Oletteko tavanneet sivistynyttä, mutta kouluttautumatonta ihmistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti akateemisilta uraohjuksilta puuttuu sydämensivistys :)

Mitä sydämensivistys konkreettisesti on? Miten ja missä vaiheessa akateeminen koulutus poistaa sen ihmisestä?

Mietin ihan samaa. Jos väestöä miettii keskimäärin, uskallan jopa väittää että aitoa empatiaa, auttamisenhalua, asioiden katsomista omaa näkökulmaa laajemmin löytyy enemmän koulutetusta väestöstä.

Eihän akateeminen koulutus poista keneltäkään ns. sydämen sivistystä - pointti oli varmaan se, ettei koulutus sitä automaattisesti tuokaan sellaiselle, jolla sitä ei muutenkaan ole.

Ei tietenkään tuo sinällään. Mutta kouluttautuminen voi avata mieltä ajattelemaan omaa kokemuspohjaa laajemmin. Mikä taas on perusedellytys mielestäni ylipäätään sille, että voi olla "sydämeltään sivistynyt".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti akateemisilta uraohjuksilta puuttuu sydämensivistys :)

Mitä sydämensivistys konkreettisesti on? Miten ja missä vaiheessa akateeminen koulutus poistaa sen ihmisestä?

Mietin ihan samaa. Jos väestöä miettii keskimäärin, uskallan jopa väittää että aitoa empatiaa, auttamisenhalua, asioiden katsomista omaa näkökulmaa laajemmin löytyy enemmän koulutetusta väestöstä.

Eihän akateeminen koulutus poista keneltäkään ns. sydämen sivistystä - pointti oli varmaan se, ettei koulutus sitä automaattisesti tuokaan sellaiselle, jolla sitä ei muutenkaan ole.

Jos haluaa tuoda pointin esille, kannattaa pointti ilmaista ihan selvin sanoin.

Kyllä olen ja heitä löytyy ennenkaikkea vanhemmista ihmisistä. Enemmän kuitenkin löytyy koulujakäyneitä moukkia, joille sivistys ei ole tarttunut oppimisista huolimatta päähän. Oikean sivistyksen näkee siitä, miten ihminen suhtautuu lähimmäiseensä ja koko ympäröivään maailmaan.

Kaikki tieto on sivistävää ja viisautta on monenlaista. Minä käsitän sivistyneisyyden niin, ettei se ole kirjaviisautta tai pitkälle kouluttautumista, vaan sitä että osaa käyttäytyä sivistyneesti, olla ihmisiksi. Tämä tietysti vaatii edes jonkinlaisen perussivistyksen, ymmärryksen siitä miten tämä maailma toimii. Tällaisia ihmisiä olen tavannut elämäni aikana, pari pitkälle kouluttautunuttakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti akateemisilta uraohjuksilta puuttuu sydämensivistys :)

Mitä sydämensivistys konkreettisesti on? Miten ja missä vaiheessa akateeminen koulutus poistaa sen ihmisestä?

Mietin ihan samaa. Jos väestöä miettii keskimäärin, uskallan jopa väittää että aitoa empatiaa, auttamisenhalua, asioiden katsomista omaa näkökulmaa laajemmin löytyy enemmän koulutetusta väestöstä.

Eihän akateeminen koulutus poista keneltäkään ns. sydämen sivistystä - pointti oli varmaan se, ettei koulutus sitä automaattisesti tuokaan sellaiselle, jolla sitä ei muutenkaan ole.

Ei tietenkään tuo sinällään. Mutta kouluttautuminen voi avata mieltä ajattelemaan omaa kokemuspohjaa laajemmin. Mikä taas on perusedellytys mielestäni ylipäätään sille, että voi olla "sydämeltään sivistynyt".

Minusta taas "sydämen sivistykseen" kuuluu aina, perusedellytyksenä tietty lempeys ja ymmärrys, hyvä käytös ja korkea moraali. Ei opittavissa koulusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti akateemisilta uraohjuksilta puuttuu sydämensivistys :)

Mitä sydämensivistys konkreettisesti on? Miten ja missä vaiheessa akateeminen koulutus poistaa sen ihmisestä?

Mietin ihan samaa. Jos väestöä miettii keskimäärin, uskallan jopa väittää että aitoa empatiaa, auttamisenhalua, asioiden katsomista omaa näkökulmaa laajemmin löytyy enemmän koulutetusta väestöstä.

