Äiti kotona vaikka nuorinkin jo yli 3v, mitä ajatuksia?

Naapurin ämmä on lojunut kotona ainakin sen 13v. mitä ovat siinä asuneet.Polttaa tupakkaa ja juoruilee puhelimeen.

Olen kotona kunnes nuorin lapsi 18 vuotta. Ei ole koulutusta ei työtä ja en jaksa siivota. Mies elättäköön

Vierailija kirjoitti:

Tuomitsen. Ei se yhteiskunta pyöri sillä, että vähän kevätverhoa kotona vaihtaa.

Kamala ihminen! Toivottavasti ei satuta samalle työpaikalle kun ja jos tästä työllistyn..

Hienoa, että viihtyy lasten kanssa

Ystäväni saa eläkettä (työkyvyttömyys) takuueläkkeen verran. Onneksi sai erossa sen verran, että sai ostettua velattoman asunnln.

Töissäkin voi puhua vaan mukavia asioita tai pitää suunsa kiinni. Ohis.

Lähipiirissäni on tällainen tapaus. Periaatteessa ei kuulu minulle, omapa on ratkaisunsa, mutta: tämä kyseinen mamma vaikuttaa todella vittuuntuneelta 6- ja 4-vuotiaisiin lapsiinsa (jotka ovatkin aivan sietämättömiä) ja soittelee MINULLE pahimmillaan monta kertaa viikossa ja pyytää ties minne, kun "nyt tarviin vähän aikuisseuraa, kun en kestä enää yksin noiden kakaroiden kanssa". Tämän siis saattaa sanoa myös lasten kuullen, ja on muutenkin vähän kyseenalainen kasvattajana. Käy sääliksi tenavat, vaikken heistä pidäkään.

up

hienoa, että joku uskaltaa vielä tehdä tuollaisia ratkaisuja. Lapset on tärkeintä. Miten niin äidillä ei ole omaa elämää? Mikä on omaa elämää? Onko se pois lapsilta? Eikö perhe ole omaa elämää? Luuletteko, että äiti istuu keinutuolissa ja odottaa, että lapset tulee kotiin? Ei lue edes mitään omasta mielestään mielenkiintoista tai kehittävää?

Jos on varaa ja mahdollisuus, miksi ei? Täälläkin huudellaan, että lottovoiton sattuessa jäätäisiin kotiin? Miksi? Eihän se sitten olisi enää omaa elämää, höh...

Minä olen kotona, koska en ole vielä työllistynyt opintojani vastaaviin hommiin. Olen hoitanut lapset ja heidän harrastuksensa. Sijoittanut olen sen verran, että elelen tuotoilla - en mieheni rahoilla. Olen tilanteeseeni tyytyväinen ja niin on muukin perhe. Meillä on aina siistiä, paidat pestyinä ja silitettyinä, kaupassa käyty ja ruuat valmiina kun muut saapuvat kotiin. Tykkään kotoilla.

Meillä on vain yksi elämä ja haluan panostaa perheeseen, rauhaan ja tasapainoisuuteen.

Kotiäitiys on vastuullista huolto- ja kasvatustyötä, mitä ei arvosteta missään päin maailmaan. Ei ainakaan Suomessa. Sitä ei nähdä itseisarvona mitenkään. Eläke jää erittäin vähäiseksi. Silti on aina meitä, jotka eri syistä johtuen ovat valinneet kotiäitiyden. Jonkun mielestä uhrautuneet kotiäideiksi.

Suomessa on ihanne, missä nainen on käy työssä - ja siinä SIVUSSA huolehtii kotiasiat. Juuri tämä kaksoistyön tekeminen saa minut kiehumaan. Perhe-elämämalli Suomessa ei ole tasa-arvoinen. Ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin nähdäkseen pidemmälle vietyä tasa-arvoista perhe-elämää.

Juuri em. kahdentyön vaatimuksen vuoksi jäin omasta halustani ja vapaasta tahdostani kotiäidiksi. On myös muita, henkilökohtaisia syitä, mm. nuorena kuolleen läheisen vuoksi. Elämä on lyhyt. Lapset ovat pieniä, ja teinejä vain muutaman vuoden.

Sukulaisistani tai miehen suvusta kukaan ei ymmärrä ratkaisuani. Joudun kestämään hylkiön, luuserin, reppanan, laiskan ihmisen leimaa. Mieheni on työnarkomaani - hän oli työnarkomaani jo tavatessamme.

Perhe-elämä meillä on sujunut kohtuullisen tasaisena, rauhallisena, seesteisenä. Tasapainotan tilannetta, koska mieheni on poissa kotoa omissa töissään. Hän on  24/6  työssä, myös viikonloppuisin. Lauantaisin hän pitää vapaata. Heinäkuussa pari viikkoa. (Henkisesti työnarkomaani ei ole erossa työstään koskaan). Tiedän mistä puhun!

Olen alkanut väsyä tähän ikuiseen kotiäitihalveksuntaan, ja kohdallani ihmettelyyn, miksi en korkeastikoulutettuna tee töitä. Lapseni ovat käsittääkseni iloisia ja onnellisia. Olen pystynyt tarjoamaan heille huolettoman lapsuuden ja nuoruuden. Pidän sitä tärkeänä.

Mutta. Tämä kotiäiti-elämä(ni) on vain yksi malli. Yhtä tyytyväisiä, iloisia ja onnellisia lapset ovat myös siinä mallissa, missä molemmat vanhemmat ovat työssä. Tahdon sanoa, että jokainen ratkaisu on yksilöllistä: ei pidä tuomita toisenlaista tapaa elämää suomalaisessa yhteiskunnassa.

Ei ole mun asiani, mutta turha on tulla sitten mulle itkemään kuinka pieni eläke on. Jokainen elää oman elämänsä ihan niin kuin parhaaksi näkee.

