Miksi jotkut ihmiset eivät koskaan kutsu ketään kylään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap,kutsutko itse vieraita kahvittelemaan vain sen vuoksi,että pääset vastavierailulle?Miksi se vastavierailu on niin tärkeää?Haluatko päästä päivittelemään toisen kodin siisteystasoa,tarjoiluja tms.?Jos kahvittelut ystävien tai naapurien kanssa on sinulle niin tärkeitä,luulisi että se tarve tulee tyydytetyksi kun saat itse vieraita.

Välejä, ole hyvä, ota tästä -->                                                          

Todella raskasta lukea tuollaista pötkötekstiä. Mikset saman tien kirjoita kaikkia sanojakin yhteen?

Kyllä sulla on ap vaikeaa! Yritä nyt keksiä jotain muuta.

Ei tuo ollut minun kommenttini.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Ap on kyllä ihmeellinen jankuttaja ja näkee vaivaa täysin olemattomasta asiasta!! Ei taida juurikaan olla muuta elämää... :D

Varmasti enemmän kuin sinulla ihmispelkoinesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä menen kahville velvollisuudesta eli joku kutsuu ja inttää aikansa, että tule nyt. Ajatten selviäväni helpommalla, kun käyn ne kahvit juomassa. Sitten tajuan, että tarjoajan tavoitteena onkin oikeastaan päästä meille käymään, ei suinkaan seurani.

En kutsu ketään meille, koska en pidä vieraista kotonani. Paras ystäväni ei ole vieras, naapuri on.

"...tarjoajan tavoitteena onkin oikeastaan päästä meille käymään, ei suinkaan seurani."

Melko vainoharhaista ajattelua. Kyllä tuollainen kahvittelu perustuu vastavuoroisuuteen. Eli jos et ole valmis kutsumaan toista kotiisi kahville niin älä sinäkään mene hänen luokseen kahville.

Mitä tehdä, kun puolituttu vaikka jumpassa joka kerta kutsuu luokseen kahville. Siis kahdesti viikossa esittää, että totta kai tulet, ilman muuta tulet, jutellaan kaikessa rauhassa jne. Tätä siis jatkuvasti, aina kun tavataan. Sanonko tylysti, että kahvittelu perustuu vastavuoroisuuteen, en tule teille, koska en halua sinua kotiini? Nyt keksin kaikenlaisia tekosyitä sille, että en kahville mene, mutta ne alkavat kohta loppua. Ehkä todella kannattaa olla rehellinen ja sanoa suoraa, että vastavuoroisuuden vuoksi on pakko sanoa ei.

Sinäkö et osaa sanoa "ei"? Mutta et vaan mene niin kyllä sen jankuttajakin sen jossain vaiheessa tajuaa.

Osaan sanoa ei, olen sanonut jo parin kuukauden ajan. Sitä nyt vaan on väkeä, joka ei ymmärrä, että ei pysyy einä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli mieheni kanssa pitkään aktiivinen illalliskulttuuri, eli kutsuttiin ystäviä illalliselle ja istuttiin iltaa joskus myöhäänkin. Aina oli hauskaa ja ystävät kehuivat iltoja ja kyselivät milloinkas taas järkättäisi dinneri. Tämä tapa loppui kun emme koskaan saaneet kutsua ystävien luo. He olivat aina valmiita tuleman meille ja odottelimme sitten vastavuoroiskutsua joka olikin muotoa "pitäisikö taas illallistaa yhdessä teillä?". Asumme tavanomaisessa kerrostalohuoneistossa, ystävämme hienommissa, ja jotkut jopa omakotitalossa jossa voisi vapaammin istua iltaa ja vaikka musisoida (mitä on joskus tapahtunut meilläkin), joten siitä ei voi olla kyse että meillä olisi jotenkin paremmat puitteet. En tiedä miksei kukaan koskaan halunnut kutsua luokseen ja vastavuoroisesti kokkailla meille, joten parin vuoden hauskan perinteen jälkeen olemme nyt olleet jo pari vuotta ilman ystäväillallisia. Harmi, mutta jotenkin sitä vaan kyllästyi kun aina järjestimme itse kivoja illanistujaisia ja kukaan ei koskaan toiminut vastavuoroisesti. Ja siitä olen kyllä satavarma ettei kyse ollut siitä etteivätkö ystävämme haluaisi viettää aikaa meidän kanssamme tai että olisi ollut tylsää. Edelleen olemme tekemisissä ja olemme mm. matkustelleet yhdessä (ystävien aloitteesta). Mutta illalliskutsuja ei ole tullut ja se on hämmentävää.

