Aion puhua totta sateenkaariperheen lapselle!

Vierailija kirjoitti:

Oikean isän tai äidin löytäminen on pakkomielle jokaiselle. Ei siitä pääse mihinkään. Kokainen haluaa tietää

Ei mulle ole. Mulla on isä, ei mua kiinnosta kenen solusta mä olen lähtöisin. Perhe on aika pieneltä osalta biologiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se totuusosio tässä missiossasi siis onkaan?

Eiköhän tämä "totuusosio" ole suurin piirtein tässä: "Aion siis ihan suoraan sanoa lapselle, että on ihan OK olla asiasta vihainen. Se mitä äitisi ovat sulle tehneet ei ole sun parhaaksi. Sulla on oikeus isään ja oikeus tuntea muutkin sukulaisesi. Kenelläkään ei ole oikeutta tehdä lapselleen niin, että lapsi joutuu 18-vuotiaaksi pähkäilemään että kukahan mun isi on ja sitten vielä jännittämään tämän isän tapaamista..."

Ja ehkä voisi lisätä: "Ei, sulla ei oikeasti ole kahta äitiä. Kun äitisi hankki sinut toisen naisen kanssa hedelmöityshoidoilla, niin he eivät ajatelleet sinun parastasi vaan omaa parastaan. He päättivät, ettet saa tuntea isääsi, koska niin oli heille helpompi ja nyt sinä kärsit siitä. Ja siitä saa olla vihainen."

 Sinulla on nyt mennyt totuus ja mielipide sekaisin.

Kyllä tämä sinun vastauksesi oli enemmänkin se "mielipide" tässä kohtaa.

Se nyt vain on fakta, että luonnonlakeja vastaan taistellessaan, kovinkin kulttuurimarxisti kohtaa ylitsepääsemättömiä vastoinkäymisiä.

Entä jos heteropariskunta hankkii lapsen hedelmöityshoitojen avulla siten, että käytetään ulkopuolista spermanluovuttajaa, koska pariskunnan mies ei ole hedelmällinen? Onko tämäkin mielestäsi väärin ja vihastuttavaa? Pitäisikö siis käytännössä spermanluovutus kieltää kokonaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiot siis ruokkia lapsen vihaa ja katkeruutta sen sijaan että yrittäisit auttaa häntä käsittelemään asiaa ja löytämään tilanteen parhaat puolet? Sillä lapsen biologista isää tuskin pystyt sinäkään noin vain paikalle taikomaan.

Ei vaan olla se aikuinen, joka sanoo lapselle, että hänellä todella on oikeus vihaan ja katkeruuteen. Kuvitelkaa itsenne siihen tilanteeseen, että 18-v. syntymäpäivä lähestyy ja nyt viimein saatte tietää kuka isänne on. Seuraavaksi pitää jännittää sitä, miten isä mahtaa suhtautua. Ja se katkera totuus, että tilanteen syynä on äitien oikeus lesbosuhteeseen. Lapsen olisi voinut hankkia vaikka jonkun homon kanssa (halukkaita on varmasti!), jolloin lapsi olisi ainakin tiennyt kuka isä on. Se vain olisi ollut äitien kannalta hankalampaa, kun olisi ollut joku ylimääräinen mies sotkemassa kuvioita.

"Oikeus vihaan ja katkeruuteen", hyi saatana. Millainenhan tyyppi siellä mahtaa kirjoitella? Olet varmasti oikea päivänpaiste.

Ihan ohiksena mutta esim. mä olen luonteeltani oikeinkin yltiöpositiivinen päivänpaiste. Mutta kyllä mäkin vihaa ja katkeruutta joskus tunnen ja se on mun mielestä ihan OK, tunteita muiden joukossa. Ei niitä tarvitse jäädä vatvomaan mutta onhan ne käsiteltävä.

Aika kuplassa on elänyt jos ei elämässään ole kys. tunteita saanut tuntea....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko edelleen olemassa ihmisiä, joiden mielestä pelkkä munasolu tai siittiö riittää tekemään jostakusta äidin ja isän? Sillä siittiön luovuttajalla ei ole lapsiin mitään tunnesidosta. Lapset eivät menetä siinä mitään, etteivät häntä tunne. Se, miksi lapsi tuntee vihaa, on juuri ap:n kaltaiset tyypit, jotka antavat ymmärtää, että hänen perheessään on jotain väärää, ja että lasta on kohdeltu jotenkin väärin. Perheitä on erilaisia. Kaikissa ei ole äitejä. Kaikissa ei ole isiä. Joissakin perheissä on kaksi äitiä ja joissakin perheissä on kaksi isää.

