Miksi jotkut ihmiset eivät koskaan kutsu ketään kylään?

Itse itsensä kutsujia en ymmärrä minäkään. En silti ymmärrä, että joku kutsuisi minut kylään päästäkseen kyläilemään minun luonani. Johtuu ehkä siitä, että pääkaupunkiseudulla on yllinkyllin muitakin tapaamispaikkoja kuin jonkun koti. Tavallisimmin kotiinsa kahville kutsuvat ne, joilla ei ole varaa kahviloihin tai joilla on pieniä lapsia, joiden kanssa he eivät halua lähteä kahviloihin, tai joilla on vain lyhyt aika käytettävissä kahvitteluun ja matkat kahvilaan ja takaisin kotiin kestäisivät liian kauan. 

Vierailija kirjoitti:

Me olemme superhuonoja kutsumaan ketään kylään. Syy

A) perheen aikataulut aina hirveää sillisalaattia ja kaikki viikonloput ollaan jossain toimitsijatehtävissä/buffeteissa jne. Tai sitten työmatkoilla. - sama tilanne useimmilla ystävillä, joten sen yhteisen vapaan löytyminen on todella vaikeaa

B) ei voi kutsua "kolmen viikon päästä lauantaina klo 16 meille sopis - muuten tämä kevät oli sitten tässä" - JA jos se yksi lauantai on vapaa niin sen kyllä todella mielellään viettää ihan perheen kesken.

C) Meillä on joskus likaista ja useimmiten sekaista, kaikenlaiset harrastusprojektit esillä, me emme petaa aamuisin sänkyjä ja aamupalalautaset menevät koneeseen vain jos on sellainen poikkeusaamu ettei illalla ole laitettu konetta käyntiin ja jonkun pitäisi se ensin tyhjentää..

D) me emme eritysesti pidä sukulaisistamme - toki vietämme rippijuhlat, ylppärit jne ja silloin ketsitsemme ihmisiä kunnolla, mutta se saa riittää.

E) meillä on iso talo ja paljon tavaraa (töihin liittyvää, kirjoja, perittyä "antiikkia" jne - yllättävän iso osa tuttavien lapsista ei osaa mitään käyttäytymissääntöjä vaan kaikki tavara pitäisi aina nostaa piiloon (omat lapset ovat olleet sen luonteisia, että tavarat on saaneet olla omilla paikoillaan ja lelujen kanssa on sitten saatu se sotku aikaiseksi)

F) me olemme monelle sanoneet, että soita kun sulla on aikaa tulla kylään ja poikkea käymään mutta tämä on tosi harvinaista- aina pitäisi kutsua monta päivää aikaisemmin.(toki totta on se, että yllätysvieraalle harvemmin on leivottu pullaa..)

Ajatteletko sitten että näillä kutsujilla ei ole mitään harrastuksia, omaa elämää, paikat koskaan sekaisin, emäntä leipoo joka aamu varuilta tuoreen pullataikinan ja talo on aina siistittynä mahdollisia vieraita varten?

Kuten todettua, niin on siinä tosiaan vähän vaivaa kutsua ihmisiä käymään ja järjestää vaikka pieni iltapäiväkahvittelukin. Mutta kyllä ystäviään yleensä haluaa nähdä ja on valmis tämän vaivan näkemään heidän vuokseen. Kurjalta tuntuu sitten, etteivät nämä halua nähdä vaivaa sinun vuoksesi.

Mä en sitten ole kai kauhean sosiaalinen koska en jaksa katsoa vieraita kotonani. Istuminen ja höpöttäminen olohuoneessa on tylsää mielummin menen johonkin lähibaariin tai kesällä terassille tai ulos kallioille istumaan ja höpöttelemään. Lautapelejä en ole enää pelannut 10 vuoteen jotenkin ne afrikantähdet ja trivial pursuitit on mielestäni lasten leluja, mielummin lähden ystäväni kanssa vaikka uimahallille tai keilahallille tai ihan mitä vaan muuta. Eli en jaksa nysvätä kotona möllimässä kaverin kanssa, yksin se on ihan jees koska silloin voin siivota, laittaa ruokaa, lukea kirjaa, nauttia hiljaisuudesta.