Eihän akateeminen koulutus poista keneltäkään ns. sydämen sivistystä - pointti oli varmaan se, ettei koulutus sitä automaattisesti tuokaan sellaiselle, jolla sitä ei muutenkaan ole.

Ei tietenkään tuo sinällään. Mutta kouluttautuminen voi avata mieltä ajattelemaan omaa kokemuspohjaa laajemmin. Mikä taas on perusedellytys mielestäni ylipäätään sille, että voi olla "sydämeltään sivistynyt".

Minusta taas "sydämen sivistykseen" kuuluu aina, perusedellytyksenä tietty lempeys ja ymmärrys, hyvä käytös ja korkea moraali. Ei opittavissa koulusta.

Korkea moraali, hyvä käytös ja ymmärrys todellakin ovat opittavissa, kasvatuksen kautta, siis myös koulussa. Lempeys ehkä noista ainoa selkeästi perustemperamentin ominaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Naispuolinen tuttavani, joka on syntynyt 30-luvulla. Opiskellut apuhoitajaksi, mutta on vain aina ollut kiinnostunut ihmisistä, ilmiöistä, kirjoista, kaikesta. Matkustellut ja matkustelee edelleen paljon, harrastanut ja harrastaa kaikenlaista. Tietää valtavasti Suomen historiasta, kun on nähnyt sitä myös omin silmin, sotaa ja köyhyyttä. Lisäksi vielä todella lämmin ja hyväsydäminen ihminen. Sivistynein ihminen, mitä tiedän <3

Näissä vanhoissa ihmisissä vielä tapaa tällaisia - silloin aikoinaan kun köyhillä ei ole ollut rahaa koulutukseen (oppikoulua pidettiin monesti turhana työväenluokille tai maaseudun asukkaille kun palkkatöitä saattoi tehdä kansakoulupohjaltakin), tiedonhaluiset opiskelivat sitten itse lukemalla kirjoja tai käymällä aikuisina töiden ohessa kansanopistojen kursseilla. (Tästä muuten kansanopistojen nimikin tulee.) Jos haluaa nähdä, miten homma toimi 1930-luvulla, niin voi katsoa vaikkapa suomiklassikon "Juurakon Hulda". Tai lukea "piikaministeri" Miina Sillanpäästä, jonka elämään tuo leffa perustuu.

Nykyisillä nuoremmilla polvilla on helpompaa päästä opiskelemaan "virallisesti", jos haluavat sivistyä. Modernissa maailmassa koulutus ja sivistys korreloivat voimakkaammin kuin vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.

mä oon käytännössä huomannut miten akateemiset harvoin tietää asioita laajemmissa mittakaavoissa. ovat vain erityistyneet johonkin eivätkä edes sen kautta osaa jäsentää kokonaiskuvaa maailmasta.

erityisasemassa ovat sitten ne jotka ovat olleet yliopistolla yli 8 vuotta. he ovat oikeasti niitä sivistyneitä.

t. amis

Vierailija kirjoitti:

mä oon käytännössä huomannut miten akateemiset harvoin tietää asioita laajemmissa mittakaavoissa. ovat vain erityistyneet johonkin eivätkä edes sen kautta osaa jäsentää kokonaiskuvaa maailmasta.

erityisasemassa ovat sitten ne jotka ovat olleet yliopistolla yli 8 vuotta. he ovat oikeasti niitä sivistyneitä.

t. amis

Mitä kautta sinä sitten olet jäsentänyt kokonaiskuvan maailmasta ja oppinut tietämään asioita laajemmissa mittakaavoissa? Miten tämä näkyy konkreettisesti erona sinun ja akateemisten elämässä?

Toisille kaikenlaisen "turhankin" tiedon kerääminen on intohimo ja samalla huvitus. Se on aivan sama kuin harvalla on sisäsyntyistä aitoa kiinnostusta korkeakulttuuriin.

Mun isä on mielestäni huikean älykäs keskustelija, tasapainonen pohdiskelija ja hyvin kiinnostunut mm. politiikasta, biologiasta ja maailman ilmiöistä ylipäätään. Koulutus: peruskoulu. :D Itse olen lukioni huippuoppilaita, jos sillä määritellään isäni sivistystä koskevan arvioni paikkansapitävyys.

N18

Mummoni oli erittäin viisas ihminen, vaikka oli kouluja käynyt vain 4 luokkaa. Akateeminen maailma menetti hänessä paljon, kun ei päässyt aikoinaan opiskelemaan.

Kyllä mun duunarivanhemmat (kuolleet jo aikaa sitten).