No onhan täällä sielunsisaria.

Tiedän tunteen.

Täällä on jo tullut tekosyykavalkadi sille, miksi jotkut haluavat aina tulla kylään,

mutta itselle emännöinti on myrkkyä.

1.Se kenen luo aina uudestaan mennään kylään, tunkee muka "iholle".

2.Kyläilijä haluaa vain kytätä kodin kuntoa.

3.Ei viitsitä nähdä vaivaa.

4.Pelätään että koti ei ole tarpeeksi hieno.

5."yksi opiskelukaveri vain haluaa aina olla se emäntä". Niin varmasti haluaa. Hänen kodillaan ei ole mitään väliä eikä mitään salaisuuksia, kaikki on yhteistä hänen luonaan. Koska jollei hän palvele itsekeskeisiä opiskelutovereitaan, hän ei näkisi näitä koskaan. Heidän kotiinsa on turha odottaa kutsua.

Mikäs siinä, mutta silloin ei pidä juosta niin innokkaasti muiden nurkissa.

Tai sitten se yksi opiskelijakaveri asuu keskustassa omassa kolmiossa, muut sivummalla vuokralla yksiöissä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole matonhapsut harjattu eikä kaakelit hinkattu, meillä on lapsiperhe ja koti näyttää siltä, että siellä eletään. Jotenkin tulee näsitä mieleen, että pitää päästä kyttäämään toisen asunto. Siksipä en minäkään nauti siitä, että kotiini tullaan.

Eli olet juuri sellainen halpamainen loinen,

jota ap kuvaili:

tunget muiden kotiin sotkemaan, mutta säästelet omaa kotiasi.

Sitten kehtaat vielä kytätä toisten maton hapsuja ja kaakeleita!

Et ole mikään aurinkoinen ihminen,

tuskin sinun luoksesi kylään mitään tunkua onkaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap,kutsutko itse vieraita kahvittelemaan vain sen vuoksi,että pääset vastavierailulle?Miksi se vastavierailu on niin tärkeää?Haluatko päästä päivittelemään toisen kodin siisteystasoa,tarjoiluja tms.?Jos kahvittelut ystävien tai naapurien kanssa on sinulle niin tärkeitä,luulisi että se tarve tulee tyydytetyksi kun saat itse vieraita.

Huoh mitä vainoharhaisia täällä pyörii... en ole ap mutta samassa tilanteessa. Minusta on kiva nähdä ystäviä ja sinäsnä se on se ja sama että missä se näkeminen tapahtuu. Mutta on se hiukan tylsää aina olla itse se, joka järjestää tapaamisen, hankkii tarjottavat ja keittelee kahvit.

Vastaus kysymykseeni taisi tulla tässä?

Vainoharhaisuus estää kutsumasta ketään kotiinsa.

Minä olen niin sosiaalinen ja vieraanvarainen, että pidin tuparit vaikka muutto oli vuelä vähän kesken...

Istuimme vaatesäkkien päällä, kun tuolitkin olivat ties missä. Tarjoilin kahvia ja konjakkia, soitin musiikkia ja kehotin pelaamaan jos huvittaa pelikoneillani.

Jälkeenpäin yksi kaverini sanoi hyväntahtoisesti, että teillä oli kyllä vähän sotkuista. En silti lukinnut kotioveani iäksi muilta ihmisiltä.

Eihän sellainen kodinsuojelu voi olla lapsillekaan hyväksu.

