Olen shokissa. Työkaveri kävi äsken sanomassa
että hän puhuu nyt monen muun työkaverin puolesta ja että he toivoisivat mun lähtevän pois tästä työpaikasta :-(
Aiheutan täällä kuulemma niin paljon harmia ihmisille.
Ainoa että olen mahdollisimman vähän tekemisissä kaikkien kanssa ja olen aina kaikille ystävällinen. Mitä mun nyt pitäisi tehdä? Lähteä pois mutta mistä mä löydän nopeasti uutta työtä?
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
nauraisin räkäisesti sen naisen päälle, ja antaisn avolämäriä ja huutaisin että tämä on koko työpaikkasi porukan puolesta!
Niin varmaan.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi työskentelen miesvaltaisella alalla niin ei tarvitse olla huolissaan tuollaisesta.
Haha eipä. Olen aitiopaikalta seurannut kuinka porukka miehiä savusti erään miespuolisen kollegansa pois firmasta. Vihjailtiin ihan suoraan että sä et sovi tänne ja kuinka kauan aiot täällä vielä olla, jätettiin firman ainoana kutsumatta terassille tai oluille työn jälkeen, tiputettiin tyyppi pois sähköpostiketjuista yms.
Joka tapauksessa, kukaan asiallinen työntekijä ei tule supattamaan että me kaikki halutaan että häivyt.
No minähän en lähtisi tuolta vittumaisuuttanikaan. Sanoisin vain tyypille että no enhän mä täällä töissä muuten olisikaan, kunhan vaan teidän kiusananne.
Mutta oikeasti, esimiehen kanssa kannattaa käydä juttelemassa tai palaveeraamassa koko porukan kesken. Jos on jotain ongelmia niin voi tulla sanomaan mutta tuommoinen selän takana "minä ja muut" lässytys nyt on vaan säälittävää. Jos olet ystävällinen ja hoidat työsi niin ei pitäisi olla kellään mitään sanottavaa. Ja on esimiehesi tehtävä antaa palautetta, ei muiden. Ellei sitten esimiehesi kuulu samaan laumaan.
Tuo on työpaikkakiusaamista ja pahin mitä voi tehdä on alistua semmoiseen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on töissä yksi kiltti ja kiva ja ihana ihminen, mutta kukaan ei jaksa tehdä sen kanssa töitä koska hösöttää ja töhöttää turhanpäiväistä. Sellainen kympin tyttö -syndrooma, kertoo aina pomolle mitä tekee, jotta saa Hyvän Työntekijän leiman, soittelee huoltoyhtiöön jos sisällä on muurahaisia koska on niin Hyvä Työntekijä, rassaa muita huolillaan ja omituisilla fiksaatioillaan. Jää ylitöihin aina töhnäämään jotain juttua koska haluaa tehdä sen täydellisesti, keskittyy jonninjoutavuuksiin. Sai joskus päähänsä, että työpaikalla syttyy tulipalo jos ei jää viilentämään pattereita työpäivän jälkeen. Patterit pois päältä ja nosteli viileitä rättejä niiden päälle, oli töissä 2h omalla ajalla. Piti itseään sankarina. Samoin väitti, että pakkasella voi ikkunat hajota sisään päin jos lämpötila muuttuu radikaalisti ja huolehti niistä.
Poislähtö kestää vähintään 10 minuuttia, kun toinen tarkistaa tilat, laittaa hälyt, suksii helvettiin ja sulkee oven turvalukkoon. Tämä nyhrää ja nyhrää, testailee ja availee ovia sata kertaa, että varmasti on kiinni, tarkistaa hälyt, ottaa kuvia kynttilöistä, että voi kotona tarkistaa jotta varmasti sammutti ne jne jne jne
Ja korostan, että kyseessä on vallan ihastuttava ihminen joka ei tee mitään väärää, mutta kukaan ei jaksa olla sen kanssa työparina. Syö helvetisti energiaa.
