Lue keskustelun säännöt.
Elämää epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän kanssa? Mahdotonta?
21.01.2017 |
Alan olla aivan loppu. Olen jokusen kuukauden tapaillut ihmistä, jolla on epävakaa persoonallisuus.
Tapailun alussa epäröin ja kyselin tarkasti miten kyseinen asia vaikuttaa hänen elämäänsä ja käytökseensä... Noh, ei kuulemma mitenkään.
Lueskelin myös jonkin verran aiheesta.
Melko alussa alkoi käydä jo selväksi, että hänen kanssaan toimiminen on välillä täysin mahdotonta. Tämä alkoi jo ennen kuin olimme vielä edes tavanneet. Tutustuimme siis netissä.
Lähdin tutustumaan ihmisiin melko rennolla otteella, minkä hänellekin kerroin.
Jonkin aikaa kirjoiteltuamme hän heitti ilmoille, että "Voisihan sitä joskus tavatakkin jos haluat"
Vastasin tähän, että joo voisihan sitä jossain vaiheessa. Pian tämän jälkeen siirryimme pitämään yhteyttä puhelimitse whatsappissa.
Eräänä viikonloppuna hän heittäytyi täysin oudoksi. Otti jälleen puheeksi näkemisen, ja kun vastasin jotain että joo, eikö me niin puhuttu että nähdään, nähdään. Hän vastasi "Joo ihan sama, en jaksa loputtomiin mielikuvitusihmistä"
Seuraavana päivänä hän pyyteli anteeksi asiaa, ja selitteli kuinka haluaisi vain niin kovasti nähdä.
No lopulta sitten nähtiin. Tämän jälkeen hänen kanssaan on saanut noin viikon välein vääntää milloin mistäkin. Hän tuntuu yhtäkkiä saavan jonkin "kohtauksen" jolloin hän tekee väkisin jostain asiasta ongelman ja alkaa vääntää riitaa. KAIKKI on aina minun syytäni. Olen loukannut, jättänyt huomioimatta, sanonut/ollut jotenkin väärin, luonteessani tai muuten toiminnassani on jotain häiritseviä piirteitä, on mustasukkainen kavereistani, kaikkea löytyy laidasta laitaan.
Hän tuntuu käyttävän melko paljon alkoholia, ja tämä pahentaa joka kerta hänen käytöstään entisestään.
Hän on todella kova syyllistämään.
Kun hänellä on huono päivä, vääntyy sekin jotenkin minun syykseni.
Hän osaa viestitellessä olla aivan järkyttävän painostava. Tuntuu kuin hänen päässään naksahtaisi jokin asetus päälle, joka tekee hänestä täysin kohtuuttoman ja järjettömän.
Viimeisin episodi: Meidän piti nähdä viime viikonloppuna. Hän ilmoitti olevansa edelleen kipeänä, joudutaan perumaan. Minä sitten totesin, että täytyy katsella seuraavana viikonloppuna. Olen ollut viime aikoina aika alamaissa (muista syistä)
Viikolla hän alkoi laittaa viestiä, jossa totesi, että alkaa mielenkiinto loppua kun kaikki on niin negatiivista.
Kysyin sitten, että niin mikä on negatiivista.
"No en jaksa selittää jos et ite tajua"
Kysyin uudestaan, ja totesi sitten "En mä parane ikinä jos sä vaan hoet että yhyy kun aurinko paistais"
Tämä siis siitä, kun yhtenä päivänä kirjoitin että olisipa jo kevät ja aurinko paistaisi. Näköjään hänen sairastamisensakin on jo minun syytäni.
Sitten parin päivän päästä:
"Tehdäänkö me viikonloppuna jotain vai pyydänkö kaverini kylään?"
Vastasin tähän, että eikös me niin puhuttu että nähdään jos on tervehtynyt.
Alkoi tivata, että haluanko viettää hänen kanssaan aikaa, vastaa kysymykseen jne.
Itse kysyin torstaina että niin mitä tehdään, vastaus "Jaa tänne on tullut viesti. En tiiä."
Sen jälkeen ei kuulunut mitään.
Tänään sitten alkoi "Näin paljon sua sitten kiinnosti."
En ole vastannut mitään. Taas se syyllistäminen alkaa, tämäkin on nyt minun syyni sitten ettei nähty.
