Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä 13 vuotiaan kanssa, käytös aivan mahdotonta
24.01.2017 |
Koulussa kympin oppilas, paljon kavereita ja kaikki menee hyvin. Mutta kotona ihan järkyttävää kielen käyttöä ja kiukuttelua. Kaikki on ihan what ever ja as if. Ja kyseessä siis tyttö. Saa mut ihan hermon partaalle, vaikka kuinka yritän hillitä itseni.
Kommentit (57)
Samaa olimeillä ja yhä jatkuu. Nyt ikää 16.5v. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auttaisko joku kahden kesken tekeminen tytön kanssa? Menisitte esim. uimaan, leffaan, Sannin konserttiin(😉), pitsalle jne. Vaikka joka toinen viikko "tyttöjen ilta"!
Meillä ei onnistuisi. Äitee eli minä oen niin nolo ja hävettävä.
Katsot peiliin.
Syyn löydät sieltä ja syyn teinin käytökseen vapaasta kasvatuksesta.
Osaisit edes hävetä!
Persoonallisuuden ja tunne-elämän kehitys
"Kukaan ei ymmärrä miltä musta tuntuu"
"Miks mua ärsyttää näin kauheasti?"
"Voi ei, faija on tuolla!"
Moni eri asia vaikuttaa murrosiän käytökseen
Varhaisnuoruudessa persoonallisuuden ja tunne-elämän kehityksessä tapahtuu suuria muutoksia. Murrosikä on nimensä mukaisesti aikaa, jolloin nuori kohtaa uusia haasteita kasvaessaan lapsesta aikuiseksi. Jokainen nuori on kuitenkin yksilö. Kaikki nuoret eivät käyttäydy niin kuin murrosikäisten oletetaan käyttäytyvän. Kaikki eivät kapinoi tai riitele jatkuvasti vanhempiensa kanssa tai koe voimakkaita tunnekuohuja. Temperamentti, aiemmat elämänkokemukset ja perhesuhteiden kiinteys vaikuttavat siihen, millä tavalla nuori käy läpi nuoruuttaan ja siihen liittyviä haasteita. Monilapsisissa perheissä on usein monta erilaista tapaa elää murrosikää. Toisilla kuohuntavaihe voi tulla myös myöhemmin kuin toisilla.
Nuoren itsenäistyminen on haastavaa sekä nuorelle että vanhemmalle
Nuoruusikä on ensimmäisen kolmen ikävuoden ohella tärkein vaihe persoonallisuuden kehityksessä. Persoonallisuudella tarkoitetaan suhteellisen pysyviä taipumuksia ajatella, tuntea ja käyttäytyä. Sekä varhaislapsuudessa että nuoruusiässä kehitykseen kuuluu, että lapsi ymmärtää olevansa vanhemmistaan erillinen yksilö. Varhaislapsuudessa itsenäistyminen on konkreettista: lapsi esimerkiksi vaatii saada tehdä asioita itse ilman vanhemman apua. Nuoruudessa itsenäistyminen tapahtuu henkisellä tasolla. Nuoren on kehityttävä omaksi persoonakseen, jolla on omia mielipiteitä, asenteita ja mieltymyksiä.
Nuori alkaa muodostaa uudenlaista suhdetta itseensä ja vanhempiinsa. Hän tiedostaa, ettei ole enää lapsi, muttei vielä aikuinenkaan. Hänellä ei ole valmista mallia siitä, millaiseksi suhde vanhempiin pitäisi muodostaa. Toisaalta hän haluaisi olla lähellä vanhempia ja toisaalta hyvin kaukana heistä. Tämä etäisyyden ja läheisyyden välinen ristiriita näkyy varhaisnuoren käytöksessä usein tunteiden ailahtelevuutena ja vanhempien haastamisena. Nuoren itsenäistyminen on sekä nuorelle että vanhemmille haastava ja kipeä prosessi. Se on kuitenkin välttämätön kehityksen kannalta.
... jatkuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsot peiliin.
Syyn löydät sieltä ja syyn teinin käytökseen vapaasta kasvatuksesta.Osaisit edes hävetä!
Kiitos😂
Onnea, olet turvallinen aikuinen, jolla lapsesi uskaltaa rähistä! :)
Joo, minäkin saatoin tiuskia vanhemmilleni teininä, mutta muualla olin iloinen ja sosiaalinen ja ahkera koulussa. Ei sitä kenellekään muulle olisi voinut teinikiukkuaan purkaa, koska sitten olisi tullut aika ikäviä seuraamuksia. Äiti ja isä sentään jatkoivat rakastamista, vaikka välillä olinkin inhottava!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille kaikille. Eli en ehkä kuitenkaan ole ihan huono vanhempi. Olen yrittänyt antaa rangaistuksia käytöksestä antamalla ruutukieltoa ja viemällä puhelimen, onko tämä väärin? Ei se kyllä auta mitään...
Olen kokenut ruutukieltoa ja muuta rajoittamista vielä 18-vuotiaanakin, ja voin sanoa, että se teki minut vielä huonommin voivaksi ja sai vihaamaan ja kantamaan kaunaa vanhempia kohtaan. Tosin olen ihminen, jonka on vaikea uskoutua puhumaan ongelmistaan muille, ja koska en voinut puhua siitä, mikä minua vaivasi, olin usein huonolla tuulella ja sain tällaisia rangaistuksia, jotka nöyryyttivät. Lisäksi sosiaalinen elämäni oli lähinnä ruudulla kun en oikeen ulkona käynyt, ja sen vähentäminen pahensi asiaa.
En itse ole vanhempi (vielä), mutta teini-iän läpikäyneenä voin neuvoa, että harkitse noita rangaistuksia pitkään ennen kuin olet vakuuttunut siitä, ettei teinillä ole jotain pahaa oloa ja ahdistusta, jota ei ole tuonut esille. Uskon visusti siihen, ettei nuori ihminen ihan vain vanhempien kiusaksi räyhää joka päivä, vaan takana on jokin muu syy. Ja jos siihen ei puututa, ei nämä rangaistuksetkaan käytöstä oleellisesti muuta, vaan päinvastoin pahenna.
Vierailija kirjoitti:
Katsot peiliin.
Syyn löydät sieltä ja syyn teinin käytökseen vapaasta kasvatuksesta.Osaisit edes hävetä!
Syytätkö sinäkin äitiäsi kaikesta :D Ikää oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaali teini. Olisit iloinen että ees jossain näyttää tunteitaan. Menee ohi.
Kyllä juurikin näin, normaali teini voi olla myös helpompi, mutta myös erittäin haastava. Hyvä, että lapsi käy siellä nuorisopsykalla vai mikä lie, se voi jeesata, mutta jos ei jeesaa, niin sitten pitää hakea järeämpää apua.
Meillä se ns kilttilapsi oireili teininä viiltämällä ja puhumattomuudella. Toinen taas alkoi syrjäytymään kaikesta, lintsaaminen alkoi 13 veenä. Puhevälit olivat kuitenkin hyvät, mutta ei se auttanut meitä. Kaikkea kokeiltiin, apua sieltä, toista täältä ja kolmatta tuolta. Tällä hetkellä on avohuollon sijoituksessa, mieli ja fiilis on hyvä, koulunkäynti sujuu todella hyvin.
Uskon, että molemmat selviävät tämän ikävän vaiheen lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. En enää tiedä mitä tekisin ja tunnen niin epäonnistuneeni tuon ihmishirviön kanssa.
Meilläkin koulu menee hyvin ja sitten jotkut ulkopuoliset kehuvat, kuinka hyväkäytöksinen, mutta sitä ihmettä en ole vielä nähnyt.
On erittäin verbaalinen kielestään.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. En enää tiedä mitä tekisin ja tunnen niin epäonnistuneeni tuon ihmishirviön kanssa.