-ap

Tästä tuli mieleen, että en itse viihdy kylässä, jossa ei ole yhtään nähty vaivaa vieraiden tuloa varten. En haluaisi istua vaatesäkkien päällä (ok, olisi mennyt nuoruudessa, muttei enää). Ei se ole vieraanvaraista, että pyytää ihmisiä kaaoksen keskelle. Kannatan kyläilyssä vastavuoroisuutta, mutta näen itse kyläilyn eteen aina jonkin verran vaivaa (siivoan, laitan ruokaa, keksin ehkä tekemistä porukasta riippuen), joten toivon vastapuolen toimivan samalla tavalla.

Tämä! Järjestän sukujuhlia ja -päivällisiä pitkän kaavan mukaan useita kertoja vuodessa ja sen vuoksi kahvittelut ystävien ja kavereiden kanssa hoidan kahviloissa. Jos toinen on pienituloinen eikä ole varaa kahvilareissuihin, minä tarjoan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap,kutsutko itse vieraita kahvittelemaan vain sen vuoksi,että pääset vastavierailulle?Miksi se vastavierailu on niin tärkeää?Haluatko päästä päivittelemään toisen kodin siisteystasoa,tarjoiluja tms.?Jos kahvittelut ystävien tai naapurien kanssa on sinulle niin tärkeitä,luulisi että se tarve tulee tyydytetyksi kun saat itse vieraita.

Huoh mitä vainoharhaisia täällä pyörii... en ole ap mutta samassa tilanteessa. Minusta on kiva nähdä ystäviä ja sinäsnä se on se ja sama että missä se näkeminen tapahtuu. Mutta on se hiukan tylsää aina olla itse se, joka järjestää tapaamisen, hankkii tarjottavat ja keittelee kahvit.

Vastaus kysymykseeni taisi tulla tässä?

Vainoharhaisuus estää kutsumasta ketään kotiinsa.

Minä olen niin sosiaalinen ja vieraanvarainen, että pidin tuparit vaikka muutto oli vuelä vähän kesken...

Istuimme vaatesäkkien päällä, kun tuolitkin olivat ties missä. Tarjoilin kahvia ja konjakkia, soitin musiikkia ja kehotin pelaamaan jos huvittaa pelikoneillani.

Jälkeenpäin yksi kaverini sanoi hyväntahtoisesti, että teillä oli kyllä vähän sotkuista. En silti lukinnut kotioveani iäksi muilta ihmisiltä.

Eihän sellainen kodinsuojelu voi olla lapsillekaan hyväksu.

-ap

Tästä tuli mieleen, että en itse viihdy kylässä, jossa ei ole yhtään nähty vaivaa vieraiden tuloa varten. En haluaisi istua vaatesäkkien päällä (ok, olisi mennyt nuoruudessa, muttei enää). Ei se ole vieraanvaraista, että pyytää ihmisiä kaaoksen keskelle. Kannatan kyläilyssä vastavuoroisuutta, mutta näen itse kyläilyn eteen aina jonkin verran vaivaa (siivoan, laitan ruokaa, keksin ehkä tekemistä porukasta riippuen), joten toivon vastapuolen toimivan samalla tavalla.

No johan sinä nyt olet hienopieru. Tuollaiset vaatimukset olisi ok, jos puhe olisi jostain asiakastapaamisesta tms. Mutta kyllä nyt tuttujen ja ystävien kesken kestää nähdä vähän kaaostakin. Se näkeminenhän siinä oli pääasia eikä toisen kodin arvosteleminen, vai kuinka ;)

Ei ole kyse hienostelusta vaan toisen ajan arvostamisesta. Tekemistä riittää muutenkin, enkä jaksa mennä kaaoksen keskelle roikkumaan, jos ei erikseen ole pyydetty esim. muuttoavuksi. Ja ainahan voi nähdä vaikka ravintolassa tai kahvilassa.

Ja paskantärkeäkin vielä :D Vai että oikein arvostaa toisten aikaa että ei kutsu kylää ellei fasiliteetit ja tarjoilut ole vimpan päälle. Ystävien kesken näkemisessä on se näkeminen ja kuulumisten vaihto, ei mikään viimeisen päälle puunattu ja vahattu nahkasohva tai konditoria-tason leivokset ja kahvi. Onko sulla yhtään ystävää kun tämä on niin vaikeaa tajuta?