Se, että ap ei tällaisia perheitä pidä oikeanlaisina, ei tee niistä yhtään sen väärempiä ja ap:n sanomisista totta, jota pitäisi ääneen julistaa. Se on vain ap:n henkilökohtainen mielipide. Aika raukkamaista ap:lta mennä manipuloimaan lasta omiin uskomuksiinsa. Mitä jos antaisit hänen omien vanhempiensa kasvattaa hänet ja lohduttaa häntä? He varmaan tekevät sen niin, että oikeasti huolehtivat lapsen hyvinvoinnista, toisin kuin sinä, joka haluat vain omia henkilökohtaisia uskomuksiasi "oikeanlaisista perheistä" ryntätä lapsen mieleen.

Mitä sitten pitäisi sanoa hedelmöityshoidoilla syntyneille ja sateenkaariperheissä kasvaville lapsille, jos nämä lapset kaipaavat isää ja/tai eivät vartuttuaan hyväksy sateenkaariperhemallia? Pitäisikö vain hokea että "perheet ovat erilaisia" tai "tilastojen mukaan sateenkaariperheissä kasvavat lapset ovat jopa terveempiä..." tai "et voi oikeasti kaivata isää, kuvittelet vain"?

Kun tällaisia lapsia ihan oikeasti on. Onko väärin asettua heidän puolelleen?

Haluaisiko joku vastata tähän kysymykseen? Jotainhan sille lapselle kai pitää vastata, jos hän avautuu asiasta sukulaiselle tai muulle aikuiselle.

Kyse on ihan oikeista lapsista, kuten tuo ketjussa mainittu Millie joka nyt aikuisena on puhunut sen puolesta että lapsella pitää olla oikeus isään ja äitiin. Ei ole mahdollista piiloutua joidenkin suvaitsevaisuusihanteiden taakse ja kuvitella että "lapsi ei kaipaa isää jos ei sellaista ole koskaan ollut". Eikä se ole konservatiivien tai uskovaisten vika, jos ideologia ei käytännössä toimikaan.

Olen ollut siinä tilanteessa ja olen sanonut, että "Se on tosi ikävää, ettei ole isää ja että olisi parempi, jos olisi hyvä isä. Mutta kenenkään ihmisen elämä ei ole täydellistä vaan elämässä on väistämättä kaikilla jotain vastoinkäymisiä tai epätäydellisyyksiä. Sellsista elämä on kaikilla, mutta vain eri tavoin eri ihmisillä."

Ja jos mietit tuota, niin tajuat, että se on totta sanasta sanaan. Ihan kaikilla ihmisillä.

Jumalasta - jos uskot kaikkivaltiaaseen Jumalasn myönnät,että hän voi estää ihmisen syntymisen maailmaan, jos haluaa. Jopa koeputkihedelmöityksessä onnistumisprosentti on 10-15% eli 85-90% todennäköisyys epäonnistua. Jos se onnistuu, niin se kyllä silloin tarkoittaa, että Jumalan mielestä ko lapsen on tarkoituskin syntyä tähän maailmaan. Tietääkö ap paremmin kuin Jumala?

Ja mikä on "hyvä elämä"? Ap:n määritelmä siitä on hänen omansa. Muidenkin ihmisten määritelmä on heidän omansa. Yleisesti aika maallisia kuten idyllinen ydinperhe ja tarpeeksi rahaa ja hyvä työpaikka omakotitalolla ja autolla ja kesämökiklä ja kultaisella noutajalla ilman pahoja sairauksia. Jne.

Mikä on hyvä elämä Jumalan mielestä? Sekö, että on nuo maallisen elämän puitteet kunnossa ja kiiltokuvaelämää? Jos yritän arvata, niin ehkäpä pikemminkin sellainen, että ihminen kehittyy elämänsä aikana henkisesti ja löytää Jumalan ja Jeesuksen ja pääsee taivaaseen kuolemansa jälkeen, ja elämänsä aikana tekee hyvää muille ja auttaa heitäkin löytämään Jumalan eikä olemaan niin maallisia ja materialistisia. Usein ihminen kehittyy tähän suuntaan vastoinkäymisten myötä, joitakin ne toki vain katkeroittavat.

