Miksi jotkut ihmiset eivät koskaan kutsu ketään kylään?

Entäs jos ei ole, kenet kutsuisi? En minäkään kutsu tänne vakikotiini ketään. Sen sijaan tapaamme joidenkin tuttavien kanssa harvakseltaan jossain kahvilassa. Loma-asunnolle kutsun joskus jonkun tuttavan, mutta ei se ole jokapäiväistä, ei edes jokaviikkoista. Mutta huom! en tyrkyttäydy myöskään kenenkään kotiin!

Jokainen tuttavapiirissä suurinpiirtein tietää toisensa millainen on koti heillä on eikä se vaikuta tähän asiaan; onko uudet tai vanhat verhot jne vaan se, että halutaan jatkuvasti itse päästä välttämättä kylään vaikkei edes ole kutsuttu. Ja nämä itse itsensä kyläänkutsujat ovat kyllä kaiken huippu.

Vierailija kirjoitti:

Yhyyvoivoi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhyyvoivoi kirjoitti:

Kyllä te naiset osaatte tehdä kaikesta niin vaikeaa.. Jos toinen ei halua kutsua kahville luoksensa niin eikö asian vaan voi antaa olla syitä pohtimatta?

Mutta eikö tuo tilanne ole sinusta vähän epäreilu jos toinen on jatkuvasti tulossa ja kutsumassa itseään toisen luokse käymään mutta ei koskaan esitä vastavuoroista kutsua? Kyllä tuo ainakin minua korpeaa pidemmän päälle koska ei se nyt ihan ilmaista ja vaivatonta ole järjestellä toisille kahvituksia.

Ja taas ajatellaan vaikeasti.. Jos nyt noin jonkun kylään tuleminen vaivaa niin laittaa välit poikki? Mikään pakko ketään ole kestitä. Tai tarjoaa pelkät kahvit. Kukaan pakota lätkimään pöytää täyteen herkkuja. Kahvikupillisen tarjoaminen tuskin vararikkoon saa tai jos saa niin ojentaa eteen lasillisen vettä ja sanoo, että sori muuhun ei nyt oo varaa kahvia voit hakea lähtiessäs mukaan vaikka lähimmältä huoltoasemalta beibe.

Että välit poikki vaan kaikkiin? Tuossa nro 53 avasi hyvin tätä juttua, että ei hyviä ystäviä ja kavereita nyt joka oksalla ole ja jos haluaa pitää yllä edes jonkinlaista sosiaalista verkostoa (ja estää omaa syrjäytymistään ja yksinäisyyttä) niin joskus vaihtoehtoina ei ole kuin tällaisia. Enkä minä halua laittaa välejä poikki tällaisen takia (lapset hyviä kavereita ja itsellekin lenkkiseuraa sun muuta), mutta kyllä tämä tilanne silti ärsyttää.

Ettekö voi tavata jossain muualla kuin jonkun kotona? Minä kutsun ihmisiä kotiini vain silloin, kun itse haluan. Enkä odota vastavuoroisuutta. Voin tavata minulle tärkeitä ihmisiä myös muualla kuin kodissani tai heidän kotonaan. Isommalla porukalla tapaamiseen ei edes ole muuta mahdollisuutta kuin ravintola tai minun kotini, koska kenelläkään muulla porukasta ei ole 14 hengen ruokapöytää. Silti järjestän päivällisiiä ja illallisia, vaikka tiedän, että nämä muut eivät järjestä. Ei mun olisi mikään pakko järjestää, mutta haluan järjestää. 

Vierailija kirjoitti:

Me ihmiset ollaan erilaisia: toiset nauttivat seurasta, toiset haluavat olla omissa oloissaan. Kenellä on mikäkin syy olla kutsumatta kotiinsa. Se ei ole välinpitämättömyyttä tai huonoja käytöstapoja, jokaisella on oikeus valita ketä kotiinsa laskee ja kenelle mitäkin tarjoaa.

Jos oikeasti vastavierailukutsujen puute noin harmittaa, niin silloin pitää itsekin tehdä stoppi kahvitteluille. Eipä tarvitse uhriutua olemalla aina se joka siivoaa, leipoo ja keittää kahvia...Niin yksinkertaista se on!