He olivat poliittisesti, kultturillisesti ja sydämeltään sivistyneempiä kuin useimmat akateemiset. Aktiivisia elämässään, kiinnostuneita kaikesta, avarakatseisia, lukivat paljon ja osallistuivat yhteiskunnallisesti moniin aktiviteetteihin.

Yksi 60 v aikanaan kotoa karannut ja koulut keskeyttänyt. Töissä duunarina, valtavan lukenut ihminen. Toinenkin, 75 v entinen lapiomies, on lukenut niin paljon filosofiaa ja runoutta että olisi niillä yksi professuuri irronnut.

Olen moniakin. Omasta mielestäni sivistystä määrittää pitkälti se, onko ylipäätään kiinnostunut asioista ja ympäröivästä maailmasta sekä laajentamaan tietämystään. Lasken sivistykseen myös käyttäytymisen ja tahdikkuuden. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se, että osaa ulkomuistista luetella nippelitietoja ei ole sivistystä vaan osoitus hyvästä muistista. Eikä lukeminen yksinomaan tarkoita sivistystä. Sivistynyt ihminen ymmärtää lukemansa ja kuulemansa, osaa analysoida asioita ja niiden perusteita sekä ymmärtää argumentit johtopäätösten taustalla. Sivistynyt ihminen osaa myös olla kriittinen, eikä pidä mututuntumaa totena, joka pätisi joka tilanteessa.

Olen tavannut ihan fiksuja kouluttamattomia ihmisiä, mutta en sivistyneitä kouluttamattomia

Et ole sitten tavannut minua.

Tunnen useampiakin sivistyneitä vaikkakin ainoastaan peruskoulun käyneitä. Itselläni on tohtorintutkinto, mutta sanoisin, että todellinen sivistys syntyy uteliaisuudesta, halusta oppia jatkuvasti uusia asioita laajalla rintamalla. Eivät korkeasti koulutetut ole välttämättä mitenkään "älykkäämpiä" tai "sivistyneempiä". Kaikkia ei kiinnosta vuosikausien opiskelu ja kirjojen pänttääminen jossain kouluinstituutiossa. Maailmassa on todella paljon erilaista informaatiota, jota ihminen voi jäsentää "tiedoksi" ihan itsenäisesti opiskellen ilman minkään opetussuunnitelman asettamia tavoitteita.

M47

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmista ikäluokista näitä ainakin löytyy, mikä on toki luonnollista, kun ottaa huomioon ettei esim. nykyisten kuusikymppisten nuoruudessa ollut kenellä tahansa varaa opiskella.

Vanhemmista ikäluokista löytyy valitettavasti paljon myös näitä vastakohtia. Päässeet aikanaan opiskelemaan ja sitä kautta hyvään virkaan, mutta ilmeisesti pissa noussut sitten päähän. Kaikilla käytössä joku tärkeä titteli.

Olen tavannut useitakin. Useammin korkeasti koulutettu on täysi kusipää verrattuna duunareihin. Tätä tukee tutkimuksetkin: yli puolet yliopistoissa opiskelevista kärsii mielisairauksista.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen useampiakin sivistyneitä vaikkakin ainoastaan peruskoulun käyneitä. Itselläni on tohtorintutkinto, mutta sanoisin, että todellinen sivistys syntyy uteliaisuudesta, halusta oppia jatkuvasti uusia asioita laajalla rintamalla. Eivät korkeasti koulutetut ole välttämättä mitenkään "älykkäämpiä" tai "sivistyneempiä". Kaikkia ei kiinnosta vuosikausien opiskelu ja kirjojen pänttääminen jossain kouluinstituutiossa. Maailmassa on todella paljon erilaista informaatiota, jota ihminen voi jäsentää "tiedoksi" ihan itsenäisesti opiskellen ilman minkään opetussuunnitelman asettamia tavoitteita.

M47

Sosiologien ja psykologien mielestä koululaitos on vain eliitin tapa kyykyttää ihimisiä, eli he luovat järjestelmän säännöt joiden mukaan elämällä kiipeää ylöspäin. Emansipaatiossa ihminen voi kasvaa aikuiseksi ilman iskostamista / indoktrinaatiota, jota meidänkin koululaitokset harrastavat. Tärkeintä on havaita se, että korkeasti koulutettu ei välttämättä osaa muuta kuin dualistista ajattelua, mutta kouluttamaton voi osata ottaa huomioon laaja-alaisemmin erilaisia näkökulmia asioihin. Erityisesti ihmistieteissä dualismi on täysin väärä lähtökohta.