Ap voisi miettiä, kumpaa näkemystä sinä edustat ja mitä voisit tehdä omalle arvomaailmallesi ja elämänarvoille, että siirtyisit tuosta maallisesta ajattelusta jälkimmäiseen asennoitumiseen. Siitä hyötyisivät toki läheisesi, mutta eniten sinä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se totuusosio tässä missiossasi siis onkaan?

Eiköhän tämä "totuusosio" ole suurin piirtein tässä: "Aion siis ihan suoraan sanoa lapselle, että on ihan OK olla asiasta vihainen. Se mitä äitisi ovat sulle tehneet ei ole sun parhaaksi. Sulla on oikeus isään ja oikeus tuntea muutkin sukulaisesi. Kenelläkään ei ole oikeutta tehdä lapselleen niin, että lapsi joutuu 18-vuotiaaksi pähkäilemään että kukahan mun isi on ja sitten vielä jännittämään tämän isän tapaamista..."

Ja ehkä voisi lisätä: "Ei, sulla ei oikeasti ole kahta äitiä. Kun äitisi hankki sinut toisen naisen kanssa hedelmöityshoidoilla, niin he eivät ajatelleet sinun parastasi vaan omaa parastaan. He päättivät, ettet saa tuntea isääsi, koska niin oli heille helpompi ja nyt sinä kärsit siitä. Ja siitä saa olla vihainen."

 Sinulla on nyt mennyt totuus ja mielipide sekaisin.

Kyllä tämä sinun vastauksesi oli enemmänkin se "mielipide" tässä kohtaa.

Se nyt vain on fakta, että luonnonlakeja vastaan taistellessaan, kovinkin kulttuurimarxisti kohtaa ylitsepääsemättömiä vastoinkäymisiä.

KULTTUURIMARXISTI!!!! BUHAHAHAHA! Joku salaliittohörhö kommentoimassa taas. Teidän typeryys on ihan kaikkein parasta huumoria mitä netti voi tarjota. :D :D :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko edelleen olemassa ihmisiä, joiden mielestä pelkkä munasolu tai siittiö riittää tekemään jostakusta äidin ja isän? Sillä siittiön luovuttajalla ei ole lapsiin mitään tunnesidosta. Lapset eivät menetä siinä mitään, etteivät häntä tunne. Se, miksi lapsi tuntee vihaa, on juuri ap:n kaltaiset tyypit, jotka antavat ymmärtää, että hänen perheessään on jotain väärää, ja että lasta on kohdeltu jotenkin väärin. Perheitä on erilaisia. Kaikissa ei ole äitejä. Kaikissa ei ole isiä. Joissakin perheissä on kaksi äitiä ja joissakin perheissä on kaksi isää.

Se, että ap ei tällaisia perheitä pidä oikeanlaisina, ei tee niistä yhtään sen väärempiä ja ap:n sanomisista totta, jota pitäisi ääneen julistaa. Se on vain ap:n henkilökohtainen mielipide. Aika raukkamaista ap:lta mennä manipuloimaan lasta omiin uskomuksiinsa. Mitä jos antaisit hänen omien vanhempiensa kasvattaa hänet ja lohduttaa häntä? He varmaan tekevät sen niin, että oikeasti huolehtivat lapsen hyvinvoinnista, toisin kuin sinä, joka haluat vain omia henkilökohtaisia uskomuksiasi "oikeanlaisista perheistä" ryntätä lapsen mieleen.

Mitä sitten pitäisi sanoa hedelmöityshoidoilla syntyneille ja sateenkaariperheissä kasvaville lapsille, jos nämä lapset kaipaavat isää ja/tai eivät vartuttuaan hyväksy sateenkaariperhemallia? Pitäisikö vain hokea että "perheet ovat erilaisia" tai "tilastojen mukaan sateenkaariperheissä kasvavat lapset ovat jopa terveempiä..." tai "et voi oikeasti kaivata isää, kuvittelet vain"?

Kun tällaisia lapsia ihan oikeasti on. Onko väärin asettua heidän puolelleen?

Haluaisiko joku vastata tähän kysymykseen? Jotainhan sille lapselle kai pitää vastata, jos hän avautuu asiasta sukulaiselle tai muulle aikuiselle.

