Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on hullu? Mies vai minä
Alistettuidiootti
30.01.2017 |
Olen suhteessa miehen kanssa, joka on mielestään aina kaikessa oikeassa. Olen opetellut pyytämään anteeksi, vaikken koe olevani syyllinen.
Pyysin jopa anteeksi sitä, että ripustin liian pitkään pyykkejä. Ei kuulemma ole normaalia, että ripustaa pyykkejä 25 minuttia. Minun on täytynyt laiskotella jossain välissä.
Sisäisesti teki mieli huutaa:
"Vittu mulla meni sen vuoksi pitkään, että piti varmistaa, että jokainen bokseri ja paita on aseteltu just niinku sä haluut, koska siitä tulis sitten taas jäkätystä, jos olis vaikka t-paita väärinpäin ja se pitäis itse kääntää"
Mutta hillitsin itseni ja sanoin:
"Anteeksi. Olen kyllä koko tämän ajan ripustanut pyykkejä. Halusin vain varmistaa, että teen kaiken oikein"
Tästä mies leppyi eikä tarvinnut alkaa riidellä. Eli minulla on keinoni pitää mies mukavana. Loppuilta meni ihan kivasti. Toki kivasti meneminen vaati sen, että jatkuvasti tarkkailin tilannetta ja alistuin tarvittaessa. Pyysin anteeksi virheitäni, kuten sitä, että laitoin ruokaan kuivattuja sieniä, vaikka mies oli ajatellut, ettei ruuassa olisi niitä. Ja sitä, että katsoin kännykkääni samaan aikaan kun hän puhui minulle.
Mutta eräs asia vaivaa todella paljon. Mies puhuu äidilleen todella rumasti. Esim. jos ollaan sovittu, että mennään miehen äidille syömään klo 15, mies päättääkin lähteä salille ja tulee sieltä klo 16. Kun miehen äiti soittaa miehelleni ja kritisoi tämän käytöstä, mies hermostuu totaalisesti ja huutaa, että me ei tulla sitten ollenkaan kun täytyy sinun pillin mukaasi joka asiassa juosta.
Ehken sitten arvosta itseäni niin paljon, kun en omasta puolestani osaa loukkaantua, mutta tuntuu niin pahalta, kun miehen äiti on tehnyt ruokaa ja odottaa ja sitten joudutaan perumaan koko reissu typerästä syystä.
Luulin suhteen alussa, että mies vitsailee, kun se kritisointi alkoi. Nauroin ääneen ja yritin lähteä vitsiin mukaan. No, siitäkös mies suuttui.
Sen jälkeen vedin puoli vuotta aina pultit, kun koin, että mua alistetaan tai kohdellaan huonosti. Mutta tästä seurasi se, että mies alkoi puhua ihmisille, että olen skitso ja mielisairas. Hän jopa soitti äidilleni ja valitti "hullusta" käytöksestäni.
Lopulta aloin todella tuntea olevani hullu. Mies osaa pysyä rauhallisena. Hän ei menetä malttia, muttei myöskään anna piiruakaan periksi missään. Skitsoiluni seurauksena hän oli esimerkiksi kuukauden mykkäkoulussa. Eihän sellaista kukaan kestä.
Itse en ole pitkävihainen ja kun en jaksa katsoa mykkäkoulua, on vaan helpompi pyytää anteeksi ja ottaa syyt omille niskoilleen.
Minkälainen suuttuminen on teidän mielestä normaalia? Missä kulkee raja hullun ja oikeuksiaan puolustavan välillä? Miten suuttumusta voisi ilmaista olematta hullu, kun vastapuoli ei ymmärrä järkevää puhetta? Mikä on kohtuullista ja mikä kohtuutonta? Eli olisiko ollut ihan kreisiä, jos olisin vaikka kaatanut pyykkitelineen ja sanonut, että ripusta itse, jos ei kelpaa? Entä jos olisin heittänyt väärin tehdyn ruuan vessanpöntöstä? Hullua vai normaalia oikeuksien puolustamista?
Alan olla ihan loppu tähän myötäilyyn. Haluaisin sekä harmonisen parisuhteen että omanarvontunnon. Tällä hetkellä se on jompi kumpi. Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Miten ratkaisitte?
