Lue keskustelun säännöt.
Osaatko perustella: miksi taiteilijoita, muusikoita tai näyttelijöitä pitäisi rahoittaa?
20.01.2017 |
Tähän mennessä en ole kuullut yhtäkään hyvää selitystä sille, miksi taiteilijan kuuluisi saada enemmän kuin työtön. Kaikki selitykset ovat olleet sellaisia, että niissä taiteilijan tilalle voisi vaihtaa "kiviä harjaava syrjäytynyt" ja ne olisivat edelleen yhtä hyviä selityksiä.
Kommentit (104)
Taitelijoiden pitäisi käydä pakollinen markkinointipainotteinen koulutus jossa oppisivat miten markkinoidaan niitä omia tuotoksia niin ettei tarvitse kerjätä apurahoja sekä muutaman opintopisteen kurssi siitä miten hyvänä vuotena varaudutaan veroihin ja huonoihin vuosiin ettei tarvitse nälkätaiteilijaksi ryhtyä. Taiteen pitää myydä eikä surkeaa taidetta pidä rahoittaa yhteiskunnan varoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse nettomaksaja. En tarvitse yhteiskunnalta juurikaan palveluita, mutta taiteen rahoitus parantaa aivan konkreettisesti elämäni laatua.
En minä kysele, miksi työttömien elämää pitää rahoittaa. Olen hyväksynyt, että tämä yhteiskunta ei jätä ketään kadulle paleltumaan, ja rahoitan sitä mielelläni. Saman pakettiin kuuluu se, että meillä on suomalaisia kirjoja, teattereita, sinfonioita ja sitä kaikkien kauhistelemaa oopperaa. Henkisiä peruspalveluita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun taidetta arvostetaan yhteiskunta nousee korkeammalle tasolle. Tason nousu auttaa myös työttömiä.
Miten taiteen arvostaminen liittyy valtion rahan antamiseen taiteilijalle? Eikö taidetta arvosta nimenomaan asiakkaat teatterissa, galleriassa jne.
Millä ne taiteilijat sitten elää? Arvostusta ei oikein voi syödä. Eikä sillä makseta vuokraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kaikille, mutta lahjakkaille ammattilaisille pitää antaa rahaa. Siksi että: taide on elintärkeää. Se saa ihmisen asettumaan toisen asemaan ja ymmärtämään laajemmin, tuntemaan laajemmin, rentoutumaan, tajuamaan enemmän.
Parhaisiin kokemuksiini on aina kuulunut musiikki, kuvataide, teatteri, elokuvat, kirjallisuus, tanssi tai vastaava.
Taide lisää muiden ihmisten elämänlaatua sosiaaliluokasta riippumatta.
Kysymys oli: *miksi pitäisi antaa valtion rahaa*
Ei: miksi taide on tärkeää. Miksei musiikkia voi rahoittaa konserteilla, latausmaksuilla jne, kuvataidetta sisäänpääsymaksuilla, myymällä teoksia, teettämällä niistä julisteita jne jne jne.
Miksi pelleille taitotasosta riippumatta annetaan rahaa tuloksista välittämättä, jos on onnistunut pääsemään taidekouluun?
Joo sori. No mikä on valtion tehtävä? Kyllä (hyvä) taide vaikuttaa minusta paljon kansakunnan terveyteen, menestykseen ja systeemin toimimiseen positiivisesti. Tukee siis valtion toimintaa siinä mielessä, kansalaisten kautta.
Alkuperäinen väite oli että taiteilijalle ei pitäisi maksaa enempää kuin työttömälle dokailijalle. Minusta taiteilijalle voisi maksaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo on taiteilija ja opettaja. 9 kuukautta tehdään töitä, että voidaan 3 kuukautta taiteilla.
Osaan perustella, mutta en viitsi, koska juntit eivät asiaa tajua kuitenkaan. Taide ja rikas kulttuurielämä on sivistyneen yhteiskunnan mittari ja ollut sitä aina ihmiskunnan historian alkuajoista saakka. Yhteiskunta, jossa taidetta ei arvosteta ja mahdollisteta, on yleensä rappion tiellä.