Kyse on ihan oikeista lapsista, kuten tuo ketjussa mainittu Millie joka nyt aikuisena on puhunut sen puolesta että lapsella pitää olla oikeus isään ja äitiin. Ei ole mahdollista piiloutua joidenkin suvaitsevaisuusihanteiden taakse ja kuvitella että "lapsi ei kaipaa isää jos ei sellaista ole koskaan ollut". Eikä se ole konservatiivien tai uskovaisten vika, jos ideologia ei käytännössä toimikaan.

No hirveän tärkeää on, että ihmiset eivät jatkuvasti vahvistaisi sitä käsitystä, että on jokin oikea perhemuoto, ihonväri, seksuaalisuus jne. Tottakai lapsi tuntee itsensä ja perheensä puutteelliseksi ja vääränlaiseksi, jos ihmiset ympärillä, mediassa jne. vahvistaa tällaista käsitystä, että asioiden pitää olla juuri tietyllä tavalla tai muuten sulta puuttuu jotakin...

Niin kauan kuin on ihmisiä, jotka uskottelevat pienille lapsille, että on jokin tietty oikeanlainen perhe, tällaisia tuntemuksia luonnollisesti pienille lapsille tulee. Sun tehtävänä aikuisena on kertoa lapsille, että ei ole olemassa tiettyä oikeaa perhemuotoa. Ihmiset kasvavat erilaisissa perheissä, erilaisissa ympäristöissä.

Mitä enemmän aikuiset puolustavat kanssaihmisten oikeuksia erilaisuuteen, sitä hyväksytympää siitä tulee ja pienten lapsien ei tarvitse tuntea oloaan huonommaksi sen takia, että he eivät ole täysin samanlaisia kuin muut. Tuo kaipaus sekä isään että äitiin tulee paljon siitä, että kanssaihmiset eivät tällaista viestiä lapsille lähetä. Sen sijaan kaikkialla korostetaan ydinperheen sanomaa.

Aivan samalla tavalla korostetaan esimerkiksi mediassa valkoihoista ihannetta, mikä ruokkii taasen epävarmuutta tummaihoisissa lapsissa. Kun ei näe tarpeeksi omanlaista edustusta, niin alkaa ajatella, että minussa on jotakin vikaa. Minun perheessäni on jotakin vikaa. Minun ihonvärissäni on jotakin vikaa. Minulta puuttuu jotakin. Minä en ole yhtä hyväksytty kuin muut.

Tää asia ei ihan hetkessä muutu. Mutta se ei tarkoita, että pitäis jotenkin "antaa periksi" ja hyväksyä, että lapset, jotka eivät elä ydinperheessä, nyt vaan joutuvat kokemaan aina olonsa puutteelliseksi. Silloin pitää vaan entistä enemmän ympärillä olevien aikuisten vahvistaa lapsen itsetuntoa siitä, että hänenkin perheensä on täydellinen ja kokonainen juuri sellaisena kuin se on, vaikka yhteiskunnan esittämät käsitykset laahaisivat perässä.

Aiot siis kertoa lapselle, että parempi olisi,  jos sinua ei olisi haluttu ja et olisi olemassa. Näinhän se perimmäinen totuus asiassa on. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on lapsi, joka on saanut alkunsa tuntemattoman miehen sukusoluilla, kun menin sinkkuna hedelmöityshoitoihin.

Lapsi on erittäin onnellinen ja hän on jo yläasteella. Hän on yksi luokkansa suosituimmista lapsista ja todella laaja ystäväpiiri ja sosiaalinen elämä. On pidetty, koska on luonteeltaan niin mukava ja reilu hyvä kaveri.

Ellei hän olisi saanut alkunsa nillä hoidoilla ilman isää, koko lasta ei olisi olemassa. Hän ei olisi saanut mahdollisuutta syntyä tähän maailmaan ollenkaan. Eikä kukaan muu ihminen olisi saanut tuntea häntä ja olla hänen ystävänsä tai sukulaisensa. Eikä kukaan saisi häntä tulevaisuudessa puolisokseen tai omaksi vanhemmakseen ja isovanhemmakseen. Jne.