En yksinkertaisesti jaksa. Teen pitkää päivää asianajajana ja illat ja viikonloput haluan olla rauhassa. Enpä kyllä itsekään käy kylässä. Ei puhettakaan, että jaksaisin illalla kutsua kavereita. Tosin, johtuen tästä tavasta elää, eipä niitä kavereita paljoa olekaan.... Mutta, en ole yksinäinen, vaan yksin. Oma valinta. Työ vie pitkälti resursseja. Tarkoitus "parantaa" tapoja, mutta mitä se "tapojen parantaminen" tarkoittaa?? Elää siten kuin muut pitävät normaalina vai siten, mihin itse tyytyväinen??

Sentään 27.1.2017 menossa Jokereiden peleihin kaverin kanssa :D

Fatalji

Olisikin mukavaa jos ystäväni jokus kävisivät luonani mutta kovin moni ei tunnu haluavan tulla. Minut kutsutaan aina käymään, tätä on joskus perusteltu sillä että luokseni on niin pitkä matka. Ontuva selitys, matka on yhtä pitkä myös minulle kulkea heidän luokseen. Minulla on eläimiä ja ystäväni jakautuvat eläinihmisiin ja sitten eläimille allergisiin. Edes eläinrakkaat eivät tule luokseni! Luonani on aina eläimistäkin huolimatta siistiä ja raikasta, siivoan monta kertaa viikossa. Tarjolla olisi myös aina kahvia, teetä, kaakaota ja leivonnaisia, ainakin keksejä paketista jollei muuta. Myös ruokaa tarjoan vieraille jos sitä sattuu olemaan valmiina tai olen juuri kokkaamassa. Mikähän minussa tai kodissani mahtaa olla vikana? :D

Kun ei niistä meinaa päästä eroon, siksi en pahemmin vieraita kutsu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap,kutsutko itse vieraita kahvittelemaan vain sen vuoksi,että pääset vastavierailulle?Miksi se vastavierailu on niin tärkeää?Haluatko päästä päivittelemään toisen kodin siisteystasoa,tarjoiluja tms.?Jos kahvittelut ystävien tai naapurien kanssa on sinulle niin tärkeitä,luulisi että se tarve tulee tyydytetyksi kun saat itse vieraita.

Huoh mitä vainoharhaisia täällä pyörii... en ole ap mutta samassa tilanteessa. Minusta on kiva nähdä ystäviä ja sinäsnä se on se ja sama että missä se näkeminen tapahtuu. Mutta on se hiukan tylsää aina olla itse se, joka järjestää tapaamisen, hankkii tarjottavat ja keittelee kahvit.

Jos sinulle on se ja sama missä näkeminen tapahtuu,miksi se ei sitten voi olla luonasi jos ystäväsi ei kerran halua kotiinsa kutsua?Miksi vänkäät asiasta,jos todella se olisi yhdentekevää?

No kuten jo tuossa äskeissessä viestissäni sanoin, niin on se hiukan tylsää olla aina se joka maksaa tarjoilut ja siivoaa kotinsa kyläilykuntoon.

Eikö vieraat voi tuoda tuomisia? Etkö voi pyytää?

 

En ole ylempi, mutta tuo olisi tosiaan kaiken huippu että tällainen asia pitää aikuiselle ihmiselle kertoa erikseen ja pyytää osallistumaan vaikka tarjottaviin. Lähinnä tuota logiikkaa näiden lokkeilijoiden päässä ihmettelen. Kun eivät koskaan kutsu kotiinsa ketään, niin eivätkö tosiaan itse ymmärrä että on siinä iltapäiväkahvittelussakin vähän järjestämistä ja kahvi ja pullakin maksaa.

Niin, no parempi antaa ongelmien kasautua. Mä en oikeasti kyllä osaa ajatella, että kahvi ja pulla maksaisi niin paljon, että se olisi joku ongelma.

