Miksi jotkut ihmiset eivät koskaan kutsu ketään kylään?

Vierailija kirjoitti:

Aviomieheni on aina työnsä vuoksi väsynyt eikä todellakaan halua, että kutsun ystäviäni kylään esim. viikonloppuisin. Hän ei myöskään käy koskaan missään, joten tapaan tuttujani muualla. Kaikille en kehtaa kertoa miksi en voi kutsua kylään.

Äläpä käytä kyläilyoikeutta sitten itsekään kiitos! Tai neuvottele asiat miehesi kanssa. Teillä on selvästi ongelmia. Ratkaise ne. Älä käytä toisten koteja hyväksesi.

Vierailija kirjoitti:

Minä kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Siihen liittyen erityisesti kyläily on hankalaa. Minua jännittää kovasti sekä toisen luo kylään meno että omaan kotiini kutsuminen. Pystyn kyllä kyläilyyn mutta tarvin varoaikaa, että ehdin henkisesti valmistautua. Siksi vihaan yllätysvieraita. Minulla on todella sosiaalinen ja vaativa työ, jonka vastapainoksi tarvitsen paljon hiljaisuutta ja latautumisaikaa. Kyläily on jäänyt näistä syistä melko vähiin. Jos joku on tulossa meille käymään, siivoan ja puunaan paikat. En osaa rentoutua jos koti on sekainen. Tämä asia ei ole pakottamalla muuttunut vuosien varrella. Kahvittelut ym tapaamiset kaupungilla ovat paljon helpompia. Ja ennen kuin joku haukkuu minut hulluksi ja käskee mennä terapiaan: olen käynyt pitkän terapian ja käsitellyt asiaa lähes koko ikäni. Minusta ei tule suvereenia emäntää ja olen sen hyväksynyt. Onneksi hyväksyvät ystävänikin. Ap kuulostaa vaativalle ja ikävälle.

Eli olet päättänyt hyväksyä lapseksi jäämisen etkä kasvaa aikuiseksi ? Aikuisuuteen kuuluu vastavuoroisuus ja normaalien sostilanteitten hallinta ja seurustelutaidotkin ihan totta! Oliko uutta :)? Minäpä väitän että pyrit kontrolliin kaiken ylitse niin että mikään ei yllätä päätäntävaltaasi missään muodossa. En edes haluaisi olla ystäväsi enkä kutsua ellet katso velvollisuudeksesi jo kasvaa aikuiseksi. Haluan aikuisia ystäviä koska olen aikuinen . Onko outoa ja vaativaa?

Mikäs hiivatin terapiakoti on toisen koti ellei itse anna vastavuoroisesti toiselle samaa terapiakotimahdollisuutta sitten? Tuommoset terapiakotia yksipuolisesti käyttävät menkää oikeasti terapiaan ja sekin maksaa huomaatteko , ylläri? Miksi jonkun ystävänne pitäisi " ymmärtää" yksipuolista tarvettanne käydä teillä? On outoa porukkaa täällä. Ja sekö on sitten vielä vaativuutta? Kukahan se vaatii oikein ja keneltä ja mitääh???? Sinäkin jännittäjä mietippä ihan pikkasenkin nyt jo? Käytät " sosiaalisia pelkojasi " tekosyynä sille ettei aikuistuminen ja peiliin katsominen sinua kiinnosta vaikka sen pitää kiinnostaa muitakin? Tuperät ystäväsi eivät ole ystäviäsi edes elleivät sano tätä asiaa sinulle jo suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Minä kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Siihen liittyen erityisesti kyläily on hankalaa. Minua jännittää kovasti sekä toisen luo kylään meno että omaan kotiini kutsuminen. Pystyn kyllä kyläilyyn mutta tarvin varoaikaa, että ehdin henkisesti valmistautua. Siksi vihaan yllätysvieraita. Minulla on todella sosiaalinen ja vaativa työ, jonka vastapainoksi tarvitsen paljon hiljaisuutta ja latautumisaikaa. Kyläily on jäänyt näistä syistä melko vähiin. Jos joku on tulossa meille käymään, siivoan ja puunaan paikat. En osaa rentoutua jos koti on sekainen. Tämä asia ei ole pakottamalla muuttunut vuosien varrella. Kahvittelut ym tapaamiset kaupungilla ovat paljon helpompia. Ja ennen kuin joku haukkuu minut hulluksi ja käskee mennä terapiaan: olen käynyt pitkän terapian ja käsitellyt asiaa lähes koko ikäni. Minusta ei tule suvereenia emäntää ja olen sen hyväksynyt. Onneksi hyväksyvät ystävänikin. Ap kuulostaa vaativalle ja ikävälle.