Totta kai ollaan erilaisia, mutta miten ihmeessä toisilla on pokkaa tulla aina vaan valmiiseen pöytää ja jopa kutsua itseään toisten luokse käymään mutta ei sitten itse koskaan kutsu vastavuoroisesti luokseen? Tämä nimenomaan on huonoa käytöstä ja itsekkyyttä. Ei voi olla mitään "tykkää olla omissa oloissaan" koska vierailee kuitenkin muiden luona. Henkilöt nähtävästi kuitenkin nattivast toistensa seurasta koska toinen kutsuu ja toinen tulee, joten tuskin tuo "välit poikki" tässä olisi kovin järkevä ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Minä en linnoittaudu kotiin - minusta se on sairasta.

Kyläilen vain niiden luoba, joiden kanssa se toimii, en vapaamatkustajien.

Jos olisit lukenut aloituksen,

tajuaisit, että ongelma on jatkuvasti kylääntunkevat tuttavat:

he soittelevat ja tulevat minun ovelleni koska haluavat tänne kylään.

Et varmaan itse ole kovin ystävällinen tai helpostilähestyttävä ihminen?

Ei varmaankaan kaikkien luo ole porukkaa tunkemassa kylään?

-ap

Kuulostaa oudolta, ja itse kyllä olisin enemmän huolissani ad-hoc oven takana olevista tyypeistä, enkä missään nimessä haluaisi päästä heidän kotiinsa. 

Haluaako ap ylistystä siitä, miten haluttu ystävä hän on; ystävällinen ja helpostilähestyttävä vai mitä? Avaa suusi ja etsi itsellesi vertaistasi seuraa.

Meillä kyllä kyläillään ja me käymme kylässä. Viime aikoina olen kyllä vähentänyt paljon tätä touhua. Olemme lapseton pari 40 + ja kaverit samanlaisia, tai lapset jo aikuisia.

Meidän ongelma on se, että kun meille tullaan kylään, se poislähteminen tuntuu olevan vaikeaa.

En ymmärrä, että tuntikausia pitäisi jaksaa jaaritella. Koko ajan mietin tekemättömiä töitä, tai uintireissu jäi taas väliin kun vieraat ei lähde kulumallakaan.

Tiettyjen ystävien tullessa kylään, on pakko piilottaa alkoholijuomat ja jättää vain pari lasillista esille tarjottavaksi, muuten vierailu vain venyy taas yöhön asti. Näin käy jos on viikonloppu siis.

Olen huomannut myös, että kun on ikää tullut lisää, ei vain enää jaksa koko ajan olla niin sosiaalinen, jotenkin on alkanut tarvitsemaan omaa rauhaa enemmän.

Onneksi meillä on kuitenkin niinkin läheisiä ystäviä , joille olen tämän sanonut, ja ovat ihan samoilla linjoilla nykyään.

Näitä "viinisieppo" ystäviä on toki kiva nähdä, mutta nykyään yleensä ehdotan että nähdään jossain ravintolassa. Sieltä on helppo liueta kotiin parin lasillisen jälkeen.

Yhtenä ongelmana on se, että olen ravintola-alalla ja jotkut vieraat odottaa tarjoiluksi aina jotain gourmet tasoa. En vaan jaksa. Yleensä meillä sitten mies hoitaa tarjoilut, onneksi mielellään.

Kun nyt tätä alkaa pohtimaan, onhan tämä kyläilykulttuuri aika monimutkaista :). Tai sitten me naiset olemme :).

Sori pitkä teksti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap,kutsutko itse vieraita kahvittelemaan vain sen vuoksi,että pääset vastavierailulle?Miksi se vastavierailu on niin tärkeää?Haluatko päästä päivittelemään toisen kodin siisteystasoa,tarjoiluja tms.?Jos kahvittelut ystävien tai naapurien kanssa on sinulle niin tärkeitä,luulisi että se tarve tulee tyydytetyksi kun saat itse vieraita.

Huoh mitä vainoharhaisia täällä pyörii... en ole ap mutta samassa tilanteessa. Minusta on kiva nähdä ystäviä ja sinäsnä se on se ja sama että missä se näkeminen tapahtuu. Mutta on se hiukan tylsää aina olla itse se, joka järjestää tapaamisen, hankkii tarjottavat ja keittelee kahvit.

Jos sinulle on se ja sama missä näkeminen tapahtuu,miksi se ei sitten voi olla luonasi jos ystäväsi ei kerran halua kotiinsa kutsua?Miksi vänkäät asiasta,jos todella se olisi yhdentekevää?