Aika koomiselta kuulostaa, mutta kuka ihmeessä menisi tällaiselle tyypille kertomaan, että sori nyt, mutta sun kanssa ei jaksa olla kun olet ylitunnollinen hölmö? Ja mitä siitä kukaan hyötyisi? Meinaatteko, että ärsyttävästä hikipinko-Heidistä pääsee eroon, jos sille tekee tarpeeksi pahan mielen? Tulee kyllä ikävästi yläaste-flashbackejä tällaisesta.
Jos oikeasti työnteko on painajaista siksi että joku tiimissä hoitaa omat työnsä ylitunnollisesti, niin sitten kannattaa mennä esimiehelle puhumaan. Eri asia on sitten, kummasta esimies tykkää enemmän, valittajasta vai neiti ylitunnollisesta.
Ylipäätään tuntuu hassulta, että jonkun tyypin tunnollinen sähläys noin pahasti ärsyttää, ellei tyyppi käy muita neuvomassa ja pomottamassa. Mitä jos kukin keskittyisi lähinnä omiin töihinsä, ja antaa toisen säheltää niiden lämpöpattereiden kanssa ellei esimies puutu asiaan?
Mut on savustettu miesten toimesta ulos miesvaltaiselta työpaikalta (olen siis nainen) eli kyllä ne miehetkin osaa. Mulle myös vihjailtiin pitkään että voisin ymmärtää lähteä, ei kutsuttu mihinkään yhteisiin rientoihin minkä nyt vielä jollain tasolla ymmärrän, lopulta kukaan ei puhunut mulle edes koko työpäivän aikana, jos pyysin apua niin sille lähinnä naureskeltiin. Esimiehen mielestä ei olisi pitänyt ottaa niin vakavasti "pojat on poikia". Kyseessä 30-40 vuotiaita miehiä. Työnkuvani oli aivan erilainen kuin heidän, en tiedä miten sitten astuin varpaille. Lopulta vaan en enää kestänyt ja irtisanouduin. Työilmapiirillä on suuri vaikutus viihtyvyyteen. Nykyisellä työpaikalla näitä ongelmia ei onneksi ole.
Vierailija kirjoitti:
Mut on savustettu miesten toimesta ulos miesvaltaiselta työpaikalta (olen siis nainen) eli kyllä ne miehetkin osaa. Mulle myös vihjailtiin pitkään että voisin ymmärtää lähteä, ei kutsuttu mihinkään yhteisiin rientoihin minkä nyt vielä jollain tasolla ymmärrän, lopulta kukaan ei puhunut mulle edes koko työpäivän aikana, jos pyysin apua niin sille lähinnä naureskeltiin. Esimiehen mielestä ei olisi pitänyt ottaa niin vakavasti "pojat on poikia". Kyseessä 30-40 vuotiaita miehiä. Työnkuvani oli aivan erilainen kuin heidän, en tiedä miten sitten astuin varpaille. Lopulta vaan en enää kestänyt ja irtisanouduin. Työilmapiirillä on suuri vaikutus viihtyvyyteen. Nykyisellä työpaikalla näitä ongelmia ei onneksi ole.
Minutkin naisena savustettiin ulos miespuolisesta opiskeluryhmästä. Tai ainakin yritettiin :) Keskityin omiin töihini, ja yritin olla välittämättä jatkuvasta vihjailusta että olin ylimääräinen, ikävistä tempuista (esim. yhteisten työvälineiden omimista, vaikka kukaan niitä ei juuri silloin käyttänyt - minua vain yritettiin estää niitä käyttämästä), tai edes suoraan lauotuista loukkauksista ja m.m. ulkonäköön suunnatuista kommenteista. Jotain ikävää muiden taholta tuli kyllä päivittäin.
