Olen shokissa. Työkaveri kävi äsken sanomassa

Sinullako ei ole sitten minkäänlaista käsitystä siitä miksi sinut halutaan pois? Montako ihmistä tämä "kaikki" sisältää? Jos siellä on se tasan 2 ihmistä jotka ovat vain päättäneet etteivät pidä sinusta tai jos siellä on 20 ihmistä niin vaikea uskoa että kaikki 20 olisi yhtä mieltä ilman oikeaa syytä jonka joko tiedät tai toimit väärin tiedostamattasi. Siltikin on melko ihmeellistä ettei tämä asian sinulle ilmoittanut henkilö kertonut, miksi he ovat päätyneet tällaiseen?

Vierailija kirjoitti:

Onneksi työskentelen miesvaltaisella alalla niin ei tarvitse olla huolissaan tuollaisesta.

Olisikin näin...

Miesvaltaisella alalla työskentelen ja jouduin kiusatuksi.

Erään työntekijän päätehtäväksi muodostui valheiden levittely ja työni sabotointi.

Jätti jatkuvasti kertomatta minulle työssäni tarvitsemiani tietoja. Jos säi siitä kiinni, niin selitti kaiken unohduksella ja muita syyttelemällä.

Kun minä ja kollegani kerroimme tästä esimiehellemme, minut siirrettiin sivuun toisiin tehtäviin.

Niin ja tämä kiusaaja sai juuri ylennyksen...

Eli älä turhaan elättele toiveita, että pomolle kertominen auttaa mitään. :(

Työkaverisi lähestymistapa on outo ja vaikuttaa tasan työpaikkakiusaamiselta, ei muulta. Mene suoraan esimiehen juttusille ja kerro asia sellaisena kuin se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sota yhtä miestä kaipaa. Jos yksi ihminen saastuttaa koko työilmapiirin, joukolla sellainen äkkiä istutaan ulos.

Miten voi saastuttaa olemalla kaikille ystävällinen? Ei haasta riitaa, ei puhu seläntakana ja tekee työnsä hyvin.

Tekemällä vain puolet siitä mitä muut. Vaikkakin hyvin muttei näytä saavan kiinni muita määrissä. Tämä on nykypäivää. 

Tuo yleinen hitaus ja haaveilu se voi todella olla.

Totta, mutta luulisi, että se ei kirvoittaisi työkaverilta tuollaista avautumista kuin ap kuvaa, vaan ennemmin työkaverit valittaisivat pomolle ja pomo ottaisi asian esiin ap:n kanssa.

Selkeää kiusaamista. Ehkä ongelma juuri on, ettei juoruile ja ole osa porukkaa, muut kokevat uhkana. Tuonkin asian olisi voinut rakentavasti ottaa esille ja selvitellä mahdollisia ongelmia. Älä ole millänsäkään, toisin kuin jotkut despootit luulevat, he eivät (toivottavasti) voi sanella kuka saa työpaikan pitää ja kuka ei. Älä taivu painostukseen, vaan rohkeasti kohtaa asianosaiset, keskustelevaan sävyyn, näin heiltä on irrottava myös perusteluita.

Tänne tais ainakin yksi työpaikkakiusaaja pesiytyä kommenteista päätellen. Kun nämä työpaikkakiusaajat menevät kotiin ja puoliso (jos ovat jostain semmosen sattuneet alistamaan omaan tahtoonsa) kysyy että millainen päivä sulla oli niin vastaavatko he "noo ekana kävin morkkaamassa Ritvan eiliset työt vaikka niissä ei ollut mitään vikaa, sitten sanoin Ramille että se haisee ja on muutenkin kuvottava, sitten kerroin pomolle että Satu varastaa työpaikalta, eli peruspäivä"

Todellakin pidät puoles, lähtekööt itse jos ei seura kelpaa. Tää "kaikki on samaa mieltä" -juttu voi olla sellanen että tää yks ihminen mustamaalaa ja kukaan ei vaan sano vastaan koska ei halua mollattavaks sun paikalle. Suoraan kysyt vaan et mikä mättää kun tää asia tulee vielä esille, voit myös ite mennä tän tyypin puheille ja sanoo et tää tuli nyt ihan puskista ja kysyy mikä sitä hiertää.

Olen myös esimies (naispuolinen), jonka kaikki alaiset ovat miehiä. Tulevat hyvin toimeen keskenään. En voisi kuvitellakaan ap:n kaltaista tilannetta, mutta haluaisin ehdottomasti tietää asiasta!