No kuten jo tuossa äskeissessä viestissäni sanoin, niin on se hiukan tylsää olla aina se joka maksaa tarjoilut ja siivoaa kotinsa kyläilykuntoon.

Eikö vieraat voi tuoda tuomisia? Etkö voi pyytää?

 

En ole ylempi, mutta tuo olisi tosiaan kaiken huippu että tällainen asia pitää aikuiselle ihmiselle kertoa erikseen ja pyytää osallistumaan vaikka tarjottaviin. Lähinnä tuota logiikkaa näiden lokkeilijoiden päässä ihmettelen. Kun eivät koskaan kutsu kotiinsa ketään, niin eivätkö tosiaan itse ymmärrä että on siinä iltapäiväkahvittelussakin vähän järjestämistä ja kahvi ja pullakin maksaa.

Tämä on maalaisin ketju aikoihin. Omassa kontekstissani kukaan ei kahvittele toisten kodeissa. Jos kotiin kutsutaan on kyseessä joko bileet tai illalliset ja ne emännöi yleensä sellainen henkilö, joka nauttii niidén laittelusta eikä luovuttaisi rooliaan vastavuoroisuden nimissä kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli mieheni kanssa pitkään aktiivinen illalliskulttuuri, eli kutsuttiin ystäviä illalliselle ja istuttiin iltaa joskus myöhäänkin. Aina oli hauskaa ja ystävät kehuivat iltoja ja kyselivät milloinkas taas järkättäisi dinneri. Tämä tapa loppui kun emme koskaan saaneet kutsua ystävien luo. He olivat aina valmiita tuleman meille ja odottelimme sitten vastavuoroiskutsua joka olikin muotoa "pitäisikö taas illallistaa yhdessä teillä?". Asumme tavanomaisessa kerrostalohuoneistossa, ystävämme hienommissa, ja jotkut jopa omakotitalossa jossa voisi vapaammin istua iltaa ja vaikka musisoida (mitä on joskus tapahtunut meilläkin), joten siitä ei voi olla kyse että meillä olisi jotenkin paremmat puitteet. En tiedä miksei kukaan koskaan halunnut kutsua luokseen ja vastavuoroisesti kokkailla meille, joten parin vuoden hauskan perinteen jälkeen olemme nyt olleet jo pari vuotta ilman ystäväillallisia. Harmi, mutta jotenkin sitä vaan kyllästyi kun aina järjestimme itse kivoja illanistujaisia ja kukaan ei koskaan toiminut vastavuoroisesti. Ja siitä olen kyllä satavarma ettei kyse ollut siitä etteivätkö ystävämme haluaisi viettää aikaa meidän kanssamme tai että olisi ollut tylsää. Edelleen olemme tekemisissä ja olemme mm. matkustelleet yhdessä (ystävien aloitteesta). Mutta illalliskutsuja ei ole tullut ja se on hämmentävää.

No onhan täällä sielunsisaria.

Tiedän tunteen.

Täällä on jo tullut tekosyykavalkadi sille, miksi jotkut haluavat aina tulla kylään,

mutta itselle emännöinti on myrkkyä.

1.Se kenen luo aina uudestaan mennään kylään, tunkee muka "iholle".

2.Kyläilijä haluaa vain kytätä kodin kuntoa.

3.Ei viitsitä nähdä vaivaa.

4.Pelätään että koti ei ole tarpeeksi hieno.

5."yksi opiskelukaveri vain haluaa aina olla se emäntä". Niin varmasti haluaa. Hänen kodillaan ei ole mitään väliä eikä mitään salaisuuksia, kaikki on yhteistä hänen luonaan. Koska jollei hän palvele itsekeskeisiä opiskelutovereitaan, hän ei näkisi näitä koskaan. Heidän kotiinsa on turha odottaa kutsua.

Mikäs siinä, mutta silloin ei pidä juosta niin innokkaasti muiden nurkissa.

(Rivinvaihto jokaisen lauseen jälkeen on yhtä rasittavaa kuin pötköön kirjoittaminen.)

Itselläni ei ole mitään tiettyä syytä olla kutsumatta. Kuten niin moni jo on todennut, mieluummin tapaisin kahvilassa. Siinä näkee samalla muutakin elämää ja jokaisen osallistujan on helppo tulla ja lähteä juuri niin kuin omaan aikatauluun sopii.

