Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuisi, mitä ajattelisit, jos nuoruuden aikainen suuri rakkautesi ottaisi sinuun yhtäkkiä yhteyttä
19.01.2017 |
ja sanoisi, ettei ole vieläkään voinut sinua unohtaa ja että vieläkin rakastaa, vaikka onkin suhteessa ja perheellinen?
Miltä tuntuisi?
Kommentit (152)
No ei tarvi ottaa yhteyttä. Ihan turhaa vuosien jälkeen, ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhuisin kyllä ja kysyisin syytä, miksi teki mitä teki.
En ole antanut anteeksi mitä silloin -80 luvun puolivälissä tapahtui. Se taas muutti minun elämääni radikaalisti. Jos ei noita asioita olisi silloin tapahtunut, niin minunkin elämäni olisi mennyt toisella tavalla, 99% varmasti paremmin.
Etkö voi antaa anteeksi ilmeisesti hyvin nuorena ja kypsymättömänä tehtyjä asioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuisin kyllä ja kysyisin syytä, miksi teki mitä teki.
En ole antanut anteeksi mitä silloin -80 luvun puolivälissä tapahtui. Se taas muutti minun elämääni radikaalisti. Jos ei noita asioita olisi silloin tapahtunut, niin minunkin elämäni olisi mennyt toisella tavalla, 99% varmasti paremmin.
Etkö voi antaa anteeksi ilmeisesti hyvin nuorena ja kypsymättömänä tehtyjä asioita?
En kun nää vuodet tässä välissä on mennyt niin ketuilleen kun olla ja voi. Olen ja en ole muuttunut paljon. Mutta toi suunta mihin päin olen muuttunut, niin en tunnista siitä itseäni. En halunnut itsestäni tällaista.
Ja kyllä ilmeisen nuorina s -70 ja 71
Jännittäisi varmaan vähän, että kertooko se kohta, että olen muuten hänen vanhimman lapsensa oikea isä.
Luultavasti säikähtäisin, kun tuonpuoleisesta ottaisi yhteyttä. Olisi minulle aivan uusi kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-
Kyllä me joskus ollaan yhteyksissä. Yleensä tuntuu hyvältä, tulen iloiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
panisin ja sitten panisin sen takaisin kotiinsa. tosin ukko saattaisi minut heittää samalla ovenavauksella pihalle. eli en panisikaan.
Juu. Näin kävi.
Ensirakkauteni piti satunnaisesti yhteyttä vuosien ajan. Oli naimisissa, eronnut, naimisissa, eronnut... Minä olin naimisissa. Ei tullut sutinaa.
Kun itse erosin, hän ilmestyi elämääni taas. Olin hyvin epäilevä. Olen kyllä rakastanut häntä aina. Kun vihdoin näytin vähän vihreää valoa, hän perääntyi. Sitten taas palasi. En enää suostunut tähän pelleilyyn. Vikassa viestissään hän tunnusti rakkautensa. Sitten hän kuoli.
The end
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän tuo ottaa, kerran vuodessa tai parissa. Ei ymmärrä, että kun en kelvannut hänelle silloin niin hän ei kelpaa mulle nyt, rupsahtaneena vanhana ukkona. Kuulemma aina rakastanut mua, vaikka petti ja haaveili toisista naisista. Tästä alkaa olla aikaa 30v.
Ensimmäinen rakkaus kuoli joten olisi aika creepy tilanne. Kahden seuraavan kohdalla toivon syvästi että menivät elämässään eteenpäin, vanha suola ei janota. Neljännen kohdalla sanoisin vain että voi voi, olisit miettinyt aiemmin miten minua kohtelit.
Perheellinen?
Halveksisin tietenkin.
Ilmoittaisin puolisolleen ja lapsilleen yhteydenotosta.