Jälkeenpäin ajatellen olisi kannattanut valittaa asiasta eteenpäin. Toisaalta kiusaaminen olisi ehkä kärjistynyt siitä entisestään, ja onneksi tuo kesti vain vuoden. Jätti kyllä niin pahan maun suuhun, että herkästi en menisi mihinkään miesvaltaiseen työpaikkaan. Naisvaltaisissa ryhmissä minulla ei ole ollut ikinä mitään ongelmaa. Veemäisiä naisia on toki tullut vastaan, mutta en onneksi ole tuollaista sorsimista kokenut ryhmän taholta kuin tuolta miesporukalta ja yläasteen pojilta aikanaan. Selvästikään en ole mikään ns. "hyvä jätkä" -nainen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sota yhtä miestä kaipaa. Jos yksi ihminen saastuttaa koko työilmapiirin, joukolla sellainen äkkiä istutaan ulos.
Miten voi saastuttaa olemalla kaikille ystävällinen? Ei haasta riitaa, ei puhu seläntakana ja tekee työnsä hyvin.
Tekemällä vain puolet siitä mitä muut. Vaikkakin hyvin muttei näytä saavan kiinni muita määrissä. Tämä on nykypäivää.
Tuo yleinen hitaus ja haaveilu se voi todella olla.
Yleensä juuri toisin. Jengiä ärsyttää kun joku vaikuttaa höpsöltä rennolta taivaanrannan maalarilta, mutta tekeekin tuplasti töitä.
Vierailija kirjoitti:
että hän puhuu nyt monen muun työkaverin puolesta ja että he toivoisivat mun lähtevän pois tästä työpaikasta :-(
Aiheutan täällä kuulemma niin paljon harmia ihmisille.
Ainoa että olen mahdollisimman vähän tekemisissä kaikkien kanssa ja olen aina kaikille ystävällinen. Mitä mun nyt pitäisi tehdä? Lähteä pois mutta mistä mä löydän nopeasti uutta työtä?[/quoteKysy häneltä vielä uudestaan asiaa ja äänitä keskustelu - sitten vaan kuunteluttamaan äänitettä pomolle ja työsjuojelutyypille ja vaikka pomon pomolle, jos pomosi on juonessa mukana etkä ole mihinkään ko. syytöksiin syyllistynyt. Kysy myös mihin harmeihin olet muka syyllistynyt ja äänitä nekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on töissä yksi kiltti ja kiva ja ihana ihminen, mutta kukaan ei jaksa tehdä sen kanssa töitä koska hösöttää ja töhöttää turhanpäiväistä. Sellainen kympin tyttö -syndrooma, kertoo aina pomolle mitä tekee, jotta saa Hyvän Työntekijän leiman, soittelee huoltoyhtiöön jos sisällä on muurahaisia koska on niin Hyvä Työntekijä, rassaa muita huolillaan ja omituisilla fiksaatioillaan. Jää ylitöihin aina töhnäämään jotain juttua koska haluaa tehdä sen täydellisesti, keskittyy jonninjoutavuuksiin. Sai joskus päähänsä, että työpaikalla syttyy tulipalo jos ei jää viilentämään pattereita työpäivän jälkeen. Patterit pois päältä ja nosteli viileitä rättejä niiden päälle, oli töissä 2h omalla ajalla. Piti itseään sankarina. Samoin väitti, että pakkasella voi ikkunat hajota sisään päin jos lämpötila muuttuu radikaalisti ja huolehti niistä.
Poislähtö kestää vähintään 10 minuuttia, kun toinen tarkistaa tilat, laittaa hälyt, suksii helvettiin ja sulkee oven turvalukkoon. Tämä nyhrää ja nyhrää, testailee ja availee ovia sata kertaa, että varmasti on kiinni, tarkistaa hälyt, ottaa kuvia kynttilöistä, että voi kotona tarkistaa jotta varmasti sammutti ne jne jne jne
Ja korostan, että kyseessä on vallan ihastuttava ihminen joka ei tee mitään väärää, mutta kukaan ei jaksa olla sen kanssa työparina. Syö helvetisti energiaa.
Aika koomiselta kuulostaa, mutta kuka ihmeessä menisi tällaiselle tyypille kertomaan, että sori nyt, mutta sun kanssa ei jaksa olla kun olet ylitunnollinen hölmö? Ja mitä siitä kukaan hyötyisi? Meinaatteko, että ärsyttävästä hikipinko-Heidistä pääsee eroon, jos sille tekee tarpeeksi pahan mielen? Tulee kyllä ikävästi yläaste-flashbackejä tällaisesta.
