Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut ihmiset eivät koskaan kutsu ketään kylään?
20.01.2017 |
Olen väsynyt vapaamatkustajiin kyläilykulttuurissa.
Vuoroin vieraissa: jokainen kutsuu välillä tuttavan kotiinsa tunniksi juttelemaan tai pelaamaan, ja tarjoaa pari kuppia kahvia. Siis jokainen normaali ihminen.
Olen välillä törmännyt merkillisiin hyypiöihin, jotka käyvät tosi mielellään kylässä, mutta menevät vaikeaksi, kun on puhe heidän omasta kodistaan.
Esim. lapsuusystävä tuli facessa vastaan, kutsuin meille kaffelle ja oli rattoisaa.
Seuraavalla viikolla hän soitteli ja kyseli, koska voitaisiin taas nähdä: -Koska mä voin tulla teille kahville?
Vastasin: -Eiku mennään välillä teille kahville. Hän meni hämilleen, puhisi ja änkytti ja lopulta ehdotti, että menisimme "termarikahville" lähipuistoon. Tammikuussa!
Hän asuu lapsen ja kissan kanssa, kuten minäkin + minulla on mies välillä kotona. Molemmilla pätkätöitä ja käytetyt huonekalut, ei mitään kotiteattereita olkkarissa eikä posliinivitriiniä keittiössä. Miksei hänen luokseen voi mennä kylään?
Toinen esim. on naapurini, jonka kutsuin viime syksynä kahville keskusteltuamme ensi kertaa pidempään. Juttu luisti pari tuntia ja pidin hänestä koko ajan enemmän.
Parin päivän päästä hän tuli kotiovelleni ja pyysi päästä meille kaffelle ja juttelemaan. Meillä oli taas mukavaa & minulla on aina vierasvaraa pakastimessa.
Naapuri tokaisi vierailun aikana: -Mä en voi kyllä ikinä kutsuu sua meille, kun sun luona on niin siistiä... Täällä on kaikki laitettu.
Kysyin että Mitä!? Hän vain kiemurteli, eikä vastannut, ja jatkossa kun hän kävi ovellani, sanoin että minä tulen teille kahville. Tämä ei käynyt, joten kyläily loppui kokonaan.
Minulla on myös ystäviä, joiden kanssa vierailemme vastavuoroisesti, se toimii hyvin kun molemmat näkevät saman vaivan. Ei mitään kämpänkiillotusta ennen vieraita, mutta ystävällinen vastaanotto ja kahvitarjoilu. Ikävä kyllä nämä ystäväni asuvat turhan kaukana. Kyläilemme vain n.10 kertaa vuodessa.
Mikä ihme sellaisia ihmisiä vaivaa, jotka linnoittautuvat kotiinsa eivätkä päästä vieraita sisään, mutta itse kyllä kyläilevät mieluusti muiden luona?
Ovatko he hamstraajia joka ikinen?
Asuvat kaatopaikalla? Vai mikä on...
Kommentit (402)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin samaa mieltä kuin ap. Olen aivan järkyttynyt, että joku on eri mieltä. Kaikkiin kulttuureihin kuuluu lahjojen antaminen ja vastavuoroisuus. Samalla lailla annetaan toiselle kuin sai toiselta. Vaikkapa tänäpäivänä saa hyvää joulua tekstarin niin vastaa siihen. Tai saa kukkia äitienpäivänä niin itsekin ostaa miehelle jotain isänpäivänä.
En jaksa olla yhteydessä ihmisiin, jotka koko ajan tuppaamassa meille, mutta vastakutsua ei tule ikinä. Miksi mun velvollisuus on aina olla se kivan koti-illan tarjoaja. Aika nopsaa uusista kavereista valkkautuu ne, joiden kanssa ollaan sillain, että tänäperjantaina saunottiin meillä niin ens perjantaina ihan luonnostaan tulee tekstari, tuutteko meille saunomaan :)
Pahimpia tällaset "Moikka, voitaisko tulla teille kahville?" WHAT??? Todella nolo kysymys. Jos haluaa nähdä, niin pitäisi tulla tekstari "Tuutteko kahville?". Ja itse en mene kellekään kylään, jos en halua olla kyseisen perheen kanssa tekemisissä. Vastaan, että katsotaan nyt miten ehtii -tyyppistä. Ja sitten asia unohtuu.