Ap on kaunainen ja pahantahtoinen luonne kirjoituksensa pohjalta. Keskity telemään oma elämäsi JA MUIDEN ELÄMÄ onnelliseksi äläkä tuollaisiin eräänlaisiin kostofantasioihin, kuinka tehdä pahaa toisille.

Voiko lapsesi kuitenkin saada aikuisena tietää miehen henkilöllisyyden ja isyys voidaan vahvistaa jos molemmat niin haluavat? Ja sinua ei haittaa se, jos lapsi viettää aikuisena vaikka joulua isänpuoleisen suvun kanssa? Uskon todella että lapsesi on suosittu ja reilu kaveri, mutta millä tavalla on reilua häntä kohtaan, ettei hän saa lapsuudessaan tuntea isäänsä?

Vierailija kirjoitti:

Entä jos heteropariskunta hankkii lapsen hedelmöityshoitojen avulla siten, että käytetään ulkopuolista spermanluovuttajaa, koska pariskunnan mies ei ole hedelmällinen? Onko tämäkin mielestäsi väärin ja vihastuttavaa? Pitäisikö siis käytännössä spermanluovutus kieltää kokonaan?

ap vastaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin homona tuntuu aika raskaalta nää ihmiset, joilla on joku missio puuttua meidän henkilökohtaisiin ja yksityisiin asioihin ja yrittää tehdä meidän elämästä mahdollisimman vaikeaa. Paljon näihin ei viitsi ajatusta uhrata tai ei kestä pää.

Minusta ap olisi voinut pysytellä siinä totuudessaan ja sanoa heti kärkeen, että hän haluaa puuttua homoseksuaalin sukulaisensa asioihin, koska ei hyväksy tätä sellaisena kuin hän on. Sellainen olisi rehdimpää kuin alkaa puhua tätä paskaa siitä, miten hänen täytyy kertoa totuus asiasta, mikä ei hänelle kuulu. Vastenmielistä sekin, mutta rehdimpää.

Tässä kommentissa se taas tulee. Ainoa asia johon huomio kiinnittyy, on jatkuvasti homoseksuaalisten vanhempien oikeuksissa.

Kun arvioidaan asiaa lapsen näkökulmasta, siihen ei liity mitenkään se, hyväksyykö AP lapsen vanhemmat vai ei, tai mitä mieltä hän heistä ylipäätään on.

Se nyt vain menee niin, että lapsen oikeudet toteutuvat sateenkaariperheessä jokseenkin rajoitetusti. Sille ei vain voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on lapsi, joka on saanut alkunsa tuntemattoman miehen sukusoluilla, kun menin sinkkuna hedelmöityshoitoihin.

Lapsi on erittäin onnellinen ja hän on jo yläasteella. Hän on yksi luokkansa suosituimmista lapsista ja todella laaja ystäväpiiri ja sosiaalinen elämä. On pidetty, koska on luonteeltaan niin mukava ja reilu hyvä kaveri.

Ellei hän olisi saanut alkunsa nillä hoidoilla ilman isää, koko lasta ei olisi olemassa. Hän ei olisi saanut mahdollisuutta syntyä tähän maailmaan ollenkaan. Eikä kukaan muu ihminen olisi saanut tuntea häntä ja olla hänen ystävänsä tai sukulaisensa. Eikä kukaan saisi häntä tulevaisuudessa puolisokseen tai omaksi vanhemmakseen ja isovanhemmakseen. Jne.

Ap on kaunainen ja pahantahtoinen luonne kirjoituksensa pohjalta. Keskity telemään oma elämäsi JA MUIDEN ELÄMÄ onnelliseksi äläkä tuollaisiin eräänlaisiin kostofantasioihin, kuinka tehdä pahaa toisille.

Voiko lapsesi kuitenkin saada aikuisena tietää miehen henkilöllisyyden ja isyys voidaan vahvistaa jos molemmat niin haluavat? Ja sinua ei haittaa se, jos lapsi viettää aikuisena vaikka joulua isänpuoleisen suvun kanssa? Uskon todella että lapsesi on suosittu ja reilu kaveri, mutta millä tavalla on reilua häntä kohtaan, ettei hän saa lapsuudessaan tuntea isäänsä?

Teepä sinä harjoitus ja listaa vieraiden ihmisten elämästä kaikki epäreiluudet.

Sitten listaa omat puutteesi ja huonot luonteenpiirteesi.