En pelkää että meillä kävijät nuuskisivat tai rikkoisivat paikkoja. Meillä on siistiä ja on tilaa. En vain halua sinne kyläilijöitä.

En myöskään itse haluaisi kyläillä mutta kun toinen inttää ja vonkaa, niin ei aina kehtaa loputtomiin keksiä tekosyitäkään. Yhdelle porukalle olen sanonut, että siksi en osallistu, kun en halua vastavuoroisesti meille koskaan porukkaa kutsua. Silti aina pyytävät minuakin. Vastaan myöntävästi noin joka kuudes kerta kun en kehtaa kieltäytyä. Toivon, etteisivät kutsu ollenkaan :).

Kun meillä kuitenkin - toisinaan - käy joku hyvä ystävä tai ystäväpariskunta, meillä on aina mukavaa ja osaan keksiä tarjottavaa ja tekemistä. Silti se ei ole minulle mieluisaa vaan aika pian alan jo toivoa, että kunpa pian olisimme taas keskenämme vaan kotona.

Olen kuitenkin sosiaalinen ja käyn puolisoni kanssa paljon ulkona ja harrastamassa, silti haluan pitää kotini vain meillä.

Kammottavinta ovat iänikuiset mökkivierailukutsut! Niihin olen nykyään jo oppinut sanomaan ihan suoraan, että emme todellakaan viihdy kotona, voisimmeko sen sijaan tavata kaupungissa. Moni kuitenkin haluaa että sinne mökille nimenomaan pitäisi mennä ja sitten loukkaantuvat.

Juu.. pienet ovat murheet ja yllä jo muutama vastaaja olikin kyllä tiivistänyt minunkin ajatukseni. Kutsukoot ne, ketkä haluavat emännöidä ja isännöidä, mutta älkööt odottako vastapalveluksia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kyllä kyläillään ja me käymme kylässä. Viime aikoina olen kyllä vähentänyt paljon tätä touhua. Olemme lapseton pari 40 + ja kaverit samanlaisia, tai lapset jo aikuisia.

Meidän ongelma on se, että kun meille tullaan kylään, se poislähteminen tuntuu olevan vaikeaa.

En ymmärrä, että tuntikausia pitäisi jaksaa jaaritella. Koko ajan mietin tekemättömiä töitä, tai uintireissu jäi taas väliin kun vieraat ei lähde kulumallakaan.

Tiettyjen ystävien tullessa kylään, on pakko piilottaa alkoholijuomat ja jättää vain pari lasillista esille tarjottavaksi, muuten vierailu vain venyy taas yöhön asti. Näin käy jos on viikonloppu siis.

Olen huomannut myös, että kun on ikää tullut lisää, ei vain enää jaksa koko ajan olla niin sosiaalinen, jotenkin on alkanut tarvitsemaan omaa rauhaa enemmän.

Onneksi meillä on kuitenkin niinkin läheisiä ystäviä , joille olen tämän sanonut, ja ovat ihan samoilla linjoilla nykyään.

Näitä "viinisieppo" ystäviä on toki kiva nähdä, mutta nykyään yleensä ehdotan että nähdään jossain ravintolassa. Sieltä on helppo liueta kotiin parin lasillisen jälkeen.

Yhtenä ongelmana on se, että olen ravintola-alalla ja jotkut vieraat odottaa tarjoiluksi aina jotain gourmet tasoa. En vaan jaksa. Yleensä meillä sitten mies hoitaa tarjoilut, onneksi mielellään.

Kun nyt tätä alkaa pohtimaan, onhan tämä kyläilykulttuuri aika monimutkaista :). Tai sitten me naiset olemme :).

Sori pitkä teksti.

Näinpä. Minullakin on yksi ystäväporukka, jota ei voi viikonloppua vasten kutsua käymään, koska heilllä on kyläilykulttuuri ihan hakusessa. Joskus kun olen puolen yön jälkeen ruvennut siivoilemaan paikkoja ja vihjailemaan että pitäisiköhän lopetella kun alkaa väsyttää ja huomenna sitä sun tätä, niin pari ehdotti että voisivatko jäädä yöksi kun eivät jaksa tähän aikaan enää lähteä kotiin.