Miten toimisit itse tilanteessa, jossa miehesi syyttäisi sinua laiskottelusta, koska olet ripustanut hänen pyykkejään liian kauan?
Kommentit (287)
Onko mies myös mielestään älykäs ja muut tyhmiä? Kehuuko olevansa komea ja peilailee paljon? Korostaa ulkonäköään. Mulla oli narsistinen mies ja oli tuollainen. Lisäksi ne tyhjästä tulevat raivarit ja mököttäminen. Huh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asperger ei yksin selitä käytöstä, mutta entäs asperger+persoonallisuushäiriö? Näitäkin yhdistelmiä on valitettavan paljon. Etenkin jos miehesi lapsuudessa on ollut ongelmia. Erilaiset mielenterveyden häiriöt ovat yleisiä neurologisissa oireyhtymissä.
Silti suurempi vaihtoehto on joko narsistinen tai epävakaa persoonallisuushäiriö. Olipa mikä hyvänsä, EROA!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli heti ap:n kirjoituksen luettuani mieleen, että voisiko tuolla miehellä olla Aspergerin syndrooma. Taudinkuvaan kun monilla kuuluu äärimmäinen pedanttisuus, kuten myös se, että nähdään vikaa muissa, mutta ei itsessä. Raivokohtaukset, empatiakyvyttömyys ja omien tarpeiden asettaminen aina muiden tarpeiden edelle ovat myös yleisiä ongelmia. Te jotka tunnette jonkun aspergerin, ette voi esiintyä aspergerin syndrooman asiantuntijoina. Heitä on monen sorttisia luonteensa ja kasvatuksensa vaikutuksesta. Ap:n miehellä voi olla muutakin häikkää, mutta myös aspergerin syndrooma on mahdollinen.
Ap:lle suosittelen minäkin suhteesta lähtemistä, jos on heti alusta asti ruvennut muuttamaan omaa, täysin normaalia käytöstään toisen oikkujen mukaan. Elämä käy hyvin raskaaksi, jos joutuu olemaan jatkuvasti arvostelun kohteena.
No, minä olen kirjoittanut tänne ketjuun ja perheessä on aspergerinsyndroomainen papereiden kanssa sekä yksi kontrolloiva hoitovastainen henkilö, jolla epäilen jonkinlaista persoonallisuushäiriötä, ja todellakin monissa asioissa on eroa, eniten lapsuuden vuorovaikutustaidoissa. Minusta ap:n mies ei vaikuta assilta. Hänellä näyttää olevan melkoisesti motivaatiota vuorovaikutukseen sekä sosiaalisia taitoja, kun soittelee ympäri kyliä vihjaillen, että ap on vähän hullu. Hän vain käyttää niitä sosiaalisia taitojaan kontrolloimiseen. Aikuisen raivokohtauksia ei myöskään saa selittää assiudella sulkematta ensin pois adhd:ta ja persoonallisuushäiriötä. Ja olen kyllä nähnyt muitakin asseja, mutta en kertaakaan tuollaista manipuloijaa. Jos joku nyt sattuisi tuntemaan lapsena diagnosoidun assin, jolla on tuollaiset taipumukset, niin minäkin haluaisin kuulla. Emme me nepsyvanhemmat tietenkään ole asiantuntijoita sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta käytännössä olemme niitä henkilöitä, joiden välityksellä tieto kulkee.
Tunnen assi-pojan, joka sai hirveitä raivareita koulussa. (omien lasten koulukaveri). Muita oppilaita piti varoittaa hänestä ja selittää, miksi saa raivarin pienimmästäkin ärsykkeestä. Opet ravasi sen perässä pitkin metsiä ja välillä äiti haki pojan kotiin kesken päivän. Mutta isompana nyt rauhoittunut, ilmeisesti jonkun lääkityksen avulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli heti ap:n kirjoituksen luettuani mieleen, että voisiko tuolla miehellä olla Aspergerin syndrooma. Taudinkuvaan kun monilla kuuluu äärimmäinen pedanttisuus, kuten myös se, että nähdään vikaa muissa, mutta ei itsessä. Raivokohtaukset, empatiakyvyttömyys ja omien tarpeiden asettaminen aina muiden tarpeiden edelle ovat myös yleisiä ongelmia. Te jotka tunnette jonkun aspergerin, ette voi esiintyä aspergerin syndrooman asiantuntijoina. Heitä on monen sorttisia luonteensa ja kasvatuksensa vaikutuksesta. Ap:n miehellä voi olla muutakin häikkää, mutta myös aspergerin syndrooma on mahdollinen.
