Voiko ihminen jäädä lääkärikoulutuksen vangiksi?

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta mistä ihmeestä kumpuaa tämä käsitys, että töiden saanti olisi jotenkin vaikeaa?

Koska se on. Minä jäin työttömäksi kaksi vuotta sitten eikä olen sen jälkeen töitä kuulunut, pelkkiä harjoitteluita. Useimmista työpaikoista ei edes vastata hakemuksiin ja hakijoita on kymmenistä satoihin.

Todellisuus selviää sitten, kun kärryiltä tipahtaa. Työnantajat suosivat valmiiksi töissä olevia ihmisiä. Työttömiin ei edes vilkaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatka matematiikkaa ja ota kiinnostuksesi mukaan riittävästi opintoja sen ulkopuolelta. Sitä kautta rakentuu oma uniikki osaamisportfoliosi ja olet vapaa rakentamaan ihan omanlaisesi urapolun. Näin tein itse, koska en halunnut kaventaa pelikenttääni yhden ammatin erityisasiantuntijaksi, vaan olen enemmän generalisti.

Jatkan vielä, että ainakin bisnesmaailmassa tämänkaltainen osaaminen on kullanarvoista. Itse esimerkiksi pääsin jo kolmevitosena pörssiyhtiön johtoryhmään, vaikka kyvyiltäni olenkin sinänsä ihan perus. Osaaminen ja näkemys vain oli sellaista, että muualta sitä oli vaikea löytää. Joten jos raha on keskeinen motivaattori lääkisopinnoille (kuten itsekin viittasit), niin älä huoli, itsekin tienaan kahden tai kolmen tk-lääkärin verran.

Pörssiyhtiön johtoryhmä ja osaaminen 😂

Joo, ihan idiootteja sinne tarkoituksella valitaan, koska omistajia hallitusta ja toimivaa johtoa ei kiinnosta menestys ja hyvä tulos. Eiku.

Sinne valitaan sellaisia tyyppejä joilla ei välttämättä ole oman toimialansa osaamista ollenkaan.... mutta ovat uuden toimitusjohtajhan kavereita hänen edellisestä firmastaan ja yllättäen siirtyneet toimarin vanavedessä uuteen firmaan. Näin meidän firmassa aikoinaan kävi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatka matematiikkaa ja ota kiinnostuksesi mukaan riittävästi opintoja sen ulkopuolelta. Sitä kautta rakentuu oma uniikki osaamisportfoliosi ja olet vapaa rakentamaan ihan omanlaisesi urapolun. Näin tein itse, koska en halunnut kaventaa pelikenttääni yhden ammatin erityisasiantuntijaksi, vaan olen enemmän generalisti.

Ja sait töitä?

Ohis, mutta mistä ihmeestä kumpuaa tämä käsitys, että töiden saanti olisi jotenkin vaikeaa? Työttömyysprosentti on jotain kahdeksan luokkaa tällä hetkellä, joten yli yhdeksän kymmenestä halukkaasta on duunissa. Kaikki opiskelukaverini työllistyivät ihan heittämällä, vaikka ala ei ollutkaan mikään tahallisen työvoimapulan ala, kuten lääkäreillä. Normaalit sosiaaliset taidot ja vähän tsemppiä opinnoissa, niin se on siinä.

Mitä kapeammalle erikoistut sitä vaikeampaa se on.

Täytyy vielä lisätä, että työttömyys on huono muuttuja tarkasteltavaksi. Kannattaa katsoa työllisyysasteeseen, joka Suomessa on surkea. Työttömyystilastot ovat hyvin alttiita manipuloinnille erilaisten harjoittelijoiden ja koulutuksen vuoksi. Työllisyysaste paljastaa paremmin todellisuuden, mutta sitäkin manipuloidaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatka matematiikkaa ja ota kiinnostuksesi mukaan riittävästi opintoja sen ulkopuolelta. Sitä kautta rakentuu oma uniikki osaamisportfoliosi ja olet vapaa rakentamaan ihan omanlaisesi urapolun. Näin tein itse, koska en halunnut kaventaa pelikenttääni yhden ammatin erityisasiantuntijaksi, vaan olen enemmän generalisti.