Ratkaisuksi ehdotan, että tavatkaa ap ja muut mutrusuut vaikka lenkkipolulla puolivälissä matkaa. Kenenkään ei tarvitse tarjota mitään, matka on molemmille sama ja saatte vähän happea samalla.

86 jatkaa pitkää stooria.

Sellainen ajatus heräsi, että tälläkin palstalla on paljon kirjoituksia, miten jotkut ovat yksinäisiä, ilman yhtään ystävää. Olkaamme siis kiitollisia että meillä on ystäviä.

Itse päätin juuri, että ensi viikonloppuna kutsun erään "viinisiepon" kylään ja avaan koko pullon :). Petaan hänelle vierassänkyyn valmiiksi pedin ja laitan kunnon aamiaisen :). ( sitten toki toivon hänen jo jatkavan matkaansa ) :D.

Mun koti on mun koti. Jos minä en juuri sillä hetkellä halua ketään tänne, niin eipä tänne kenelläkään ole mitään oikeutta tulla. Sitten voidaan mennä kahvilaan. Usein syyt liittyy kyllä siihen, että mies on usein iltaisin kotona ja mieluummin nään ystäviäni kahden kesken. Tai sitten täällä on sotkuista enkä jaksa siivota. Tai sitten pelkään että vieraat meinaa viipyä koko illan ja itselle riittäisi reilu tunti, jonka jälkeen haluaisin rauhoittua yksin tai miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on maalaisin ketju aikoihin. Omassa kontekstissani kukaan ei kahvittele toisten kodeissa. Jos kotiin kutsutaan on kyseessä joko bileet tai illalliset ja ne emännöi yleensä sellainen henkilö, joka nauttii niidén laittelusta eikä luovuttaisi rooliaan vastavuoroisuden nimissä kenellekään.

??? Mikä tää sinun "konteksti" on? Olen ihan paljasjalkainen helsinkiläinen ja minun tuttavapiirissä kahvitellaan, istutaan iltaa, illallistetaan ja pelaillaan lautapelejä toisten luona. Korkeakoulutettuja, ylempiä toimihenkilöitä pääasiassa ollaan.

Olisi kiva vielä lukea vastaus niiltä itse itsensä kylään kutsuvilta miksi he jatkavat tälläistä kyläilytapaa vuosikausiakin.

Hyvin harvoin kysyn ketään käymään luonani. Hyvin usein kyllä kysyn että voinko tulla käymään. Tuntuu paremmalta noin päin, voivat sitten kysyä minulta samaa jos haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kyllä kyläillään ja me käymme kylässä. Viime aikoina olen kyllä vähentänyt paljon tätä touhua. Olemme lapseton pari 40 + ja kaverit samanlaisia, tai lapset jo aikuisia.

Meidän ongelma on se, että kun meille tullaan kylään, se poislähteminen tuntuu olevan vaikeaa.

En ymmärrä, että tuntikausia pitäisi jaksaa jaaritella. Koko ajan mietin tekemättömiä töitä, tai uintireissu jäi taas väliin kun vieraat ei lähde kulumallakaan.

Tiettyjen ystävien tullessa kylään, on pakko piilottaa alkoholijuomat ja jättää vain pari lasillista esille tarjottavaksi, muuten vierailu vain venyy taas yöhön asti. Näin käy jos on viikonloppu siis.

Olen huomannut myös, että kun on ikää tullut lisää, ei vain enää jaksa koko ajan olla niin sosiaalinen, jotenkin on alkanut tarvitsemaan omaa rauhaa enemmän.

Onneksi meillä on kuitenkin niinkin läheisiä ystäviä , joille olen tämän sanonut, ja ovat ihan samoilla linjoilla nykyään.

Näitä "viinisieppo" ystäviä on toki kiva nähdä, mutta nykyään yleensä ehdotan että nähdään jossain ravintolassa. Sieltä on helppo liueta kotiin parin lasillisen jälkeen.

Yhtenä ongelmana on se, että olen ravintola-alalla ja jotkut vieraat odottaa tarjoiluksi aina jotain gourmet tasoa. En vaan jaksa. Yleensä meillä sitten mies hoitaa tarjoilut, onneksi mielellään.

Kun nyt tätä alkaa pohtimaan, onhan tämä kyläilykulttuuri aika monimutkaista :). Tai sitten me naiset olemme :).

Sori pitkä teksti.

