Lue keskustelun säännöt.
Mitkä aviopuolison sairaudet tekevät tyhjäksi myötä- ja vastamäessä rakastamisen lupauksen?
16.01.2017 |
Kaikki tuttavapiirini suhteet, joissa mies on masentunut totaalisen romuksi työkyvyttömäksi, ovat päätyneet vaimon ottamaan eroon. Olen ollut muutaman häissäkin kuulemassa ikuisen rakkauden tunnustuksia. Nyt ne saa joku terve.
En tiedä, mitä pitäisi tapahtua, että itse ottaisin eron. Ei minusta olisi varmaankaan Nina Mikkosen elämää elämään. En itsekään haluaisi, että mies joutuisi vaihtamaan vaippojani.
Kommentit (52)
Jotkut mielensairaudet, joihin puoliso ei suostu/jaksa ottaa apua vastaan. Ne voivat muuttaa ihmistä niin, ettei enää entiseksi tunnista ja ovat läheisille todella raskaita. Tai paha päihderiippuvuus. Siinä kohti varmaankin loppuisi jaksaminen ja pitäisi vain pelastaa itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholisti pettää avioliittolupauksen jo omalta osaltaan. Se on sairaus, mutta hoitoon suostumattomuus on valinta.
Joku paha, hoitoon vastaamaton (tai puolison omasta tahdosta hoitamatta jätetty) mielenterveys- alkoholi tai huumeongelma voisi olla sellainen. Ihan sen vuoksi, että jos on lapsia, pitää miettiä millaisessa ympäristössä he joutuvat kasvamaan ja sen vuoksi, että joutuu itse elämään pelossa toisen sairauden vuoksi.
Influenza. Kun ei suostu ottamaan rokotetta.
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä että jos et ole valmis seisomaan toisen rinnalla viel sittenkin kun toinen on sairas niin älä mene edes naimisiin.
Koska sinä et sitä toista ole koskaan rakastanutkaan
Tämä on niin totta. Ihmiset menevät muutenki niin herkästi kihloihin ja naimisiin, mutta todellisuudessa se on vain joku keino koristella kulisseja ja todistella muille ulkopuolisille että hei kattokaa, mä onnistuin saamaan parisuhteen. Todellisuudessa näille ihmisille se kumppani ja sitoutuminen ei merkkaa paskan vertaa. Ainoastaan avioliiton ymmärrän sen kautta, jos on lapsia ja sillä avioliitolla on jotain positiivista merkitystä lapsen juridisten oikeuksien kannalta (en tiedä onko...?).
Avioliitto on muutenkin ihan vanhanaikainen, uskonnollinen instituutio, jolla ei ole nykypäivänä mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku vaikea psykoosisairaus jossa toisen persoona menee ihan pirstaleiksi eikä enää muistuta ihmistä jota rakastin, eikä kykene enää itsenäiseen elämään koska aivot eivät vain toimi normaalin ihmisen tavoin.
En tiedä lasketaanko sairaudeksi, mutta pitkään jatkunut päihderiippuvuus jos ei ole halua päästä eroon on toinen.
Henkilökohtaisesti en pysty kuvittelemaan sellaista sairautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä että jos et ole valmis seisomaan toisen rinnalla viel sittenkin kun toinen on sairas niin älä mene edes naimisiin.
Koska sinä et sitä toista ole koskaan rakastanutkaan
Naimisiinmeno on oikeustoimi, jossa järjestellään mm. varallisuus- ja perheoikeudellisia asioita. Saa olla rakastunut, muttei ole pakko. Saa luvata olla ikuisesti yhdessä, mutta sekään ei mitenkään kuulu varsinaisesti naimisiinmenoon vaan johonkin kirkolliseen toimitukseen. Moni menee naimisiin, jottei tarvitse erikseen tehdä testamenttia, edunvalvontavaltuutusta, isyyden tunnustamisia ja x-määrää sopimuksia talosta, veloista ja elatuksesta.
Millä oikeudella sinä sen ihmisiltä kiellät? Naimisiin saa ja voi mennä, vaikkei olisi tarkoituskaan olla hautaan saakka yhdessä.
Miksi luvata jotain, mitä ei ole aikomuskaan pitää? Eikö voisi sanoa häävieraille, että nähdään taas samoissa merkeissä vuoden kuluttua, en minä oikeasti puolisostani välitä, tuskin kenestäkään muustakaan josta ei hyödy.
Mutta nimenomaan koitinkin sanoa, että sellaista ei ole pakko edes luvata. Naimisiin voi mennä ilman tuota lupaustakin ja avioero on ihan laissa sallittu. Jokainen päättää itse luoaako vai ei lupaa olla yhdessä loppuun saakka. Häissä ei myöskään ole pakko olla vieraita. Tämä oli pointtini.
Jos et ole luvannut mitään etkä ole lupaamassa mitään niin mitä ihmettä teet tässä ketjussa kun sinulla ei ole mitään annettavaa? Mene sössöttämään omaisuusjärjestelyistäsi ja testamenteistasi omaan ketjuusi.
