Lue keskustelun säännöt.
Elämää epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän kanssa? Mahdotonta?
21.01.2017 |
Alan olla aivan loppu. Olen jokusen kuukauden tapaillut ihmistä, jolla on epävakaa persoonallisuus.
Tapailun alussa epäröin ja kyselin tarkasti miten kyseinen asia vaikuttaa hänen elämäänsä ja käytökseensä... Noh, ei kuulemma mitenkään.
Lueskelin myös jonkin verran aiheesta.
Melko alussa alkoi käydä jo selväksi, että hänen kanssaan toimiminen on välillä täysin mahdotonta. Tämä alkoi jo ennen kuin olimme vielä edes tavanneet. Tutustuimme siis netissä.
Lähdin tutustumaan ihmisiin melko rennolla otteella, minkä hänellekin kerroin.
Jonkin aikaa kirjoiteltuamme hän heitti ilmoille, että "Voisihan sitä joskus tavatakkin jos haluat"
Vastasin tähän, että joo voisihan sitä jossain vaiheessa. Pian tämän jälkeen siirryimme pitämään yhteyttä puhelimitse whatsappissa.
Eräänä viikonloppuna hän heittäytyi täysin oudoksi. Otti jälleen puheeksi näkemisen, ja kun vastasin jotain että joo, eikö me niin puhuttu että nähdään, nähdään. Hän vastasi "Joo ihan sama, en jaksa loputtomiin mielikuvitusihmistä"
Seuraavana päivänä hän pyyteli anteeksi asiaa, ja selitteli kuinka haluaisi vain niin kovasti nähdä.
No lopulta sitten nähtiin. Tämän jälkeen hänen kanssaan on saanut noin viikon välein vääntää milloin mistäkin. Hän tuntuu yhtäkkiä saavan jonkin "kohtauksen" jolloin hän tekee väkisin jostain asiasta ongelman ja alkaa vääntää riitaa. KAIKKI on aina minun syytäni. Olen loukannut, jättänyt huomioimatta, sanonut/ollut jotenkin väärin, luonteessani tai muuten toiminnassani on jotain häiritseviä piirteitä, on mustasukkainen kavereistani, kaikkea löytyy laidasta laitaan.
Hän tuntuu käyttävän melko paljon alkoholia, ja tämä pahentaa joka kerta hänen käytöstään entisestään.
Hän on todella kova syyllistämään.
Kun hänellä on huono päivä, vääntyy sekin jotenkin minun syykseni.
Hän osaa viestitellessä olla aivan järkyttävän painostava. Tuntuu kuin hänen päässään naksahtaisi jokin asetus päälle, joka tekee hänestä täysin kohtuuttoman ja järjettömän.
Viimeisin episodi: Meidän piti nähdä viime viikonloppuna. Hän ilmoitti olevansa edelleen kipeänä, joudutaan perumaan. Minä sitten totesin, että täytyy katsella seuraavana viikonloppuna. Olen ollut viime aikoina aika alamaissa (muista syistä)
Viikolla hän alkoi laittaa viestiä, jossa totesi, että alkaa mielenkiinto loppua kun kaikki on niin negatiivista.
Kysyin sitten, että niin mikä on negatiivista.
"No en jaksa selittää jos et ite tajua"
Kysyin uudestaan, ja totesi sitten "En mä parane ikinä jos sä vaan hoet että yhyy kun aurinko paistais"
Tämä siis siitä, kun yhtenä päivänä kirjoitin että olisipa jo kevät ja aurinko paistaisi. Näköjään hänen sairastamisensakin on jo minun syytäni.
Sitten parin päivän päästä:
"Tehdäänkö me viikonloppuna jotain vai pyydänkö kaverini kylään?"
Vastasin tähän, että eikös me niin puhuttu että nähdään jos on tervehtynyt.
Alkoi tivata, että haluanko viettää hänen kanssaan aikaa, vastaa kysymykseen jne.
Itse kysyin torstaina että niin mitä tehdään, vastaus "Jaa tänne on tullut viesti. En tiiä."
Sen jälkeen ei kuulunut mitään.
Tänään sitten alkoi "Näin paljon sua sitten kiinnosti."
En ole vastannut mitään. Taas se syyllistäminen alkaa, tämäkin on nyt minun syyni sitten ettei nähty.