Minun mieheni on suuressa firmassa keskijohdossa esimiehenä. Hän sai kerran sähköpostin, jossa mollattiin yhtä työntekijää tietenkin ilman, että. Ko ihminen tiesi asiasta mitään. Hän jakoi sähköpostin eteenpäin pahanpuhumisen kohteena olevalle työntekijälle ja kertoi sähköpostitse selän takana pahanpuhujille, että hän tekee saman uudelleen, jos hän enää näkee tai kuulee vastaavaa. Mieheni on edennyt urallaan hyvin ja häntä arvostetaan ja ihmiset luottavat häneen.

Vierailija kirjoitti:

Selkeää kiusaamista. Ehkä ongelma juuri on, ettei juoruile ja ole osa porukkaa, muut kokevat uhkana. Tuonkin asian olisi voinut rakentavasti ottaa esille ja selvitellä mahdollisia ongelmia. Älä ole millänsäkään, toisin kuin jotkut despootit luulevat, he eivät (toivottavasti) voi sanella kuka saa työpaikan pitää ja kuka ei. Älä taivu painostukseen, vaan rohkeasti kohtaa asianosaiset, keskustelevaan sävyyn, näin heiltä on irrottava myös perusteluita.

Mä tein sen virheen että äitiyslomalla palattuani puutuin seläntakana puhumiseen. Kas vain minähän olin sitten seuraava uhri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä hymyilisin ivallisesti ja sanoisin että sepäs ikävää. Mihinkään en tuolta lähtisi. 

Hyi vittu mikä paska sä oot. Toivottavasti salama tappaa sinut niin pääsevät muut sinusta siten sitten kun et itse vihjeestä ymmärrä.

Psykopaatti.

Tää edeltävä kuoleman toivomis kommentti on vissiin poistettu?

Olipas huvittavaa avata ketju pitkästä aikaa ja huomata että nyt mut pitäisi jo tappaakin, kyllä voi jollain olla paha olo itsensä kanssa. Jännä olisi nähdä tämä sankari sanomassa kommentti suoraan päin naamaa. netti on jättä juttu. ;)

Vastasin siis ekalle sivulle tuon kommentin, enkä ole kirjoittanut sen koommin. Minusta työpaikkakiusaamista ei tule katsoa ja antaa toisten kävellä itsensä yli jos tietää ettei ole muille mitään pahaa tehnyt. 

Nykyaikana työkaverit voi olla muita kuin kavereita.. Älä tee mitään ratkaisevaa liikettä vain siksi että joku rivityöntekijä niin ehdottaa. Monet rivityöntekijät haluaisivat olla jotain pomoja ja yrittävät ottaa työnjohdollista roolia "ehdottamalla/päättämällä" ketä heidän mielestään työpaikalla saisi olla. Tämä tapahtuu esim valehtelemalla esimiehille, johdattelemalla heitä henkilöstöpäätöksissä, toisia työntekijöitä mustamaalaamalla. Todellisuudessa näistä työpaikan pikku-Hitlereistä ei kukaan missään olosuhteissa voisi toimia esimiestehtävissä väärän tyyppisen mielenlaadun vuoksi, joista yksi tunnuspiirre on se, että yritetään syyttä savustaa jotakin henkilöä ulos työpaikalta.

Tiia16 kirjoitti:

Nykyaikana työkaverit voi olla muita kuin kavereita.. Älä tee mitään ratkaisevaa liikettä vain siksi että joku rivityöntekijä niin ehdottaa. Monet rivityöntekijät haluaisivat olla jotain pomoja ja yrittävät ottaa työnjohdollista roolia "ehdottamalla/päättämällä" ketä heidän mielestään työpaikalla saisi olla. Tämä tapahtuu esim valehtelemalla esimiehille, johdattelemalla heitä henkilöstöpäätöksissä, toisia työntekijöitä mustamaalaamalla. Todellisuudessa näistä työpaikan pikku-Hitlereistä ei kukaan missään olosuhteissa voisi toimia esimiestehtävissä väärän tyyppisen mielenlaadun vuoksi, joista yksi tunnuspiirre on se, että yritetään syyttä savustaa jotakin henkilöä ulos työpaikalta.

Pikku pomoja on aika paljon. Heidän mielestään kaiken kuuluisi tapahtua kuin he haluavat ja kaikkien olla kuin he haluavat ja sanovat.