Mun mielestä alkoholismia ja kaikenlaisten muidenkin päihteidenkäyttöä ei kumppanin tarvitse sietää. Nuo on kuitenkin sellaisia sairauksia josta sairas todella kovasti halutessaan voi parantua. Muissa sairauksissa kovastakaan tahtomisesta ei ole apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman mieheni kanssa tuskin mikään sairaus erottaisi, paitsi kuolemaan johtava kun sen aika on. On tässä nähty yhdessä jo kaksi syöpää ja yksi vakava veritulppa, joten tiedän kyllä, mistä puhun.
Yleisellä tasolla ehkä alkoholismi tai huumeriippuvuus, jos mies ei myöntäisi niitä, ei hakisi apua eikä edes yrittäisi pysyä raittiina. Ja ehkä joku mielenterveyden häiriö, joka saisi hänet väkivaltaiseksi eikä apua olisi saatavilla tai hän ei haluaisi sitä.
Lupasin rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä. No lopulta miehen alkoholismin kanssa eläessä ne myötäkäymiset loppui kokonaan. En luvannut rakastaa pelkissä vastoinkäymisissä. Ja kyllä, otin 20-vuotiaana annetun lupauksen hyvin tosissani ja hukkasin nuoren aikuisuuteni siinä. Myös osan lasteni lapsuutta... Mutta sitten ymmärsin jotain olennaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiat on monimutkaisia. Mun mies sairastui mieleltään niin pahasti että oli vaaraksi lapsille. Siinä tilanteessa oli pakko jättää mies.
Vaimo kirjoitti:
Oman mieheni kanssa tuskin mikään sairaus erottaisi, paitsi kuolemaan johtava kun sen aika on. On tässä nähty yhdessä jo kaksi syöpää ja yksi vakava veritulppa, joten tiedän kyllä, mistä puhun.
Yleisellä tasolla ehkä alkoholismi tai huumeriippuvuus, jos mies ei myöntäisi niitä, ei hakisi apua eikä edes yrittäisi pysyä raittiina. Ja ehkä joku mielenterveyden häiriö, joka saisi hänet väkivaltaiseksi eikä apua olisi saatavilla tai hän ei haluaisi sitä.
Täsmennys: siis mieheni kanssa vain kuolema erottaa, jos se on minusta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoon hurahtaminen on sellainen sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Se vähän riippuu. Jos kumppani esim masentuu syvästi, eikä suostu tai halua hakea mitään apua, niin varmaan jossain kohtaa rakkaus loppuu. Alkoholismissa sama, jos ei edes yritä parantua, niin olkoon.
Tämä. Jos toinen oikeasti kieltäytyy vaikka päihdeongelman tai masennuksen hoidosta eikä edes yritä tehdä sille mitään, en tiedä kuinka kauan itse sitä kestäisin. Pahimpia on sairaudet joiden mukana ihmisen persoonakin muuttuu,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkei kannata antaa sellaisia lupauksia, mitä ei pysty pitämään. Mitä tuollaiset lässynlässytykset hyödyttää, kun ei kukaan pysty rakkautta kenellekään lupaamaan kuolemaan asti? Eikä ole pakkokaan pystyä. Jos tunteet kuolee, ne kuolee, ei sille mitään voi. Kannattaisi olla realisti myös parisuhteessa, ja hyväksyä se, ettei ihminen pysty mitään ikuista rakkautta lupaamaan kenellekään.
Rakkaus on suurimmaksi osaksi lupaus ja tahto. Ei mikään suuri tunne.
Älä sitten mene naimisiin jos et sen toisen rinnalla halua olla loppuelämää
Miksen? Ei avioliittolaissa puhuta loppuelämästä mitään. Se on vain juridinen sopimus, jonka voi ihan laillisesti purkaa halutessaan.
Itseasiassa puhutaanpa. Jopa maistraatissa kysytään että haluatko jakaa ja tukea toista myötä ja vastoinkäymisessä. Siellä myös puhutaan loppuelämän sitoumuksesta.
En tiedä millä voodopapilla olet käynyt itsesi vihkimässä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vähän riippuu. Jos kumppani esim masentuu syvästi, eikä suostu tai halua hakea mitään apua, niin varmaan jossain kohtaa rakkaus loppuu. Alkoholismissa sama, jos ei edes yritä parantua, niin olkoon.
Tämä. Jos toinen oikeasti kieltäytyy vaikka päihdeongelman tai masennuksen hoidosta eikä edes yritä tehdä sille mitään, en tiedä kuinka kauan itse sitä kestäisin. Pahimpia on sairaudet joiden mukana ihmisen persoonakin muuttuu,
Tajuatko että masennuksen yksi suurimpia oireita on se että ei saa mitään aikaiseksi eikä halua mihinkään lähteä?
Ekasta pettämisestä jätän, samoin ekasta nyrkiniskusta, alkoholistia tai huumeriippuvaista en katselisi.
Jos toinen olisi siinä määrin sairas, ettei ymmärtäisi minun olemassa olosta mitään, niin en varmaan nuorena ihmisenä jäisi siihen roikkumaan. Mikä olsisi se itseisarvo siinä, että vaikka 40 vuotta olisi naimisissa jonkun tajuttoman laitospotilaan kanssa? Eläisi käytännössä täysin yksin koko loppuelämänsä, vain koska on joskus mennyt naimisiin ja luvannut rakastaa. Vaikea kuitenkin sanoa, kun en naimisissa ole eikä ole aikomustakaan.