Tätä kirjoittaessani pidän itseäni aivan idioottina, en tajua miksi kerta toisensa jälkeen kuvittelen kaiken muuttuvan. Roikun niissä harvoissa hyvissä hetkissä, jolloin hän hetken tuntuu tajuavan käytöksensä ja on kuin normaali ihminen.
Piti saada avautua jonnekin.. Onko muilla kokemusta epävakaasta persoonallisuudesta?
Kommentit (46)
Irrottautuminen voi olla vaikeaa, mutta yritä pitää mielessäsi se, että jos et tee sitä nyt, niin elämäsi tulee vain vaikeutumaan. Et tule tuosta tervettä, hyvää suhdetta saamaan, päin vastoin! Äläkä elättele turhia toiveita! Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oleellista tässä ei ole tyypin epävakaus vaan hänen alkoholin käyttönsä ja kykenemättömyytensä itsereflektioon. On monia ihmisiä jotka ovat loistavia puolisoita esim. skitsofreniasta huolimatta,kunhan vain ovat ymmärtäneet oman hoidon tarpeensa. Ei varmaan kannata noilla lähtökohdilla yrittää mitään ihmissuhdetta rakentaa.
En lähtisi kyytiin, se kylmenee mitä lähemmäs menet henkisesti. Sen voi hoitaa, mutta ei nopeasti ja vaatii muutoshalua.
Juokse, eli tässä tapauksessa blokkaa. Omalla kohdalla vastaavassa tapauksessa tosin jäi pännimään se etten sanonut selvästi mistä kiikasti ja tyyppi jäi ihan ihme kuvitelmiin, harhaisiin sellaisiin. Eli suosittelen itsesi takia kirjoittamaan selkeän ja napakan viestin miksi kiinnostus ja halu yhteyden pitoon loppui. Sitten esto soittolistalle ja joka someen.
Vierailija kirjoitti:
Lähde ja heti paikalla. Epävakaa persoonallisuushäiriö (eli BPD) on ihan uskomattoman vaikea vaiva ja siitä kärsivät ihmiset eivät parannu kuin sitoutumista vaativalla terapialla ja sisälähtöisestä motivaatiosta. Eikä siitä pääse koskaan muutenkaan kokonaan eroon, oireita oppii vain lievittämään ja tiedostamaan. Olen kohdannut neljä BPD-ihmistä elämäni aikana ja ovat itsekkäimpiä ja raskaimpia tapauksia mihin olen koskaan törmännyt. Käytös on juurikin tuollaista kaikilla heistä - heittäydytään uhriksi, raivotaan tyhjästä, piikitellään vanhoista asioista, halutaan nöyryyttää ja mikään ei ole heidän vikansa. Saattavat sanoa että tiedostavat ongelman mutta parantumisen sijaan keskittyvät voivottelemaan kun ovat niin kamalia ihmisiä eivätkä voi asialle mitään. Saatetaan yhtäkkiä uhkailla aggressiivisesti itsemurhalla veitsi ranteilla kun vielä tunti sitten olivat iloisia ja nauravaisia. Saatetaan yhtäkkiä lopettaa yhteydenpito haukkumaviestien saattelemana ja palata muutaman päivän päästä anteeksipyytäväisesti. Nämä piirteet eivät tietenkään tule samantien esille, vaan vasta ajan mittaa jolloin "uhrin" on vaikeampi lähteä tilanteesta.
Ja ei, minua ei kiinnosta vaikka "ei voisi sille minkään". Kyllä voit. Hakeudu hoitoon. Kerro yksityiskohtaisesti oireet. Hankkiudu terapiaryhmään. Osallistu terapiaan. Sitä voit tehdä. Jos BPD-persoonaa oikeasti masentaisi se miten hirveä ihminen on, niin silloin hänellä olisi kiinnostusta tehdä asialle jotain.
Siinä olet täysin oikeassa, että on uskomattoman vaikea vaiva, ja kyseinen ihminen on ehdottomasti yksi itsekkäin ja raskain johon olen törmännyt.
"Käytös on juurikin tuollaista kaikilla heistä - heittäydytään uhriksi, raivotaan tyhjästä, piikitellään vanhoista asioista, halutaan nöyryyttää ja mikään ei ole heidän vikansa.
Saatetaan yhtäkkiä lopettaa yhteydenpito haukkumaviestien saattelemana ja palata muutaman päivän päästä anteeksipyytäväisesti."
