Olen shokissa. Työkaveri kävi äsken sanomassa

Vierailija kirjoitti:

Lähe jos oot niin mulkku..

Hanki sinä se ensimmäinen työpaikka

Naisvaltaiset työpaikat tosiaan... itsekin olen kuullut tarinan, että naiset päättivät porukalla, että tietty muualta tullut tyyppi pitää savustaa pois. Sitten tässä kaupungissa jossa asun, on kuulemma muualta tulleilla naisopettajilla vaikeaa JOS eivät ole jonkun paikallisen pomon vaimoja TAI itse superenergisiä johtajatyyppejä.

Käy kaatamassa vettä sen muijan tuolille, joka sanoi noin. Hups! Sitten kastelet sen kaulahuivin naulakossa, ohoh! Ja samoin ulkojalkineisiin, hups taas.

Entäpä jos ap on oikeesti itse se hankala? Eiks kellekään tule mieleen että näin voi oikeesti olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä yksi kiltti ja kiva ja ihana ihminen, mutta kukaan ei jaksa tehdä sen kanssa töitä koska hösöttää ja töhöttää turhanpäiväistä. Sellainen kympin tyttö -syndrooma, kertoo aina pomolle mitä tekee, jotta saa Hyvän Työntekijän leiman, soittelee huoltoyhtiöön jos sisällä on muurahaisia koska on niin Hyvä Työntekijä, rassaa muita huolillaan ja omituisilla fiksaatioillaan. Jää ylitöihin aina töhnäämään jotain juttua koska haluaa tehdä sen täydellisesti, keskittyy jonninjoutavuuksiin. Sai joskus päähänsä, että työpaikalla syttyy tulipalo jos ei jää viilentämään pattereita työpäivän jälkeen. Patterit pois päältä ja nosteli viileitä rättejä niiden päälle, oli töissä 2h omalla ajalla. Piti itseään sankarina. Samoin väitti, että pakkasella voi ikkunat hajota sisään päin jos lämpötila muuttuu radikaalisti ja huolehti niistä.

Poislähtö kestää vähintään 10 minuuttia, kun toinen tarkistaa tilat, laittaa hälyt, suksii helvettiin ja sulkee oven turvalukkoon. Tämä nyhrää ja nyhrää, testailee ja availee ovia sata kertaa, että varmasti on kiinni, tarkistaa hälyt, ottaa kuvia kynttilöistä, että voi kotona tarkistaa jotta varmasti sammutti ne jne jne jne

Ja korostan, että kyseessä on vallan ihastuttava ihminen joka ei tee mitään väärää, mutta kukaan ei jaksa olla sen kanssa työparina. Syö helvetisti energiaa.

Ei helv. Onkohan kyse entisestä työkaveristani, Nimikirjaimet M.V.?

Ei ole samat nimikirjaimet :)

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos ap on oikeesti itse se hankala? Eiks kellekään tule mieleen että näin voi oikeesti olla?

Jos sinulla on hankala työkaveri, käytkö sanomassa hänelle, että lähde vetämään? Vai löytyisikö mahdollisesti joku parempi toimintamalli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sota yhtä miestä kaipaa. Jos yksi ihminen saastuttaa koko työilmapiirin, joukolla sellainen äkkiä istutaan ulos.

Miten voi saastuttaa olemalla kaikille ystävällinen? Ei haasta riitaa, ei puhu seläntakana ja tekee työnsä hyvin.

Koska sellaisena ihmisenä ei sovi joukkoon. Jos kaikki muut haastavat riitaa, puhuvat seläntakana pahaa muista ja tekevät työnsä huonosti - eihän sellaisilla ole edes mitään yhteistä puheenaihetta sinun kanssasi.

Hoitoalaa minäkin veikkaan, menikö oikein ( en vielä koko ketjua lukenut).

Oikeasti tuollaiset asiat kuuluvat aina - siis ihan AINA - esimiehelle. Ei nykyään rynnätä heti irtisanoutumaan vaan ainakin pari vuotta ensin itketään tilannetta työterveydessä.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2780 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi työskentelen miesvaltaisella alalla niin ei tarvitse olla huolissaan tuollaisesta.

Niin, miesvaltaisella alalla se menee niin että "Me ollaan nyt Jaskan ja Peran kanssa juteltu, että sun olis parasta lähteä."