Näinpä. Minullakin on yksi ystäväporukka, jota ei voi viikonloppua vasten kutsua käymään, koska heilllä on kyläilykulttuuri ihan hakusessa. Joskus kun olen puolen yön jälkeen ruvennut siivoilemaan paikkoja ja vihjailemaan että pitäisiköhän lopetella kun alkaa väsyttää ja huomenna sitä sun tätä, niin pari ehdotti että voisivatko jäädä yöksi kun eivät jaksa tähän aikaan enää lähteä kotiin.

Samoja kokemuksia täällä. Me tosin ollaan nuoria aikuisia, ja kaverit melkoisia sieniä tuon alkoholin suhteen. Juhlimistavat aivan erilaiset. Itse olisin valmis lopettelemaan siinä kahdentoista aikaan, mutta kahteen nyt pystyy juuri ja juuri venyttämään. Mutta jos kaikki kutsuisi tänne, ja saisivat olla niin pitkään kuin haluavat, ne olis täällä vielä kuudelta aamullakin.

Ihme hyökkäämistä apta kohtaan. Tietenkin sellaisilta jotka eivät jatkuvasti kestitse muita.

Minä nautin vieraiden kutsumisesta ja seurasta mutta tottakai siihen menee rahaa ja tietty vaiva ja on itsestäänselvää että kyläily on vastavuoroista. Muutamia pariskuntia/perheitä olen kutsunut kahdesti ja kolmatta kutsua ei tule ellei meitä kutsuta kylään.

Onneksi nyt suurin osa ihmisistä on sivistyneitä ja vastavuoroinen kyläily toimii.

Mitään sädekehää en kiillota, mutta en myöskään ala yksipuolisesti palvelemaan ja passaamaan.

Ymmärrän että meillä on isot tilat ja monia mukavuuksia ja pienessä ahtaassa kerrostalokolmiossa asuva 5-henkinen perhe ei kutsu meitä kylään. Mutta en minäkään pidä siitä että he kyselevät koska voivat taas tulla meille rantasaunaan, kylpytynnyriin, grillailemaan. Enpä välitä nähdä sitä kaikkea vaivaa yksipuolisesti. Ehkä jos toisivat joskus ruokia tai laittaisivat/siivoaisivat omat petinsä kun ovat olleet yökylässä. Olen mielelläni vieraanvarainen mutta hotellitason lomaa en välitä toistuvasti tarjota isolle perheelle. En käsitä kuinka joku voi ihmetellä sellaista asiaa!

Me olemme superhuonoja kutsumaan ketään kylään. Syy

A) perheen aikataulut aina hirveää sillisalaattia ja kaikki viikonloput ollaan jossain toimitsijatehtävissä/buffeteissa jne. Tai sitten työmatkoilla. - sama tilanne useimmilla ystävillä, joten sen yhteisen vapaan löytyminen on todella vaikeaa

B) ei voi kutsua "kolmen viikon päästä lauantaina klo 16 meille sopis - muuten tämä kevät oli sitten tässä" - JA jos se yksi lauantai on vapaa niin sen kyllä todella mielellään viettää ihan perheen kesken.

C) Meillä on joskus likaista ja useimmiten sekaista, kaikenlaiset harrastusprojektit esillä, me emme petaa aamuisin sänkyjä ja aamupalalautaset menevät koneeseen vain jos on sellainen poikkeusaamu ettei illalla ole laitettu konetta käyntiin ja jonkun pitäisi se ensin tyhjentää..

D) me emme eritysesti pidä sukulaisistamme - toki vietämme rippijuhlat, ylppärit jne ja silloin ketsitsemme ihmisiä kunnolla, mutta se saa riittää.

E) meillä on iso talo ja paljon tavaraa (töihin liittyvää, kirjoja, perittyä "antiikkia" jne - yllättävän iso osa tuttavien lapsista ei osaa mitään käyttäytymissääntöjä vaan kaikki tavara pitäisi aina nostaa piiloon (omat lapset ovat olleet sen luonteisia, että tavarat on saaneet olla omilla paikoillaan ja lelujen kanssa on sitten saatu se sotku aikaiseksi)

F) me olemme monelle sanoneet, että soita kun sulla on aikaa tulla kylään ja poikkea käymään mutta tämä on tosi harvinaista- aina pitäisi kutsua monta päivää aikaisemmin.(toki totta on se, että yllätysvieraalle harvemmin on leivottu pullaa..)