Tämä tiivistää karmivan hyvin kyseisen ihmisen käytöksen. Jotenkin helpottavaa, mutta samalla surullista ettei tämän asian kanssa ole yksin, muutkin ovat joutuneet törmäämään epävakaisiin persooniin.
Pelottavaa on se, että hän on elämänsä aikana käynyt useita vuosia terapioissa. Oli juuri lopettelemassa jotain käyttäytymisterapiaa silloinkin, kun tutustuimme. Silti tilanne on tuo.
Häneltä kyllä tuntuu puuttuvan suurimmaksi osaksi sellainen sairaudentunto kokonaan, liekö sillä sitten osuutta miksei terapia ole tehonnut tuon paremmin.
Toivon, että tämä ketju joskus auttaisi jota kuta toista, joka ehkä on samassa tilanteessa kuin minä aluksi: On tutustunut epävakaasta persoonallisuudesta kärsivään, ja yrittää etsiä tietoa. Minä olisin halunnut löytää tällaisen ketjun, se olisi auttanut silloin alussa pysymään ko. ihmisestä kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oleellista tässä ei ole tyypin epävakaus vaan hänen alkoholin käyttönsä ja kykenemättömyytensä itsereflektioon. On monia ihmisiä jotka ovat loistavia puolisoita esim. skitsofreniasta huolimatta,kunhan vain ovat ymmärtäneet oman hoidon tarpeensa. Ei varmaan kannata noilla lähtökohdilla yrittää mitään ihmissuhdetta rakentaa.
Alkoholin käyttö on tosiaan keskeinen ongelma, koska se pahentaa hänen käytöstään huomattavasti. Tuntuu katoavan se loppukin suodatin ja järki.
Kuten edellä kirjoitin, hän on tosiaan käynyt vuosia terapioissa, mutta siitä huolimatta hänellä ei tunnu olevan kunnollista käsitystä sairaudestaan ja sen vaikutuksista.
Kuten hän minulle alussa väitti, ettei epävakaus näy hänen käytöksessään mitenkään... Ei siis tunnu lainkaan hahmottavan asiaa.
Elää suurimmaksi osaksi siinä omassa harhaisuudessaan, että kaikki muut tekevät väärin ja haluavat hänelle pahaa, eikä osaa tarkastella asioita järkevästi, vaikka luulisi että juuri niitä taitoja terapiassa yritetään harjoitella.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Juokse, eli tässä tapauksessa blokkaa. Omalla kohdalla vastaavassa tapauksessa tosin jäi pännimään se etten sanonut selvästi mistä kiikasti ja tyyppi jäi ihan ihme kuvitelmiin, harhaisiin sellaisiin. Eli suosittelen itsesi takia kirjoittamaan selkeän ja napakan viestin miksi kiinnostus ja halu yhteyden pitoon loppui. Sitten esto soittolistalle ja joka someen.
Olen kirjoittanut. Oikeasti, näiden kuukausien aikana olen kirjoittanut hänelle niin järjettömän määrän tekstiä että siitä saisi kirjan. Olen järkeillyt, olen selittänyt selittämästä päästyäni kuinka hänen käytöksensä on järjetöntä, kohtuutonta, minä en ole syyllinen. Olen yrittänyt kaikki konstit saada hänet heräämään todellisuuteen kun se jokin naksahtaa hänen päässään. Yhtä tyhjää kuin tuuleen huutaisi, kaikki menee hukkaan ja hän vain jankkaa kuinka minä olen syypää.
Varsinkin kun on usein riitatilanteissa jossain kohtaa humalassa, silloin ei ainakaan kannata yrittää puhua mitään järkeä. Seuraavana päivänä ei välttämättä muista viestejä eikä vaivaudu niitä uudelleen lukemaan.
Hän pyörii niin lujaa oman napansa ympärillä eikä näe käytöksessään mitään vikaa. En jaksa enää yrittää.
Tosin muutaman kerran hän on jopa riidan sopimisen jälkeen itse myöntänyt purkavansa pahaa oloaan minuun. Ne hetket vain ovat valitettavan harvassa kun sieltä tulee esiin jokin järjen pilkahdus.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla mm. epävakaa -diagnoosi, ja silti minusta tuo on ihan järkyttävää kuraa ton säätösi käytös.