"Ja me vedetään sua pataan jos et lähe, kääpiö!"

Huomaa ettette ole koskaan olleet miesvaltaisella työpaikalla.

No kyllä se juuri noin menee miesvaltaisella työpaikalla. Nähty on.

Lähettäisin viestin pomolle. Korostaisin että et ole saanut ainuttakaan negatiivista palautetta tai esimerkkiä tällaisesta käytöksestä..siis olettaen että näin on. Ottaisin aika vakavasti tämän asian.

No et tietenkään lähde yhtään mihinkään, vaan jätät tuollaiset puheet täysin omaan arvoonsa!

Voin kertoa vaan oman kokemukseni, jos saisit siitä jeesiä.

Minut palkattiin keskisuureen yritykseen melko pieneen tiimiin. Esimieheni oli valitsemassa ja rekryprosessissa alusta asti mukana. Minut palkattiin ja melko heti tehtiin selväksi -pomon taholta- että kaksi edeltäjääni olivat olleet maailman epäpätevimpiä ihmisiä ja sain kuulla päivittäin miten hirvittävän huonoja työntekijäitä nämä olivat olleet. Tässä vaiheessa alkoi ihmetyttää, en pidä siitä että kuulen asiassa ensinnäkin vain yhden puolen ja lisäksi, on outoa että samassa duunissa olisi perättäin valittu työskentelemään kaikin puolin huonoja tyyppejä. Muissa tiimeisssä vaihtuvuus oli todella pientä, ainoastaan tässä tiimissä missä minä työskentelin vaihtui jatkuvasti väki.

Eipä mennyt kauaakaan (vajaa vuosi) kun pomo alkoi puhua minusta pahaa muille samaan tahtiin kuin minulle edeltäjistäni. Tajusin että kyseessä on todella häiriintynyt ihminen, joka oli ammattitaidoton ja salatakseen sen, savusti ihmisiä ulos, pienikin asia jossa olit eri mieltä pomon kanssa teki sinusta vihollisen. Pomoni kertoi minulle kuinka kollegani nauroivat selkäni takana minulle ja sille miten huonoa työnjälkeni on. Pahinta oli että lähin työkaverini, kunnon perseennuolija, meni mukaan tähän ja myötäili pomoani . Muut tiimin jäsenet pysyivät loitolla ja olivat oppineet luovimaan pomon kanssa, varoivat vaan etteivät joudu itse silmätikuksi. Kun pomon silmätikuksi joutui, oli edessä lähtö ennemmin tai myöhemmin. Pomoni ja lähin työkaverini alkoivat yksissä tuumin savustaa minua ulos, pomo syytti minua räikeistä virheistä, pääasiassa omistaan tai tekaistuista, työkaveri säesti ja komppasi.

Se oli elämäni helvetillisin talvi. Eräänä päivänä pomo otti minut puhutteluun ja sanoi että firman johtoryhmää myöten (mainitsi nimeltä toimitusjohtajan) toivottiin irtisanoutumistani mahdollisimman pian, ja toisteli muka suoria lainauksia johtoryhmän jäsenten suusta "Markku on tosi pettynyt suhun ja sanoi että sulle on annettu aivan liikaa anteeksi huolimattomuusvirheitä" "Heikkikin oli samaa mieltä että nyt sun on aika lähteä, ja parhaiten itseäs autat kun irtisanot itsesi vaan vähin äänin".

Itkin kotona tätä tilannetta, työni oli siis kiinnostavaa, firma todella hyvä ja kaikki kohdallaan - pomoa ja lähintä kollegaa lukuunottamatta, enkä tajunnut miten olin yhtäkkiä muuttunut maailman surkeimmaksi työkaveriksi. Kiusaaminen vei yöuneni, pelkäsin hysteerisesti että teen jtoain väärin ja pomo käy sanallisesti päälle. En nähnyt muuta ulospääsyä kuin irtisanoutumisen ja päätin marssia aamulla toimitusjohtajan juttusille. Aamulla menin juttelemaan TJ.n kanssa sillä mielellä että lähden. TJ vaan oli täysin päinvastaista mieltä. Ei ollut missään nimessä toivonut eroani, sanoi että oli keskustellut useasti pomoni kanssa kyllä minusta (ymmärsin että pomo haukkui minua hänelle) mutta haluaisi kuulla nyt minun puolen tarinasta. Kun kerroin, toimitusjohtaja ilmoitti että jos täältä joku lähtee, se en ole minä ja nyt tämä tilanne nostetaan pöydälle.