Ja sait töitä?

Ohis, mutta mistä ihmeestä kumpuaa tämä käsitys, että töiden saanti olisi jotenkin vaikeaa? Työttömyysprosentti on jotain kahdeksan luokkaa tällä hetkellä, joten yli yhdeksän kymmenestä halukkaasta on duunissa. Kaikki opiskelukaverini työllistyivät ihan heittämällä, vaikka ala ei ollutkaan mikään tahallisen työvoimapulan ala, kuten lääkäreillä. Normaalit sosiaaliset taidot ja vähän tsemppiä opinnoissa, niin se on siinä.

En saanut töitä, vaikka kanditutkinto oli suoritettu oivallisesti ja maisterivaiheessakin arvosanat olivat hyviä. Normaalit sosiaaliset taidot. Merkittävässä asemassa lienee tuuri ja omat verkostot

eri

Onhan meitä. Ei se nyt niinkään ole se "statuksessa ja rahassa" roikkuminen, vaan se kuinka paljon aikaa ja energiaa on tähän tullut laitettua ja miten pahasti alanvaihto ryssisi siviilielämän. Myös stressi ja epävarmuus ei oikeastaan lopu ikinä, vaikka välillä typeryyksissään niin onnistuu kuvittelemaan. Potilastietojärjestelmä <3.

Ei se kuitenkaan ole tätä kaikille meistä ainakaan pintapuolisesti, ehkä jopa verraten harvalle. Tosin enhän minäkään tätä pyri ilmaisemaan heidän nähtensä. Ja onhan niitä erikoistumisaloja ja "kaikki on itsestä kiinni" jne jne.

Tosin (pieni) osa potilaista on kyllä oikeasti sellaisia ihania, joita voisi autella koko päivän. Oikeastaan jos voisin mennä antamaan nuoremmalle versiolle itsestäni neuvoja niin ehdottaisin unohtamaan koko ammatinvalinta-perspektiivin, ja miettimään keille sinulla riittää aidosti ymmärrystä ja empatiaa. Miten voisit päästä tarjoamaan heille jotakin mitä he osaisivat arvostaa. Kyse ei oikeastaan ole edes kiitoksesta tai ylipäätä siitä "mitä saat", vaan lähinnä siitä, että itse uskot tehneesi hyvää. Tiedän kyllä, että tuo kysymys on lukiosta juuri päässeelle lähes mahdoton, koska: 1. Ahdistus ja epävarmuus on korkealla, jolloin on hankala nähdä hyvän tekemisen iloa, ja jumittaa siinä "jotakin ois saatava"-menttaliteetissä. 2. Tai sitten välttelee, että "ei tee mitään pahaa tai väärin", kun fiksumpi olisi keskittyä siihen vähään hyvään mikä itsestä aidosti lähtee. Ei kaikki ymmärrä kaikkien kaikkia ongelmia sellaisella tasolla, että ne tuntuisivat aidoilta ja se on ok. Usein noita avuntarvitsijoita ymmärtää vasta kun on itse ensin selättänyt samalta tuntuvan ongelman. Tai nähnyt mihin se tie vie, jolloin itse potilas on pihalla tilanteesta.

Onnea nyt kuitenkin.

ps. Ai miksikö "kokenut" mies lääkäri selaa tätä palstaa? No täällä on ihan saatanan sairasta sakkia ja aitoja avuntarvitsijoita.

On ihmisiä, jotka ovat vaihtaneet duunariksi, koska lääkärin työ ei ole ollut heidän juttunsa, mutta jokainen meistä on erilainen. Lääkärihän on periaatteessa korkeakoulutettu likaisen työn tekijä.

Tässä yksi, joka tunnistaa tuon "jumiin jäämisen" kokemuksen. Pääsin lääkikseen ensiyrittämällä 18-vuotiaana. Parin ensimmäisen vuoden teoriaopinnoista tykkäsin, mutta seinä nousi vastaan klinikkaan siirtyessä. En kerta kaikkiaan onnistunut löytämään erikoistumisalaa, joka olisi tuntunut itselleni sopivalta. Tutkimustyökään ei auennut, sillä en löytänyt vuosien yrityksestä huolimatta sopivaa tutkimusalaa tai tutkijaryhmää. Hallinnon hommiin tai vakuutuspuolelle olisin ollut täysin epäsopiva. Vaihdoin suoraan valmistuttuani eräälle luonnontieteelliselle alalle. En voisi olla tyytyväisempi päätökseeni.