Minä en kutsu ketään kotiini siksi, että eivät tajua lähteä ajoissa. Jos menen kylään saan itse päättää koska lähden. Viimeksikin vieras istui meillä NELJÄ tuntia!! Kuka helvetti sellaista jaksaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme superhuonoja kutsumaan ketään kylään. Syy

A) perheen aikataulut aina hirveää sillisalaattia ja kaikki viikonloput ollaan jossain toimitsijatehtävissä/buffeteissa jne. Tai sitten työmatkoilla. - sama tilanne useimmilla ystävillä, joten sen yhteisen vapaan löytyminen on todella vaikeaa

B) ei voi kutsua "kolmen viikon päästä lauantaina klo 16 meille sopis - muuten tämä kevät oli sitten tässä" - JA jos se yksi lauantai on vapaa niin sen kyllä todella mielellään viettää ihan perheen kesken.

C) Meillä on joskus likaista ja useimmiten sekaista, kaikenlaiset harrastusprojektit esillä, me emme petaa aamuisin sänkyjä ja aamupalalautaset menevät koneeseen vain jos on sellainen poikkeusaamu ettei illalla ole laitettu konetta käyntiin ja jonkun pitäisi se ensin tyhjentää..

D) me emme eritysesti pidä sukulaisistamme - toki vietämme rippijuhlat, ylppärit jne ja silloin ketsitsemme ihmisiä kunnolla, mutta se saa riittää.

E) meillä on iso talo ja paljon tavaraa (töihin liittyvää, kirjoja, perittyä "antiikkia" jne - yllättävän iso osa tuttavien lapsista ei osaa mitään käyttäytymissääntöjä vaan kaikki tavara pitäisi aina nostaa piiloon (omat lapset ovat olleet sen luonteisia, että tavarat on saaneet olla omilla paikoillaan ja lelujen kanssa on sitten saatu se sotku aikaiseksi)

F) me olemme monelle sanoneet, että soita kun sulla on aikaa tulla kylään ja poikkea käymään mutta tämä on tosi harvinaista- aina pitäisi kutsua monta päivää aikaisemmin.(toki totta on se, että yllätysvieraalle harvemmin on leivottu pullaa..)

Ajatteletko sitten että näillä kutsujilla ei ole mitään harrastuksia, omaa elämää, paikat koskaan sekaisin, emäntä leipoo joka aamu varuilta tuoreen pullataikinan ja talo on aina siistittynä mahdollisia vieraita varten?

Kuten todettua, niin on siinä tosiaan vähän vaivaa kutsua ihmisiä käymään ja järjestää vaikka pieni iltapäiväkahvittelukin. Mutta kyllä ystäviään yleensä haluaa nähdä ja on valmis tämän vaivan näkemään heidän vuokseen. Kurjalta tuntuu sitten, etteivät nämä halua nähdä vaivaa sinun vuoksesi.

No hittoako sitten kutsuvat? Kyllä se vastuu on kutsujalla. Jos oikeasti kahvittelun valmisteluihin menee enemmän aikaa, kuin itse kahvitteluun, niin oikeasti: kahvilaan, jolloin tulee tuettua paikallista elinkeinoakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme superhuonoja kutsumaan ketään kylään. Syy

A) perheen aikataulut aina hirveää sillisalaattia ja kaikki viikonloput ollaan jossain toimitsijatehtävissä/buffeteissa jne. Tai sitten työmatkoilla. - sama tilanne useimmilla ystävillä, joten sen yhteisen vapaan löytyminen on todella vaikeaa

B) ei voi kutsua "kolmen viikon päästä lauantaina klo 16 meille sopis - muuten tämä kevät oli sitten tässä" - JA jos se yksi lauantai on vapaa niin sen kyllä todella mielellään viettää ihan perheen kesken.

C) Meillä on joskus likaista ja useimmiten sekaista, kaikenlaiset harrastusprojektit esillä, me emme petaa aamuisin sänkyjä ja aamupalalautaset menevät koneeseen vain jos on sellainen poikkeusaamu ettei illalla ole laitettu konetta käyntiin ja jonkun pitäisi se ensin tyhjentää..

D) me emme eritysesti pidä sukulaisistamme - toki vietämme rippijuhlat, ylppärit jne ja silloin ketsitsemme ihmisiä kunnolla, mutta se saa riittää.