Sitten mieti, kumpia sinun kannattaisi alkaa tarkkailemaan suurennuslasilla ja parantelemaan.

Googlaa lisäksi Raamatun vertaus malkasta ja silmästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko edelleen olemassa ihmisiä, joiden mielestä pelkkä munasolu tai siittiö riittää tekemään jostakusta äidin ja isän? Sillä siittiön luovuttajalla ei ole lapsiin mitään tunnesidosta. Lapset eivät menetä siinä mitään, etteivät häntä tunne. Se, miksi lapsi tuntee vihaa, on juuri ap:n kaltaiset tyypit, jotka antavat ymmärtää, että hänen perheessään on jotain väärää, ja että lasta on kohdeltu jotenkin väärin. Perheitä on erilaisia. Kaikissa ei ole äitejä. Kaikissa ei ole isiä. Joissakin perheissä on kaksi äitiä ja joissakin perheissä on kaksi isää.

Se, että ap ei tällaisia perheitä pidä oikeanlaisina, ei tee niistä yhtään sen väärempiä ja ap:n sanomisista totta, jota pitäisi ääneen julistaa. Se on vain ap:n henkilökohtainen mielipide. Aika raukkamaista ap:lta mennä manipuloimaan lasta omiin uskomuksiinsa. Mitä jos antaisit hänen omien vanhempiensa kasvattaa hänet ja lohduttaa häntä? He varmaan tekevät sen niin, että oikeasti huolehtivat lapsen hyvinvoinnista, toisin kuin sinä, joka haluat vain omia henkilökohtaisia uskomuksiasi "oikeanlaisista perheistä" ryntätä lapsen mieleen.

Mitä sitten pitäisi sanoa hedelmöityshoidoilla syntyneille ja sateenkaariperheissä kasvaville lapsille, jos nämä lapset kaipaavat isää ja/tai eivät vartuttuaan hyväksy sateenkaariperhemallia? Pitäisikö vain hokea että "perheet ovat erilaisia" tai "tilastojen mukaan sateenkaariperheissä kasvavat lapset ovat jopa terveempiä..." tai "et voi oikeasti kaivata isää, kuvittelet vain"?

Kun tällaisia lapsia ihan oikeasti on. Onko väärin asettua heidän puolelleen?

Haluaisiko joku vastata tähän kysymykseen? Jotainhan sille lapselle kai pitää vastata, jos hän avautuu asiasta sukulaiselle tai muulle aikuiselle.

Kyse on ihan oikeista lapsista, kuten tuo ketjussa mainittu Millie joka nyt aikuisena on puhunut sen puolesta että lapsella pitää olla oikeus isään ja äitiin. Ei ole mahdollista piiloutua joidenkin suvaitsevaisuusihanteiden taakse ja kuvitella että "lapsi ei kaipaa isää jos ei sellaista ole koskaan ollut". Eikä se ole konservatiivien tai uskovaisten vika, jos ideologia ei käytännössä toimikaan.

No hirveän tärkeää on, että ihmiset eivät jatkuvasti vahvistaisi sitä käsitystä, että on jokin oikea perhemuoto, ihonväri, seksuaalisuus jne. Tottakai lapsi tuntee itsensä ja perheensä puutteelliseksi ja vääränlaiseksi, jos ihmiset ympärillä, mediassa jne. vahvistaa tällaista käsitystä, että asioiden pitää olla juuri tietyllä tavalla tai muuten sulta puuttuu jotakin...

Niin kauan kuin on ihmisiä, jotka uskottelevat pienille lapsille, että on jokin tietty oikeanlainen perhe, tällaisia tuntemuksia luonnollisesti pienille lapsille tulee. Sun tehtävänä aikuisena on kertoa lapsille, että ei ole olemassa tiettyä oikeaa perhemuotoa. Ihmiset kasvavat erilaisissa perheissä, erilaisissa ympäristöissä.

Mitä enemmän aikuiset puolustavat kanssaihmisten oikeuksia erilaisuuteen, sitä hyväksytympää siitä tulee ja pienten lapsien ei tarvitse tuntea oloaan huonommaksi sen takia, että he eivät ole täysin samanlaisia kuin muut. Tuo kaipaus sekä isään että äitiin tulee paljon siitä, että kanssaihmiset eivät tällaista viestiä lapsille lähetä. Sen sijaan kaikkialla korostetaan ydinperheen sanomaa.