Kyllä te naiset osaatte tehdä kaikesta niin vaikeaa.. Jos toinen ei halua kutsua kahville luoksensa niin eikö asian vaan voi antaa olla syitä pohtimatta?

.

Yhyyvoivoi kirjoitti:

Kyllä te naiset osaatte tehdä kaikesta niin vaikeaa.. Jos toinen ei halua kutsua kahville luoksensa niin eikö asian vaan voi antaa olla syitä pohtimatta?

Mutta eikö tuo tilanne ole sinusta vähän epäreilu jos toinen on jatkuvasti tulossa ja kutsumassa itseään toisen luokse käymään mutta ei koskaan esitä vastavuoroista kutsua? Kyllä tuo ainakin minua korpeaa pidemmän päälle koska ei se nyt ihan ilmaista ja vaivatonta ole järjestellä toisille kahvituksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap,kutsutko itse vieraita kahvittelemaan vain sen vuoksi,että pääset vastavierailulle?Miksi se vastavierailu on niin tärkeää?Haluatko päästä päivittelemään toisen kodin siisteystasoa,tarjoiluja tms.?Jos kahvittelut ystävien tai naapurien kanssa on sinulle niin tärkeitä,luulisi että se tarve tulee tyydytetyksi kun saat itse vieraita.

Huoh mitä vainoharhaisia täällä pyörii... en ole ap mutta samassa tilanteessa. Minusta on kiva nähdä ystäviä ja sinäsnä se on se ja sama että missä se näkeminen tapahtuu. Mutta on se hiukan tylsää aina olla itse se, joka järjestää tapaamisen, hankkii tarjottavat ja keittelee kahvit.

Vastaus kysymykseeni taisi tulla tässä?

Vainoharhaisuus estää kutsumasta ketään kotiinsa.

Minä olen niin sosiaalinen ja vieraanvarainen, että pidin tuparit vaikka muutto oli vuelä vähän kesken...

Istuimme vaatesäkkien päällä, kun tuolitkin olivat ties missä. Tarjoilin kahvia ja konjakkia, soitin musiikkia ja kehotin pelaamaan jos huvittaa pelikoneillani.

Jälkeenpäin yksi kaverini sanoi hyväntahtoisesti, että teillä oli kyllä vähän sotkuista. En silti lukinnut kotioveani iäksi muilta ihmisiltä.

Eihän sellainen kodinsuojelu voi olla lapsillekaan hyväksu.

-ap

Tästä tuli mieleen, että en itse viihdy kylässä, jossa ei ole yhtään nähty vaivaa vieraiden tuloa varten. En haluaisi istua vaatesäkkien päällä (ok, olisi mennyt nuoruudessa, muttei enää). Ei se ole vieraanvaraista, että pyytää ihmisiä kaaoksen keskelle. Kannatan kyläilyssä vastavuoroisuutta, mutta näen itse kyläilyn eteen aina jonkin verran vaivaa (siivoan, laitan ruokaa, keksin ehkä tekemistä porukasta riippuen), joten toivon vastapuolen toimivan samalla tavalla.

No johan sinä nyt olet hienopieru. Tuollaiset vaatimukset olisi ok, jos puhe olisi jostain asiakastapaamisesta tms. Mutta kyllä nyt tuttujen ja ystävien kesken kestää nähdä vähän kaaostakin. Se näkeminenhän siinä oli pääasia eikä toisen kodin arvosteleminen, vai kuinka ;)

Ei ole kyse hienostelusta vaan toisen ajan arvostamisesta. Tekemistä riittää muutenkin, enkä jaksa mennä kaaoksen keskelle roikkumaan, jos ei erikseen ole pyydetty esim. muuttoavuksi. Ja ainahan voi nähdä vaikka ravintolassa tai kahvilassa.