"Minä vihaan, minä olen, minulla on, minusta ei tule, minä minä..."

Olet liian itsekeskeinen ja ihmisenä ikävä, jotta sinulla edes olisi kyläilykavereita.

Ota joskus muutkin huomioon, äläkä keskity pelkästään omaan itseesi.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Minä kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Siihen liittyen erityisesti kyläily on hankalaa. Minua jännittää kovasti sekä toisen luo kylään meno että omaan kotiini kutsuminen. Pystyn kyllä kyläilyyn mutta tarvin varoaikaa, että ehdin henkisesti valmistautua. Siksi vihaan yllätysvieraita. Minulla on todella sosiaalinen ja vaativa työ, jonka vastapainoksi tarvitsen paljon hiljaisuutta ja latautumisaikaa. Kyläily on jäänyt näistä syistä melko vähiin. Jos joku on tulossa meille käymään, siivoan ja puunaan paikat. En osaa rentoutua jos koti on sekainen. Tämä asia ei ole pakottamalla muuttunut vuosien varrella. Kahvittelut ym tapaamiset kaupungilla ovat paljon helpompia. Ja ennen kuin joku haukkuu minut hulluksi ja käskee mennä terapiaan: olen käynyt pitkän terapian ja käsitellyt asiaa lähes koko ikäni. Minusta ei tule suvereenia emäntää ja olen sen hyväksynyt. Onneksi hyväksyvät ystävänikin. Ap kuulostaa vaativalle ja ikävälle.

Huh, enkö olekaan yksin tämän ongelmani kanssa. Helpottavaa lukea kirjoituksesi.

Olen yrittäjä ja minulta vaaditaan työssäni äärimmäistä sosiaalisuutta ja intoa asiakkaiden parissa. Asiat pitää esitellä ja aina esiintyä huippukunnossa ja iloisena, satoi tai paistoi.

Kotona haluan vaan levätä tai jatkaa inspiroivan työni kimpussa, koska yritys on minun harrastuksenikin. Ja juuri nämä kylään pyrkivät kaverit eivät ymmärrä tätä asiaa. He jopa kauhistelevat kun teen niin paljon töitä viikonloppuisinkin kotona. He eivät tajua, että luovana ihmisenä ja sosiaalisia tilanteita karttavana, nautin kun saan vapaa-aikanani tehdä omaa juttuani - yksin.

Joskus kyllä surettaa, että monet iloiset tapahtumat kuten häät ja syntymäpäiväjuhlat jäävät minulta väliin. On vaikea selittää että ne ahdistavat enkä voi osallistua. Myös kahvilatapaamiset ja lounaat ruuhkaisissa ravintoloissa haluan välttää.

Käyttäjä3988 kirjoitti:

En jaksa siivota.

Ja mutta jaksat mennä toisen siivottuun kotiin valmiille joo, haloo?

Vierailija kirjoitti:

Ootko ap ajatellut että ehkä ne ihmiset eivät vain halua nädsä sua, mutta eivät vain kehtaa kieltäytyä kutsuistasi? Mä en ainakaan jaksais sunlaista ihmistä kovin usein nähdä..

Luitko aloituksen?

Valitin sellaisista ihmisistä, jotka TUNKEVAT KOKO AJAN MINUN LUOKSENI KYLÄÄN,

JOKA PÄIVÄ OLTAISIIN OVIKELLOA SOITTAMASSA.

Osaatko lukea?