Mulla homma toimii suunnilleen niin että kuormitun muuten, ja sit loppuu sietokyky pieniin ärsyttäviin asioihin joista alan ruipata, jolloin puoliso on helisemässä kun nihin ihmeeseen hävisi se mukava rento tyyppi joka olen kun on paremmin jaksamista ja kestokykyä.
Pakene vuorille, mutta jos haluat tehdä ukolle palveluksen, niin ennen kuin menet, kirjoita tyypille kirje minä-muodossa siitä miltä hänen käytöksensä sinusta tuntuu.
Sit sillä on edes joku osviitta paremmin toimimiseen jos joskus siltä alkaa tuntua. Veikkaan että viimeistään n. 35-40-vuotiaana jos koskaan.
Olen itse epävakaa ja sanoisin ap:lle joitakin aiempia kommentoijia kompaten, että juokse ja lujaa. Meikäläisten kanssa ei ole mitään tulevaisuutta. Epävakaa persoonallisuus on yksi narsismikirjon häiriö ja lähes täysin mahdoton korjattava. Oireet vähenevät - tai oikeammin niiden hallinta kehittyy vuosien myötä mutta koskaan ne eivät täysin häviä. Suurin ongelma narsismikirjon häiriöissä on kyseisen henkilön henkinen tyhjyys. Ei ole ketään, kenen kanssa keskustelet, pelkästään kaikuva tyhjyys. Kuulostaa kummalliselta mutta huomaat ja ymmärrät, mitä tarkoitan, jos tällaisen ihmisen kanssa pitempään olet tekemisissä.
Joten, edelleen, juokse ja lujaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole mitään syytä vapaaehtoisesti olla suhteessa epävakaan kanssa. Mulla on lapset sellaisen kanssa. helvettiä on edelleen ja lapsilla tunne-elämän häiriöt, kun yhdellä tunne-elämä on tuuliviiri, kaikki on aina muiden syy, jopa lasten syytä hänen raivoamiset ja väkivalta. Impulsiivisyys ja minipsykoosit ovat pahimpia. Uhkaa milloin tappaa itsensä, jättävänsä lapset, heittää heidät pihalle, milloin minä manipuloin, milloin hän aikoo tappaa lapset, milloin hän vetää pataan puolisoaan ja milloin vaan yrittää tappaa itsensä. Sitten vielä ne muut tempaukset. Ei hetken rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juokse, eli tässä tapauksessa blokkaa. Omalla kohdalla vastaavassa tapauksessa tosin jäi pännimään se etten sanonut selvästi mistä kiikasti ja tyyppi jäi ihan ihme kuvitelmiin, harhaisiin sellaisiin. Eli suosittelen itsesi takia kirjoittamaan selkeän ja napakan viestin miksi kiinnostus ja halu yhteyden pitoon loppui. Sitten esto soittolistalle ja joka someen.
Olen kirjoittanut. Oikeasti, näiden kuukausien aikana olen kirjoittanut hänelle niin järjettömän määrän tekstiä että siitä saisi kirjan. Olen järkeillyt, olen selittänyt selittämästä päästyäni kuinka hänen käytöksensä on järjetöntä, kohtuutonta, minä en ole syyllinen. Olen yrittänyt kaikki konstit saada hänet heräämään todellisuuteen kun se jokin naksahtaa hänen päässään. Yhtä tyhjää kuin tuuleen huutaisi, kaikki menee hukkaan ja hän vain jankkaa kuinka minä olen syypää.
Varsinkin kun on usein riitatilanteissa jossain kohtaa humalassa, silloin ei ainakaan kannata yrittää puhua mitään järkeä. Seuraavana päivänä ei välttämättä muista viestejä eikä vaivaudu niitä uudelleen lukemaan.
Hän pyörii niin lujaa oman napansa ympärillä eikä näe käytöksessään mitään vikaa. En jaksa enää yrittää.Tosin muutaman kerran hän on jopa riidan sopimisen jälkeen itse myöntänyt purkavansa pahaa oloaan minuun. Ne hetket vain ovat valitettavan harvassa kun sieltä tulee esiin jokin järjen pilkahdus.
Ap
Eli tiedotettu on eikä mee perille. Pelasta itsesi ennenkuin olet oikeasti kusessa sen tyypin kanssa, kohta voi alkaa esim itsemurhalla uhkailut ja alat ehkä saamaan kuvia viillellyistä käsistä kuvatekstinään hirveää syyllistystä tms, mitä näppärää varsinkin kännissä oleva epävakaa nyt sitten keksiikään. Näin dramatisoituna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätä se mielisairas ennen kuin saat puukosta tms. Vaikuttaa ihan selvästi skitsofreenikolta kun noin sekavat ovat ajatukset.