Ap:lle suosittelen minäkin suhteesta lähtemistä, jos on heti alusta asti ruvennut muuttamaan omaa, täysin normaalia käytöstään toisen oikkujen mukaan. Elämä käy hyvin raskaaksi, jos joutuu olemaan jatkuvasti arvostelun kohteena.
No, minä olen kirjoittanut tänne ketjuun ja perheessä on aspergerinsyndroomainen papereiden kanssa sekä yksi kontrolloiva hoitovastainen henkilö, jolla epäilen jonkinlaista persoonallisuushäiriötä, ja todellakin monissa asioissa on eroa, eniten lapsuuden vuorovaikutustaidoissa. Minusta ap:n mies ei vaikuta assilta. Hänellä näyttää olevan melkoisesti motivaatiota vuorovaikutukseen sekä sosiaalisia taitoja, kun soittelee ympäri kyliä vihjaillen, että ap on vähän hullu. Hän vain käyttää niitä sosiaalisia taitojaan kontrolloimiseen. Aikuisen raivokohtauksia ei myöskään saa selittää assiudella sulkematta ensin pois adhd:ta ja persoonallisuushäiriötä. Ja olen kyllä nähnyt muitakin asseja, mutta en kertaakaan tuollaista manipuloijaa. Jos joku nyt sattuisi tuntemaan lapsena diagnosoidun assin, jolla on tuollaiset taipumukset, niin minäkin haluaisin kuulla. Emme me nepsyvanhemmat tietenkään ole asiantuntijoita sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta käytännössä olemme niitä henkilöitä, joiden välityksellä tieto kulkee.
Tunnen assi-pojan, joka sai hirveitä raivareita koulussa. (omien lasten koulukaveri). Muita oppilaita piti varoittaa hänestä ja selittää, miksi saa raivarin pienimmästäkin ärsykkeestä. Opet ravasi sen perässä pitkin metsiä ja välillä äiti haki pojan kotiin kesken päivän. Mutta isompana nyt rauhoittunut, ilmeisesti jonkun lääkityksen avulla.
Tarkkaavuus- ja ylivilkkausoireita, joita voi esiintyä as:n kanssa samalla lapsella, voidaan lääkitä, samoin ahdistus- ja mielialaoireita, jos sellaisia ilmaantuu. Aistiyliherkkyydet ovat joskus tosi hankalia, mutta ihminen vanhemmiten pärjää niiden kanssa paremmin. Koulut ovat aika meluisia ja kuormittavia ympäristöjä, valitettavasti kaikki assit eivät pärjää kouluopetuksessa täyspituista päivää, jotkut eivät ole lainkaan koulukuntoisia. -sama
Olen käynyt joskus kaksilla treffeillä samantyylisen tyypin kanssa. Jouduin viesteissä ja puhelimessa jälkikäteen pyytelemään anteeksi kaikenlaisia sanoja ja ajatuksia, joita olin hänen seurassaan esittänyt. Myös sellaisia asioita, joita en ollut ääneen sanonut, vaan äijä kuvittelin minun ajatelleen. Loppujen lopuksi äijä haukkui minut pataluhaksi, kun peruutin kolmannet treffimme. Etsinee edelleenkin elämänkumppania itselleen kristillisistä piireistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap! Moni on neuvonut tekemään lähtövalmistelut salaa, mutta voisitko vaan lähteä ilman sen suurempia valmisteluja? Vaikka äidin tai siskon luo vanhaan kotikaupunkiin? Miehesi on pahoinpitelystä tuomion saanut(!), en ottaisi riskiä että jäisin kiinni salaa valmistellusta lähdöstä. Lähde vaan!
Miksi ihmeesä suojelet miestä salailemalla hänen käytöksensä muilta? Ei sinun tarvitse valehdella että asiat ovat hyvin. Varsinkin kun mies valehtelee ja mustamaalaa sinua! Soitat sinne vanhaan kotikaupunkiisi omille sukulaisillesi ja vanhoille ystävillesi ja olet rehellinen, kerrot millaista elämää elätte. Ja kun olet lähtenyt, voit niille nykyisen kaupungin ystäville soittaa ja kertoa miksi lähdit. Tosiystävät uskovat ja ymmärtävät, muista ei ole väliksikään.