Aivan samalla tavalla korostetaan esimerkiksi mediassa valkoihoista ihannetta, mikä ruokkii taasen epävarmuutta tummaihoisissa lapsissa. Kun ei näe tarpeeksi omanlaista edustusta, niin alkaa ajatella, että minussa on jotakin vikaa. Minun perheessäni on jotakin vikaa. Minun ihonvärissäni on jotakin vikaa. Minulta puuttuu jotakin. Minä en ole yhtä hyväksytty kuin muut.

Tää asia ei ihan hetkessä muutu. Mutta se ei tarkoita, että pitäis jotenkin "antaa periksi" ja hyväksyä, että lapset, jotka eivät elä ydinperheessä, nyt vaan joutuvat kokemaan aina olonsa puutteelliseksi. Silloin pitää vaan entistä enemmän ympärillä olevien aikuisten vahvistaa lapsen itsetuntoa siitä, että hänenkin perheensä on täydellinen ja kokonainen juuri sellaisena kuin se on, vaikka yhteiskunnan esittämät käsitykset laahaisivat perässä.

"Jokaisessa samaa sukupuolta olevan parin tilanteessa lapsen saamiseen tarvitaan kolmas osapuoli. Siihen osallistuu aina kolmas osapuoli. Miksi me yhteiskuntana yrittäisimme sivuuttaa tämän tosiasian?

---

Aikuisten mielihalut ovat korvanneet tosiasiat.

---

Äitini esitti minulle kerran kysymyksen: ”Millie, mitä jos minä ja kumppanini voisimme mennä naimisiin? Mitä jos meillä olisi se vakaa perheympäristö, joka kaikilla muillakin on?” Minä vastasin kysymykseen hyvin yksinkertaisesti toisella kysymyksellä: ”Miten psykologit olisivat hoitaneet minua ja ongelmieni taustalla vaikuttavaa isättömyyden ongelmaa, jos isättömyyden tiedostaminen tulkittaisiin jonkinlaiseksi syrjinnän muodoksi? Miten yksikään lääkäri olisi oikeuteen joutumisen pelossa hoitanut minua sellaisessa tilanteessa?” Äitini ei vastannut mitään. Hän vain oli hiljaa. Kukaan ei ajattele tätä. Ihmisillä on niin kiire naimisiin.

---

En aio seistä täällä ja suostua vaikenemaan niiden ihmisten vaatimuksesta, jotka sanovat mitä minun on soveliasta tuntea, että olen muka paha ihminen, koska haluan isän, tai etten kenties rakastanut äitejäni riittävästi, koska halusin isän. Sellaista roskaa en aio tukea."

http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/nimeni-on-millie-fontana-olen-23-vu…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiot siis ruokkia lapsen vihaa ja katkeruutta sen sijaan että yrittäisit auttaa häntä käsittelemään asiaa ja löytämään tilanteen parhaat puolet? Sillä lapsen biologista isää tuskin pystyt sinäkään noin vain paikalle taikomaan.

Ei vaan olla se aikuinen, joka sanoo lapselle, että hänellä todella on oikeus vihaan ja katkeruuteen. Kuvitelkaa itsenne siihen tilanteeseen, että 18-v. syntymäpäivä lähestyy ja nyt viimein saatte tietää kuka isänne on. Seuraavaksi pitää jännittää sitä, miten isä mahtaa suhtautua. Ja se katkera totuus, että tilanteen syynä on äitien oikeus lesbosuhteeseen. Lapsen olisi voinut hankkia vaikka jonkun homon kanssa (halukkaita on varmasti!), jolloin lapsi olisi ainakin tiennyt kuka isä on. Se vain olisi ollut äitien kannalta hankalampaa, kun olisi ollut joku ylimääräinen mies sotkemassa kuvioita.

Siinä on vain sellainen pikku juttu, että jos pari olisi hankkinut lapsen "jonkun homon" kanssa, kyseessä olisi toinen lapsi.

Eli kun kerrot lapselle, että hänellä on oikeus olla vihainen ja katkera, tulet kertoneeksi ettei hänen olemassaolollaan ole arvoa. Vihjaat, että hänen paikallaan maailmassa kuuluisi olla joku toinen ihminen, se "jonkun homon" lapsi. Hän on virhe, ja hänen kuuluukin tajuta se.