E) meillä on iso talo ja paljon tavaraa (töihin liittyvää, kirjoja, perittyä "antiikkia" jne - yllättävän iso osa tuttavien lapsista ei osaa mitään käyttäytymissääntöjä vaan kaikki tavara pitäisi aina nostaa piiloon (omat lapset ovat olleet sen luonteisia, että tavarat on saaneet olla omilla paikoillaan ja lelujen kanssa on sitten saatu se sotku aikaiseksi)

F) me olemme monelle sanoneet, että soita kun sulla on aikaa tulla kylään ja poikkea käymään mutta tämä on tosi harvinaista- aina pitäisi kutsua monta päivää aikaisemmin.(toki totta on se, että yllätysvieraalle harvemmin on leivottu pullaa..)

Ajatteletko sitten että näillä kutsujilla ei ole mitään harrastuksia, omaa elämää, paikat koskaan sekaisin, emäntä leipoo joka aamu varuilta tuoreen pullataikinan ja talo on aina siistittynä mahdollisia vieraita varten?

Kuten todettua, niin on siinä tosiaan vähän vaivaa kutsua ihmisiä käymään ja järjestää vaikka pieni iltapäiväkahvittelukin. Mutta kyllä ystäviään yleensä haluaa nähdä ja on valmis tämän vaivan näkemään heidän vuokseen. Kurjalta tuntuu sitten, etteivät nämä halua nähdä vaivaa sinun vuoksesi.

Öööö?

Me näemme ystäviämme muualla, jopa tarjoamme esim illallisen ravintolassa.

Me emme halua emmekä ehdi nähdä sitä vaivaa, emmekä kinua tulla kenenkään luokse kutsutuiksi - mutta jos se ei käy että ystäväni yh kutsuu minut kaffelle kotiinsa ja minä vastavuoroisesti hänet pizzalle (minä maksan) niin VOIVOI.

"Naapuri tokaisi vierailun aikana: -Mä en voi kyllä ikinä kutsuu sua meille, kun sun luona on niin siistiä... Täällä on kaikki laitettu."

Tuossahan se totuus tiivistettynä tulikin, naapurisi sanomana.

Kaikki eivät jaksa / ehdi eri syistä pitää edes sitä juuri ja juuri siedettävää siisteyttä ja järjestystä kotonaan, ja se hävettää. Tai köyhyys hävettää. Voi olla, ettei ole varaa edes kahviin tai mihinkään tarjottavaan.

Täälaistakin on tänä päivänä, "hyvinvointivaltiossa", avaa silmäsi! :/ Ja tarjoa sille naapurille kahvit ja rupatteluhetki omassa siistissä kodissasi silloin tällöin, jotta hän pääsee edes hetkeksi katsomasta ja stressaamasta sitä omaa kaaostaan ja köyhyyttään. ;)

Kyllä nuoret vierailevat toistensa luona mutta perheittäin.  Tietysti jos on sinkku, on helpompaa pistäytyä baarissa kahvilla ystävän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva vielä lukea vastaus niiltä itse itsensä kylään kutsuvilta miksi he jatkavat tälläistä kyläilytapaa vuosikausiakin.

En kuulu tuohon joukkoon, mutta luultavasti siksi, että heidän ystävänsä ei kyläile yllättäen eikä kutsu itseään kylään. Monet yllätyskyläilijät ja itsensä kutsuvat kun odottavat muilta samaa kuin mitä itse tekevät. Ei tosin ap:n tapauksessa, mutta noin yleensä. Minä en pidä yllätysvierailuista puolin enkä toisinkaan eikä mulla ole enää sellaisia tuttuja, jotka tuota harrastaisivat. 

Itse en osaa olla oma itseni jos kotonani on vieraita. Menen jotenkin lukkoon ja olen jatkuvasti miettimässä, että onko heillä kaikki hyvin ja viihtyvätkö ja pitäisikö nyt tehdä jotain. Vaikka olisivatkin parhaita ystäviäni. Ystävillä käydessäni olen rento ja monet tuttuni haluavat, että heidän ei tarvitse liikkua kotoaan mihinkään. Olen siis lapsesta asti tottunut, että menen ystävilleni kylään, koska pääasiassa he niin halusivat. Ja koska olen aika yksityisyyteen taipuvainen, on oma kotini todella yksityinen rauhottumisen paikka.