Käytkö muuten töissä? Vai onko mies senkin kieltänyt? Vanhoista opiskeluista ja miehen kiusanteosta sinä aikana kerroit, mutta entä nykyään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli heti ap:n kirjoituksen luettuani mieleen, että voisiko tuolla miehellä olla Aspergerin syndrooma. Taudinkuvaan kun monilla kuuluu äärimmäinen pedanttisuus, kuten myös se, että nähdään vikaa muissa, mutta ei itsessä. Raivokohtaukset, empatiakyvyttömyys ja omien tarpeiden asettaminen aina muiden tarpeiden edelle ovat myös yleisiä ongelmia. Te jotka tunnette jonkun aspergerin, ette voi esiintyä aspergerin syndrooman asiantuntijoina. Heitä on monen sorttisia luonteensa ja kasvatuksensa vaikutuksesta. Ap:n miehellä voi olla muutakin häikkää, mutta myös aspergerin syndrooma on mahdollinen.
Ap:lle suosittelen minäkin suhteesta lähtemistä, jos on heti alusta asti ruvennut muuttamaan omaa, täysin normaalia käytöstään toisen oikkujen mukaan. Elämä käy hyvin raskaaksi, jos joutuu olemaan jatkuvasti arvostelun kohteena.
No, minä olen kirjoittanut tänne ketjuun ja perheessä on aspergerinsyndroomainen papereiden kanssa sekä yksi kontrolloiva hoitovastainen henkilö, jolla epäilen jonkinlaista persoonallisuushäiriötä, ja todellakin monissa asioissa on eroa, eniten lapsuuden vuorovaikutustaidoissa. Minusta ap:n mies ei vaikuta assilta. Hänellä näyttää olevan melkoisesti motivaatiota vuorovaikutukseen sekä sosiaalisia taitoja, kun soittelee ympäri kyliä vihjaillen, että ap on vähän hullu. Hän vain käyttää niitä sosiaalisia taitojaan kontrolloimiseen. Aikuisen raivokohtauksia ei myöskään saa selittää assiudella sulkematta ensin pois adhd:ta ja persoonallisuushäiriötä. Ja olen kyllä nähnyt muitakin asseja, mutta en kertaakaan tuollaista manipuloijaa. Jos joku nyt sattuisi tuntemaan lapsena diagnosoidun assin, jolla on tuollaiset taipumukset, niin minäkin haluaisin kuulla. Emme me nepsyvanhemmat tietenkään ole asiantuntijoita sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta käytännössä olemme niitä henkilöitä, joiden välityksellä tieto kulkee.
Jos joku sattuisi tuntemaan lapsena diagnosoidun assin, jne...
Nyt en ymmärrä, mikä on oleelllista siinä, että on juuri lapsena diagnosoitu. Autatko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli heti ap:n kirjoituksen luettuani mieleen, että voisiko tuolla miehellä olla Aspergerin syndrooma. Taudinkuvaan kun monilla kuuluu äärimmäinen pedanttisuus, kuten myös se, että nähdään vikaa muissa, mutta ei itsessä. Raivokohtaukset, empatiakyvyttömyys ja omien tarpeiden asettaminen aina muiden tarpeiden edelle ovat myös yleisiä ongelmia. Te jotka tunnette jonkun aspergerin, ette voi esiintyä aspergerin syndrooman asiantuntijoina. Heitä on monen sorttisia luonteensa ja kasvatuksensa vaikutuksesta. Ap:n miehellä voi olla muutakin häikkää, mutta myös aspergerin syndrooma on mahdollinen.
Ap:lle suosittelen minäkin suhteesta lähtemistä, jos on heti alusta asti ruvennut muuttamaan omaa, täysin normaalia käytöstään toisen oikkujen mukaan. Elämä käy hyvin raskaaksi, jos joutuu olemaan jatkuvasti arvostelun kohteena.
