Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tutkimusten mukaan Pohjoismaissa sukupuolten erot on kasvaneet sitä mukaa miten tasa-arvo on lisääntynyt
23.01.2017 |
Katsoin kanadalaisen psykologin ja professorin Jordan Petersonin haastattelua jossa hän sanoi että tutkimusten mukaan pohjoismaissa jotka on maailman tasa-arvoisimpia naisia sen suhteen että miehillä ja naisilla on lain mukaan samat mahdollisuudet, niin seurauksena ei ole ollut se, että naisia on enemmän tekemässä perinteisiä miesten töitä ja miehiä enemmän ns. naisten töissä, vaan päinvastoin naiset on korostuneesti hakeutuneet hoivatyöhön ja vastaaviin tyypillisiin naisten töihin.
Eikö tämä ole todiste siitä, että sukupuolten välillä on eroja luonteessa ja kiinnostuksenkohteissa. Naisten euron kaltaiset myytit johtuu siitä, että naiset työskentelee aloilla joissa maksetaan pienempää palkkaa. Se, että hoivatyöstä maksetaan pientä palkkaa saattaa olla epäreilua, mutta se ei ole sukupuolikysymys, vaan johtuu kapitalistisen markkinatalouden logiikasta. Hoivatyö ei ole talouskasvua edistävää työtä, vaan perustuu ns. pehmeisiin arvoihin. Tälläkään ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa.
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Tasa-arvoahan on juuri se, että saa mennä sinne mihin haluaa ja rahkeet riittää. Mutta se että rivi-insinöörille maksetaan enemmäin kuin rivisairaanhoitajalle ei ole oikein. Toki molemmissa on erikoisaloja, joilla voidaan maksaa enemmän.
Insinööri tuottaa rahaa mutta sairaanhoitaja kuluttaa sitä.
Siinä on se ero.
Miksi et valita siitä että sairaanhoitajilla on paljon enemmän lomia kuin insinöörillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvetin väliä sillä on, mitä hoivatyö on tai ei ole? Mikään ei estä naisia vaatimasta kunnon palkkaa siitä työstä, jota naiset haluavat tehdä. Kaikki palkanmaksu on lopulta vain neuvottelukysymys.
Ei todellakaan ole.
Julkisen puolen rahat tulevat veronmaksajilta. Joten jokainen palkankorotus tarkoittaa sitä että jostain julkisen sektorin asiasta pitää leikata.
Kumpaa luulet ihmisten haluavan?: Että sairaanhoitajat saa palkankorotuksen vai se että pääseekö niiden lapsi sairaalaan jos on tarve? Koska kumpaakin ei voi saada
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi ehkä käyttää termiä "erot ammatinvalinnassa", eikä laajempaa termiä "sukupuolten erot". Jos vertaa mihin tahansa kovien sukupuoliarvojen maahana niin kukaan ei silmätuntumalta voi väittää että siellä ero olisi pienempi.
Sitä paitsi varhaiskasvatuksen markkinointi on paljon sukupuolittuneempaa kuin ennen, kiitos jenkkikulttuuri ja pinkki-sininen markkinoinnin.
Ammatinvalinta ei ole mikään yksioikoinen prosessi, siihen vaikuttaa monet tekijät. Turhaa yksinkertaistamista.
Sitä paitsi ongelma ei ole sukupuolten erot vaan se että naisen roolia ei ole koskaan arvostettu. Kiitos siis sotkusta naisten alistajille.
Esim. Bangladeshissa yliopistoissa "miesten" aloilla on enemmän naisia kuin Pohjoismaissa, koska kehitysmaissa tytöt usein pakotetaan opiskelemaan sitä, millä tienaa tulevaisuudessa hyvin, täällä naiset taas saavat paremmin päättää itse mitä haluavat opiskella.
Suomessa on näitä suojatyöpaikkoja erittäin paljon.
Vai olisko se vaihtoehto, että miesten työt on pitkälti kadonneet?
Palveluala työllistää.
Juttelin yhden sairaanhoitajaksi kouluttautuvan kanssa, hänellä oli kolme työpaikkaa, joista valita. Ei muilla aloilla taida juuri tuollaista olla.
Mitä töitä sitten enää on Suomessa jäljellä?
Jos ei koodaaminen ja someilu ole kiinnostuksen kohteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten naisvaltaisille aloille hakeutumisessa on yksi asia, jota ketjun pikaisesti selattuani en huomannut vielä kenenkään ottaneen esille. Nimittäin lisääntymisikäisen lapsettoman naisen mahdollisuus saada pidempi määräaikainen tai jopa vakituinen työsuhde. Erityisesti hoiva-aloilla on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että työntekijä jää jossain vaiheessa äitiyslomalle. Tämä ei kuitenkaan heikennä nuorten naisten mahdollisuuksia saada töitä. Miesvaltaisella alalla nuori lapseton naistyöntekijä taas on niin suuri riski, että jos vain on mahdollista palkata mies, niin mies palkataan. Myös miesten ja naisten työsuhteiden vakinaistamisissa on eroja miesten hyväksi. Olen ollut 20 vuotta hoitoalalla ja sen jälkeen 17 vuotta it-alalla ja suhtautumisella tähän asiaan on ollut merkittävä ero. Kun siis ajattelee nuoren naisen näkökulmasta, voi miettiä, kummasta ammatista todennäköisemmin saa sellaisen tulevaisuuden turvan, jossa perheen perustaminenkin on mahdollista: sairaanhoitajan vai ohjelmistosuunnittelijan.
