo tehneet ja se on sulle ollut ihan ok, ja mies on hoitanut kaiken ihan hyvin. Mikä sun ongelma on, en ymmärrä? Mieshän selvästi on valmis antamaan sulle kaiken kun ootte yhdessä, sit vaan ei jos ette oo yhdessä. Eikö se kuulosta olevan sulle ok? Etkö itse LUOTA mieheeesi niin paljon että hän on aina kanssasi ilman juridista pakkoa, vain siksi että rakastatte? Et vai? Ootko huomannut että myös sinä vaadit häneltä vakuudeksi juridista sopimusta, etkä vain luota? Vai eikö romanttiseen mielesi ole juohtunut että avioliitto on ensisijaisesti juridinen sopimus jossa sovitaan yhteisen varallisuuden jakamisesta? Ei vai? Kätevää sinulle. Ja olen sua ihan nainen mutta on aika paksua ap:ltä.