Taideapurahoja jaetaan nimenomaan ansioituneille taiteilijoille, jotka ovat osoittaneet tavalla tai toisella pystyvänsä hyödyntämään avun. Jopa pienet apurahat, esim. Muutaman sadan euron kohdeapurahat tai koulutusapurahat jaetaan sillä perusteella, että ihminen on osoittanut tekemisensä tason ja motivaationsa. Nuorten taiteilijoiden apurahat puolestaan toimivat tukena uraansa aloittelevalle lahjakkaalle lupaukselle. Apurahoista kilpailu on vähintään yhtä kovaa kuin taiteen alalla kilpailu. Taide on työnä todella vaativaa eikä menestys ole taattua kovasta työstä huolimatta. Vain pieni prosentti pystyy elättämään itsensä taiteella. Suurin osa siirtyy opetustyöhön tai toiselle alalle. En kadehtisi taiteilijoita. Sen kuitenkin taideinstituutiossa työskentelevänä tiedän, että on turha kadehtia kouluttautuneita taiteilijoita, jotka tekevät selkä väärällä töitä pärjätäkseen. Apurahat ovat todella pieniä summia verrattuna esim urheiluun. Muistutuksena myös, että harrastelijat eivät taideapurahoja yleensä saa paitsi ehkä jossain pikkukunnassa suhteilla, mutta silloin voi olla kyseessä yhteisön ainoa "taiteilija", jonka merkitys voi olla pikkukylälle kuitenkin arvokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kaikille, mutta lahjakkaille ammattilaisille pitää antaa rahaa. Siksi että: taide on elintärkeää. Se saa ihmisen asettumaan toisen asemaan ja ymmärtämään laajemmin, tuntemaan laajemmin, rentoutumaan, tajuamaan enemmän.
Parhaisiin kokemuksiini on aina kuulunut musiikki, kuvataide, teatteri, elokuvat, kirjallisuus, tanssi tai vastaava.
Taide lisää muiden ihmisten elämänlaatua sosiaaliluokasta riippumatta.
Kysymys oli: *miksi pitäisi antaa valtion rahaa*
Ei: miksi taide on tärkeää. Miksei musiikkia voi rahoittaa konserteilla, latausmaksuilla jne, kuvataidetta sisäänpääsymaksuilla, myymällä teoksia, teettämällä niistä julisteita jne jne jne.
Miksi pelleille taitotasosta riippumatta annetaan rahaa tuloksista välittämättä, jos on onnistunut pääsemään taidekouluun?
Jos sinusta tuntuu, että rahaa jaetaan "taitotasosta riippumatta ja tuloksista välittämättä", kannattaa tutustua apurahojen myöntämisperusteisiin. Isoimpia apurahojen antajia ovat Taike (veikkausvarat) ja Suomen Kulttuurirahasto (yksityinen säätiö). Eli eivät tule samasta pussista kuin työttömyyskorvaukset.
Sinäkin muuten voit hakea taiteilija-apurahoja. Siihen ei tarvita taidekouluun kirjoille pääsemistä.
Miksi ihmisille ylipäätään pitäisi maksaa työstä mitään?
Taiteen aloilla aika paljon mahdollistetaan projekteja juuri noilla avustuksilla. Ilman avustuksia tuskin olisi sitä kulttuuriakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taiteilija tekee työtä ja tarvikkeet maksavat. Minulla on arviolta 1200€:n edestä kyniä, maaleja ja papereita yhdessä laatikossa. Tämän lisäksi mm. kurssit maksaa, näyttelytila maksaa... jne.
*
Taide on se, joka loppuen lopuksi ajastamme jää jälkipolville. Taide auttaa ihmisiä rentoutumaan, se yhdistää ihmisiä kieli- ja kulttuurirajojen yli.
Koskee luonnollisesti myös mm. musiikkia ja näyttämötaidetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun taidetta arvostetaan yhteiskunta nousee korkeammalle tasolle. Tason nousu auttaa myös työttömiä.
Miten taiteen arvostaminen liittyy valtion rahan antamiseen taiteilijalle? Eikö taidetta arvosta nimenomaan asiakkaat teatterissa, galleriassa jne.
No eikös mieluummin rahoiteta juttuja joista jengi tykkää kuin juttuja joista jengi ei tykkää?
Kuka sen määrittää rahaa annettaessa, tuleeko joku tykkäämään tästä vai ei?
Jos rahoitettaisiin juttuja sen perusteella, mistä "jengi tykkää", pitäisi valtion rahoja syytää Putoukselle tai vaikka jollekin Viidakon tähtösten mutapaini-showlle. Suomen katsotuin elokuva on Luokkakokous
Tää nyt kuulostaa siltä että sulla on parempi idea mikä on tärkeää kuin jengillä. Mutta voiko olla että sä olet väärässä ja jengi on oikeassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on selkeästi lännestä, narsisti jo syntymästään, sitä skeidaa sieltä tulee. Kirveksellä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun taidetta arvostetaan yhteiskunta nousee korkeammalle tasolle. Tason nousu auttaa myös työttömiä.