Lääkärin työn monipuolisuutta ja erilaisia uravaihtoehtoja muistetaan aina kehua - suurelta osin syystäkin. Oma kokemukseni kuitenkin on, että opinnot valmistavat lähes pelkästään potilastyöhön. Valtaosa lääkäreistä tekee tutkimusta muun työn ohessa ja ainakin omista opiskelukavereistani kokopäiväisiksi tutkijoiksi päätyi vain muutama poikkeuksellisen kunnianhimoinen ja jaksava tyyppi. En ole vielä kuullut opetuspuolen lääkäristä, joka ei tekisi kliinistä lääkärin työtä. Omien kokemusteni pohjalta suosittelisin lääkistä ensi sijassa niille, joita potilastyö kiinnostaa edes jossakin muodossa.

Mitä tulee "jumiin jäämisen" vaaraan - ainakin omassa opiskelukaupungissa lääkisopetus ja opiskelijariennot oli tehokkaasti erotettu muusta yliopistosta. Olisin varmaankin vaihtanut alaa jo aiemmin, mikäli olisin saanut kokemusta myös muusta yliopistolla tehtävästä tutkimuksesta. Ap:llä tosin on jo aiempaa opiskelukokemusta, joten en usko hänelle syntyvän samaa tilannetta.

4: Miten kuvittelet olevasi pätevä kertomaan muille, että lääkärintyö on helppoa, olematta itse kyseisen ammatin harjoittaja? Perinteinen (lääketieteen osalta) maallikon kommentti, kun ei ymmärretä mitä lääkärintyö todella vaatii.

Vierailija kirjoitti:

En ole itse lääkäri, mutta olen seurannut vierestä kun nuoret lääkärit harjoittelevat työtään. Kaikki eivät ensimmäisissä harjoitteluissaan vaikuta kovin lääkärimäisiltä tai edes varmoilta kutsumuksestaan, mutta koulutus kestää niin pitkään ja on sopivan käytännöllinen, että yleensä kyllä lääkäriopiskelijat sopeutuvat rooliinsa ja alkavat nauttiakin siitä. Lääkärin työ on kuitenkin melko helppoa ja hyvin palkattua, ilman työllisyysongelmia, joten hyvät puolet varmasti vievät voiton mahdollisista huonoista. Ja jos potilastyö ei oikeasti ala sujua, lääkäri voi aina erikoistua vaikka radiologiksi tai kirurgiksi, jolloin potilasta näkee hyvin vähän ja ne hetket on pelkkää tutkimusta tai leikkausta. Jos taas tykkää jutella, voi erikoistua vaikka psykiatriaan tai työterveyteen.

Voi olla ehkä "helppoa" ja hyvin palkattua, mutta teet yhdenkin hoitovirheen tai väärän diagnoosin , niin saat pahimmassa tapauksessa syytteen kuolemantuottamuksesta. Joten pitää muistaa ,että lääkärillä on myös valtavasti vastuuta. Tosin arvostuskin on suurta, jos pystyt pelastamaan yhdenkin ihmishengen. Lääkäri ja arkkitehti ovat kaksi ammattia ,joita on verrattu Jumalan "luomistyöhön". Siinä mielessä lääkäri on mielenkiintoinen ja arvostettu statusammatti. Mutta pitää olla oikeasti humanisti, mikäli haluaa menestyä työssään.Ihminen ei ole pelkkä matemaattinen kaava tai hintalappu. Tässä mielessä lääkärin ammattiin vaaditaan empatiakykyä, jota ainakin minun kokemukseni mukaan kaikilla tosiaan ei ole. Lisäksi nykyisten hallinnollisten vaatimusten vuoksi lääkäri on liiaksi arkistoijan roolissa ja aikaa potilaskuvalle ei jää riittävästi. Jotta hyvä diagnoosi onnistuisi pitää keskittyä potilaan historiaan, ja juuri tähän ei aikaa enää tänä päivänä ole. Lääkärikin joutuu tekemään tulosta. Onnea ammatinvalintaan. 