Jospa vielä jonakin päivänä loppuisi tuo mielisairaiden demonisointi ja syrjintä. On ihan tutkittu asia, että skitsofreenikot eivät tee sen enempää väkivalta-tai henkirikoksia kuin terveetkään ihmiset.
T. Skitsofreenikon omainen
Vierailija kirjoitti:
Olen itse epävakaa ja sanoisin ap:lle joitakin aiempia kommentoijia kompaten, että juokse ja lujaa. Meikäläisten kanssa ei ole mitään tulevaisuutta. Epävakaa persoonallisuus on yksi narsismikirjon häiriö ja lähes täysin mahdoton korjattava. Oireet vähenevät - tai oikeammin niiden hallinta kehittyy vuosien myötä mutta koskaan ne eivät täysin häviä. Suurin ongelma narsismikirjon häiriöissä on kyseisen henkilön henkinen tyhjyys. Ei ole ketään, kenen kanssa keskustelet, pelkästään kaikuva tyhjyys. Kuulostaa kummalliselta mutta huomaat ja ymmärrät, mitä tarkoitan, jos tällaisen ihmisen kanssa pitempään olet tekemisissä.
Joten, edelleen, juokse ja lujaa.
Aika jännä.
Olen terapiassa ihan diagnosoituna tapauksena, ja yksi diagnoosi oli epävakaa.
Tuntuu että terapia toimii, ja tuntuu että yksi olennainen osa on ne omat rajat jotka alkavat pikkuhiljaa löytyä.
Mites sulla, ei ole apu toiminut vai et ole saanut oikeaa apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AsuMasukki kirjoitti:
Mulla mm. epävakaa -diagnoosi, ja silti minusta tuo on ihan järkyttävää kuraa ton säätösi käytös.
Mulla homma toimii suunnilleen niin että kuormitun muuten, ja sit loppuu sietokyky pieniin ärsyttäviin asioihin joista alan ruipata, jolloin puoliso on helisemässä kun nihin ihmeeseen hävisi se mukava rento tyyppi joka olen kun on paremmin jaksamista ja kestokykyä.
Pakene vuorille, mutta jos haluat tehdä ukolle palveluksen, niin ennen kuin menet, kirjoita tyypille kirje minä-muodossa siitä miltä hänen käytöksensä sinusta tuntuu.
Sit sillä on edes joku osviitta paremmin toimimiseen jos joskus siltä alkaa tuntua. Veikkaan että viimeistään n. 35-40-vuotiaana jos koskaan.
Tuolla tavalla se hänelläkin ilmenee, että ikään kuin "väsyy" ja sitten se alkaa.. Kerran oli meinannut saada jonkun paniikkkohtauksen kaupassa, veti sen kunniaksi kännit ja alkoi sitten minulle räyhäämään.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse epävakaa ja sanoisin ap:lle joitakin aiempia kommentoijia kompaten, että juokse ja lujaa. Meikäläisten kanssa ei ole mitään tulevaisuutta. Epävakaa persoonallisuus on yksi narsismikirjon häiriö ja lähes täysin mahdoton korjattava. Oireet vähenevät - tai oikeammin niiden hallinta kehittyy vuosien myötä mutta koskaan ne eivät täysin häviä. Suurin ongelma narsismikirjon häiriöissä on kyseisen henkilön henkinen tyhjyys. Ei ole ketään, kenen kanssa keskustelet, pelkästään kaikuva tyhjyys. Kuulostaa kummalliselta mutta huomaat ja ymmärrät, mitä tarkoitan, jos tällaisen ihmisen kanssa pitempään olet tekemisissä.
Joten, edelleen, juokse ja lujaa.
Huh, tämä viesti jotenkin pysäytti, kun se tulee samasta asiasta kärsivältä itseltään...
Jostain myös luin tuosta, että epävakauden pitäisi helpottaa iän myötä, mutta kyseinen ihminen on jo yli kolmenkymmenen, että en sitten tiedä koska...