Jos oikeasti työnteko on painajaista siksi että joku tiimissä hoitaa omat työnsä ylitunnollisesti, niin sitten kannattaa mennä esimiehelle puhumaan. Eri asia on sitten, kummasta esimies tykkää enemmän, valittajasta vai neiti ylitunnollisesta.
Ylipäätään tuntuu hassulta, että jonkun tyypin tunnollinen sähläys noin pahasti ärsyttää, ellei tyyppi käy muita neuvomassa ja pomottamassa. Mitä jos kukin keskittyisi lähinnä omiin töihinsä, ja antaa toisen säheltää niiden lämpöpattereiden kanssa ellei esimies puutu asiaan?
Mun nimi on Heidi ja tein muistaakseni kasilla Kalevala ryhmätyömme yksin. (Muut ryhmätyössä olivat vilkkaita poikia). En kantanut kaunaa enkä tuntenut olevani marttyyri. Siihen meni ehkä 15 min ja pojat esittivät sen paremmin kuin punasteleva minä. ;-)
Vierailija kirjoitti:
Jonkun persoonallisuushäiriöisen puhetta.
Itsellä tuollainen hullu työkaveri - kävi vittuilemassa kun kukaan ei kuullut.
Parasta olisi tosiaan setviä asia esimiehen kanssa. Älä ainakaan mene riitelemään ko tyypin kanssa, koska sieltä ei tule kuin soopaa.
Tuttua on myös kommentit "älä siltä kysy" muiden kuullen.
Mulla oli yksi todella sairas narsisti työtoveri, joka haukkui erittäin pirullisesti usein niin kauan henkilökohtaisesti, että hypin seinille ja raivostuin ihan mielettömästi ja tuo rotta meni sitten joka kerta kertomaan pomolle, että tuo raivoaa tuolla ihan turhaan, on ihan hermoraunio, pomokin uskoi tätä rottaa.
Niin jouduin lähtemään, koska en kestänyt enää. Kyseessä kotihoito ja tuolla narsulla oli kuulemma paha alkoholiongelma ja muutkin oli joutuneet sen hampaisiin, mutta itse olin liian kiltti ja tunnollinen, enkä pystynyt puolustautumaan moista pahuutta vastaan.
Tä?
Et sitten yhtään kysynyt, että mitä harmia, kerro konkreettinen esimerkki?
Ei ole todellista tuo nyt. Millainen ihminen nielee tuollaista työtoverilta, ja vielä tuolla lailla "me muut täällä ollaan sitä mieltä, että sinä olet paska"?
Joko tiedät, mikä tuon toiveen takana on, etkä vain suostu sitä meille kertomaan, tai olet harvinaisen saapas tapaus.
Joka tapauksessa tuo on oikeasti työpaikkakiusaamista. Jos työkavereilla on valittamista, se etenee esimiehen kautta. Ei tuolla lailla "mä nyt aattelin sulle antaa käskyn, että irtisanoudu!"
Kun aloitin uuden työn, esimieheni sanoi heti ensimmäisenä päivänä, että tilallani pitäisi olla sellainen, joka kehittää toimintaa. :D En ollut kertaakaan edes keskustellut hänen kanssaan työstäni. No kehitin ja sitten olin liian eteenpäinmenevä. Myös koulutukseni oli kuulemma väärä. Näin hän jutteli kahvipöydässä. Laittoin sitten sähköpostia, ettei halua aliarvioida ammatillista osaamistani.
Eh, meni vähän väärinpäin, kehut yksityisesti ja muut julkisesti. Aika pian näin jälkeen lähdin ko. työpaikasta ja sitten vinguttiin, että miksi en jää, kun olen niin hyvä ja pidetty. Ilmeisesti he olisivat vaan halunneet antaa minulle potkut.