Meilläkin koulu menee hyvin ja sitten jotkut ulkopuoliset kehuvat, kuinka hyväkäytöksinen, mutta sitä ihmettä en ole vielä nähnyt.
On erittäin verbaalinen kielestään.
Tämä juuri! Kotona huudetaan ja haukutaan ja tönitään, mutta kun on niin ihana ja rauhallinen ja hyväkäytöksinen muiden mielestä.
Ap (tuli jo niin paljon kokemuksia muilta, niin yritän muistaa kirjoittaa ap:nä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei kympin oppilas vaan reilun kasin tyttö (huomattava parannus edellisestä). Ihan kiltti, ei ongelmia muuten mutta tiuskii mulle, äitilleen. Joskus kuulemma katson liian pitkään. Housuissa tahra jota ei saa pois (mitäs halusi valkoiset farkut), kuitenkin jo kuulemma pienetkin jo kun tarjosin vaihtoehtoja tahran poistoon.
Meillä liian ruma keittiö, ei halua kavereita meille. Kaikkea tulee, ei huuda eikä kiroile mutta selkeästi oon aivan paska :)
Ahaa, eli meidän vaan kuuluu olla paskoja😊
Kai te nyt muistatte miltä tuntui olla murrosikäinen..?
SOPEUTUKAA!! Normaalia teinin käytöstä. Tuossa iässä on hormoonit sekasinsoikkelin.
Vierailija kirjoitti:
Onks pojatkin tommosia?
Pahempia. Niillä se murrkkuikä tulee just silloin, kun pitäisi tehdä elämän valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä olin aikoinani täsmälleen tuo kuvaamasi tyttö. Ka 9,78 (muistan ulkoa) yläasteen päättärissä, harrastin voimistelua tavoitteellisesti ja kavereita oli - himassa huusin niin että multa lähti ääni, paiskoin esineitä ja muutin pois heti kun vain pääsin. Mun isä oli alkoholisti ja kaikki mun ympärillä tiesi siitä ja voi kun minä häpesin - onko teillä joku syy, miksi teini purkaa pahaa mieltä ja ahdistusta teihin, kun ei muualle osaa?
Nykyään en muuten käy vanhemmillani, äiti se hoitaa edelleen isääni joka juo molempien eläkkeet.
En kyllä keksi mitään. Paitsi, että ollaan kaikki ihan tyhmiä ja tyhmä talo ja pitäisi olla oma huone ja asua ihan muualla.😊
Siis hetkinen, 13-vuotiaalla tytöllä ei ole omaa huonetta? Tuossa tilanteessa olisin itsekin teininä käyttäytynyt yhtä rajusti kun ahdistaa yksityisyyden puute.
Tyttö kiukuttelee, kun ei saa kaikkea sitä mitä haluaa noin yleisesti. Veikkaan poikaystävän puutetta.
Olin kiukutteleva teini. Huusin äidille, kun muille en kehdannut kiukutella. Häpesin aina sanomisiani ja huutamistani, en osannut käsitellä niitä uusia tunteita mitä teini-iässä tuli. Kun äiti suuttui (ei mikään ihme että suuttui) se pahensi häpeääni entistä enemmän. Huusin lisää. Olin ollut äärimmäisen kiltti lapsi. Opin käsittelemään tunteet ja löysin tasapainon kiltteyden ja oman tahdon välille. Olen pyytänyt äidiltä monesti jälkeenpäin asiaa anteeksi ja ollaan keskusteltu siitä mistä kiukuttelu johtui. Kyllä se ohi menee, vaikka rankkaa onkin. Yritä keskustella teinin kanssa rakentavasti. Mitä jos keksisitte vaikka jonkun harrastuksen johon voisi purkaa kiukkua? Nyrkkeily auttaa itseni näin aikuisena silloin kun vituttaa :D
Alue: Aihe vapaa
Tukea ja palveluita murrosikäisten vanhemmille
http://www.urpot.fi