Ja paskantärkeäkin vielä :D Vai että oikein arvostaa toisten aikaa että ei kutsu kylää ellei fasiliteetit ja tarjoilut ole vimpan päälle. Ystävien kesken näkemisessä on se näkeminen ja kuulumisten vaihto, ei mikään viimeisen päälle puunattu ja vahattu nahkasohva tai konditoria-tason leivokset ja kahvi. Onko sulla yhtään ystävää kun tämä on niin vaikeaa tajuta?

Joopa joo. Sovitaan niin, että olen hienopieru ja paskantärkeä. Jatkot sullekin :)

.

Ihmiset vaan (monet, ei kaikki) ovat aivan sairaan itsekeskeisiä! Näin se usein on.

Mulla esim. on kaveri (lapseni kaverin äiti) jonka pieni koululainen tulee meille monta kertaa viikossa koulun jälkeen. Kaverini hakee lapsensa siinä 18 - 19 aikaan kotiin ja kyselee samalla, että onhan lämmin ruoka syöty ja mitä oli lämpimänä ruokana, olihan kasviksi ja olihan itse tehtyä ettei vaan mitään eineksiä. Lapset tulevat meille aina, ei koskaan heille. No, meille onkin lyhempi matka koulusta, mutta silti. Lisäksi hän pyytelee pieniä palveluksia usein. Kun minä joskus ehdotan tapaamista, niin ei sovi juuri silloin kun hän mieluummin käy vaikka shoppailemassa yms.

Sitten on kaveri joka vuodattaa kaikki ongelmansa ja huolensa mulle ja saan kuunnella, olla empaattinen ja auttaa ja tukea. Jos itse yritän kertoa jotain hänelle, niin ei jaksa kuunnella  yhtään, ohittaa kertomani kokonaan tai vastaa siihen jotain ilkeää tyyliin "itsepä olet itsesi tuohon tilanteeseen ajanut" tms.

Niinpä, että miksikö hengailen heidän kanssaan? En pidäkään heitä tosiystävinä, sellaisia onkin vaikea saada, mutta haluan että on edes jotain verkostoa/seuraa täälläpäinkin missä nykyään asutaan. Täydellisiä tai edes normaalit sosiaaliset taidot omaavia kavereita on vaikea saada, joten menkööt sitten tuollaisetkin.

Alkuperäiseen kysymykseen vastaus: KÄYTÖSTAPOJEN PUUTE JA ITSEKKYYS.

Ei ole opittu/haluttu oppia niin yksinkertaista asiaa, kuinka tarjotaan ystävälle/naapurille kahvit. Kuinka tälläisestä sosiaalisesta tilanteesta selviää. APUA !!! :-)

Olen sitä taikka tätä (sosiaalisesti rajoittunut, pelkään vieraita ihmisiä) ... en pysty, en voi, en kehtaa, en jaksa, ei huvita, helpommalla pääsee, ei kuulu tapoihini etc...

VUOROIN VIERAISSA.

Vierailija kirjoitti:

Yhyyvoivoi kirjoitti:

Kyllä te naiset osaatte tehdä kaikesta niin vaikeaa.. Jos toinen ei halua kutsua kahville luoksensa niin eikö asian vaan voi antaa olla syitä pohtimatta?

Mutta eikö tuo tilanne ole sinusta vähän epäreilu jos toinen on jatkuvasti tulossa ja kutsumassa itseään toisen luokse käymään mutta ei koskaan esitä vastavuoroista kutsua? Kyllä tuo ainakin minua korpeaa pidemmän päälle koska ei se nyt ihan ilmaista ja vaivatonta ole järjestellä toisille kahvituksia.

Ja taas ajatellaan vaikeasti.. Jos nyt noin jonkun kylään tuleminen vaivaa niin laittaa välit poikki? Mikään pakko ketään ole kestitä. Tai tarjoaa pelkät kahvit. Kukaan pakota lätkimään pöytää täyteen herkkuja. Kahvikupillisen tarjoaminen tuskin vararikkoon saa tai jos saa niin ojentaa eteen lasillisen vettä ja sanoo, että sori muuhun ei nyt oo varaa kahvia voit hakea lähtiessäs mukaan vaikka lähimmältä huoltoasemalta beibe.