Terveisiä erääseen pieneen järjestöön :)
Mä olin samanlaisessa tilanteessa. Otin asian heti tilanteen jälkeen puheeksi rähjääjän kanssa, menin perässä ja kysyin mitä tarkoitti. Jatkoi pyytämättä anteeksi. Soitin seuraavana päivänä esimiehelle ja pyysin että istutaan alas ja käydään asia läpi. Meni kaiken lisäksi räyhäämään asiakkaan ja kollegoiden kuullen. Esimies kuunteli ja lupasi "palaverin". No, sitä ei ole kuulunut mutta työkaveri on nyt kohteliaampi minua kohtaan, ei täysin mutta minulle riittää että on asiallinen. Jatkossa aion soittaa välittömästi esimiehelle jos tapahtuu mitään tuohon rähjäämiseen viittaavaa. se on ainut oikea teko tommosissa tilanteissa.
Älä lähde yhtään mihinkään ennen kuin tilanne on selvitetty. Työyhteisöissä on valitettavasti monenlaisia persoonallisuushäiriöisiä, katkeria tai muuten vain pahansuopia käärmeitä, jotka tekevät pahimmillaan kaikkensa tuhotakseen valikoimansa uhrin. Et ole välttämättä tehnyt mitään väärää, sillä ei ole lainkaan tavatonta, että uhriksi valikoituu fiksu, hyvin pärjäävä, mukava, lahjakas tai ulkoisesti viehättävä ihminen.
Kullan arvoisena neuvona: älä anna tuon henkilön päästä niskan päälle ja tuhota sinua. Tosin sinun täytyy valmistautua siihen, että henkilö provosoituu siitä, että haluat asian selvitettävän. Älä kuitenkaan sen vuoksi jätä asiaa sikseen. Tuon kaltaisille ihmisille ei pidä antaa tunnetta siitä, että pystyvät hallitsemaan sinua ja tekemisiäsi. Pysy rauhallisena ja asiallisena, äläkä puhu mitään sellaista, joka voidaan kääntää sinua itseäsi vastaan. Kannattaa yrittää peittää oma sokki ja hämmennys ja esiintyä mahdollisimman tyynenä.
veispook tykkäykset eivät ratkaise työpaikalla, vaan lait. Ja laki on sinun puolellasi. Näitä kaikesta märehtijöitä on somen takia nykyään joka paikassa.
Imekööt itkut perseeseensä.
Mulla oli persoonallisuushäiriöinen esimies kerran. Ekana päivänä hän heti sanoi, että ei olisi hslunnut palkata mua, mutta muut valintatiimin jäsenet olivat vastineet. Sitten kiusasi siitä lähtien. Sain unettomuutta ja ahdistusta ja tyhmänä erosin itse. Tuli karenssi työttömyysturvaan ja vaikeus saada muita tlitä, kun edellinen työsuhde päättyi epämääräisesti. Eli... älä irtisanoudu vaan hoida asia organisaation virallisia reittejä niin kauan, kun olet vielä kasassa etkä luhistunut paineen alla.
Meillä kanssa töissä meneillään yhdenlainen draama. Pääosassa pidempiaikainen työntekijä, joka on tukkanuottasilla nuoren kokemattomamman työntekijän kanssa. Ensimmäinen ei tule toimeen kenenkään kanssa, ja jälkimmäinen tarvitsisi paljon pohjustusta työntekoon. Esimieskin voimaton, kun vanhat henkilökemiat vaikuttavat.
Jotkut esimiehet ovat niin narsisteja, että pelaavat tätä rekrytointi -ja irtisanomispeliä jatkuvasti. Kun minut rekrytointiin yo-opiskelijana, niin pomon piti mennä kuittailemaan kohta Hankenilta valmistuvalle jonka määräaikaisuutta ei jatkettu. Seuraava uhri olin sitten minä ja kun valmistuin maisteriksi niin sitä kovemmaksi meni peli. Tämä nainen ei koskaan sanonut anteeksi ja aina oli joku uhri.
Niin ei kai työkaveri voi ketään erottaa, esimiehen tehtävähän se on.