Siksi, että minä haluan olla kotona lasteni ollessa lapsia.

Muistan vielä ne ankeat, pimeät, aikaiset pakkasaamut, kun äiti vei minua 80-luvulla ruuhkabussissa tarhaan. Väsytti ja mietin miksen saa vain jäädä kotiin. Kävi kateeksi naapurin tyttöä, jonka äiti oli kotona ja hoiti omiensa lisäksi perhepäivähoitajana lapsia. Suvi sai olla kotona, minä en. Minut kiskottiin sängystä kesken unien tarhan kalpeisiin neonvaloihin syömään puuroa.

Vaikka minulla on korkeakoulututkinto, en halua elää elämääni vain työnantajan pillin mukaan. Olen hoitanut asiani siten, ettei tarvitse miettiä miehen siivellä elämistä. Miehellekin tämä ratkaisu on OK. Hänkin kiersi eri hoitopaikoissa lapsuutensa eikä liioin nauttinut siitä.

jännä ettei vanhuus huoleta kun lojutaan kotona vuosikaudet ...

Luulettetteko että siitä eläke kertyy, tuillako aiotte koko elämänne rahoittaa, yhteiskunta maksaa elämäntapanne, niinkö ??

mahtaa vanahana vituttaa kun eläke on se pieni takuueläke 700e aolisiko ollut ja tukia kerjäten loput, ja lapset tuskin elämäänne rahoittaa,,,säälittävää todella,,,

.................... kirjoitti:

jännä ettei vanhuus huoleta kun lojutaan kotona vuosikaudet ...

Luulettetteko että siitä eläke kertyy, tuillako aiotte koko elämänne rahoittaa, yhteiskunta maksaa elämäntapanne, niinkö ??

mahtaa vanahana vituttaa kun eläke on se pieni takuueläke 700e aolisiko ollut ja tukia kerjäten loput, ja lapset tuskin elämäänne rahoittaa,,,säälittävää todella,,,

Muista en tiedä, mutta minulla on sijoituksia, joista saan tuottoja. Myös eläkeikäisenä. Lisäksi vanhuutta ja eläkettä on turha miettiä, koska tilanne muuttuu siihen mennessä, kun se auvo ehkä joskus koittaa. Jos koittaa.

Voi olla, että kuolee ekana eläkepäivänä eikä koskaan saa nauttia niistä elämäntyönsä hedelmistä. Onhan myös eutanasia keksitty.

Vierailija kirjoitti:

Jos nuorinkin lapsi jo yli 3 ja äiti edelleen kotona ja aikoo ollakin nuorimman eskariin/kouluun menoon asti ja senkin jälkeä etsiä vain osa-aikaista työtä. Mitä ajattelet, onko sinusta ihan hyväksyttävä ja tasavertainen tapa elää siinä kuin mikä tahansa muukin vai ihmetteletkö/tuomitsetko?

Mikä on sinun motiivisi kysyä tätä asiaa? Oletko itse kotiäiti vaiko asiasta suotta vaivaantunut naapurit tai läheinen? Mitä merkitystä sillä on  mitä muut ajattelevat jos järjestely sopii sille äidille? Jos on merkitystä niin minkä helskutan takia on merkitystä?

Miksi  minun tai muidenkaan pitäisi sekuntiakaan vaivata päätämme asialla mikä ei  meille kuulu?

Minä kotona nuorin täyttää kesllä 10v. Emme asu Suomessa. Lapsilisistä laitan säästöön joka kuukausi 200e, lopuilla ostan vaatetta tms.pientä.  Mies ei tosiaan ole isotuloinen, mutta pärjäämme hyvin koska yhteisverotus ja tavallaan erotus verotuksessa onkin se minun kotihoidontukeni.

Eron sattuessa mies maksaisi myös minulle elatusta, näin on laissa määrätty. Onko välillä tylsää? Kyllä on, välillä pitkästyn, mutta sitten tulen av:lle ja aika hurahtaa ihan otsestään.

Päivät menee kotia siivotessa, ruokaa laittaessa, leipoessa, koiran kanssa ulkoilessa. Iltapäivällä lasten kans touhuilut, harrastukset. 

KOen kuitenkin olevani onnekas ja etuoikeutettu ja olen tyytyväinen. Kolme ihanaa lasta ja hyvä mies ja nyt on vauvasta haave herännyt. Elän ihanaa elämää ja minusta on ihana "palvella" perhettäni. 

.................... kirjoitti:

jännä ettei vanhuus huoleta kun lojutaan kotona vuosikaudet ...

Luulettetteko että siitä eläke kertyy, tuillako aiotte koko elämänne rahoittaa, yhteiskunta maksaa elämäntapanne, niinkö ??

mahtaa vanahana vituttaa kun eläke on se pieni takuueläke 700e aolisiko ollut ja tukia kerjäten loput, ja lapset tuskin elämäänne rahoittaa,,,säälittävää todella,,,

Eiköhän se kalliiden päivähoitopaikkojen säästö näy teidänkin elämässänne, mitä enemmän on kotiäitejä. Säästyy myös muita kuluja, kun lapset saavat terveen pohjan mielenterveydelleen ja hermostolleen. Kotona olo ei ole lojumista. Jos lapset ovat kotona, kai sielläkin on elämää vai mitä se elämä on päiväkodeissa ja iltapäiväkerhoissa? Hissutteluako ja paastoa?

Yhteiskuntahan ei maksa mitään yli kolemvuotiaiden kotihoidossta ja minimaalisesti sitä ennenkin. Eikä kukaan tiedä, onko eläkejärjestelmä edes hengissä, kun tulemme vanhoiksi. Jos edes tulemme.