No, minä olen kirjoittanut tänne ketjuun ja perheessä on aspergerinsyndroomainen papereiden kanssa sekä yksi kontrolloiva hoitovastainen henkilö, jolla epäilen jonkinlaista persoonallisuushäiriötä, ja todellakin monissa asioissa on eroa, eniten lapsuuden vuorovaikutustaidoissa. Minusta ap:n mies ei vaikuta assilta. Hänellä näyttää olevan melkoisesti motivaatiota vuorovaikutukseen sekä sosiaalisia taitoja, kun soittelee ympäri kyliä vihjaillen, että ap on vähän hullu. Hän vain käyttää niitä sosiaalisia taitojaan kontrolloimiseen. Aikuisen raivokohtauksia ei myöskään saa selittää assiudella sulkematta ensin pois adhd:ta ja persoonallisuushäiriötä. Ja olen kyllä nähnyt muitakin asseja, mutta en kertaakaan tuollaista manipuloijaa. Jos joku nyt sattuisi tuntemaan lapsena diagnosoidun assin, jolla on tuollaiset taipumukset, niin minäkin haluaisin kuulla. Emme me nepsyvanhemmat tietenkään ole asiantuntijoita sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta käytännössä olemme niitä henkilöitä, joiden välityksellä tieto kulkee.
Jos joku sattuisi tuntemaan lapsena diagnosoidun assin, jne...
Nyt en ymmärrä, mikä on oleelllista siinä, että on juuri lapsena diagnosoitu. Autatko?
Kyllä aikuisenakin tehty kelpaisi, jos se on tehty huolella ja päästy haastattelemaan ihmisiä, jotka ovat tunteneet ihmisen lapsena, niitä nyt vaan ei ole niin kovin paljoa, koska julkisella ei kovin herkästi lähdetä tutkimaan aikuisia. Ap:n miehen kaltainen valehteleva ihminen voisi opetella teeskentelemään jonkin neuropsykiatrisen häiriön oireita yhtä tai kahta käyntiä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on narsisti. Lähde vielä kun voit. Tee lähtövalmistelut salaa.
Kyllä miehesi kuulostaa narsistiselta. Olen myös epäillyt omaa miestäni viime aikoina. Lapsen syntymän jälkeen mies jotenkin muuttui. On mielestään aina oikeassa. Jos väitän vastaan tai ilmaisen oman mielipiteeni, mies alkaa huutaa. Pitää mykkäkoulua, jos asiat eivät mene niinkuin hän tahtoo. Väkivaltaa ei ole ollut, mutta tuo kontrollointikin on ahdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on yleistä että lapsen saannin jälkeen mies päästää narsistiset piirteet valloilleen. Merkkejä tottakai on aiemminkin, mutta en itse kiinnittänyt niihin huomiota. Kun vauva syntyi, mies eristi minut täysin kotiin. Jos tottelin häntä, ei ollut ongelmia. Jos sanoin vastaan, helvetti oli irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun keinosi pitää mies tyytyväisenä ovat aivan helvetin huonot.
Anteeksipyytely ja matelu eivät todellakaan ole mitään hyviä keinoja.
Miksi edes haluat pitää miehen tyytyväisenä?
Miksi suostut olemaan tuommoisessa suhteessa?
Olen itsekin ollut huonossa suhteessa, jossa olin pahasti miehen tossun alla. Ymmärsin kuitenkin lähteä siitä suhteesta. Se ei ollut helppoa, pelkäsin että henki lähtee samalla kun eroan. Selviydyin kuitenkin.
Otin etäisyyttä ihan kunnolla kaikkeen. Muutin ulkomaille muutamaksi vuodeksi, ja se oli todella hyvä ratkaisu. Pääsin etäälle niistä ihmisistä, jotka minut olivat kynnysmatoksi ja toisten miellyttäjäksi kasvattaneet. Sain aikaa ja tilaa miettiä mitä itse toivon, haluan ja tarvitsen, niin elämältä kuin parisuhteelta.
Minun piti lähteä kauas että löysin itseni, ja se kannatti.
On hyvin yleistä, että narsisti niittaa uhrinsa nopealla avioliitolla ja lapsella. On vihoviimeinen teko hankkia lapsi narsistin kanssa, se lapsi tulee olemaan suuri kärsijä. Edellytykset kasvaa tasapainoiseksi ja vahvaksi aikuiseksi ovat narsistin lapsella heikot.