Itse olen nykyisin ohjelmistoarkkitehti ja mielestäni kokenut sukupuolestani johtuen lähinnä positiivista syrjintää. Olen kyllä tietyt isot ohjelmistotalot kiertänyt kaukaa, ehkä niissä on vielä viime vuosisadan pappameininki voimissaan. Pienissä, kolmenelikymppisten kundien vetämissä puljuissa on ollut sellainen olo että naisdevaajia nimenomaan halutaan mukaan, eikä mistään perseenpuristeluista ole ollut tietoakaan. Muutama "vanhan liiton kellarinörtti" on tullut vastaan, joilla on ollut lieviä vaikeuksia uskoa että nainenkin osaa koodata mutta kun näytöt puhuu puolestaan niin noidenkin kanssa on tullut alkuvaikeuksien jälkeen toimeen.
Minusta monella näistä tasa-arvokeskusteluissa unohtuu, että tuolla työelämässä pyörii n. 50-luvulla kuin 1990-luvulla syntyneitäkin ja joillakin ne pinttyneet asenteet on niin tiukassa, ettei niistä päästä työpaikalla eroon kuin luonnollisen poistuman kautta. Muutamassa vuosikymmenessä on edetty huima harppaus ja kun katsoo vaikka tämän päivän kolmekymppisten miesten asenteita työpaikalla niin tulevaisuus näyttää ainakin omiin silmiin melko valoisalta.
Mullakaan ei ole ollut ongelmaa sukupuoleni vuoksi. Osittain varmaan siksi, että alaa vaihtaessani lapset olivat jo niin isoja, etten heidän sairastuessaan olisi ollut edes oikeutettu lakisääteiseen vapaaseen. Ja tuo on ihan totta, että mikäli johtoportaassa on nuoria, on myös asenne toinen. Itse huomasin suurissa ohjelmistotaloissa, että esimiehen sukupuolella ei ollut juurikaan merkitystä vaan samaa pappameininkiä oli niin nais- kuin miesjohtajissakin. Mutta esimiestehtävissä ei ollutkaan nuoria vaan kun oli edennyt esimiestehtäviin asti, oli myös ikäkin viidenkympin korvilla ja "talon tavat" opittu edeltäjiltä.
Se on tietysti sääli jos pappakaarti ennen eläköitymistään onnistuu seuraavan sukupolven turmelemaan. Voi olla juuri isommissa yrityksissä itseasiassa ihan varteenotettava tasa-arvoistumisen este koska urallaan eteneminen usein vaati sekä yrityskulttuurin omaksumista että pappakaartin mielistelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten naisvaltaisille aloille hakeutumisessa on yksi asia, jota ketjun pikaisesti selattuani en huomannut vielä kenenkään ottaneen esille. Nimittäin lisääntymisikäisen lapsettoman naisen mahdollisuus saada pidempi määräaikainen tai jopa vakituinen työsuhde. Erityisesti hoiva-aloilla on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että työntekijä jää jossain vaiheessa äitiyslomalle. Tämä ei kuitenkaan heikennä nuorten naisten mahdollisuuksia saada töitä. Miesvaltaisella alalla nuori lapseton naistyöntekijä taas on niin suuri riski, että jos vain on mahdollista palkata mies, niin mies palkataan. Myös miesten ja naisten työsuhteiden vakinaistamisissa on eroja miesten hyväksi. Olen ollut 20 vuotta hoitoalalla ja sen jälkeen 17 vuotta it-alalla ja suhtautumisella tähän asiaan on ollut merkittävä ero. Kun siis ajattelee nuoren naisen näkökulmasta, voi miettiä, kummasta ammatista todennäköisemmin saa sellaisen tulevaisuuden turvan, jossa perheen perustaminenkin on mahdollista: sairaanhoitajan vai ohjelmistosuunnittelijan.
Itse olen nykyisin ohjelmistoarkkitehti ja mielestäni kokenut sukupuolestani johtuen lähinnä positiivista syrjintää. Olen kyllä tietyt isot ohjelmistotalot kiertänyt kaukaa, ehkä niissä on vielä viime vuosisadan pappameininki voimissaan. Pienissä, kolmenelikymppisten kundien vetämissä puljuissa on ollut sellainen olo että naisdevaajia nimenomaan halutaan mukaan, eikä mistään perseenpuristeluista ole ollut tietoakaan. Muutama "vanhan liiton kellarinörtti" on tullut vastaan, joilla on ollut lieviä vaikeuksia uskoa että nainenkin osaa koodata mutta kun näytöt puhuu puolestaan niin noidenkin kanssa on tullut alkuvaikeuksien jälkeen toimeen.
Minusta monella näistä tasa-arvokeskusteluissa unohtuu, että tuolla työelämässä pyörii n. 50-luvulla kuin 1990-luvulla syntyneitäkin ja joillakin ne pinttyneet asenteet on niin tiukassa, ettei niistä päästä työpaikalla eroon kuin luonnollisen poistuman kautta. Muutamassa vuosikymmenessä on edetty huima harppaus ja kun katsoo vaikka tämän päivän kolmekymppisten miesten asenteita työpaikalla niin tulevaisuus näyttää ainakin omiin silmiin melko valoisalta.
Mullakaan ei ole ollut ongelmaa sukupuoleni vuoksi. Osittain varmaan siksi, että alaa vaihtaessani lapset olivat jo niin isoja, etten heidän sairastuessaan olisi ollut edes oikeutettu lakisääteiseen vapaaseen. Ja tuo on ihan totta, että mikäli johtoportaassa on nuoria, on myös asenne toinen. Itse huomasin suurissa ohjelmistotaloissa, että esimiehen sukupuolella ei ollut juurikaan merkitystä vaan samaa pappameininkiä oli niin nais- kuin miesjohtajissakin. Mutta esimiestehtävissä ei ollutkaan nuoria vaan kun oli edennyt esimiestehtäviin asti, oli myös ikäkin viidenkympin korvilla ja "talon tavat" opittu edeltäjiltä.