Te jotka alapeukutitte ap:ta niin muistakaahan että vastavuoroisuus ei ole mitään mummottelua.
Itse olin pitkään sinkkuna ja asuin tilavassa omakotitalossa. Noina vuosina kylässä kävi paljon ystäviä, joidenkin kanssa laitoimme yhdessä ruokaa ja joimme viiniä ilta myöhään, toisten kanssa vietimme alkuiltaa ennen baariin lähtöä ja musiikki raikasi. Välillä juotiin terassikahvit. No jossain vaiheessa minä ja ystävät aloimme pariutua tahoillamme ja vierailut vaan harventuivat. Jäljelle kuitenkin jäi pari vanhaa kaveria, jotka sinnikkäästi haluavat tavata ja viettää iltaa luonani vuodesta toiseen, mutta eivät kutsu kylään. He ovat perheellisiä, me lapsettomia. Jutun aiheita aina löytyy viinilasin äärellä, mutta henkilökohtaisesti koen että syvää ystävyyttä ei ole. Ennemminkin huomaan että meille yritetään tulla pakoon omia kotioloja ja viettämään lapsivapaata iltaa. Aistin rivien välistä, että molemmilla on ilmeisesti mies joka ei halua vieraita ja siksi minun pitäisi extempore ottaa vastaan viinipullomammat vapaailtoina. No lopulta sitten päätin, että tämä saa loppua ja ilmoitin suoraa, että mielellään tulisin itse välillä vierailulle. Pääsääntöinen vastaus on ollut:"nyt meille ei voi tulla kun mies ei lähtenytkään mökille" tms."...mutta eikö teille voi tulla, otan viinin mukaan". Blaah.
Mulla oli aikaisemmin eräs "ystävä" joka jatkuvasti ramppasi kylässä pyytämättä, minä en juuri koskaan käynyt hänen luonaan muuta kuin pyydettäessä. Sitten erään kerran hän suutuspäissään kysyi että miksi en koskaan pyydä häntä kylään:).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on maalaisin ketju aikoihin. Omassa kontekstissani kukaan ei kahvittele toisten kodeissa. Jos kotiin kutsutaan on kyseessä joko bileet tai illalliset ja ne emännöi yleensä sellainen henkilö, joka nauttii niidén laittelusta eikä luovuttaisi rooliaan vastavuoroisuden nimissä kenellekään.
??? Mikä tää sinun "konteksti" on? Olen ihan paljasjalkainen helsinkiläinen ja minun tuttavapiirissä kahvitellaan, istutaan iltaa, illallistetaan ja pelaillaan lautapelejä toisten luona. Korkeakoulutettuja, ylempiä toimihenkilöitä pääasiassa ollaan.
Ihmettelen myös, mikä konteksti tuo on? Meilläpäin pitää rappiojuopotkin kotibileita, pikkulapset pitävät synttäreitä, lapsilla kavereita koulun jälkeen kylässä, meillä korkeakoulutetuilla aikuisilla käy perhevieraita ainakin uutenavuotena, juhannuksena ym. ym. Ehkä kerran viikossa joku tuttu poikkeaa, lisäksi vanhempani poikkeavat kerran viikossa.
Mutta siis olen tällahetkellä niin pienituloinen, että tulee paljon halvemmaksi nähdä meillä kuin lähteä jonnekin kylään (tuomiset maksaa) tai kahvilaan (samalla hinnalla tarjoan koko porukalle itsetekemääni).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko ap ajatellut että ehkä ne ihmiset eivät vain halua nädsä sua, mutta eivät vain kehtaa kieltäytyä kutsuistasi? Mä en ainakaan jaksais sunlaista ihmistä kovin usein nähdä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä menen kahville velvollisuudesta eli joku kutsuu ja inttää aikansa, että tule nyt. Ajatten selviäväni helpommalla, kun käyn ne kahvit juomassa. Sitten tajuan, että tarjoajan tavoitteena onkin oikeastaan päästä meille käymään, ei suinkaan seurani.
En kutsu ketään meille, koska en pidä vieraista kotonani. Paras ystäväni ei ole vieras, naapuri on.