Taiteilijat on vieläkin kaikki jotain kommunisteja ja rahaa tulee kun tuntee oikeat kommunistit, taiteen tasolla oli merkitystä kun Gallenkallela ei ei sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellä selitettiin aika hyvin taiteilijan ongelmia.
Ensin pitää jo nuorena harrastaa sitä kuvataidetta, sitten kilpailla ja pyrkiä alan oppilaitoksiin. Niitäkään ei ole pilvin pimein, eikä meillä taidealalla arvosteta jotain työväenopistosta harrastelijana tulevaa maalaria.
Nuorena taiteilijana pitää sitten pystyä hankkimaan rahaa, että voi vuokrata työhuoneen, hankkia tarvittavat materiaalit ynnä muu. Moni taiteilija todella tekee kuvismaikan tai muita töitä, voidakseen sitten kustantaa varsinainen päätyönsä tekemisen.
No entäs kun nuori taiteilija on sitten saanut useamman teoksen tehtyä? Taiteen asettaminen näytteille myyntiä varten ei ole simppeli juttu. Taidegallerioita ei ole paljon ja niiden pitäjien täytyy myös harkita omaa liiketoimintaansa, joten he haluavat asettaa näytteille nimekkäiden eli myyvien taitelijoiden töitä, muutenhan galleriallekaan ei tule voittoa. Jos galleria hyväksyy taiteilijan näyttelyn, se ei yleensä ole ehkä vuoteen pariin, koska parhailla gallerioilla on aika pitkälle buukatut tilat. Taiteilija on se joka maksaa gallerian vuokran näyttelynsä osalta, yleensä puhutaan Helsingissä tuhansista euroista.
Näyttelyn onnistusen pitää olla sekä taiteellinen että myynnillinen suksee. Taiteellinen onnistuminen on sitä, että joku arvostettu taidekriitikko kehuu töitä Hesarissa, HBL:ssä tai jossain muussa suuressa lehdessä. Nykyään vaan lehtien kulttuuritoimitukset on ajettu alas, joten ei taida kovin paljon arvostelija enää tulla. Sitten pitäisi vielä saada ostava yleisö ostamaan niitä töitä.
Nykyisin, hyväkin taiteilija voi pitää hyvänä tuloksena sitä, että ns. pääsee omilleen näyttelyssä. Vain harvat suomalaiset taiteilijat tekevät edes kohtuullisesti rahaa näyttelyistään.
Eli aika suuren satsauksen taiteeseen taiteilija tekee, mutta kestää vuosia, että pääsee edes siihen tilanteeseen, että voi tehdä vain taidetta ja saada siitä eli jonkinlaisen elinkeinon.
Valtion apuraha on todellisuudessa häviävän pieni osuus taiteilijoiden toimeentulosta (jopa enemmän apurahoja myöntävät yksityiset säätiöt, jotka kai sentään saavat ap:nkin mielestä tehdä rahoillaan mitä haluavat). Apurahat yleensäkin ovat hyvin kilpailtuja ja tiukasti vertaisarvioituja ja niitä saa vain murto-osa hakijoista. Pidemmät apurahakaudet ovat harvinaisia, joten käytännössä taiteilijoiden toimeentulo on suurimman osan aikaa sosiaaliturvan ja "oikeiden töiden" varassa. Työttömyysturvan kanssa voi tulla ongelmia, mikäli sattuu olemaan y-tunnus, joka puolestaan on usein edellytys toimeksiantojen saamiselle. Galleriajärjestelmä Suomessa toimii usein niin, että taiteilija käytännössä maksaa galleriatoiminnan kulut omista apurahoistaan, joten taiteen tukemiseen tarkoitettu raha menee kaupallisten galleristien taskuun. Näiden ei siis juurikaan tarvitse huolehtia myynnistä.
Tervetuloa koittamaan, jos käy kateeksi!