Vierailija kirjoitti:

4: Miten kuvittelet olevasi pätevä kertomaan muille, että lääkärintyö on helppoa, olematta itse kyseisen ammatin harjoittaja? Perinteinen (lääketieteen osalta) maallikon kommentti, kun ei ymmärretä mitä lääkärintyö todella vaatii.

Kirjoittaja on varmaan hoitaja tai vastaava, joka näkee sitä hommaa jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Mutta pitää olla oikeasti humanisti, mikäli haluaa menestyä työssään.

Tämä on hyvä neuvo. Työn mielekkyys syntyy laajemmasta katsannosta, jossa näkee ihmisen merkityksen itselleen, läheisilleen ja kokonaisuudelle. 

Tosiaankin voit myöhemmin täydentää koulutustasi kaupallisen alan koulutuksella ja siirtyä töihin esimerkiksi lääkefirmoihin, vaikka ensisijainen koulutus sinne on luonnollisesti farmasia. Tutkijan työ myös yksi hyvä vaihtoehto.

Tuota enemmän miettisin sitä, että onko sinusta aidosti lääkärin työhön. Erikoistunut lääkäri tekee  mahdollisesti siistiä päivätyötä, mutta opiskelun aikana ja yleislääkärinä teet kaikkea peräpukamien hirttämisestä hysteeristen omaisten rauhoitteluun kun heidän omaisensa veri lentää kaaressa ensiavussa keskellä yötä.

Lääkäri tosiaan työskentelee ihmiskehon kanssa ja siitä on usein hienous kaukana, joka saattaa unohtua ihmisiltä, jotka katsovat lääkärien hienoja taloja ja autoja. Jos rahaa haluat, niin löytyy paljon parempiakin aloja. Esimerkiksi asianajajan työ on paljon siistimpää ja tasaisempaa ja on paljon helpompi siirtyä yrittäjäksi kuin lääkärinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4: Miten kuvittelet olevasi pätevä kertomaan muille, että lääkärintyö on helppoa, olematta itse kyseisen ammatin harjoittaja? Perinteinen (lääketieteen osalta) maallikon kommentti, kun ei ymmärretä mitä lääkärintyö todella vaatii.

Kirjoittaja on varmaan hoitaja tai vastaava, joka näkee sitä hommaa jatkuvasti.

Tarkoitin, että työ ei vaadi mitään luovaa eikä itsenäistä ajattelua, vaan eteenpäin mennään ohjeiden ja ennaltamääriteltyjen kaavojen mukaan. Itse olen aikanaan tehnyt työtä, joka näyttää päällepäin paljon vaikeammalta kuin lääkärin työ eikä valmiita vastauksia löydy netistä. Toki lääkäri joutuu opiskelemaan hoitokaaviot ja käypä hoito-suositukset, mutta itse työ on sitten helppoa. Ja toki lääkärikin voi ja usein myös käyttää lähdemateriaaleja omassa työssään jos joku potilas ei sovi aiemmin opittuihin laatikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole itse lääkäri, mutta olen seurannut vierestä kun nuoret lääkärit harjoittelevat työtään. Kaikki eivät ensimmäisissä harjoitteluissaan vaikuta kovin lääkärimäisiltä tai edes varmoilta kutsumuksestaan, mutta koulutus kestää niin pitkään ja on sopivan käytännöllinen, että yleensä kyllä lääkäriopiskelijat sopeutuvat rooliinsa ja alkavat nauttiakin siitä. Lääkärin työ on kuitenkin melko helppoa ja hyvin palkattua, ilman työllisyysongelmia, joten hyvät puolet varmasti vievät voiton mahdollisista huonoista. Ja jos potilastyö ei oikeasti ala sujua, lääkäri voi aina erikoistua vaikka radiologiksi tai kirurgiksi, jolloin potilasta näkee hyvin vähän ja ne hetket on pelkkää tutkimusta tai leikkausta. Jos taas tykkää jutella, voi erikoistua vaikka psykiatriaan tai työterveyteen.