Jäin miettimään viimeistä lausettasi ja olen samaa mieltä. Vieraat ovat selkeästi vieraita, ei todellakaan ystävä saati omat läheiset, äiti, isä , sisaruksetkaan ole vieraita, ei sellaiset jotka käyvät usein. Eikä oma rakastettu voi olla vieras.
Entä mitä mieltä vieraskirjasta? Olen kuullut paristakin perheestä, joissa pitävät vieraskirjaa ja jokaisen kävijän on pakko kirjoittaa jotain? Ei ole mukavaa:(
Itse en ikinä kutsu ketään "vierasta" kotiini vaan sukulaisia ja ystäviä, joista käytän sanaa vieras <3
Jotkut pitävät päiväkirjoja ja vieraskirjoja. Mikä siinä sua haittaa?? Eihän siihen tarvi laittaa kuin että "kiitos" ja oma nimi alle. Mikä tuossakin nyt niin vaikeaa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko ap ajatellut että ehkä ne ihmiset eivät vain halua nädsä sua, mutta eivät vain kehtaa kieltäytyä kutsuistasi? Mä en ainakaan jaksais sunlaista ihmistä kovin usein nähdä..
Komppaan täysillä! :D
Minä en kutsu, koska mulla on lapsi. Ei saada jutella rauhassa, koska minä vahdin kuitenkin sitä lasta eikä voida edes jutella kaikesta mistä halutaan. Olen kaveripiirini ainoa jolla on lapsi, eli ennemmin lähden kaverille kylään ja oikeasti jutellaan eikä niin, että minä paimennan 2-vuotiasta uhmaikäistä ja kaveri koittaa keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua kutsua hevin ketään kylään, koska olen tarkka omista tavaroistani ja etenkin tietokoneestani, enkä tykkää siitä, että muut tulevat sitä käyttämään. Pitää tyhjentää selaushistoriat tai laittaa toinen selain näkyville, pitää piilottaa kaikki kansiot, joita ei halua nähtävän. Pitää siivota paremmin ja laittaa muutenkin paikat järjestykseen.
Jos ei asu yksin, niin nämä asiat ovat automaattisesti paremmassa järjestyksessä ja siten on helpompi kutsua vieraita käymään. On usein myös enemmän tilaa, jossa viettää aikaa. Nykyisellään kaverini joutuvat istumaan sängylläni, koska muita istumapaikkoja ei ole.
Näistä syistä kutsun kotiini ainoastaan treffikumppaneitani, mutta mieluummin menen heidän luokseen.
Miksi ei sinulla ole erillistä vieras-käyttäjää koneellasi? Ei tulisi mieleenkään että joku käyttäisi minun konettani minun tililläni. Ei vaimoni, eikä lapseni, eikä kukaan muukaan.
Ymmärrän kyllä ihan täysin miksi joku näkee kaveriaan mieluummin niin että mies ei ole paikalla! Mies on läheisin ystäväni jonka kanssa vietän eniten aikaa ja todellakin haluan nähdä omia kavereitani ilman miestä jos mahdollista. Ihana puhua "naisten juttuja" ja nähdä muitakin kuin miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ärsyttää, kun vieraat katselee nenän varttaan pitkin meidän pientä vuokrakaksiota ja vaivihkaa yrittävät jossain kohtaa udella, koska ootte aatelleet muuttaa omaan... En jaksa joka kerta käydä tuota kaikkien kanssa läpi!! Tulisivatkin vain kahville, mutta ei...
En ymmärrä miksi aikuisten ihmisten pitäisi luuhata toisten ihmisten kodeissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä ihan täysin miksi joku näkee kaveriaan mieluummin niin että mies ei ole paikalla! Mies on läheisin ystäväni jonka kanssa vietän eniten aikaa ja todellakin haluan nähdä omia kavereitani ilman miestä jos mahdollista. Ihana puhua "naisten juttuja" ja nähdä muitakin kuin miestä.
Tuossa yläpuolella varmaan tarkoitettiin sitä, että joissakin perheissä aviopuoliso ei halua (ikinä) vieraita kylään. Näitäkin on paljon.