Työkaverit eivät ole kavereita nykypäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Tiia16 kirjoitti:

Nykyaikana työkaverit voi olla muita kuin kavereita.. Älä tee mitään ratkaisevaa liikettä vain siksi että joku rivityöntekijä niin ehdottaa. Monet rivityöntekijät haluaisivat olla jotain pomoja ja yrittävät ottaa työnjohdollista roolia "ehdottamalla/päättämällä" ketä heidän mielestään työpaikalla saisi olla. Tämä tapahtuu esim valehtelemalla esimiehille, johdattelemalla heitä henkilöstöpäätöksissä, toisia työntekijöitä mustamaalaamalla. Todellisuudessa näistä työpaikan pikku-Hitlereistä ei kukaan missään olosuhteissa voisi toimia esimiestehtävissä väärän tyyppisen mielenlaadun vuoksi, joista yksi tunnuspiirre on se, että yritetään syyttä savustaa jotakin henkilöä ulos työpaikalta.

Pikku pomoja on aika paljon. Heidän mielestään kaiken kuuluisi tapahtua kuin he haluavat ja kaikkien olla kuin he haluavat ja sanovat.

Työkaverit eivät ole kavereita nykypäivänä.

Jokainen ajaa työpaikalla vain omaa etuaan. Muista viis. Se on nähty ja koettu.

Mutta erityisesti on jäänyt mieleen eräs työYSTÄVÄ joka oli reilusti vanhempi minua. Hän perehdytti minut työhöni silloin kun työurani parikymppisenä aloitin. Myös muu työyhteisö otti minut ystävällisesti vastaan. Minut aran ja ujon nuoren. Tuosta ystävästä minulla on muistona kaksi pienen pientä joulutonttua, jotka nostan joka joulu esille ja muistelen tuon ystävän kultaista sydäntä ja ystävällisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä töissä on ihminen, joka on tosiaan ystävällinen toisille, omasta mielestään.

Hän on oikeassa, omasta mielestään.

Esimiehet eivät ymmärrä häntä, omasta mielestään.

Me muut sitten saamme osaksemme pomottamista, ja joudumme kuuntelemaan, kun hän haukkuu muita. Kaikki asiat pitäisi tehdä hänen haluamallaan tavalla. Myös esimiesten.

Hän ei tee töitään kunnolla ja valittaa muille, miten he eivät tee töitään. Omasta mielestään toki vain huomauttaa asiallisesti.

Hän kaataa tuntemattomien ihmisten niskaan töitä, jotka eivät heille kuulu. Sitten kun nämä sanovat, ettei kyseinen työtehtävä ole heidän hommiaan, alkaa sota. Sitä sitten käydään esimiesten kanssa läpi ja työkavereiden ja vaikka keiden. Ja seuraavan kerran kun hän näkee tätä ihmistä, niin taas valittaa, että miksi tämä ei totellut.

Hän käy työajallaan ostoksilla, mutta jää sitten työvuoron jälkeen tekemään ilmaiseksi duunia, koska "on niin hyvä työntekijä". Ja sitten valittaa, että miten piti jäädä ylitöihin. Tekisi työt työajalla.

Hän haukkuu myös alaikäisiä työhön tutustujia päin naamaa, mutta hänen mielestään se on vain kunnollista toimintaa.

Omasta mielestään hän toki on kunnollinen, ystävällinen työntekijä ja ihmettelisi, miksi kukaan haluaisi hänet pois työpaikalta. Ja kaikki haluaisivat hänet pois työpaikalta.

Ollaan varmaan samalla työpaikalla. Jos tälle naiselle huomauttaa näsitä asioista, niin "hän ei tarkoittanut" tai "hän nyt vaan on tällainen, joka puhuu suoraan". Hänhän on vaan ystävällinen, kun sanoo "virheistä", eli asioista jotka on tehty toisin kuin HÄN haluaa. Palautetta kinuaa kovaan ääneen, mutta sen on oltava positiivista, muu otetaan henkilökohtaisena loukkauksena. Siitä kiidetään höpöttämässä kaikkien korvaan, että se sanoi näin, ja parhaissa tapauksissa kaivetaan nenäliinat taskusta ja tirautetaan pienet itkut. 