Jos ap:n mies tajuaa, että häntä ollaan lemppaamassa, voin vaikka lyödä vetoa että käytös muuttuu. Nasse on mitä kultaisin, menossa kiireesti kihloihin ja naimisiin, lapsiakin saisi tulla. Mutta kun nasse huomaa että syöttiin on tartuttu, palaa hän takaisin vanhoihin tapoihinsa. Jos vielä on tuo lapsi kuviossa, nasse kokee ettei mikään enää pidättele. Lapsen kautta uhri on ikuisesti kiinni nassessa, nassen omaisuutta ja vallassa. Lapsi on oivallinen ase kiristämiseen ja kiusaamiseen, lapsen kärsimyksillä ei ole nasselle yhtään mitään väliä.
Hullu saa olla muttei tyhmä. Älä siis ole tyhmä vaan lähde tuosta suhteesta. Opettele rakastamaan itseäsi niin ettei sinun tarvitse kerjätä rakkautta ja hyväksyntää sairaalta mieheltä.
Ap vanha ketju mutta ymmärrän sinua niin hyvin.
samanlainen 'mies' löytyy täältä. Alussa en saanut mennä minnekään, en nähdä kavereita saati jos kyseessä oli exä. Tietenkin nu*sin edelleen hänen kanssa ja hän jopa on lyönyt tästä väitteestä. Nykyisin ystäviä ei juuri sitten olekaan. Itselleen hän kuitenkin oikeuttaa kenen tahansa tapaamiset. Hän kontrolloi ja alistaa. Kehuu muita naisia ja haukkuu minua.
Vierailija kirjoitti:
Ap vanha ketju mutta ymmärrän sinua niin hyvin.
samanlainen 'mies' löytyy täältä. Alussa en saanut mennä minnekään, en nähdä kavereita saati jos kyseessä oli exä. Tietenkin nu*sin edelleen hänen kanssa ja hän jopa on lyönyt tästä väitteestä. Nykyisin ystäviä ei juuri sitten olekaan. Itselleen hän kuitenkin oikeuttaa kenen tahansa tapaamiset. Hän kontrolloi ja alistaa. Kehuu muita naisia ja haukkuu minua.
Miksi olet edelleen tuossa kiusattavana?
Taas miettii että mikä saa ihmisen jäämään tuollaiseen parisuhteen irvikuvaan. Sinä palvelet, passaat, alistut ja pyytelet anteeksi, mies kukkoilee kuin kuningas eikä edes arvosta ilmaista kotipiikaansa.
Ja taas nähdään sekin että miehen todellinen luonne näkyy siinä miten hän kohtelee äitiään.
Tuskin silmäsi avautuvat tämän ketjun myötäkään, mutta toivon sitä todella. Tuo ei ole rakkaus- vaan hyväksikäyttösuhde. Mies halveksii sinua ja sitä mitä teet. Ja näyttää sen täysin selvästi.
No, minä olen kirjoittanut tänne ketjuun ja perheessä on aspergerinsyndroomainen papereiden kanssa sekä yksi kontrolloiva hoitovastainen henkilö, jolla epäilen jonkinlaista persoonallisuushäiriötä, ja todellakin monissa asioissa on eroa, eniten lapsuuden vuorovaikutustaidoissa. Minusta ap:n mies ei vaikuta assilta. Hänellä näyttää olevan melkoisesti motivaatiota vuorovaikutukseen sekä sosiaalisia taitoja, kun soittelee ympäri kyliä vihjaillen, että ap on vähän hullu. Hän vain käyttää niitä sosiaalisia taitojaan kontrolloimiseen. Aikuisen raivokohtauksia ei myöskään saa selittää assiudella sulkematta ensin pois adhd:ta ja persoonallisuushäiriötä. Ja olen kyllä nähnyt muitakin asseja, mutta en kertaakaan tuollaista manipuloijaa. Jos joku nyt sattuisi tuntemaan lapsena diagnosoidun assin, jolla on tuollaiset taipumukset, niin minäkin haluaisin kuulla. Emme me nepsyvanhemmat tietenkään ole asiantuntijoita sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta käytännössä olemme niitä henkilöitä, joiden välityksellä tieto kulkee.