Kulttuurin säilyminen on lähimpänä kuolemattomuutta mitä voimme saavuttaa. Vaikka me kuolemme, vuosisatojen ja -tuhansien kulttuuriperintö jatkuu. Menneeseen kulttuuriin ja historialliseen taiteeseen tutustuminen on ainutlaatuinen keino ymmärtää historiallisia konteksteja ja yhteiskuntia ja oppia myös niiden tekemistä virheistä. Miten voimme rakentaa uutta, jos emme tunne perusteita.
Taiteen tekeminen on enemmän kuin täysipäiväistä työtä, mutta taiteilijalla harvoin on varsinaista vakituista työnantajaa. Taiteen teko ei kuitenkaan onnistu, jos taiteilijalla ei ole varaa perustarpeiden täyttämiseen. Siksi on yhteiskunnan tehtävä tukea taidetta. Jokainen taiteilija varmasti ymmärtää, että rikkauksia tai hulppeaa elämää on turha tällä alalla tavoitella. Laskuja sielun palo ei kuitenkaan makseta.
Haluammeko turvata taiteen jatkumon yhteiskunnassamme, lapsillemme mahdollisuudet kulttuurillisiin harrastuksiin (soittotunnit, tanssi, teatteri, kuvataide...), mahdollisuuden harrastajille ja meille kaikille nauttia laadukkaista esityksistä? Kuka meistä olisi kuitenkaan valmis maksamaan satoja, jopa tuhansia euroja konsertista, teatterista, oopperasta, näyttelystä? Yhteiskunnan tuen avulla voimme kuitenkin kaikki nauttia näistä kulttuurin muodoista, kuten sivistyneeseen hyvinvointiyhteiskuntaan kuuluneekin.
Mikäli taide olisi vain yksityisen rahan varassa, voisimme menettää paljon arvokasta kulttuuriperintöä. Ja jos sen ketju katkeaa, sitä on entistä vaikeampi korjata.
Taiteella on itseisarvo, mutta jotakuta lohduttanee myös siitä koituvat kansanterveydelliset hyödyt hyvinvoinnin lisääntymisen kautta, kuten talouspiireissä voitaisiin asia ilmaista.
Taide ja taide. Taide on sellaista jota parhaimmillaan ei edes tiedosta mutta se parantaa kummasti viihtyvyyttä. Taustamusiikki on taidetta, kaupunkien patsaat, jopa kirjasto on täynnä taidetta. Taide herättää tunteita ja peittää rumuutta. Kaikkea taidetta ei ole syytä tukea. Ja taiteilija ottaa taiteelle antautuessaan riskin että ketään ei kiinnosta oikeasti. Musiikki ja kirjat on sellainen taiteenmuoto että toimivat markkinaehtoisesti, hyvä tienaa ja huono yleensä ei. Taiteen ja taiteilijan tukeminen on kaksipiippuinen juttu. Toisen mielestä ansaitsee täyden tuen ja toisen mielestä täyttä tuubaa. Kaikki taiteilijaksi itseään kutsuvat ei todellakaan ansaitse tukea.
Vierailija kirjoitti:
Taide ja taide. Taide on sellaista jota parhaimmillaan ei edes tiedosta mutta se parantaa kummasti viihtyvyyttä. Taustamusiikki on taidetta, kaupunkien patsaat, jopa kirjasto on täynnä taidetta. Taide herättää tunteita ja peittää rumuutta. Kaikkea taidetta ei ole syytä tukea. Ja taiteilija ottaa taiteelle antautuessaan riskin että ketään ei kiinnosta oikeasti. Musiikki ja kirjat on sellainen taiteenmuoto että toimivat markkinaehtoisesti, hyvä tienaa ja huono yleensä ei. Taiteen ja taiteilijan tukeminen on kaksipiippuinen juttu. Toisen mielestä ansaitsee täyden tuen ja toisen mielestä täyttä tuubaa. Kaikki taiteilijaksi itseään kutsuvat ei todellakaan ansaitse tukea.
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun taidetta arvostetaan yhteiskunta nousee korkeammalle tasolle. Tason nousu auttaa myös työttömiä.
Ei kun toisin päin: taidetta arvostetaan, mikäli yhteiskunta on niin hyvin järjestäytynyt, että sellaiselle riittää "energiaa"
Kuka sen määrittää rahaa annettaessa, tuleeko joku tykkäämään tästä vai ei?
Jos rahoitettaisiin juttuja sen perusteella, mistä "jengi tykkää", pitäisi valtion rahoja syytää Putoukselle tai vaikka jollekin Viidakon tähtösten mutapaini-showlle. Suomen katsotuin elokuva on Luokkakokous