Tätä kirjoittaessani pidän itseäni aivan idioottina, en tajua miksi kerta toisensa jälkeen kuvittelen kaiken muuttuvan. Roikun niissä harvoissa hyvissä hetkissä, jolloin hän hetken tuntuu tajuavan käytöksensä ja on kuin normaali ihminen.
Piti saada avautua jonnekin.. Onko muilla kokemusta epävakaasta persoonallisuudesta?
Kommentit (46)
Hyi kamala, tunnistin itseni kuvauksesta. ;__; Olen epävakaata itselleni epäillyt. Seurustelen toistaiseksi mutta olen kyllä tullut siihen tulokseen, että minun kannattaisi olla ihan vaan yksin. En ymmärrä miten partnerini on jaksanut, tai sinä. Tämä on erittäin hankala häiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juokse.
Ja lujaa.
Ootte te kans sakkia ku tuhlaatte elämäänne tommosii paskaläjöihin
Eikö se järki sano mitään?
Jos olisitte ihan love ja motivoitneita toistenne suhteen, ihan taatusti pystyisitte ratkomaan ongelmat. Kumpikaan ei kuitenkaan ole siinä moodissa, siltä tuntuu. Suurempi ongelma kuin diagnoosi on tuo alkon käyttö. Se pahentaa minkä tahansa häiriön oireita. Et oikeastaan edes tiedä, millaisen ihmisen kanssa olet tekemisissä ennen kuin olet nähnyt, millainen hän on ilman alkoholin vaikutusta aivoissa (en tarkoita vain känniä vaan sitä vaikutusta, minkä alko jättää aivoihin pitkäksi aikaa vaikka ihminen ei ole humalassa). Jos hän olisi raittiina vaikka kaksi kuukautta, näkisit, mikä osa hänen vaikeasta käytöksestään on alkon, mikä häiriön syytä. On yllättävää, miten paljon alko näissä asioissa näyttelee roolia.
En suosittele jatkamaan. Et on niin "into" tuohon tyyppiin, että vaiva kannattaisi. Edelleen kuitenkin sanon, että epävakaa persoonallisuushäiriö ole ihan ehdottoman epätoivoinen lähtökohta, etenkin silloin, kun henkilö on tietoinen ongelmastaan ja motivoitunut pääsemään asian kanssa eteenpäin
Pitäisiköhän huolestua, kun tunnistin itseni tuosta. Poikaystävänikin sanoo minua hankalaksi, mutta hän on luonteeltaan hyvin rento eikä tunnu välittävän. Nyt kyllä säälittää hänen puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on helppo ulkopuolisena sanoa, mutta en kyllä katselisi moista. Tiedän että oikeasti ei näe asioita aina niin selkeästi ja kyseenalaistaa ja eropäätös ei ole koskaan helppo, asiat on niin harmaan eri sävyisiä jne. Lisäksi vaikeat tyypit osaavat saada läheisensä riippuvaisiksi itsestään.
Mutta kuulostaa ikävältä ihmiseltä. Mullakin on vaikeita ihmisiä lähipiirissä, vievät energiaa ja saavat omankin elmänilon hiipumaan. En suosittele, lähde kun se on vielä helppoa.
Niin ja tosiaan, eikös yleensä sanota, että alkoholisti syyttää muita juomisestaan.. Tutustuessamme minulla oli loma, ja tulin viettääneeksi kavereideni kanssa muutaman kostean illan.
Kun myöhemmin hänen alkoholinkäyttönsä tuli puheeksi, sanoin suoraan sen olevan aikamoista, vastaus oli "No kun mä silloin huomasin että sä juot aika paljon.." Eli sekin on minun syytäni että hän juo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti jätä tyyppi - Kokemuksella kymmenen vuoden helvetin jälkeen. Narahdin jopa naimisiin vastaavanlaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myöhään oli vielä tullut viesti:
"Taas kattelet muiden viestejä mutta et mun..Ei siinä, onneksi ei tarvi katella sua enää"
Tämä on yksi joka toistuu joka käänteessä, kun asiat eivät mene hänen mielensä mukaan tai tuntee itsensä jotenkin uhatuksi: Hän alkaa uhoamaan välirikolla. Välillä en kuulemma näe häntä enää ikinä, loukkasin viimeisen kerran jne. jne. Silti aina kännipäissään jatkaa ja jatkaa typerien viestien laittamista.
