Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuisi, mitä ajattelisit, jos nuoruuden aikainen suuri rakkautesi ottaisi sinuun yhtäkkiä yhteyttä
19.01.2017 |
ja sanoisi, ettei ole vieläkään voinut sinua unohtaa ja että vieläkin rakastaa, vaikka onkin suhteessa ja perheellinen?
Miltä tuntuisi?
Kommentit (152)
No olemme molemmat eronneita, joten olisin iloinen. Mutta jos olisi edelleen suhteessa, niin sitten en alkaisi millekkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas juuri mietin että kertoisinko nuoruuden rakkaudelle, että tunnen edelleen häntä kohtaan. Mutta näitä vastauksia kun lukee, niin ilmeisesti ei kannata kertoa.
Musta olisi ihan mahtavaa kuulla hänestä. Meidät erotti välimatka ja opinnot, ei erottu riitoihin tai kyllästymiseen.
Mutta tuo perheellisyys on kyllä semmoinen juttu, että on parempi pysyä kiltisti perheensä parissa.
Kaikki vastaajat eivät tajua termiä suuri rakkaus...
Olisin kyllä äärettömän hämmästynyt ja miettisin, mitä ihmettä on tapahtunut, joku sairaskohtausko?. Nuoruudenaikainen rakkaus on päiväunilla olohuoneessa (kuorsaus kuuluu), lapsetkin tuli tehtyä hänen kanssaan.
en uskoisi sanaakaan hänen höpinöistään. Petti ja valehteli silloin, joten samalla asialla olisi nytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vastaajat eivät tajua termiä suuri rakkaus...
Ja sinä et näköjään tajua, että rakkautta on monenlaista. Kaikki rakkaus ei liity parisuhteeseen. Kysymys oli NUORUUDEN AIKAISESTA suuresta rakkaudesta. Käsitän nuoruuden teini-iäksi ja silloin hyvinkin monet rakastuvat palavasti laulajiin, urheilijoihin ym idoleihinsa. Se tuntuu teinistä suurelta rakkaudelta ja on sitä hänelle aidosti siinä hetkessä. Aikuinen ei tuollaista välttämättä ymmärrä, mutta nuorelle se on totisinta totta eikä sitä saa väheksyä.
t.nainen joka 15vuotiaana itki katkerasti kun idoli "hylkäsi" ja meni naimisiin (en koskaan ollut tavannut tätä idolia)
Minulle kyllä "nuoruuden aikainen rakkaus" tarkoittaa kaksikymppisenä rakastumista... Silloin kun ei vielä tajunnut mistään mitään. Ja jätin taakseni ihanan ihmisen....voih.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu mitä ajalta tämä "suuri rakkaus" olisi. Miesmaku vähän muuttunut yläasteen ajoilta.
Mulle kävi juuri noin:) Parinkymmenen erossa eletyn vuoden jälkeen otti yhteyttä ja tapasimme.
En unohda tuota tapaamista ikinä, sain vastauksen moniin auki jääneisiin kysymyksiin (eromme oli todella yllättävä ja raastava), kuulin miten hän oli ikävöinyt ja kironnut tyhmyyttään ja miten minun muistoni oli kulkenut hänen mukanaan koko ajan. Hän oli koko ajan tiennyt mm missä olin töissä ja seurannut elämääni kauempaa mutta ei ollut uskaltanut ottaa yhteyttä kun pelkäsi että vihaan häntä. Onneksi yhteys löytyi!
Tuo ensimmäinen tapaaminen vuosikymmenten jälkeen päättyi siihen että hän soitti minulle autoon kun lähdimme ajamaan tahoillemme ja kertoi rakastavansa minua. Lopultakin ne sanat mitä olin vuosia sitten odottanut kuulevani.
Harmi vaan että molemmat olemme tahoillamme olleet naimisissa jo 20+ vuotta ja tilanne ei tule muuttumaan. Hieman olen katkera siitä ettemme saaneet mahdollisuutta perustaa perhettä, lapsista jotka ei syntyneet ja vuosista jotka olisimme voineet nauttia toisistamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisin ihan myyty, jos kuka vaan ottais muhun yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi juuri noin:) Parinkymmenen erossa eletyn vuoden jälkeen otti yhteyttä ja tapasimme.
En unohda tuota tapaamista ikinä, sain vastauksen moniin auki jääneisiin kysymyksiin (eromme oli todella yllättävä ja raastava), kuulin miten hän oli ikävöinyt ja kironnut tyhmyyttään ja miten minun muistoni oli kulkenut hänen mukanaan koko ajan. Hän oli koko ajan tiennyt mm missä olin töissä ja seurannut elämääni kauempaa mutta ei ollut uskaltanut ottaa yhteyttä kun pelkäsi että vihaan häntä. Onneksi yhteys löytyi!