Narsismikirjon häiriö. Mielenkiintoista, olen nimittäin miettinyt, voisiko asiaan liittyä jotain tällaista hänen käytöksensä perusteella. Loukkaa aivan tahallaan ja kipeimpiä asioita esiin ottaen, muistuttelee vanhoista asioista, haukkuu, haistattelee, yrittää alistaa juuri aiemminkin mainitsemillani "Koita vähän nöyrtyä niin katellaan sitten"- jutuilla, arvostelee käytöstäni, luonnettani, tekemisiäni todella inhottavin sanakääntein, uhkailee välirikolla, pitää itseään jotenkin ylempänä ja odottaa että toinen alempi ymmärtäisi hänen ajatuksenjuoksunsa koska HÄN on oikeassa..
Se arvaamattomuus on ehkä pahinta. Suhdetta on mahdotonta rakentaa kun ei tiedä mistä nurkasta lähtee sortumaan ja koska. Minä en esimerkiksi voi voida koskaan huonosti, koska saan osakseni vain arvostelua, en minkäänlaista tukea tai ymmärrystä.
Ensimmäisessä viestissä mainitsin olleeni alamaissa. Tämäkin johti vain siihen, että hän alkoi valittaa negatiivisuudesta ja siitä ettei HÄN jaksa ottaa sitä vastaan. Mitään tukea en saanut, olisi väkisin pitänyt jaksaa olla positiivinen, ja minun syytäni on että hän on kipeänä.
Toinen on kuin tikittävä pommi, jossa ei ole aikaa, koskaan ei tiedä milloin räjähtää.
Vierailija kirjoitti:
Jätä se mielisairas ennen kuin saat puukosta tms. Vaikuttaa ihan selvästi skitsofreenikolta kun noin sekavat ovat ajatukset.
Olen joskus miettinyt, että miten pahaksi tämä olisi voinut mennä. Suurimmaksi osaksi hän ärisi vain viesteillä, mutta loppuaikana se alkoi menemään myös kasvotusten riitelyksi. Kerran humalaisen illan seuraus oli se, että yhtäkkiä totesi "parempi että lähdet" tämän jälkeen käyttäytyi täysin tunnekylmästi eikä puhunut enää mitään.
Luin että myös väkivaltaisuutta saattaa ilmetä, ja mietin että olisiko ajan kanssa homma pahentunut jo fyysiseen väkivaltaan asti. En tiedä tässä asiassa hänen aiemmasta taustastaan mitään.
Sinua on neuvottu, mutta jankutat yhä, anteeksi suoruus! Katso tarkasti peiliin ja kysy, mikä hommassa koukuttaa? Hoitoresistentti se ei ole, mutta ilm motivaatiota siihen ei ole. Oletko rakastunut vai palveleeko suhde muuta sinulta puuttuvaa. Tässä tullut faktoja, mieti miksi ja mitä siitä haluat maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Sinua on neuvottu, mutta jankutat yhä, anteeksi suoruus! Katso tarkasti peiliin ja kysy, mikä hommassa koukuttaa? Hoitoresistentti se ei ole, mutta ilm motivaatiota siihen ei ole. Oletko rakastunut vai palveleeko suhde muuta sinulta puuttuvaa. Tässä tullut faktoja, mieti miksi ja mitä siitä haluat maksaa.
Tämä on tietääkseni keskustelupalsta, ja "jankutan" siksi, että haluan keskustella muiden samaa kokeneiden tai asiasta tietävien kanssa.
Faktoja on tullut joo, ketju on ollut todella silmiä avaava, ja vahvistaa entisestään päätöstäni.
Kirjoitin aiemmin, että olen usein tässä suhteessa sortunut siihen "mitä jos"- ajatteluun, entä jos kaikki olisikin paremmin joskus jne.
Täältä lukemieni juttujen perusteella tiedän, ettei niin tule käymään.