Jos joku ei haluaisi nähdä minua,

hän ei varmaankaan tunkisi jatkuvasti minun kotiini kylään?

-ap

Vierailija kirjoitti:

Ootko ap ajatellut että ehkä ne ihmiset eivät vain halua nädsä sua, mutta eivät vain kehtaa kieltäytyä kutsuistasi? Mä en ainakaan jaksais sunlaista ihmistä kovin usein nähdä..

Hahah, vai niin apn luonahan tunnutaan viihtyvän hyvinkin:)! Tässä on taas yksi kommentoimassa joka ottaa mistä saa ja loukkaantui kun joku asettaisi hyväksikäytölle rajaa. En kutsu ikinä kaltaisiasi slurppeja kylään , sillä kiinnostaa tasa arvoiset ihmissuhteet ei mikään vallanylimystyyli kuten sinulla. Inhottava ihminen olet . Kasva aikuiseksi. Opettele kunnioittamaan toistakin.

Jos mies ei halua tavata ystäviäsi niin onko hän todella vuodesta toiseen joka päivä kotona  ettet voi pyytää  ketään ystäviäsi esim. pariksi tunniksi kylään.

Jospa tämä ongelma ratkeaa sillä että te jotka ette kutsu kotiinne tapailette keskenänne muualla ja me jotka kutsumme koteihimme tapaamme myöskin vain heitä jotka kutsuvat. Kotona onkin kiva tapailla ystäviä ja vaihtaa itsekin välillä paikkaa arjessa toisen kotona vieraillessa:)! Nauttikaa kahviloista myöskin te.

Se jännittäjä vastaa:

Älkää huolestuko, te sosiaaliset virtuoosit. En itsekään tunge kylään, kuten ehkä arvasitte. Kyläillään ystävien kanssa mutta harvoin. Näemme usein muualla: käymme teatterissa, syömässä, urheilemassa. Oma koti on sen sijaan aluetta, jossa vetäydyn ja lataudun. En koe olevani lapseksi jäänyt aikuinen. Olen työni puolesta ekstrovertti, yksityiselämässä introvertti. Ymmärtäisi kritiikin, jos vaatisin itselleni kyläilykutsuja. Mutta en niitä todellakaan hingu, päinvastoin. Ehkäpä teidän kyläluutien pitäisi hyväksyä ihmisten erilaisuus eikä itse olla vaatimassa. Hyväksykää ystävänne sellaisina kuin he ovat tai lopettakaa kanssakäyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviomieheni on aina työnsä vuoksi väsynyt eikä todellakaan halua, että kutsun ystäviäni kylään esim. viikonloppuisin. Hän ei myöskään käy koskaan missään, joten tapaan tuttujani muualla. Kaikille en kehtaa kertoa miksi en voi kutsua kylään.

Äläpä käytä kyläilyoikeutta sitten itsekään kiitos! Tai neuvottele asiat miehesi kanssa. Teillä on selvästi ongelmia. Ratkaise ne. Älä käytä toisten koteja hyväksesi.

Äläpäs sinä tietäväisenä nyt tee omia päätelmiäsi, kiitos. Minä en välitä vierailla vaikka kutsuttaisiin. Enkä todellakaan käytä pyhää "kyläilyoikeutta" väärin, älä pelkää. Viihdyn mielenkiintoisen työni parissa ja harrastuksissa. Samanhenkisiä ystäviä tapaan illallisella ravintolassa tai käymme kävelyllä, kenties matkoilla tms.

Sinullakin näyttää olevan ongelmia näsäviisauden ja nopeiden virhetulkintojesi kanssa. Ratkaise ne :-D

Vierailija kirjoitti:

Jospa tämä ongelma ratkeaa sillä että te jotka ette kutsu kotiinne tapailette keskenänne muualla ja me jotka kutsumme koteihimme tapaamme myöskin vain heitä jotka kutsuvat. Kotona onkin kiva tapailla ystäviä ja vaihtaa itsekin välillä paikkaa arjessa toisen kotona vieraillessa:)! Nauttikaa kahviloista myöskin te.