Minä kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Siihen liittyen erityisesti kyläily on hankalaa. Minua jännittää kovasti sekä toisen luo kylään meno että omaan kotiini kutsuminen. Pystyn kyllä kyläilyyn mutta tarvin varoaikaa, että ehdin henkisesti valmistautua. Siksi vihaan yllätysvieraita. Minulla on todella sosiaalinen ja vaativa työ, jonka vastapainoksi tarvitsen paljon hiljaisuutta ja latautumisaikaa. Kyläily on jäänyt näistä syistä melko vähiin. Jos joku on tulossa meille käymään, siivoan ja puunaan paikat. En osaa rentoutua jos koti on sekainen. Tämä asia ei ole pakottamalla muuttunut vuosien varrella. Kahvittelut ym tapaamiset kaupungilla ovat paljon helpompia. Ja ennen kuin joku haukkuu minut hulluksi ja käskee mennä terapiaan: olen käynyt pitkän terapian ja käsitellyt asiaa lähes koko ikäni. Minusta ei tule suvereenia emäntää ja olen sen hyväksynyt. Onneksi hyväksyvät ystävänikin. Ap kuulostaa vaativalle ja ikävälle.
Aviomieheni on aina työnsä vuoksi väsynyt eikä todellakaan halua, että kutsun ystäviäni kylään esim. viikonloppuisin. Hän ei myöskään käy koskaan missään, joten tapaan tuttujani muualla. Kaikille en kehtaa kertoa miksi en voi kutsua kylään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole matonhapsut harjattu eikä kaakelit hinkattu, meillä on lapsiperhe ja koti näyttää siltä, että siellä eletään. Jotenkin tulee näsitä mieleen, että pitää päästä kyttäämään toisen asunto. Siksipä en minäkään nauti siitä, että kotiini tullaan.
Nämä jotka puhuvat vastavuoroisuutta normisti odottavan kyttäämään tulosta niin MIKSI HELVETISSÄ te sitten menette kuitenkin sen toisen luokse itse :)? Käytätte itse tuon ilmeisesti sitten tsekkaamisoikeuden mutta teillehän ei tulla joo!
Neuroottista ja epäreilua. Vuoroin vieraissa kuuluu aikuisten ns etikettiin.
Ap sama kokemus itsellä kerrankin laskin että olin kutsunut yli sata kertaa toiset meille saamatta huomauttamatta itse juurikaan kutsua koskaan. Eli karsin nämä sitten pois kokonaan . Jos ilmoittvat olevansa tulossa niin sanon vaan on muuta en selitä. Miettikööt miksi on muuta:)! Vain vastavuoroiset ihmissuhteet toimivat.
En kutsu ketään meille, koska en pidä vieraista kotonani. Paras ystäväni ei ole vieras, naapuri on.[/quote]
Jäin miettimään viimeistä lausettasi ja olen samaa mieltä. Vieraat ovat selkeästi vieraita, ei todellakaan ystävä saati omat läheiset, äiti, isä , sisaruksetkaan ole vieraita, ei sellaiset jotka käyvät usein. Eikä oma rakastettu voi olla vieras.
Entä mitä mieltä vieraskirjasta? Olen kuullut paristakin perheestä, joissa pitävät vieraskirjaa ja jokaisen kävijän on pakko kirjoittaa jotain? Ei ole mukavaa:([/quote]
Itse en ikinä kutsu ketään "vierasta" kotiini vaan sukulaisia ja ystäviä, joista käytän sanaa vieras <3
Jotkut pitävät päiväkirjoja ja vieraskirjoja. Mikä siinä sua haittaa?? Eihän siihen tarvi laittaa kuin että "kiitos" ja oma nimi alle. Mikä tuossakin nyt niin vaikeaa on?[/quote]
Mikä haittaa, jos on pakko laittaa suorastaan runoilla jotain vieraskirjaan? Siinä tulikin vastaus ja kun kiitos ei riitä vaan pitäisi runoilla ummet ja lammet ja kiitellä tarjoilusta ymm...kuulema jos yrittää lähteä kotiin ilman vieraskirjamerkintää, niin isäntä yleensä juoksee ulos perään että jäi vieraskirja kirjoittamatta. Pakkomielteitä on monenlaisia...
Alue: Aihe vapaa
Heille ei voi mennä koska tavaroita on hujanhajan, kämppä paskainen eikä siivoaminen kiinnosta.