Lähipiirin kanssa tällaisia asioita on myös vaikea ottaa puheeksi, joten tuntuu helpottavalta purkaa kokemaansa edes jonnekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde ja heti paikalla. Epävakaa persoonallisuushäiriö (eli BPD) on ihan uskomattoman vaikea vaiva ja siitä kärsivät ihmiset eivät parannu kuin sitoutumista vaativalla terapialla ja sisälähtöisestä motivaatiosta. Eikä siitä pääse koskaan muutenkaan kokonaan eroon, oireita oppii vain lievittämään ja tiedostamaan. Olen kohdannut neljä BPD-ihmistä elämäni aikana ja ovat itsekkäimpiä ja raskaimpia tapauksia mihin olen koskaan törmännyt. Käytös on juurikin tuollaista kaikilla heistä - heittäydytään uhriksi, raivotaan tyhjästä, piikitellään vanhoista asioista, halutaan nöyryyttää ja mikään ei ole heidän vikansa. Saattavat sanoa että tiedostavat ongelman mutta parantumisen sijaan keskittyvät voivottelemaan kun ovat niin kamalia ihmisiä eivätkä voi asialle mitään. Saatetaan yhtäkkiä uhkailla aggressiivisesti itsemurhalla veitsi ranteilla kun vielä tunti sitten olivat iloisia ja nauravaisia. Saatetaan yhtäkkiä lopettaa yhteydenpito haukkumaviestien saattelemana ja palata muutaman päivän päästä anteeksipyytäväisesti. Nämä piirteet eivät tietenkään tule samantien esille, vaan vasta ajan mittaa jolloin "uhrin" on vaikeampi lähteä tilanteesta.
Ja ei, minua ei kiinnosta vaikka "ei voisi sille minkään". Kyllä voit. Hakeudu hoitoon. Kerro yksityiskohtaisesti oireet. Hankkiudu terapiaryhmään. Osallistu terapiaan. Sitä voit tehdä. Jos BPD-persoonaa oikeasti masentaisi se miten hirveä ihminen on, niin silloin hänellä olisi kiinnostusta tehdä asialle jotain.
Siinä olet täysin oikeassa, että on uskomattoman vaikea vaiva, ja kyseinen ihminen on ehdottomasti yksi itsekkäin ja raskain johon olen törmännyt.
"Käytös on juurikin tuollaista kaikilla heistä - heittäydytään uhriksi, raivotaan tyhjästä, piikitellään vanhoista asioista, halutaan nöyryyttää ja mikään ei ole heidän vikansa.
Saatetaan yhtäkkiä lopettaa yhteydenpito haukkumaviestien saattelemana ja palata muutaman päivän päästä anteeksipyytäväisesti."
Tämä tiivistää karmivan hyvin kyseisen ihmisen käytöksen. Jotenkin helpottavaa, mutta samalla surullista ettei tämän asian kanssa ole yksin, muutkin ovat joutuneet törmäämään epävakaisiin persooniin.Pelottavaa on se, että hän on elämänsä aikana käynyt useita vuosia terapioissa. Oli juuri lopettelemassa jotain käyttäytymisterapiaa silloinkin, kun tutustuimme. Silti tilanne on tuo.
Häneltä kyllä tuntuu puuttuvan suurimmaksi osaksi sellainen sairaudentunto kokonaan, liekö sillä sitten osuutta miksei terapia ole tehonnut tuon paremmin.Toivon, että tämä ketju joskus auttaisi jota kuta toista, joka ehkä on samassa tilanteessa kuin minä aluksi: On tutustunut epävakaasta persoonallisuudesta kärsivään, ja yrittää etsiä tietoa. Minä olisin halunnut löytää tällaisen ketjun, se olisi auttanut silloin alussa pysymään ko. ihmisestä kaukana.
Kuulostaa siltä että tämä tyyppi tietää toimivansa väärin ja tiedostaa sairautensa, mutta kokee olevansa oikeutettu siihen. Eli koska hän on niin erinomainen tai muut ovat idiootteja, hänellä on oikeus toimia itsekeskeisesti ja tehdä väärin. Siksi terapiakaan ei toimi käytöksen muuttamisessa, koska hänelle on annettu syntyä valheellinen käsitys omasta ylemmyydestään.
Surullista, miten ihmiset suhtautuu epävakauteen. Kyse on kuitenkin vakavasta sairaudesta. Epävakaan kanssa on raskasta kyllä, mutta hyviäkin hetkiä on. Ehkä kannattaa pitää ns. terve välimatka. Suhdetta tuskin kannattaa aloittaa, ennen kun tyypillä on toimiva hoito tai lääkitys. Älä anna ajaa itseäsi loppuun. Ja ei kaikkea paskaa tarvitse sietää.
Katkaise välit kokonaan ja älä ole missään tekemisissä tämä psyykkisesti epävakaan henkilön kanssa. Luultavasti hän ei ole kertonut kaikkea aiemmasta historiastaan ja sieltä voisi löytyä karmaisevia kokemuksia jos vain vähän kaivelee.