Se on tietysti sääli jos pappakaarti ennen eläköitymistään onnistuu seuraavan sukupolven turmelemaan. Voi olla juuri isommissa yrityksissä itseasiassa ihan varteenotettava tasa-arvoistumisen este koska urallaan eteneminen usein vaati sekä yrityskulttuurin omaksumista että pappakaartin mielistelyä.
Edelleenkin, mikä estää naisia perustamasta niitä ah, niin "tasa-arvoisia" yrityksiä, jossa kaikki on niin ihanaa ja auvoisaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten naisvaltaisille aloille hakeutumisessa on yksi asia, jota ketjun pikaisesti selattuani en huomannut vielä kenenkään ottaneen esille. Nimittäin lisääntymisikäisen lapsettoman naisen mahdollisuus saada pidempi määräaikainen tai jopa vakituinen työsuhde. Erityisesti hoiva-aloilla on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että työntekijä jää jossain vaiheessa äitiyslomalle. Tämä ei kuitenkaan heikennä nuorten naisten mahdollisuuksia saada töitä. Miesvaltaisella alalla nuori lapseton naistyöntekijä taas on niin suuri riski, että jos vain on mahdollista palkata mies, niin mies palkataan. Myös miesten ja naisten työsuhteiden vakinaistamisissa on eroja miesten hyväksi. Olen ollut 20 vuotta hoitoalalla ja sen jälkeen 17 vuotta it-alalla ja suhtautumisella tähän asiaan on ollut merkittävä ero. Kun siis ajattelee nuoren naisen näkökulmasta, voi miettiä, kummasta ammatista todennäköisemmin saa sellaisen tulevaisuuden turvan, jossa perheen perustaminenkin on mahdollista: sairaanhoitajan vai ohjelmistosuunnittelijan.
Itse olen nykyisin ohjelmistoarkkitehti ja mielestäni kokenut sukupuolestani johtuen lähinnä positiivista syrjintää. Olen kyllä tietyt isot ohjelmistotalot kiertänyt kaukaa, ehkä niissä on vielä viime vuosisadan pappameininki voimissaan. Pienissä, kolmenelikymppisten kundien vetämissä puljuissa on ollut sellainen olo että naisdevaajia nimenomaan halutaan mukaan, eikä mistään perseenpuristeluista ole ollut tietoakaan. Muutama "vanhan liiton kellarinörtti" on tullut vastaan, joilla on ollut lieviä vaikeuksia uskoa että nainenkin osaa koodata mutta kun näytöt puhuu puolestaan niin noidenkin kanssa on tullut alkuvaikeuksien jälkeen toimeen.
Minusta monella näistä tasa-arvokeskusteluissa unohtuu, että tuolla työelämässä pyörii n. 50-luvulla kuin 1990-luvulla syntyneitäkin ja joillakin ne pinttyneet asenteet on niin tiukassa, ettei niistä päästä työpaikalla eroon kuin luonnollisen poistuman kautta. Muutamassa vuosikymmenessä on edetty huima harppaus ja kun katsoo vaikka tämän päivän kolmekymppisten miesten asenteita työpaikalla niin tulevaisuus näyttää ainakin omiin silmiin melko valoisalta.
Mullakaan ei ole ollut ongelmaa sukupuoleni vuoksi. Osittain varmaan siksi, että alaa vaihtaessani lapset olivat jo niin isoja, etten heidän sairastuessaan olisi ollut edes oikeutettu lakisääteiseen vapaaseen. Ja tuo on ihan totta, että mikäli johtoportaassa on nuoria, on myös asenne toinen. Itse huomasin suurissa ohjelmistotaloissa, että esimiehen sukupuolella ei ollut juurikaan merkitystä vaan samaa pappameininkiä oli niin nais- kuin miesjohtajissakin. Mutta esimiestehtävissä ei ollutkaan nuoria vaan kun oli edennyt esimiestehtäviin asti, oli myös ikäkin viidenkympin korvilla ja "talon tavat" opittu edeltäjiltä.
Se on tietysti sääli jos pappakaarti ennen eläköitymistään onnistuu seuraavan sukupolven turmelemaan. Voi olla juuri isommissa yrityksissä itseasiassa ihan varteenotettava tasa-arvoistumisen este koska urallaan eteneminen usein vaati sekä yrityskulttuurin omaksumista että pappakaartin mielistelyä.
Edelleenkin, mikä estää naisia perustamasta niitä ah, niin "tasa-arvoisia" yrityksiä, jossa kaikki on niin ihanaa ja auvoisaa?
Sulkevatko nykyisen yrityskulttuurin tasa-arvoistuminen ja naisten rohkaiseminen kasvuyritysten perustamiseen jotenkin toisensa pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten naisvaltaisille aloille hakeutumisessa on yksi asia, jota ketjun pikaisesti selattuani en huomannut vielä kenenkään ottaneen esille. Nimittäin lisääntymisikäisen lapsettoman naisen mahdollisuus saada pidempi määräaikainen tai jopa vakituinen työsuhde. Erityisesti hoiva-aloilla on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että työntekijä jää jossain vaiheessa äitiyslomalle. Tämä ei kuitenkaan heikennä nuorten naisten mahdollisuuksia saada töitä. Miesvaltaisella alalla nuori lapseton naistyöntekijä taas on niin suuri riski, että jos vain on mahdollista palkata mies, niin mies palkataan. Myös miesten ja naisten työsuhteiden vakinaistamisissa on eroja miesten hyväksi. Olen ollut 20 vuotta hoitoalalla ja sen jälkeen 17 vuotta it-alalla ja suhtautumisella tähän asiaan on ollut merkittävä ero. Kun siis ajattelee nuoren naisen näkökulmasta, voi miettiä, kummasta ammatista todennäköisemmin saa sellaisen tulevaisuuden turvan, jossa perheen perustaminenkin on mahdollista: sairaanhoitajan vai ohjelmistosuunnittelijan.