Onnea vaan "totuuden" kertomiseen.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos heteropariskunta hankkii lapsen hedelmöityshoitojen avulla siten, että käytetään ulkopuolista spermanluovuttajaa, koska pariskunnan mies ei ole hedelmällinen? Onko tämäkin mielestäsi väärin ja vihastuttavaa? Pitäisikö siis käytännössä spermanluovutus kieltää kokonaan?

Kyllä maailmassa ihmisiä riittää, vaikka spermanluovutus kiellettäisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos heteropariskunta hankkii lapsen hedelmöityshoitojen avulla siten, että käytetään ulkopuolista spermanluovuttajaa, koska pariskunnan mies ei ole hedelmällinen? Onko tämäkin mielestäsi väärin ja vihastuttavaa? Pitäisikö siis käytännössä spermanluovutus kieltää kokonaan?

ap vastaa

Minä voin vastata.

Olisikohan niin, että heteropariskunnan lapsella on jonkin verran vähemmän olemassaolevia syitä, joiden johdosta elämän jossakin vaiheessa asiat alkavat mietityttää ja muodostua ehkä ongelmaksi.

Mä niin näen mielessäni, kuinka ulkopuoliset menevät sanomaan ap:n omille lapsille / sukulaisille / puolisolle / muille läheisille, että

"sinulla on täysi oikeus olla vihainen, sillä ap on pahantahtoinen itsekäs kusipää, joka saa nautintoa yrittäessään pilata muiden ihmisten elämää".

Pappismikes kirjoitti:

homot ja lesbot pitä tuhota seurakunnasta ja yhteiskunnasta

amen

Jeesusken paluu on lähellää, tuhatvuotisessa valtakunnassa ei ole enää lesboja jos on niin tapetaan

Otahan nyt ne määrätyt aamulääkkeesi ja lähde reippaasti lenkille niin aivosikin saavat vähän happea...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos heteropariskunta hankkii lapsen hedelmöityshoitojen avulla siten, että käytetään ulkopuolista spermanluovuttajaa, koska pariskunnan mies ei ole hedelmällinen? Onko tämäkin mielestäsi väärin ja vihastuttavaa? Pitäisikö siis käytännössä spermanluovutus kieltää kokonaan?

ap vastaa

Mielestäni tuo on myös väärin. Jokin aika sitten luin Australian mediasta juttua näistä hedelmöityshoidoilla hankituista aikuisista lapsista jotka haluaisivat että heille voisi merkitä isäksi heidän oikean biologisen isänsä. Heidän joukossaan oli myös heteropareille hedelmöityshoidoilla syntyneitä lapsia!

Syy miksi puhun sateenkaariperheiden lapsista näkyy otsikosta ja aloitusviestistä. Tämä isää kaipaileva sukulaislapsi kun on nimenomaan naisparin yhdessä hankkima. En aluksi edes ajatellut alkaa täällä mitään yleistä keskustelua aiheesta, lähinnä vain mietin tätä yhtä tapausta lähipiiristä.

Mutta jos yleistä keskustelua käydään, niin mielipiteeni on se, että lapsella on oikeus kasvaa ensisijaisesti isänsä ja äitinsä kanssa, ja lapsella on oikeus olla pettynyt/vihainen, jos tämä oikeus viedään. Aina on sellaisiakin lapsia, joiden isät eivät halua ottaa vastuuta lapsestaan ja häviävät heidän elämästä joskus ennen syntymääkin. Suurin osa hyväksyy, jos lapsi on silloin isälleen katkera. Eikö ole yhtä luonnollista, että lapsi voi olla myös äidille katkera, jos isättömyyden syy on äidin elämäntavassa (lesbous tai sinkkuus)? Voi olla jopa pahempaa, että äiti on tahallaan aiheuttanut tilanteen lapsen tunteista välittämättä eikä "vahingossa".

ap

ap

En varmaan menisi lapselle sanomaan, että äitisi ovat tehneet sinulle väärin.

Mutta toki lapselle on varmasti ihan hyvä antaa oikeus omiin tunteisiin; on ymmärrettävää että hän miettii isää jota ei ollenkaan tiedä, ja on ymmärrettävää että hän on siitä vihainen.

Muunlainen hyssyttely on lapsen tunteiden kieltämistä ja henkistä väkivaltaa.