Miltä tuntuisi, mitä ajattelisit, jos nuoruuden aikainen suuri rakkautesi ottaisi sinuun yhtäkkiä yhteyttä

Ihmettelisin, kuinka hän 37 vuoden jälkeen olisi ylipäänsä löytänyt minut, kun nimenikin on vaihtunut, kiittäisin yhteydenotosta ja toivottaisin kaikkea hyvää.

Miettisin, kuka on niin julma, että  viitsii tuollaisella asialla pelleillä ja pilailla mun kanssa? Saattaisin olla tosi järkytynyt, koska kummituksiin en usko.

Pysyttelisin kaukana, sillä en halua psykopaattia elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei olisi sitä perhettä niin olisi tosi huippu juttu. Mutta perheellisenä, no thanks.

Tiedän muuten tapauksen, missä 80-luvulla ensirakastunut pari tapasi toisensa nyt uudelleen ja menivät naimisiin puolen vuoden seurustelun jälkeen =)

Kiitos tästä! En siis menetä vielä toivoani.

nro 13.

Sanoisin että kiitos mutta ei kiitos, olen onnellisesti naimisissa enkä haikaile exien perään. Ja tuntuisi aika oudolta ettei ole päässyt elämässä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Olisin vähän hämmästynyt ja surullinenkin, ettei hän olisi elämässään päässyt eteenpäin.

Juuri näin ajattelisin itsekin. Miten lapsellinen oli silloin nuorena, aika kypsymätön oli poikakin, olisi kauheaa palata johonkin tuollaiseen takaisin.

Kysyisin, että nytkö suhteemme tauko vihdoin päättyy 30 vuoden ja 4 kuukauden jälkeen. On tätä kestänytkin... ❤️

No ei ottanut yhteyttä varsinaisesti vaan törmäsimme Finskin loungessa reilu vuosi sitten. Punastelusta päätellen tuo nykyään kolmen lapsen äiti ajatteli samoja kuin minä eli sitä jatkuvaa pupustelua, vähintään neljä kertaa päivässä...

Mä itseasiassa näin nuoruuden exän muutama päivä kaupassa. oli avokin, tytön ja pojan kanssa. en alkuun meinannut tunnistaa mutta olihan se se. kävelin hänen eteensä tahallaan niin että varmasti huomasi,mutta en kyllä edes moikannut. sen verran taisi jäädä häntä häiritsemään kun hyllyjen välistä kuikuili . Mutta ei siinä, näytti oikein herttaiselta perheeltä ja ennenkaikkea onnelisia vaikuttivat olevan joten hämmentyisin kovasti jos soittaisi perään. Vaikka onhan näitä avautumisia vuosien varrella tullutkin useampi. ei olla nähty 7 vuoteen mutta silti aina silloin tällöin jokunen viesti tulee.

Ainut nuoruuden aikainen suuri rakkauteni oli (nykyisin jo ex-)jääkiekkoilija Ville Peltonen. Jos hän ottaisi yhteyttä tuollaisissa merkeissä, olisin todella hämmentynyt. Luultavasti nauraisin hänelle, koska luulisin vitsiksi. Me kun tapasimme vain kerran kun pääsin pyytämään häneltä nimmaria. Minä olin 12 ja Ville 22 ja tapaaminen kesti pari minuuttia. Jos hän tuolloin olisi rakastunut minuun niin, että vieläkin haikailisi perään, niin huhhuijaa....

Tapahtui mulle joskus, jännitti tavata, mutta sehän olikin täysin alkoholisti... myös vaimonsa, joten pärjäilköön!

Tähän sopisi Stellan kappaleesta Piste kohta "Anna jo olla, anna mun olla ja unohtaa..."

Vierailija kirjoitti:

Olisin vähän hämmästynyt ja surullinenkin, ettei hän olisi elämässään päässyt eteenpäin.

Sama. Mennet ovat menneitä. Älä pliis tule kertomaan enää mitään. 

Kunpa olisi sellainen. Mut jos tulisi ja erosta aikaa niin olisi aika naurettavaa, kun jotkut asiat on hyvä jättää taakseen. Eri asia jos ollut traaginen ero esim. Muutto toiselle puolelle maapalloa, tms.

Minä taas juuri mietin että kertoisinko nuoruuden rakkaudelle, että tunnen edelleen häntä kohtaan. Mutta näitä vastauksia kun lukee, niin ilmeisesti ei kannata kertoa.

Miettisin varmaan että mitähän helvettiä se luuseri-narkkari musta tahtoo.

Pyytäisin panoille. Oli parasta seksiä mitä olen saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin kyllä melkoisen yllättynyt, sillä nuoruuteni suuri rakkaus on kuollut.

Samaa olin tulossa kirjoittamaan. 

Jännämiesten kanssa on aina tuo pieni riski.

Kysyisin, että joko se pääkoppa alkaa pikku hiljaa kestää ilman viinaa?

Sanoisin että rakastan häntä edelleen ihan valtavasti, ja häntä haluan intohimoisesti edelleen, hänen kanssaan elää tästäkin eteenpäin. = Oma aviomieheni, nuoruuteni suurin rakkauteni, suuri rakkauteni.