Itse olen nykyisin ohjelmistoarkkitehti ja mielestäni kokenut sukupuolestani johtuen lähinnä positiivista syrjintää. Olen kyllä tietyt isot ohjelmistotalot kiertänyt kaukaa, ehkä niissä on vielä viime vuosisadan pappameininki voimissaan. Pienissä, kolmenelikymppisten kundien vetämissä puljuissa on ollut sellainen olo että naisdevaajia nimenomaan halutaan mukaan, eikä mistään perseenpuristeluista ole ollut tietoakaan. Muutama "vanhan liiton kellarinörtti" on tullut vastaan, joilla on ollut lieviä vaikeuksia uskoa että nainenkin osaa koodata mutta kun näytöt puhuu puolestaan niin noidenkin kanssa on tullut alkuvaikeuksien jälkeen toimeen.
Minusta monella näistä tasa-arvokeskusteluissa unohtuu, että tuolla työelämässä pyörii n. 50-luvulla kuin 1990-luvulla syntyneitäkin ja joillakin ne pinttyneet asenteet on niin tiukassa, ettei niistä päästä työpaikalla eroon kuin luonnollisen poistuman kautta. Muutamassa vuosikymmenessä on edetty huima harppaus ja kun katsoo vaikka tämän päivän kolmekymppisten miesten asenteita työpaikalla niin tulevaisuus näyttää ainakin omiin silmiin melko valoisalta.
Mullakaan ei ole ollut ongelmaa sukupuoleni vuoksi. Osittain varmaan siksi, että alaa vaihtaessani lapset olivat jo niin isoja, etten heidän sairastuessaan olisi ollut edes oikeutettu lakisääteiseen vapaaseen. Ja tuo on ihan totta, että mikäli johtoportaassa on nuoria, on myös asenne toinen. Itse huomasin suurissa ohjelmistotaloissa, että esimiehen sukupuolella ei ollut juurikaan merkitystä vaan samaa pappameininkiä oli niin nais- kuin miesjohtajissakin. Mutta esimiestehtävissä ei ollutkaan nuoria vaan kun oli edennyt esimiestehtäviin asti, oli myös ikäkin viidenkympin korvilla ja "talon tavat" opittu edeltäjiltä.
Se on tietysti sääli jos pappakaarti ennen eläköitymistään onnistuu seuraavan sukupolven turmelemaan. Voi olla juuri isommissa yrityksissä itseasiassa ihan varteenotettava tasa-arvoistumisen este koska urallaan eteneminen usein vaati sekä yrityskulttuurin omaksumista että pappakaartin mielistelyä.
Edelleenkin, mikä estää naisia perustamasta niitä ah, niin "tasa-arvoisia" yrityksiä, jossa kaikki on niin ihanaa ja auvoisaa?
Sulkevatko nykyisen yrityskulttuurin tasa-arvoistuminen ja naisten rohkaiseminen kasvuyritysten perustamiseen jotenkin toisensa pois?
Mikä nykyisessä yrityskulttuurissa on epätasa-arvoista? Se , että esimerkiksi päätoimittajien paikoille ei ole yhtäkään naishakijaa? Se, että naiset perustavat alle 10% yrityksistä on myös osaltaan aika hyvä indikaattori sille, että naiset ovat pohjimmiltaan vastuunpakoilijoita. Eikö?
Vierailija kirjoitti:
Feministien kanssa et voi väitellä. He eivät näe faktoja vaan luottavat enemmän tunteisiin ja myytteihin.
Feministillä on aina vaihtoehtoinen fakta valmiina, jos totuus ei sovi hänen näkemykseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten naisvaltaisille aloille hakeutumisessa on yksi asia, jota ketjun pikaisesti selattuani en huomannut vielä kenenkään ottaneen esille. Nimittäin lisääntymisikäisen lapsettoman naisen mahdollisuus saada pidempi määräaikainen tai jopa vakituinen työsuhde. Erityisesti hoiva-aloilla on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että työntekijä jää jossain vaiheessa äitiyslomalle. Tämä ei kuitenkaan heikennä nuorten naisten mahdollisuuksia saada töitä. Miesvaltaisella alalla nuori lapseton naistyöntekijä taas on niin suuri riski, että jos vain on mahdollista palkata mies, niin mies palkataan. Myös miesten ja naisten työsuhteiden vakinaistamisissa on eroja miesten hyväksi. Olen ollut 20 vuotta hoitoalalla ja sen jälkeen 17 vuotta it-alalla ja suhtautumisella tähän asiaan on ollut merkittävä ero. Kun siis ajattelee nuoren naisen näkökulmasta, voi miettiä, kummasta ammatista todennäköisemmin saa sellaisen tulevaisuuden turvan, jossa perheen perustaminenkin on mahdollista: sairaanhoitajan vai ohjelmistosuunnittelijan.
Itse olen nykyisin ohjelmistoarkkitehti ja mielestäni kokenut sukupuolestani johtuen lähinnä positiivista syrjintää. Olen kyllä tietyt isot ohjelmistotalot kiertänyt kaukaa, ehkä niissä on vielä viime vuosisadan pappameininki voimissaan. Pienissä, kolmenelikymppisten kundien vetämissä puljuissa on ollut sellainen olo että naisdevaajia nimenomaan halutaan mukaan, eikä mistään perseenpuristeluista ole ollut tietoakaan. Muutama "vanhan liiton kellarinörtti" on tullut vastaan, joilla on ollut lieviä vaikeuksia uskoa että nainenkin osaa koodata mutta kun näytöt puhuu puolestaan niin noidenkin kanssa on tullut alkuvaikeuksien jälkeen toimeen.