Lisäksi on mielestään (on itse sanonut näin) ystävällinen, kun neuvoo toisia esim. ulkonäön suhteen, antaa vinkkejä asuihin tai kampauksiin. Joskus kyllä kehuukin. Pahinta on ns. tekoystävällisyys, esim halailu. Kas kun ei poskisuudelmia jakele. Olisi mieluummin ystävällinen ja auttaisi niissä varsinaisissa töissä, vaikka aluksi tekemällä oman osuutensa ja ottamalla vastuuta. Mutta ei, aika kuluu kaikkeen muuhun draaman järjestämiseen, ihmettelemiseen ja paskan puhumiseen. Ups, anteeksi, sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä töissä on ihminen, joka on tosiaan ystävällinen toisille, omasta mielestään.

Hän on oikeassa, omasta mielestään.

Esimiehet eivät ymmärrä häntä, omasta mielestään.

Me muut sitten saamme osaksemme pomottamista, ja joudumme kuuntelemaan, kun hän haukkuu muita. Kaikki asiat pitäisi tehdä hänen haluamallaan tavalla. Myös esimiesten.

Hän ei tee töitään kunnolla ja valittaa muille, miten he eivät tee töitään. Omasta mielestään toki vain huomauttaa asiallisesti.

Hän kaataa tuntemattomien ihmisten niskaan töitä, jotka eivät heille kuulu. Sitten kun nämä sanovat, ettei kyseinen työtehtävä ole heidän hommiaan, alkaa sota. Sitä sitten käydään esimiesten kanssa läpi ja työkavereiden ja vaikka keiden. Ja seuraavan kerran kun hän näkee tätä ihmistä, niin taas valittaa, että miksi tämä ei totellut.

Hän käy työajallaan ostoksilla, mutta jää sitten työvuoron jälkeen tekemään ilmaiseksi duunia, koska "on niin hyvä työntekijä". Ja sitten valittaa, että miten piti jäädä ylitöihin. Tekisi työt työajalla.

Hän haukkuu myös alaikäisiä työhön tutustujia päin naamaa, mutta hänen mielestään se on vain kunnollista toimintaa.

Omasta mielestään hän toki on kunnollinen, ystävällinen työntekijä ja ihmettelisi, miksi kukaan haluaisi hänet pois työpaikalta. Ja kaikki haluaisivat hänet pois työpaikalta.

Ollaan varmaan samalla työpaikalla. Jos tälle naiselle huomauttaa näsitä asioista, niin "hän ei tarkoittanut" tai "hän nyt vaan on tällainen, joka puhuu suoraan". Hänhän on vaan ystävällinen, kun sanoo "virheistä", eli asioista jotka on tehty toisin kuin HÄN haluaa. Palautetta kinuaa kovaan ääneen, mutta sen on oltava positiivista, muu otetaan henkilökohtaisena loukkauksena. Siitä kiidetään höpöttämässä kaikkien korvaan, että se sanoi näin, ja parhaissa tapauksissa kaivetaan nenäliinat taskusta ja tirautetaan pienet itkut. 

Lisäksi on mielestään (on itse sanonut näin) ystävällinen, kun neuvoo toisia esim. ulkonäön suhteen, antaa vinkkejä asuihin tai kampauksiin. Joskus kyllä kehuukin. Pahinta on ns. tekoystävällisyys, esim halailu. Kas kun ei poskisuudelmia jakele. Olisi mieluummin ystävällinen ja auttaisi niissä varsinaisissa töissä, vaikka aluksi tekemällä oman osuutensa ja ottamalla vastuuta. Mutta ei, aika kuluu kaikkeen muuhun draaman järjestämiseen, ihmettelemiseen ja paskan puhumiseen. Ups, anteeksi, sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Tuossa siis oikeasti huonoja työntekijöitä, jollaisia kaikki parjatut ei suinkaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Tänne tais ainakin yksi työpaikkakiusaaja pesiytyä kommenteista päätellen. Kun nämä työpaikkakiusaajat menevät kotiin ja puoliso (jos ovat jostain semmosen sattuneet alistamaan omaan tahtoonsa) kysyy että millainen päivä sulla oli niin vastaavatko he "noo ekana kävin morkkaamassa Ritvan eiliset työt vaikka niissä ei ollut mitään vikaa, sitten sanoin Ramille että se haisee ja on muutenkin kuvottava, sitten kerroin pomolle että Satu varastaa työpaikalta, eli peruspäivä"

Kuulostaa ihan mun työparilta...

Näitä laumaantumisia lynkkausporukassa on usein. Epäkypsiä ihmisiä, joiden pitäisi mennä muualle töihin.