Tuo ensimmäinen tapaaminen vuosikymmenten jälkeen päättyi siihen että hän soitti minulle autoon kun lähdimme ajamaan tahoillemme ja kertoi rakastavansa minua. Lopultakin ne sanat mitä olin vuosia sitten odottanut kuulevani.
Harmi vaan että molemmat olemme tahoillamme olleet naimisissa jo 20+ vuotta ja tilanne ei tule muuttumaan. Hieman olen katkera siitä ettemme saaneet mahdollisuutta perustaa perhettä, lapsista jotka ei syntyneet ja vuosista jotka olisimme voineet nauttia toisistamme.
Voihan kökkö, miten surullinen stoori. Toivon ehkä että molemmat erootte, ja saatte vielä toisenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käskisin suksia vittuun, vei rahat tuhosi kämpän pilasi suhteet ja petti parhaan kaverini kanssa, noin niinkuin aluksi.
-IISAK SONNI
Nyt on maha täynnä
Olisin oikein onnellinen tästä yhtäkkisestä romanttisesta tunnustuksesta. Koska teini-iän suuri (ja ensi-)rakkauteni on nykyinen mieheni.
Ellei sitten se yhteydenottaja oliskin Kurt Cobain...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin lähemmäs kuuskymppiselle ja itseäni viisi vuotta vanhemmalle naiselle, että sori vaan, mutta sinun junasi meni jo vuosikymmeniä sitten ja näyttäisin kauniin ja kaikin puolin ihastuttavan kolmekymppisen vaimoni kuvaa samalla ylistäen suloisia yhteisiä lapsiamme.
Aika paskalta tuntuisi! Käskisin painumaan vaimonsa/avokkinsa/tyttöystävänsä kainaloon ja antamaan menneiden olla menneitä ja pyytäisin, ettei yritä tahria hyviä muistoja.
Sanoisin, että hän on n. 11 vuotta myöhässä.
Vierailija kirjoitti:
Aika paskalta tuntuisi! Käskisin painumaan vaimonsa/avokkinsa/tyttöystävänsä kainaloon ja antamaan menneiden olla menneitä ja pyytäisin, ettei yritä tahria hyviä muistoja.
Oikeastaan näin on käynytkin. Hän oli kyllä sinkku ja minä varattu. Sanoi vielä, että minun kuuluisi olla hänen eikä nykyisen kanssa. Tuntui tosi paskalta... Olen nykyiseni kanssa edelleen, meillä on lapsia ja olemme menneet naimisiinkin tämän jälkeen. Se tuntuu hyvältä.
Mä en vastaisi viesteihin enkä mihinkään kontaktiyritykseen. Menneet on menneitä, en halua enää menneisyyden ihmisiä elämääni. En halua edes kuulla kuulumisia.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi juuri noin:) Parinkymmenen erossa eletyn vuoden jälkeen otti yhteyttä ja tapasimme.
En unohda tuota tapaamista ikinä, sain vastauksen moniin auki jääneisiin kysymyksiin (eromme oli todella yllättävä ja raastava), kuulin miten hän oli ikävöinyt ja kironnut tyhmyyttään ja miten minun muistoni oli kulkenut hänen mukanaan koko ajan. Hän oli koko ajan tiennyt mm missä olin töissä ja seurannut elämääni kauempaa mutta ei ollut uskaltanut ottaa yhteyttä kun pelkäsi että vihaan häntä. Onneksi yhteys löytyi!
Tuo ensimmäinen tapaaminen vuosikymmenten jälkeen päättyi siihen että hän soitti minulle autoon kun lähdimme ajamaan tahoillemme ja kertoi rakastavansa minua. Lopultakin ne sanat mitä olin vuosia sitten odottanut kuulevani.
Harmi vaan että molemmat olemme tahoillamme olleet naimisissa jo 20+ vuotta ja tilanne ei tule muuttumaan. Hieman olen katkera siitä ettemme saaneet mahdollisuutta perustaa perhettä, lapsista jotka ei syntyneet ja vuosista jotka olisimme voineet nauttia toisistamme.
Tässähän ihan herkistyy
Joo, haluaisin itsekin tavata sen suuren ensirakkauden tai edes kuulla hänen kuulumisensa. En tiedä, onko elossa tai missä asuu ja onko perhettä vai ei. Sen sijaan perheellistynyt häirikköeksä kyllä yrittää aina välillä ottaa yhteyttä.
Ekana toteaisin, että olipas saakelin nopeaa toimintaa sen perheen perustamisen kanssa. Sitten onnittelisin nykyisestä elämästään enkä vastaisi enää. Potkin sen nimittäin ulos viime kesänä, sieltä teiniajoilta asti kestäneen suhteen jälkeen...