Äh, edellinen siis ap... Unohdin taas laittaa sen tuohon loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta nyt, kun ette ole vielä tuon enempää toisissanne kiinni. Aikaa myöten menetät ainakin itsekunnioituksesi, jos et jopa mielenterveyttäsi. Maailmassa on parempiakin kavereita, ja itseasiassa tuommoiseen menoon verrattuna jopa sinkkuelämä on parempi vaihtoehto. Tsemppiä, tiedän ettei se ole helppoa, ja varmasti tyypissä on niitä hyviäkin puolia. Mieti silti omaa jaksamistasi, ja jos heti alkuvaiheessa meno on tuollaista, niin mitähän se on vaikka kolmen vuoden päästä, tai jos päätätte vaikka perustaa perheen, hankkia lapsia ja asuntolainan jne.
Vierailija kirjoitti:
Myöhään oli vielä tullut viesti:
"Taas kattelet muiden viestejä mutta et mun..Ei siinä, onneksi ei tarvi katella sua enää"Tämä on yksi joka toistuu joka käänteessä, kun asiat eivät mene hänen mielensä mukaan tai tuntee itsensä jotenkin uhatuksi: Hän alkaa uhoamaan välirikolla. Välillä en kuulemma näe häntä enää ikinä, loukkasin viimeisen kerran jne. jne. Silti aina kännipäissään jatkaa ja jatkaa typerien viestien laittamista.
Katkaise yhteydet kokonaan ja blokkaa jokaisesta sosiaalisesta mediasta, blokkaa myös puhelut ja tekstarit. Oikeasti. Menetät kohta järkesi ja käsityksesi siitä mikä on normaalia ja oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en jaksaisi tuollaista vääntämistä joka asiasta! Mitähän tapahtuu sitten jos tulee niitä ihan oikeitakin ongelmia? Miten tuollaisen ihmisen kanssa niitä edes voisi selvittää, kun vikahan on aina sinussa! Voiko tuollaisessa suhteessa edes tulla onnelliseksi? Mitä sinä saat tuosta?
Epävakaat on itsekeskeisiä paskoja. En kyllä alkais sellaisen kans olemaan. Laita välit poikki.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta nyt, kun ette ole vielä tuon enempää toisissanne kiinni. Aikaa myöten menetät ainakin itsekunnioituksesi, jos et jopa mielenterveyttäsi. Maailmassa on parempiakin kavereita, ja itseasiassa tuommoiseen menoon verrattuna jopa sinkkuelämä on parempi vaihtoehto. Tsemppiä, tiedän ettei se ole helppoa, ja varmasti tyypissä on niitä hyviäkin puolia. Mieti silti omaa jaksamistasi, ja jos heti alkuvaiheessa meno on tuollaista, niin mitähän se on vaikka kolmen vuoden päästä, tai jos päätätte vaikka perustaa perheen, hankkia lapsia ja asuntolainan jne.
Vierailija kirjoitti:
Katkaise yhteydet kokonaan ja blokkaa jokaisesta sosiaalisesta mediasta, blokkaa myös puhelut ja tekstarit. Oikeasti. Menetät kohta järkesi ja käsityksesi siitä mikä on normaalia ja oikein.
Toivottavasti sain tehtyä lainaukset oikein...
Onneksi, ONNEKSI tämä tapahtuu nyt, eikä esim. 10 vuotta sitten. Silloin omanarvontuntoni oli vielä täysin eri lukemissa kuin nykyään, silloin olisin musertunut täysin tuollaiset ihmisen vallan alle, ottanut toisen syytökset vastaan ja syyttänyt kaikesta itseäni, yrittänyt muuttua toisen sairaiden aivoitusten mukaan jne. Nyt sentään tajuan ettei hän ole normaali ja eroon pitäisi päästä.
Kuten ensimmäisessä lainauksessakin todetaan, toisessa on niitä hyviäkin puolia, ja niitä hyväkin aikoja, jotka tosin käyvät aikaa myöten yhä vain harvinaisemmiksi. Se kai tekee lopullisesta irtipääsemisestä niin vaikeaa. Ihmisellä on käsittämätön kyky ajatella että entä jos..
Mutta ei.. Laitoin whatsappissa estoon, en jaksa kuunnella sitä paskaa joka on viestien muodossa tulossa nyt taas tämän johdosta kun ei nähtykään.
Niin kauan hän jankkaa, että saa väännettyä itselleen asian minun syykseni, ja vaatii minulta anteeksipyyntöä, ja vähättelee minua kun en "tajua mitä olen tehnyt väärin.