Erinäisten kiemuroiden jälkeen pomoni sai potkut, eikä ole pystynyt pitämään työpaikkaansa muutamaa kk kerralla pidempään sen jälkeen (potkuista aikaa 3 vuotta). Perseennuolija työkaveri jatkaa samaa mielistelyä uudelle pomolle, mutta uusi pomo ei mene lankaan ja katkoo välittömästi alkuunsa kaiken paskanpuhumisen.

Summa summarum, olin vakuuttunut että kaikki töissä johtoryhmää myöten vihaa minua, näinhän oma esimieheni vakuutti. Koska uskalsin puhua asiasta, suoraan firman ylimmälle johdolle, selvisi ettei asiat olleet lainkaan niin. Jatkan samassa työssäni edelleen, olen saanut lisää vastuuta ja palkkaa, ja itsevarmuutta varmaan 10000 kertaisesti.

Älä anna yhden kusipään uskotella itsellesi että kaikki olisivat samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa eniromaiselta

Ai sä oot kans ollut siinä firmassa töissä? Kuka sulle kävi sanomassa, työsuojeluvaltuutettuko?

Onpa raukkamaista porukkaa kun eivät itse kykene kertomaan vaan lähettävät "asiamiehen". 

Ala yksityisyrittäjäksi. Sitten ei kukaan ainakaan "savusta ulos" ja työkaveritkin (palkolliset) saat valita itse.

Ap, onko ketjun neuvoista ollut sinulle tähän saakka apua?

Voihan olla että ap oli trolli tai veti ittensä jo kiikkuun (toiv. ei), mutta hyvä keskusteluhan tästä saatiin :)

Työaikana vauvapalstalla. Häpeäisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kanssa töissä meneillään yhdenlainen draama. Pääosassa pidempiaikainen työntekijä, joka on tukkanuottasilla nuoren kokemattomamman työntekijän kanssa. Ensimmäinen ei tule toimeen kenenkään kanssa, ja jälkimmäinen tarvitsisi paljon pohjustusta työntekoon. Esimieskin voimaton, kun vanhat henkilökemiat vaikuttavat.

Miksi tälle ensimmäiselle ei kukaan uskalla sanoa mitään?

Kyseessä on aika monimutkainen tilanne. Hän hoitaa työnsä hyvin, mutta on kaikkien yleisessä tiedossa, että kyseinen työntekijä on jotenkin sosiaalisesti rajoittunut eikä kykene normaaliin asialliseen käytökseen. Esimies kyllä tietää tilanteen ja on jopa sanonut suoraan, ettei sellaista ihmistä löydy, joka tulisi kyseisen työntekijän kanssa hyvin toimeen, koska hänellä on todennäköisesti joku luonnevika. Hän on juuri niitä työntekijöitä, joiden kanssa pärjää parhaiten, kun säilyttää sopivan etäisyyden.

Minä ainakin pissaisin kahvinkeittimeen oman vastalauseeni..

Oikeasti näitä työpaikan idiootteja. Miten on mahdollista, että aikuiset ihmiset eivät osaa olla niinkuin ihmiset.

Juoruja lentää , jos jonkinlaista ja kiusaaminen rehottaa.

Kyllä on jotain mennyt jossain kohdin vikaa, ei voi muuta sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sota yhtä miestä kaipaa. Jos yksi ihminen saastuttaa koko työilmapiirin, joukolla sellainen äkkiä istutaan ulos.

Miten voi saastuttaa olemalla kaikille ystävällinen? Ei haasta riitaa, ei puhu seläntakana ja tekee työnsä hyvin.

Juuri tuo jostain syystä ärsyttää joitakin. Niin outoa kuin onkin. Silti ei pidä muuttua pahaa puhuvaksi ja ilkeäksi ja kieroksi. Ei pidä alistua. Liittoon ja esimieheen yhteys ja tarvittaessa esimiehen esimieheen. Ei tietenkään pidä lähteä pois jos joku käskee!!!