Minusta monella näistä tasa-arvokeskusteluissa unohtuu, että tuolla työelämässä pyörii n. 50-luvulla kuin 1990-luvulla syntyneitäkin ja joillakin ne pinttyneet asenteet on niin tiukassa, ettei niistä päästä työpaikalla eroon kuin luonnollisen poistuman kautta. Muutamassa vuosikymmenessä on edetty huima harppaus ja kun katsoo vaikka tämän päivän kolmekymppisten miesten asenteita työpaikalla niin tulevaisuus näyttää ainakin omiin silmiin melko valoisalta.
Mullakaan ei ole ollut ongelmaa sukupuoleni vuoksi. Osittain varmaan siksi, että alaa vaihtaessani lapset olivat jo niin isoja, etten heidän sairastuessaan olisi ollut edes oikeutettu lakisääteiseen vapaaseen. Ja tuo on ihan totta, että mikäli johtoportaassa on nuoria, on myös asenne toinen. Itse huomasin suurissa ohjelmistotaloissa, että esimiehen sukupuolella ei ollut juurikaan merkitystä vaan samaa pappameininkiä oli niin nais- kuin miesjohtajissakin. Mutta esimiestehtävissä ei ollutkaan nuoria vaan kun oli edennyt esimiestehtäviin asti, oli myös ikäkin viidenkympin korvilla ja "talon tavat" opittu edeltäjiltä.
Se on tietysti sääli jos pappakaarti ennen eläköitymistään onnistuu seuraavan sukupolven turmelemaan. Voi olla juuri isommissa yrityksissä itseasiassa ihan varteenotettava tasa-arvoistumisen este koska urallaan eteneminen usein vaati sekä yrityskulttuurin omaksumista että pappakaartin mielistelyä.
Edelleenkin, mikä estää naisia perustamasta niitä ah, niin "tasa-arvoisia" yrityksiä, jossa kaikki on niin ihanaa ja auvoisaa?
Sulkevatko nykyisen yrityskulttuurin tasa-arvoistuminen ja naisten rohkaiseminen kasvuyritysten perustamiseen jotenkin toisensa pois?
Mikä nykyisessä yrityskulttuurissa on epätasa-arvoista? Se , että esimerkiksi päätoimittajien paikoille ei ole yhtäkään naishakijaa? Se, että naiset perustavat alle 10% yrityksistä on myös osaltaan aika hyvä indikaattori sille, että naiset ovat pohjimmiltaan vastuunpakoilijoita. Eikö?
Naiset perustavat noin 40% yrityksistä. pälli. Kasvuyrityksissä prosentti on tosiaan 10% tietämillä. Jos meinaat päteä tilastoilla niin koita edes lainata niitä oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi ehkä käyttää termiä "erot ammatinvalinnassa", eikä laajempaa termiä "sukupuolten erot". Jos vertaa mihin tahansa kovien sukupuoliarvojen maahana niin kukaan ei silmätuntumalta voi väittää että siellä ero olisi pienempi.
Sitä paitsi varhaiskasvatuksen markkinointi on paljon sukupuolittuneempaa kuin ennen, kiitos jenkkikulttuuri ja pinkki-sininen markkinoinnin.
Ammatinvalinta ei ole mikään yksioikoinen prosessi, siihen vaikuttaa monet tekijät. Turhaa yksinkertaistamista.
Sitä paitsi ongelma ei ole sukupuolten erot vaan se että naisen roolia ei ole koskaan arvostettu. Kiitos siis sotkusta naisten alistajille.
Mikä on estänyt sinua luomasta uraa hävittäjälentäjänä, roskakuskina, pelastuslaitoksella, puolustusvoimissa, poliisissa tai muilla miehisillä aloilla?
Vastuunpakoilusi, kuten kaikkien muidenkin naisten kohdalla.
Naisviha ja seksuaalinen ahdistelu sekä kasvatus ja ystävieni kertomat huonot kokemukset miesvaltaisilta aloilta. Miksi on niin kova tarve olla aggressiivinen ja yksinkertaistaa?
Jep, olen itse miesvaltaisella alalla ja nuo ovat valitettavasti arkipäivää. Jos valittaa pomolle, on pikkusieluinen ja huumorintajuton. Ihan vitsillä vaan puristelivat ahterista.
Olen suunnitellut vaihtavani alaa, sellaiselle jossa enemmistö on naisia.
Aika hassua että annat pomon puristella vitsinä ahterista kun sen lakikin kieltää. Mikset tee rikosilmoitusta? Vai oliko sittenkin vaan feministin provoilua koko juttu, kas kun halutaan voittaa väittely vaikka keksimällä kaikenlaista jos ei muuten onnistu.
Samaa olin tulossa sanomaan, rikosilmoituksen paikkahan se olisi , ja vähemmästäkin on firmoja nostettu tapetille. Mutta miesvihapalstalla on toki omat "totuutensa" ja tarinansa.
Vuonna 2017 ei ole niin yksinkertaista miestä tai pomoa, että puristelisi naiskollegaansa perseestä.
Tämä on puhdas fakta.
Jossain pikkufirmassa menee ahdistelu läpi ihan helposti. Alkaisitko nostaa itse kannetta vastaavassa tapauksessa?
Jossain on aina joku. Tuon minäkin tiedän.