Voi olla ehkä "helppoa" ja hyvin palkattua, mutta teet yhdenkin hoitovirheen tai väärän diagnoosin , niin saat pahimmassa tapauksessa syytteen kuolemantuottamuksesta. Joten pitää muistaa ,että lääkärillä on myös valtavasti vastuuta. Tosin arvostuskin on suurta, jos pystyt pelastamaan yhdenkin ihmishengen. Lääkäri ja arkkitehti ovat kaksi ammattia ,joita on verrattu Jumalan "luomistyöhön". Siinä mielessä lääkäri on mielenkiintoinen ja arvostettu statusammatti. Mutta pitää olla oikeasti humanisti, mikäli haluaa menestyä työssään.Ihminen ei ole pelkkä matemaattinen kaava tai hintalappu. Tässä mielessä lääkärin ammattiin vaaditaan empatiakykyä, jota ainakin minun kokemukseni mukaan kaikilla tosiaan ei ole. Lisäksi nykyisten hallinnollisten vaatimusten vuoksi lääkäri on liiaksi arkistoijan roolissa ja aikaa potilaskuvalle ei jää riittävästi. Jotta hyvä diagnoosi onnistuisi pitää keskittyä potilaan historiaan, ja juuri tähän ei aikaa enää tänä päivänä ole. Lääkärikin joutuu tekemään tulosta. Onnea ammatinvalintaan. 

Tämä höpöhöpö on pakko korjata. Toki lääkärin työssä on vastuu, mutta se on lähinnä itselle. Eli ei lääkäri virheistään vastuuseen joudu, vaan lähes kaikki hoitovirheet kuitataan vastauksella "kyseessä on normaali komplikaatio". Sen verran on tullut seurattua sairaalamaailmaa läheltä, että lääkäri ei joudu vastuuseen hoitovirheistään, vaikka itse olisi ne tunnustanut ja suositellut potilasvahinkoilmoituksen tekemistä, koska itse haluaisi potilaan saavan korvauksia.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tykkää olla tekemisissä ihmisten kanssa, voi mennä vakuutusyhtiöön töihin. Siellä päätökset tehdään pelkästään papereita lukemalla. Myös patologin hommat on yksi vaihtoehto, Tuijottelet ihmisistä otettuja luominäytteitä mikroskoopilla päivät pitkät ja saat hyvät rahat siitä. Tätä voi tehdä etänäkin, vaikka mökillä. Pakkaat autoon mikroskoopin ja kasan näytteitä, jotka on valmiiksi lasien välissä, ja sanelin mukaan. Kun palaat juhannuksenvietosta, joku sihteerikkö purkaa ne sanelut.

Ruumiita ei patologi kykene etänä avaamaan.

"Mitä jos en pidäkään työstä?" Mitä tarkoitat tuolla? Pitääkö joku oikeasti työstään? Eikö työ ole lähinnä sitä varten että siitä saadaan rahaa, jolla voidaan rahoittaa sitä osaa elämästä, josta pitää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tykkää olla tekemisissä ihmisten kanssa, voi mennä vakuutusyhtiöön töihin. Siellä päätökset tehdään pelkästään papereita lukemalla. Myös patologin hommat on yksi vaihtoehto, Tuijottelet ihmisistä otettuja luominäytteitä mikroskoopilla päivät pitkät ja saat hyvät rahat siitä. Tätä voi tehdä etänäkin, vaikka mökillä. Pakkaat autoon mikroskoopin ja kasan näytteitä, jotka on valmiiksi lasien välissä, ja sanelin mukaan. Kun palaat juhannuksenvietosta, joku sihteerikkö purkaa ne sanelut.

Ruumiita ei patologi kykene etänä avaamaan.

Vielä. Kuvittelisi, että tuo on niitä ensimmäisiä kirurgisia toimenpiteitä, joita tehdään säännöllisesti etänä. Kuolleen kanssa kun ei ole niin tarkkaa.