Kun on ystävä tulossa kylään, sanon, että mulla vaan on kauhean sekaista. En vaan osaa pitää järjestystä yllä ja siisteimmilläänkin kämppäni on sotkuisempi kuin ystävien kämpät sotkuisimmillaan. He "tietävät" asian ja sanovat, että ei se haittaa, ei he katsele sillä lailla.

Mutta annas olla, kun ystävä tulee kylään ja olen siivonnut niin hyvin kuin kykenen. Ystävä rupeaakin oikomaan jotain liinaa ja ehdottelemaan, kuinka sen ja sen kohdan voisi kämpässäni muuttaa.

En vaan tykkää, että omassa kodissani minua neuvotaan kuin lasta.

Mua taas välillä loukkaa se, ettei kukaan ikinä vieraile minun luonani. Oletetaan minun aina matkustavan toisten luo. Olisi joskus kiva viettää kavereiden kanssa iltaa minun luonani niin, että minäkin saisin nukkua omassa sängyssäni, tarjota ruokaa ja säästää matkakuluissa. Mutta ilmeisesti kotini on liian pieni ja välimatka liikaa ystävilleni... Minun kyllä oletetaan kulkevan linja-autolla joka suuntaan. 

Kaikilla voi välillä olla siivottavaa, sairautta tai muuta estettä niin silloin ei kyllä ole mukavaa kun saa soiton, että oon vartin päästä perheen kanssa teillä kahvilla. Ehkä tämä asia on niin vaikea tajuta ettei vaan mene kaikille perille.

"Ovatko he hamstraajia joka ikinen?

Asuvat kaatopaikalla? Vai mikä on..."

Huomaatko ap, että sinullakin on heti ennakkoluuloja niitä ihmisiä kohtaan, joiden kotia et pääse näkemään? Heidän pitäisi kotinsa näyttämällä todistaa sinulle jotain. 

Ihan rehellisesti, minulle ei tule yleensä mieleen kutsua ketään kylään. Ei vaan tule. En kyllä käy liikaa muillakaan kahvittelemassa, yleensä treffataan kahvilassa. Kyllä meillä käy ihmisiä kylässä, mutta huomaa kyllä etten ole sopiva emännöimään edes kahvittelua kun en muista tarjota lisää sitä kahvia. Ja tultiin sitten meille tai minä johonkin muualle (harvoin) niin ihan itse voi ystäväpiirissä ehdottaa jos haluaa, eikä tarvitse loukkaantua jos ei sovi.

Isommista illanistujaisista olen kieltäytynyt, vaikka olisi niitä meille pidettäväksi ehdotettu, sillä en pysty itse rentoutumaan. Ihan kuin olisi koko ajan vastuussa jostain (en tiedä mistä). Olen ihan suoraan sanonut että en halua, vuokrataan mieluummin joku yhteinen paikka vaikka. En ole tätä asiaa edes ennen ymmärtänyt näin pohtia, eikö kaveriporukassa/-lle voi sanoa ihan suoraan ettei tartte itsekseen stressata vastavuoroisuuden puutetta?

Vierailija kirjoitti:

Yleensä menen kahville velvollisuudesta eli joku kutsuu ja inttää aikansa, että tule nyt. Ajatten selviäväni helpommalla, kun käyn ne kahvit juomassa. Sitten tajuan, että tarjoajan tavoitteena onkin oikeastaan päästä meille käymään, ei suinkaan seurani.

En kutsu ketään meille, koska en pidä vieraista kotonani. Paras ystäväni ei ole vieras, naapuri on.

Jäin miettimään viimeistä lausettasi ja olen samaa mieltä. Vieraat ovat selkeästi vieraita, ei todellakaan ystävä saati omat läheiset, äiti, isä , sisaruksetkaan ole vieraita, ei sellaiset jotka käyvät usein. Eikä oma rakastettu voi olla vieras.

Entä mitä mieltä vieraskirjasta? Olen kuullut paristakin  perheestä, joissa pitävät vieraskirjaa ja jokaisen kävijän on pakko kirjoittaa jotain?  Ei ole mukavaa:(