Olenkin ratkaissut ongelman juuri noin. Jotkut tosin vetävät herneen nenäänsä, kun kieltäydyn kerta toisensa jälkeen kutsusta ja ehdotan kahvilaa tai ravintolaa tapaamispaikaksi. 

Minulla on aloittajan kaltainen tilanne yhden tutun perheen kanssa. He tosiaan ovat aloitteellisia, soittavat, ka haluavat tavata, mutta se AINA tarkoittaa tulemista meille, ja siis ihan suoraan kysyvät, milloin voivat meille tulla. Ihan ok, jos se on vastavuoroista, mutta heille se ei ole. Lisäksi lapset ovat huonosti kasvatettuja, sotkevat ja nirsoilevat, ja äitikin röyhtelee estoitta ruokapöydässä. Joskus vaan tekosyyt loppuvat kesken, ja on pakko päästää kylään.

Vierailija kirjoitti:

"Naapuri tokaisi vierailun aikana: -Mä en voi kyllä ikinä kutsuu sua meille, kun sun luona on niin siistiä... Täällä on kaikki laitettu."

Tuossahan se totuus tiivistettynä tulikin, naapurisi sanomana.

Kaikki eivät jaksa / ehdi eri syistä pitää edes sitä juuri ja juuri siedettävää siisteyttä ja järjestystä kotonaan, ja se hävettää. Tai köyhyys hävettää. Voi olla, ettei ole varaa edes kahviin tai mihinkään tarjottavaan.

Täälaistakin on tänä päivänä, "hyvinvointivaltiossa", avaa silmäsi! :/ Ja tarjoa sille naapurille kahvit ja rupatteluhetki omassa siistissä kodissasi silloin tällöin, jotta hän pääsee edes hetkeksi katsomasta ja stressaamasta sitä omaa kaaostaan ja köyhyyttään. ;)

Hän on parempituloinen kuin minä, kahvin puutteesta ei ole kyse.

Et oikein ymmärrä kyläilykulttuuria.

Mikäli joku kutsuu Sinut kahville,

älä tee siitä valtavaa numeroa, se on ihan normaalia.

Yhtäkkiä kahvillekutsutun on sopivaa viipyä toisen kotona 15 minuutista 45 minuuttiin, ei sen kauempaa.

Tarjottavaksi riittää pelkkä tee tai jäävesi.

Häpeäntunteeseen suosittelen lääkitystä,

ota Opamox ennen kuin vieraat tulevat,

istu mukavasti tuoliin, nojaa taakseoäin ja rentoudu. Puhu asioista, kerro, valita ja kysele jos simtä tuntuu.

Kun vieras on ollut puoli tuntia, kerro että sinulla on kohta muuta menoa.

Kannattaa sanoa jo kutsun yhteydessä,

että "tulisitko puoleksi tunniksi kahville."

Muistathan itse lähteä pois kylästä säällisessä ajassa?

Vartti on ihan sopiva kyläilyaika ventovieraan luona tai jos joku kutsuu pikaisesti kahville.

Älä viivy kauemmin.

Jos Sinun vieraasi ei tajua lähteä, kerro että Sinulla ei ole enää aikaa/ on menoa/ täytyy jatkaa joskus toiste/ nyt lähden asioille.

Ei pidä pelätä ihmisiä ja tilanteita turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviomieheni on aina työnsä vuoksi väsynyt eikä todellakaan halua, että kutsun ystäviäni kylään esim. viikonloppuisin. Hän ei myöskään käy koskaan missään, joten tapaan tuttujani muualla. Kaikille en kehtaa kertoa miksi en voi kutsua kylään.

Äläpä käytä kyläilyoikeutta sitten itsekään kiitos! Tai neuvottele asiat miehesi kanssa. Teillä on selvästi ongelmia. Ratkaise ne. Älä käytä toisten koteja hyväksesi.

Äläpäs sinä tietäväisenä nyt tee omia päätelmiäsi, kiitos. Minä en välitä vierailla vaikka kutsuttaisiin. Enkä todellakaan käytä pyhää "kyläilyoikeutta" väärin, älä pelkää. Viihdyn mielenkiintoisen työni parissa ja harrastuksissa. Samanhenkisiä ystäviä tapaan illallisella ravintolassa tai käymme kävelyllä, kenties matkoilla tms.