Nyt tarvitaan kuitenkin näyttöjä perseen puristeluista. Jos et nosta kannetta kohdallasi, tuollainen jatkuu ja syy on SINUN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten naisvaltaisille aloille hakeutumisessa on yksi asia, jota ketjun pikaisesti selattuani en huomannut vielä kenenkään ottaneen esille. Nimittäin lisääntymisikäisen lapsettoman naisen mahdollisuus saada pidempi määräaikainen tai jopa vakituinen työsuhde. Erityisesti hoiva-aloilla on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että työntekijä jää jossain vaiheessa äitiyslomalle. Tämä ei kuitenkaan heikennä nuorten naisten mahdollisuuksia saada töitä. Miesvaltaisella alalla nuori lapseton naistyöntekijä taas on niin suuri riski, että jos vain on mahdollista palkata mies, niin mies palkataan. Myös miesten ja naisten työsuhteiden vakinaistamisissa on eroja miesten hyväksi. Olen ollut 20 vuotta hoitoalalla ja sen jälkeen 17 vuotta it-alalla ja suhtautumisella tähän asiaan on ollut merkittävä ero. Kun siis ajattelee nuoren naisen näkökulmasta, voi miettiä, kummasta ammatista todennäköisemmin saa sellaisen tulevaisuuden turvan, jossa perheen perustaminenkin on mahdollista: sairaanhoitajan vai ohjelmistosuunnittelijan.
Itse olen nykyisin ohjelmistoarkkitehti ja mielestäni kokenut sukupuolestani johtuen lähinnä positiivista syrjintää. Olen kyllä tietyt isot ohjelmistotalot kiertänyt kaukaa, ehkä niissä on vielä viime vuosisadan pappameininki voimissaan. Pienissä, kolmenelikymppisten kundien vetämissä puljuissa on ollut sellainen olo että naisdevaajia nimenomaan halutaan mukaan, eikä mistään perseenpuristeluista ole ollut tietoakaan. Muutama "vanhan liiton kellarinörtti" on tullut vastaan, joilla on ollut lieviä vaikeuksia uskoa että nainenkin osaa koodata mutta kun näytöt puhuu puolestaan niin noidenkin kanssa on tullut alkuvaikeuksien jälkeen toimeen.
Minusta monella näistä tasa-arvokeskusteluissa unohtuu, että tuolla työelämässä pyörii n. 50-luvulla kuin 1990-luvulla syntyneitäkin ja joillakin ne pinttyneet asenteet on niin tiukassa, ettei niistä päästä työpaikalla eroon kuin luonnollisen poistuman kautta. Muutamassa vuosikymmenessä on edetty huima harppaus ja kun katsoo vaikka tämän päivän kolmekymppisten miesten asenteita työpaikalla niin tulevaisuus näyttää ainakin omiin silmiin melko valoisalta.
Mullakaan ei ole ollut ongelmaa sukupuoleni vuoksi. Osittain varmaan siksi, että alaa vaihtaessani lapset olivat jo niin isoja, etten heidän sairastuessaan olisi ollut edes oikeutettu lakisääteiseen vapaaseen. Ja tuo on ihan totta, että mikäli johtoportaassa on nuoria, on myös asenne toinen. Itse huomasin suurissa ohjelmistotaloissa, että esimiehen sukupuolella ei ollut juurikaan merkitystä vaan samaa pappameininkiä oli niin nais- kuin miesjohtajissakin. Mutta esimiestehtävissä ei ollutkaan nuoria vaan kun oli edennyt esimiestehtäviin asti, oli myös ikäkin viidenkympin korvilla ja "talon tavat" opittu edeltäjiltä.
Se on tietysti sääli jos pappakaarti ennen eläköitymistään onnistuu seuraavan sukupolven turmelemaan. Voi olla juuri isommissa yrityksissä itseasiassa ihan varteenotettava tasa-arvoistumisen este koska urallaan eteneminen usein vaati sekä yrityskulttuurin omaksumista että pappakaartin mielistelyä.
Ihan samalla tavalla niiden esimiesten kanssa pitää olla hyvää pataa jos haluaa edetä uralla oli ne sitten miehiä tai naisia. Feministeillä on ihmeellinen halu tehdä kaikesta aina sukupuolikysymys. Kai se on jotenkin lohdullinen ajatus, että oma epäonnistuminen uralla ei johdu itsestä vaan jostain sortavista rakenteista, eikä esim. siitä että sulla ei vaan ole riittävästi kunnianhimoa ja sosiaalisia taitoja noustaksesi uralla. Uhriutuminen on helppoa ja antaa laihan lohdun, mutta ei auta elämässä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten naisvaltaisille aloille hakeutumisessa on yksi asia, jota ketjun pikaisesti selattuani en huomannut vielä kenenkään ottaneen esille. Nimittäin lisääntymisikäisen lapsettoman naisen mahdollisuus saada pidempi määräaikainen tai jopa vakituinen työsuhde. Erityisesti hoiva-aloilla on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että työntekijä jää jossain vaiheessa äitiyslomalle. Tämä ei kuitenkaan heikennä nuorten naisten mahdollisuuksia saada töitä. Miesvaltaisella alalla nuori lapseton naistyöntekijä taas on niin suuri riski, että jos vain on mahdollista palkata mies, niin mies palkataan. Myös miesten ja naisten työsuhteiden vakinaistamisissa on eroja miesten hyväksi. Olen ollut 20 vuotta hoitoalalla ja sen jälkeen 17 vuotta it-alalla ja suhtautumisella tähän asiaan on ollut merkittävä ero. Kun siis ajattelee nuoren naisen näkökulmasta, voi miettiä, kummasta ammatista todennäköisemmin saa sellaisen tulevaisuuden turvan, jossa perheen perustaminenkin on mahdollista: sairaanhoitajan vai ohjelmistosuunnittelijan.