Huh, mitä enemmän näitä juttuja kirjoittaa, sitä sairaammalta tämä alkaa näyttää. Tavallaan pystyy tarkastelemaan tilannetta ulkopuolelta.
Kaipailisin edelleen myös muiden kokemuksia aiheesta?
Tuntuu tärkeältä jutella muiden kanssa nyt, että pysyn päätöksessäni, enkä heikkona hetkenä taas yritä sopia ja puhua järkeä aikuiselle ihmiselle..
Vierailija kirjoitti:
Minä en jaksaisi tuollaista vääntämistä joka asiasta! Mitähän tapahtuu sitten jos tulee niitä ihan oikeitakin ongelmia? Miten tuollaisen ihmisen kanssa niitä edes voisi selvittää, kun vikahan on aina sinussa! Voiko tuollaisessa suhteessa edes tulla onnelliseksi? Mitä sinä saat tuosta?
Niinpä, hyvä kysymys... Alussa varmaan sai jaksamaan se ihastuminen, se kuuluisa vaaleanpunaiset lasit silmillä. Hän oli myös mestari selittämään käytöstään. Niin kuin tuossa aiemmin kirjoittamassani tapaamisepisodissa, häntä vain harmitti kun halusi nähdä niin kovasti, eihän tässä muuta ongelmaa ole.
Ja minähän olin imarreltu kun toinen niin palavasti halusi tavata, ja jahka siitä ongelmasta päästään niin eihän tässä mitään... Vähänpä tiesin, ne ongelmat eivät siihen loppuneet.
Ja niitä asioita ei tosiaan voi selvittää. Hänen tapansa selvittää asiat on se, että minun pitäisi "vähän nöyrtyä" ja suurinpiirtein anella häneltä anteeksiantoa ja myöntää olleeni milloin missäkin väärässä ja toimineeni väärin. Kun tähän en suostu niin riita vain jatkuu ja jatkuu.
Tuntuu aivan käsittämättömältä yrittää laittaa asioita järkevään mittakaavaan itseään vanhemmalle ihmiselle, joka tuntuu taantuvan käsityskyvyltään pienen lapsen tasolle.
Ap
Lähde ja heti paikalla. Epävakaa persoonallisuushäiriö (eli BPD) on ihan uskomattoman vaikea vaiva ja siitä kärsivät ihmiset eivät parannu kuin sitoutumista vaativalla terapialla ja sisälähtöisestä motivaatiosta. Eikä siitä pääse koskaan muutenkaan kokonaan eroon, oireita oppii vain lievittämään ja tiedostamaan. Olen kohdannut neljä BPD-ihmistä elämäni aikana ja ovat itsekkäimpiä ja raskaimpia tapauksia mihin olen koskaan törmännyt. Käytös on juurikin tuollaista kaikilla heistä - heittäydytään uhriksi, raivotaan tyhjästä, piikitellään vanhoista asioista, halutaan nöyryyttää ja mikään ei ole heidän vikansa. Saattavat sanoa että tiedostavat ongelman mutta parantumisen sijaan keskittyvät voivottelemaan kun ovat niin kamalia ihmisiä eivätkä voi asialle mitään. Saatetaan yhtäkkiä uhkailla aggressiivisesti itsemurhalla veitsi ranteilla kun vielä tunti sitten olivat iloisia ja nauravaisia. Saatetaan yhtäkkiä lopettaa yhteydenpito haukkumaviestien saattelemana ja palata muutaman päivän päästä anteeksipyytäväisesti. Nämä piirteet eivät tietenkään tule samantien esille, vaan vasta ajan mittaa jolloin "uhrin" on vaikeampi lähteä tilanteesta.
Ja ei, minua ei kiinnosta vaikka "ei voisi sille minkään". Kyllä voit. Hakeudu hoitoon. Kerro yksityiskohtaisesti oireet. Hankkiudu terapiaryhmään. Osallistu terapiaan. Sitä voit tehdä. Jos BPD-persoonaa oikeasti masentaisi se miten hirveä ihminen on, niin silloin hänellä olisi kiinnostusta tehdä asialle jotain.
Jätä se mielisairas ennen kuin saat puukosta tms. Vaikuttaa ihan selvästi skitsofreenikolta kun noin sekavat ovat ajatukset.
Juokse.