Äiti kotona vaikka nuorinkin jo yli 3v, mitä ajatuksia?

Säälin miten vähän jollakin voi olla elämää ja miten pienillä tuloilla aikoo tulla toimeen.

Jos isä tienaa hyvin olen kateellinen. En minäkään menisi oikeasti rahaa tarvivien paikkoja viemään, ellen rahaa tarvisi, eli siis tilanne jossa mies ois upporikas ja hänelle on ok, että vaimo ei tienaa.

Oletko sä tehnyt oikein elämäntehtävän itsellesi tästä lapsiperheiden vainoamisesta?

Mene hoitoon.

Kotiäidin työ ei sovi minulle, mutta en tuomitse sitä kuten en muitakaan ammatteja. Vaikka minulla olisi varaa olla kotiäiti, en silti jaksaisi sitä.

Mikä helkkarin hyväksyttävä ja tasavertainen tapa elää? Mitä se kenellekään kuuluu onko kotona vai ei.

Hyvä valinta lasten kannalta!

Itse olen juuri tällainen äiti ja kyllähän se tuntuu monia ihmetyttävän, mutta ihan sama, meidän perhe, meidän ratkaisu ja olemme tähän tyytyväisiä. Ja ei, mies ei todellakaan ole upporikas tai suuripalkkainen, ihan tavallinen keskituloinen, että rahassa ei kylvetä mutta pärjätään ja kaikki tarvittava saadaan hankittua.

Lompakkoloisille käy usein huonosti taloudellisesti, jos tulee ero. Puhumattakaan köyhästä vanhuudesta, kun ei ole eläkettä kertynyt. Periaatteessa kukin tehkööt kuten parhaaksi näkee. Kunhan ihmettelen.

En jaksa ajatella mitään. Mutta toivon, että se on oma valinta, eikä taustalla ole mitään alisuoriutumista opinnoista tai muuta vastaavaa. Sitten se on jo harmi.

Naisen paikka on olla kotona lapsia hoitamassa ja miestään palvelemassa.

Tästä itsestäänselvyydestä olemme ajautuneet nykyisenä aikakautena harhateille, mutta enää ei mene kauan aikaa realiteettien voittaessa ja maailman palatessa terveisiin normeihin.

Talous ja tulevaisuus kirjoitti:

Lompakkoloisille käy usein huonosti taloudellisesti, jos tulee ero. Puhumattakaan köyhästä vanhuudesta, kun ei ole eläkettä kertynyt. Periaatteessa kukin tehkööt kuten parhaaksi näkee. Kunhan ihmettelen.

Haistapa paska. Ihmettele sitä omaa elämääsi ja mene vaikka lenkittämään niitä kymmentä koiraasi.

Minäpä jäin kotiin kun lapset jo koulussa. Koulu ja harrastukset työllistää niin paljon, että alkoi se kilpajuoksu ajan kanssa tympiä. Näin aion jatkaa ainakin siihen asti, että saan vanhimman lukioon ja nuorimman yksityiseen yläkouluun. Helsingin kaupungin koulut kierrämme kaukaa.

Talous ja tulevaisuus kirjoitti:

Lompakkoloisille käy usein huonosti taloudellisesti, jos tulee ero. Puhumattakaan köyhästä vanhuudesta, kun ei ole eläkettä kertynyt. Periaatteessa kukin tehkööt kuten parhaaksi näkee. Kunhan ihmettelen.

Jaa a, no eipä meikäläisen laikkarin palkalla mitään hurjaa eläkettä ole tiedossa. Ja kun palkka on muutenkin pieni, olisi oikeastaan järkevämpää että jäisin kotiin. Säästyisi kahden lapsen päiväkotimaksut yms.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa ajatella mitään. Mutta toivon, että se on oma valinta, eikä taustalla ole mitään alisuoriutumista opinnoista tai muuta vastaavaa. Sitten se on jo harmi.

Tottakai, ainahan äidit on alisuoriutujia.

Toivon todella että saat töitä kun valmistut kolmekymppisenä. Monet ei saa, ja ovat mielellään kotona sillä työttömyyskorvauksella..

Miksi toisten elämästä/ratkaisuista pitäisi ajatella sen kummemmin mitään? Meillä on jokaisella vain yksi elämä jonka jokainen käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla. Jos joku haluaa hoitaa lapsensa kouluikäisiksi asti itse ja siihen on mahdollisuus niin miksi siitä pitäisi muiden olla  yhtään mitään mieltä?

Eihän siinä mitään. Ihmiset tekee valintojaan. Huolehtii nyt sitten siitä, että mahdollisen avioeron yhteydessä ei jää puille paljaille ja että mies huolehtii eläkkeen maksamisesta niiltä vuosilta, jolta sitä ei kartu. Paluu työelämään ei ole mitenkään taattua ja mitä siellä kotona tekee, kun lapset ovat teinejä.

Oma äitini oli kotiäiti ja nyt manaa eläkkeensä määrää. Kouluttamattomana hän jättäytyi työelämän ulkopuolelle, vaikka töitä ja koulutusta olisi ollut tarjolla. Syynä olivat mielenterveysongelmat eikä se, että hän nyt siitä kotona olemisesta olisi niin nauttinut. Me lapset sitten sitten saimme tuntea tyytymättömyytensä nahoissamme.

Mutta jokaisen perheen tarina on varmaan omanlaisensa.

Ajatukseni on että so what.

Jokaisen oma valinta eikä mielestäni kuulu kenellekään muulle miten joku toinen perhe elää.

Miksi minun pitäisi olla asiasta jotain mieltä? Millä tavoin tämä asia kuuluu minulle?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä valinta lasten kannalta!

Minusta lasten  kannalta huono, mutta kotirouvalla itsellään voi olla mukavaa. 

Tuomitsen. Ei se yhteiskunta pyöri sillä, että vähän kevätverhoa kotona vaihtaa.