Itse olen nykyisin ohjelmistoarkkitehti ja mielestäni kokenut sukupuolestani johtuen lähinnä positiivista syrjintää. Olen kyllä tietyt isot ohjelmistotalot kiertänyt kaukaa, ehkä niissä on vielä viime vuosisadan pappameininki voimissaan. Pienissä, kolmenelikymppisten kundien vetämissä puljuissa on ollut sellainen olo että naisdevaajia nimenomaan halutaan mukaan, eikä mistään perseenpuristeluista ole ollut tietoakaan. Muutama "vanhan liiton kellarinörtti" on tullut vastaan, joilla on ollut lieviä vaikeuksia uskoa että nainenkin osaa koodata mutta kun näytöt puhuu puolestaan niin noidenkin kanssa on tullut alkuvaikeuksien jälkeen toimeen.
Minusta monella näistä tasa-arvokeskusteluissa unohtuu, että tuolla työelämässä pyörii n. 50-luvulla kuin 1990-luvulla syntyneitäkin ja joillakin ne pinttyneet asenteet on niin tiukassa, ettei niistä päästä työpaikalla eroon kuin luonnollisen poistuman kautta. Muutamassa vuosikymmenessä on edetty huima harppaus ja kun katsoo vaikka tämän päivän kolmekymppisten miesten asenteita työpaikalla niin tulevaisuus näyttää ainakin omiin silmiin melko valoisalta.
Mullakaan ei ole ollut ongelmaa sukupuoleni vuoksi. Osittain varmaan siksi, että alaa vaihtaessani lapset olivat jo niin isoja, etten heidän sairastuessaan olisi ollut edes oikeutettu lakisääteiseen vapaaseen. Ja tuo on ihan totta, että mikäli johtoportaassa on nuoria, on myös asenne toinen. Itse huomasin suurissa ohjelmistotaloissa, että esimiehen sukupuolella ei ollut juurikaan merkitystä vaan samaa pappameininkiä oli niin nais- kuin miesjohtajissakin. Mutta esimiestehtävissä ei ollutkaan nuoria vaan kun oli edennyt esimiestehtäviin asti, oli myös ikäkin viidenkympin korvilla ja "talon tavat" opittu edeltäjiltä.
Se on tietysti sääli jos pappakaarti ennen eläköitymistään onnistuu seuraavan sukupolven turmelemaan. Voi olla juuri isommissa yrityksissä itseasiassa ihan varteenotettava tasa-arvoistumisen este koska urallaan eteneminen usein vaati sekä yrityskulttuurin omaksumista että pappakaartin mielistelyä.
Edelleenkin, mikä estää naisia perustamasta niitä ah, niin "tasa-arvoisia" yrityksiä, jossa kaikki on niin ihanaa ja auvoisaa?
Sulkevatko nykyisen yrityskulttuurin tasa-arvoistuminen ja naisten rohkaiseminen kasvuyritysten perustamiseen jotenkin toisensa pois?
Mikä nykyisessä yrityskulttuurissa on epätasa-arvoista? Se , että esimerkiksi päätoimittajien paikoille ei ole yhtäkään naishakijaa? Se, että naiset perustavat alle 10% yrityksistä on myös osaltaan aika hyvä indikaattori sille, että naiset ovat pohjimmiltaan vastuunpakoilijoita. Eikö?
Naiset perustavat noin 40% yrityksistä. pälli. Kasvuyrityksissä prosentti on tosiaan 10% tietämillä. Jos meinaat päteä tilastoilla niin koita edes lainata niitä oikein.
Lähde omalle luvullesi? Faktaa tiskiin. ( Tiedät itsekin valehtelevasi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten naisvaltaisille aloille hakeutumisessa on yksi asia, jota ketjun pikaisesti selattuani en huomannut vielä kenenkään ottaneen esille. Nimittäin lisääntymisikäisen lapsettoman naisen mahdollisuus saada pidempi määräaikainen tai jopa vakituinen työsuhde. Erityisesti hoiva-aloilla on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että työntekijä jää jossain vaiheessa äitiyslomalle. Tämä ei kuitenkaan heikennä nuorten naisten mahdollisuuksia saada töitä. Miesvaltaisella alalla nuori lapseton naistyöntekijä taas on niin suuri riski, että jos vain on mahdollista palkata mies, niin mies palkataan. Myös miesten ja naisten työsuhteiden vakinaistamisissa on eroja miesten hyväksi. Olen ollut 20 vuotta hoitoalalla ja sen jälkeen 17 vuotta it-alalla ja suhtautumisella tähän asiaan on ollut merkittävä ero. Kun siis ajattelee nuoren naisen näkökulmasta, voi miettiä, kummasta ammatista todennäköisemmin saa sellaisen tulevaisuuden turvan, jossa perheen perustaminenkin on mahdollista: sairaanhoitajan vai ohjelmistosuunnittelijan.
Itse olen nykyisin ohjelmistoarkkitehti ja mielestäni kokenut sukupuolestani johtuen lähinnä positiivista syrjintää. Olen kyllä tietyt isot ohjelmistotalot kiertänyt kaukaa, ehkä niissä on vielä viime vuosisadan pappameininki voimissaan. Pienissä, kolmenelikymppisten kundien vetämissä puljuissa on ollut sellainen olo että naisdevaajia nimenomaan halutaan mukaan, eikä mistään perseenpuristeluista ole ollut tietoakaan. Muutama "vanhan liiton kellarinörtti" on tullut vastaan, joilla on ollut lieviä vaikeuksia uskoa että nainenkin osaa koodata mutta kun näytöt puhuu puolestaan niin noidenkin kanssa on tullut alkuvaikeuksien jälkeen toimeen.
Minusta monella näistä tasa-arvokeskusteluissa unohtuu, että tuolla työelämässä pyörii n. 50-luvulla kuin 1990-luvulla syntyneitäkin ja joillakin ne pinttyneet asenteet on niin tiukassa, ettei niistä päästä työpaikalla eroon kuin luonnollisen poistuman kautta. Muutamassa vuosikymmenessä on edetty huima harppaus ja kun katsoo vaikka tämän päivän kolmekymppisten miesten asenteita työpaikalla niin tulevaisuus näyttää ainakin omiin silmiin melko valoisalta.