Sinullakin näyttää olevan ongelmia näsäviisauden ja nopeiden virhetulkintojesi kanssa. Ratkaise ne :-D

Miksi sitten kommentoit ketjuun, jonka aiheena on väkisin kylään tunkevat, jotka eivät itse kutsu kotiinsa?

Vierailija kirjoitti:

Minä en kutsu ketään kotiini siksi, että eivät tajua lähteä ajoissa. Jos menen kylään saan itse päättää koska lähden. Viimeksikin vieras istui meillä NELJÄ tuntia!! Kuka helvetti sellaista jaksaa. 

Aiva tekosyy tämäkin taas . Jokainen aikuinen osaa sano vieraalle että nyt sulla tulee muuta tehtävää ja menet odottamaan eteiseen takkinsa kanssa . Kyllä tällä lähtee jokainen , eikä edes loukkaannu. Opettele tämä äläkä lokkeile toisten kodeissa .

Minua ahdistaa meidän sotkuinen asunto ja mieheni hamstraama elektroniikka. En haluaisi olla aina näin erakko ja haluaisin kyllä tuttavia kylään mutta nolottaa kun paikat ei ole tip top. Olen kyllä keskustellut mieheni kanssa asiasta mutta kun ei häntä haittaa ja on erakko luonne niin ei hän luovu noista kamoistaan. Rakastan myös miestäni niin paljon etten voisi edes ajatellakaan eroavani hänestä. Lähimmät ystävät kyllä ymmärtävät jo tuntemukseni ja olen iloinen kun he tulevat käymään mutta haluaisin enemmän kutsua myös tuttavia. Asumme keskellä korpea maalla ja lähimmät ystäväni ovat kaukana joten tuttavat olisivat vieläkin tärkeämpiä minulle virkistämään elämääni.

Lasten synttäreitä olen kyllä pitänyt koska ajattelen ettei lapset niin ajattele toisen kotia millainen on.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei halua tavata ystäviäsi niin onko hän todella vuodesta toiseen joka päivä kotona  ettet voi pyytää  ketään ystäviäsi esim. pariksi tunniksi kylään.

Kyllä narsisti on linnakkeessaan tiiviisti. Hän ei myöskään pidä uteliaista, puheliaista, kyttäävistä, kylään tunkevista ja vastenmielisistä ystävistäni. Hän on kontrollin mestari. Ja pitää myös huolen ettei vaimo kylälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviomieheni on aina työnsä vuoksi väsynyt eikä todellakaan halua, että kutsun ystäviäni kylään esim. viikonloppuisin. Hän ei myöskään käy koskaan missään, joten tapaan tuttujani muualla. Kaikille en kehtaa kertoa miksi en voi kutsua kylään.

Äläpä käytä kyläilyoikeutta sitten itsekään kiitos! Tai neuvottele asiat miehesi kanssa. Teillä on selvästi ongelmia. Ratkaise ne. Älä käytä toisten koteja hyväksesi.

Äläpäs sinä tietäväisenä nyt tee omia päätelmiäsi, kiitos. Minä en välitä vierailla vaikka kutsuttaisiin. Enkä todellakaan käytä pyhää "kyläilyoikeutta" väärin, älä pelkää. Viihdyn mielenkiintoisen työni parissa ja harrastuksissa. Samanhenkisiä ystäviä tapaan illallisella ravintolassa tai käymme kävelyllä, kenties matkoilla tms.

Sinullakin näyttää olevan ongelmia näsäviisauden ja nopeiden virhetulkintojesi kanssa. Ratkaise ne :-D

Tein päätelmäni vastavuoroisuuden puutteestasi varmaan kuule ihan siksi että koko ketjun aloitus kertoo vastavuoroisuuden puutteesta vierailuilla. Miksi sitten roikut tässä ketjussa kun et ole menossakaan itse minnekään kylään:)! Haha. Että kenenkä ongelma olikaan:)?