Miltä tuntuisi, mitä ajattelisit, jos nuoruuden aikainen suuri rakkautesi ottaisi sinuun yhtäkkiä yhteyttä

Ei hyvä. Nyt jo kokemusta, kun vuosien takainen narsistiexä ilmestyi ja kysyi miksen avaa ovea? Olin tuolloin muuttanut ja osoite oli salainen.

Että menneet on menneitä.

Tuli ensin mieleeni että pyytäisin anteeksi, mutta sitten tajusin ettei minulla ole mitään syytä tai oikeutta pilata hänen elämäänsä vanhoilla asioilla.

Nuoruuden rakkauteni ei ole perheellinen ja varattu, joten siinä tarina poikkeaa hieman. Eli jos hän ottaisi yhteyttä, niin kertoisin, että olen ajatellut häntä hyvin usein ja lämpimästi. Mitä luultavimmin sopisimme treffit pian ja juttelisimme jossakin rauhallisessa paikassa toisiamme syvälle silmiin katsoen ennen kuin lähtisimme yhdessä käsi kädessä kohti auringonlaskua... Huokaus. Kävisipä niin. N42

Kertoisin ystävällisesti että olemme monta kertaa vuosien saatossa yrittäneet palata yhteen mutta aina huonolla menestyksellä. Ja nyt tahoillamme perheellisiä. Sanoisin että tunteita varmaan on aina jonkinlaisia mutta tämä kortti on katsottu.

Jäätyisin totaalisesti, pakenisin tai löisin luurin korvaan ja hengittäisin pussiin. Luultavasti vaihtaisin nimeni ja muuttaisin toiseen maahan. Tai taistelisin viimeisen kerran jommankumman kuolemaan saakka. Jotenkin tän on loputtava.

Mulla kävi näin. Harmi vaan, että liian myöhään. Sain kuulla vuosien jälkeen kaipaamani sanat, mutta ne olivat jo menettäneet merkityksensä, koska en koskaan voisi jättää nykyistäni ja lasteni isää hänen takiaan. Suhde oli myrskyisä ja palasimme useita kertoja yhteen, kunnes katkaisin välit kokonaan vuosiksi. Välillämme on aina ollut aivan uskomaton vetovoima ja jotain mitä en pysty selittämään muille. Hän on sielunkumppanini ja tiedän, että en koskaan tule kokemaan mitään niin suurta tunnetta kenenkään muun kanssa. Osa minussa rakastaa häntä aina viimeiseen hengenvetoon asti. Näen edelleen unia meistä ja joskus mietin, miten kauniita lapsia olisimme saaneet, miten onnelliselta ja sädehtivältä olisimme näyttäneet hääpäivänä. Surettaa, että kaikki tuo meni meiltä ohi, etenkin kun tiedän nyt, että sama tunne ja kaipaus on ollut hänenkin seuralaisensa kaikki nämä vuodet ja hänen suhteensa eivät ole kestäneet sitä.

Mulle kävi näin juuri viime viikolla. Nuoruuteeni suuri, hullu rakkaus otti minuun yhteyttä yli 10 vuoden jälkeen ja kertoi edelleen rakastavansa minua. Tosi outo fiilis.

Ajattelisin, että se on tosi tosi epätoivoinen. Ja jonkun lääkityksen tarpeessa.

Eipä paljon kyllä nuoruuden romanssit jaksaisi enää motivoida, sanoisin että olen tyytyväinen nykyään ja kiitos heippa.

Mun suuri nuoruuteni rakkaus... jos se kakskymppinen upea komea ja nuori kaveri ilmestyisi oveni taakse olisin sulaa vahaa... mutta valitettavasti hänestä on tullut keski-ikäinen kaljamahainen karvanaama... Ei kiitos!

Up

Mä jättäisin heti nykyisen mieheni ja lasteni isän. Kohta 20v olen odottanut sitä nuoruuden suurta rakkauttani ja jos yhteyttä ottaisi ja kertoisi edelleen rakastavansa, niin en enää tähän suhteeseen jäisi. Omaa tyhmyyttäni menetin sen rakkauden ja jos vielä mahdollisuuden saisin, niin enää en hukkaisi yhtäkään vuotta.

Minusta olisi todella merkittävää, tärkeää käydä läpi n.40 vuoden takainen eromme, minusta johtuva. Muistan hyvällä häntä ja olisi upeaa tavata vielä kerran tässä elämässä!

Ärsyyntyisin, hänestä on tullut superjuntti poliisi.

Vierailija kirjoitti:

Mun suuri nuoruuteni rakkaus... jos se kakskymppinen upea komea ja nuori kaveri ilmestyisi oveni taakse olisin sulaa vahaa... mutta valitettavasti hänestä on tullut keski-ikäinen kaljamahainen karvanaama... Ei kiitos!

Ulkonäkökö se merkkaa? Niin on tullut minunkin nuoruuden rakkaudestani keski-ikäinen ja isomahainen, mutta ei se vaikuttaisi yhtään mihinkään. Jos mies olisi luonteeltaan edelleen yhtä ihana kuin ennenkin, niin ei siinä maha haittaisi.

Jos olisin sinkku niin olisin heti valmis :D Tavattiin ihan liian nuorina, en osannut silloin arvostaa.

Löysin kuitenkin toisenkin hyvän miehen ja menin naimisiin.

Muhun otti Facebookissa yhteyttä teinirakkaus. Oltiin jotain 18 kun oltiin yhdessä. Eli siis 20 vuotta sitten. Halusi kaveriksi ja juteltiin.

Mä estin sen.

En tiedä. Olen onnellisesti naimisissa jo parisenkymmentä vuotta, mutta jotenkin  (parhaimpiin) uniin tulee vieläkin teiniaikainen rakkauteni joka oli sika kaikin puolin. 

Toissayön unessa oltiin aikuisia ja hän pyysi anteeksi, rakastin sitä paskiaista taas ja se oli niin ihana.

Jos kyseinen henkilö ottaisi yhteyttä, olisin aika varma että se olisi minun menoa.

Mutta joo. Tykkäisin jos ottaisi yhteyttä =)

Vierailija kirjoitti:

ja sanoisi, ettei ole vieläkään voinut sinua unohtaa ja että vieläkin rakastaa, vaikka onkin suhteessa ja perheellinen?

Miltä tuntuisi?

No, eipä koskaan vastannut tunteisiini, joten yllättyisin. :) Olimme ja olemme ystäviä.

No suoraan sanottuna tekis mieli tehä elokuvamaisesti ja nakata drinkki päin naamaa ja todeta että se olit sinä joka särki minun sädemmän joten kosto elää, ja lähtisin pois.