Mullakaan ei ole ollut ongelmaa sukupuoleni vuoksi. Osittain varmaan siksi, että alaa vaihtaessani lapset olivat jo niin isoja, etten heidän sairastuessaan olisi ollut edes oikeutettu lakisääteiseen vapaaseen. Ja tuo on ihan totta, että mikäli johtoportaassa on nuoria, on myös asenne toinen. Itse huomasin suurissa ohjelmistotaloissa, että esimiehen sukupuolella ei ollut juurikaan merkitystä vaan samaa pappameininkiä oli niin nais- kuin miesjohtajissakin. Mutta esimiestehtävissä ei ollutkaan nuoria vaan kun oli edennyt esimiestehtäviin asti, oli myös ikäkin viidenkympin korvilla ja "talon tavat" opittu edeltäjiltä.
Se on tietysti sääli jos pappakaarti ennen eläköitymistään onnistuu seuraavan sukupolven turmelemaan. Voi olla juuri isommissa yrityksissä itseasiassa ihan varteenotettava tasa-arvoistumisen este koska urallaan eteneminen usein vaati sekä yrityskulttuurin omaksumista että pappakaartin mielistelyä.
Edelleenkin, mikä estää naisia perustamasta niitä ah, niin "tasa-arvoisia" yrityksiä, jossa kaikki on niin ihanaa ja auvoisaa?
Sulkevatko nykyisen yrityskulttuurin tasa-arvoistuminen ja naisten rohkaiseminen kasvuyritysten perustamiseen jotenkin toisensa pois?
Mikä nykyisessä yrityskulttuurissa on epätasa-arvoista? Se , että esimerkiksi päätoimittajien paikoille ei ole yhtäkään naishakijaa? Se, että naiset perustavat alle 10% yrityksistä on myös osaltaan aika hyvä indikaattori sille, että naiset ovat pohjimmiltaan vastuunpakoilijoita. Eikö?
Naiset perustavat noin 40% yrityksistä. pälli. Kasvuyrityksissä prosentti on tosiaan 10% tietämillä. Jos meinaat päteä tilastoilla niin koita edes lainata niitä oikein.
Lähde omalle luvullesi? Faktaa tiskiin. ( Tiedät itsekin valehtelevasi)
Lähde löytyy kyllä ja laitan sen heti kun laitat lähteen omalle luvullesi, sinähän se ensimmäisen positiivisen väitteen esitit. Ei vain taida löytyä.
Mä olen nainen joka olen it-alalla hommissa sellaisessa pappakaartitalossa. Itse olen käyttänyt ihan härskisti hyväksi sitä, että miehet täällä pitävät minua tyhmänä ja kykenevänä vain yksinkertaisiin töihin. Kyllä se mulle käy että nostan 4400 euroa kuussa palkkaa siitä että auttelen vähän niitä miehiä jossain yksinkertaisimmissa hommissa, vaikka html sivujen suunnittelussa tai dokumentoinnissa :D
No se on noin kolmasosa kaikista yrityksistä jotka on naisetn perustamia. Kynsiliikettä ja parturia riittää.
Aikamoista pikkujutuista jauhamista taas, tämäkin keskustelu hyvä osoitus kuinka hyvin tasa-arvo asiat on. Osaako suomalaiset arvostaa sitä, joillekin tuntuu olevan vaikeaa.
Edelleen haluan sanoa yhden asian, kukaan ei estä yhtään naista tai miestä tekemästä mitä heitä huvittaa, on sinun oma päätöksesi mitä elämälläsi teet kykyjesi mukaan, kukaan ei estä ei yhtään kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nainen joka olen it-alalla hommissa sellaisessa pappakaartitalossa. Itse olen käyttänyt ihan härskisti hyväksi sitä, että miehet täällä pitävät minua tyhmänä ja kykenevänä vain yksinkertaisiin töihin. Kyllä se mulle käy että nostan 4400 euroa kuussa palkkaa siitä että auttelen vähän niitä miehiä jossain yksinkertaisimmissa hommissa, vaikka html sivujen suunnittelussa tai dokumentoinnissa :D
Tää on aika tyypillistä naisille, että halutaan päästä helpolla. Siksi ne monet korkeastikoulutetut naisetkin lopulta tyytyy johonkin helppoon duuniin, koska ei tarvitse stressata niin paljoa jos yrittäisi nousta uralla.
Vierailija kirjoitti:
Aikamoista pikkujutuista jauhamista taas, tämäkin keskustelu hyvä osoitus kuinka hyvin tasa-arvo asiat on. Osaako suomalaiset arvostaa sitä, joillekin tuntuu olevan vaikeaa.
Edelleen haluan sanoa yhden asian, kukaan ei estä yhtään naista tai miestä tekemästä mitä heitä huvittaa, on sinun oma päätöksesi mitä elämälläsi teet kykyjesi mukaan, kukaan ei estä ei yhtään kukaan.
Niin. Eihän tämä aloitus ole edes mikään hyökkäys naisia vastaan, vaan tutkimustietoon perustuva toteamus miesten ja naisten eroista. Jotkut naiset ottaa heti itseensä kaiken tuollaisen ja alkaa puolustautumaan raivoissaan.
Alue: Aihe vapaa
Aina puhutaan siitä mitä haasteita naiset kohtaavat miesvaltaisilla aloilla, mutta olisi mielenkiintoista kuulla myös miesten haasteista naisvaltaisilla aloilla.
Miehiä ei kannusteta ja tueta samalla tavalla hakeutumaan naisvaltaisille aloille. Tukiverkko puuttuu.