Yhyyvoivoi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhyyvoivoi kirjoitti:

Kyllä te naiset osaatte tehdä kaikesta niin vaikeaa.. Jos toinen ei halua kutsua kahville luoksensa niin eikö asian vaan voi antaa olla syitä pohtimatta?

Mutta eikö tuo tilanne ole sinusta vähän epäreilu jos toinen on jatkuvasti tulossa ja kutsumassa itseään toisen luokse käymään mutta ei koskaan esitä vastavuoroista kutsua? Kyllä tuo ainakin minua korpeaa pidemmän päälle koska ei se nyt ihan ilmaista ja vaivatonta ole järjestellä toisille kahvituksia.

Ja taas ajatellaan vaikeasti.. Jos nyt noin jonkun kylään tuleminen vaivaa niin laittaa välit poikki? Mikään pakko ketään ole kestitä. Tai tarjoaa pelkät kahvit. Kukaan pakota lätkimään pöytää täyteen herkkuja. Kahvikupillisen tarjoaminen tuskin vararikkoon saa tai jos saa niin ojentaa eteen lasillisen vettä ja sanoo, että sori muuhun ei nyt oo varaa kahvia voit hakea lähtiessäs mukaan vaikka lähimmältä huoltoasemalta beibe.

Että välit poikki vaan kaikkiin? Tuossa nro 53 avasi hyvin tätä juttua, että ei hyviä ystäviä ja kavereita nyt joka oksalla ole ja jos haluaa pitää yllä edes jonkinlaista sosiaalista verkostoa (ja estää omaa syrjäytymistään ja yksinäisyyttä) niin joskus vaihtoehtoina ei ole kuin tällaisia. Enkä minä halua laittaa välejä poikki tällaisen takia (lapset hyviä kavereita ja itsellekin lenkkiseuraa sun muuta), mutta kyllä tämä tilanne silti ärsyttää.

Yksi asia kyllä katosi välittömästi kun nainen asettui saman katon alle: kavereiden visiitit noin vartin varoitusajalla. "Moro, oltas täsdä lähistöllä, voiko poiketa sumpilla/olis olutta mukana ja ajateltiin tarjota sullekin..."

Siis mitä nämä vastaukset on? Miettikää miksei yksikään ole tullut sanomaan "minä olen ainoa ystäväpiiristä joka järjestää illallisia ja kysellään milloin seuraava kerta, eikä se haittaa", sen sijaan on tullut vaan näitä "olemme aina porukalla yhden luona eikä häntä se haittaa":D itse ollaan miehen kanssa ne jotka järjestää illalliset eli tekee ruuan, siivoaa ennen vieraita ja jälkeen, käyttää silloin kauppaan paljon rahaa ruokiin juomiin yms ja meillä on sentään ainoina pieni vauva. Vastavuoroisuutta ei ole yhtään ja aina kysellään että milloin seuraava kerta teidän luona ja todellakin se harmittaa kun itse näkee suuren vaivan toisten eteen eikä kukaan muu ole valmis siihen. Olemme sentään kolmekymppisiä eikä mitään teinejä, joten käytöstavat pitäisi olla jo hallussa:/

Mulla kävi naapuri monta kuukautta aina viiden aikoihin kylään ja lähti kun salkkarit alkoi, lapset pistivät kämpän mullin mallin. En tajua, kuinka kestin. Tosin olin muuttanut paikkakunnalle, mutta ihan näin tiivistä kyläilyä en toivonut. Loppui kun muutti pois.

Me ihmiset ollaan erilaisia: toiset nauttivat seurasta, toiset haluavat olla omissa oloissaan. Kenellä on mikäkin syy olla kutsumatta kotiinsa. Se ei ole välinpitämättömyyttä tai huonoja käytöstapoja, jokaisella on oikeus valita ketä kotiinsa laskee ja kenelle mitäkin tarjoaa.

Jos oikeasti vastavierailukutsujen puute noin harmittaa, niin silloin pitää itsekin tehdä stoppi kahvitteluille. Eipä tarvitse uhriutua olemalla aina se joka siivoaa, leipoo ja keittää kahvia...Niin yksinkertaista se on!