Mitkä aviopuolison sairaudet tekevät tyhjäksi myötä- ja vastamäessä rakastamisen lupauksen?
Kaikki tuttavapiirini suhteet, joissa mies on masentunut totaalisen romuksi työkyvyttömäksi, ovat päätyneet vaimon ottamaan eroon. Olen ollut muutaman häissäkin kuulemassa ikuisen rakkauden tunnustuksia. Nyt ne saa joku terve.
En tiedä, mitä pitäisi tapahtua, että itse ottaisin eron. Ei minusta olisi varmaankaan Nina Mikkosen elämää elämään. En itsekään haluaisi, että mies joutuisi vaihtamaan vaippojani.
Kommentit (52)
Ei tuolla maistraatissa mistään myötä- ja vastamäkilöistä puhuttu.
Huomatessa myöhemmin toisen kärsivän vakavasta ihervasemmistolaisuuden tai suvakkivajakkiuden mielisairaudesta.
On ymmärrettävää, ettei selväjärkinen mies sellaista katsele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä että jos et ole valmis seisomaan toisen rinnalla viel sittenkin kun toinen on sairas niin älä mene edes naimisiin.
Koska sinä et sitä toista ole koskaan rakastanutkaan
Tämä on niin totta. Ihmiset menevät muutenki niin herkästi kihloihin ja naimisiin, mutta todellisuudessa se on vain joku keino koristella kulisseja ja todistella muille ulkopuolisille että hei kattokaa, mä onnistuin saamaan parisuhteen. Todellisuudessa näille ihmisille se kumppani ja sitoutuminen ei merkkaa paskan vertaa. Ainoastaan avioliiton ymmärrän sen kautta, jos on lapsia ja sillä avioliitolla on jotain positiivista merkitystä lapsen juridisten oikeuksien kannalta (en tiedä onko...?).
Avioliitto on muutenkin ihan vanhanaikainen, uskonnollinen instituutio, jolla ei ole nykypäivänä mitään merkitystä.
Avioliitolla ei Suomessa ole merkitystä koska ihmiset ei anna sille mitään merkitystä. Kun nykypäivänä uskollisuudellakaan ei ole merkitystä kun kaikki pitää sitä normaalina että petetään ainakin jotakin kumppania elämänsä aikana. Ihmiset ei edes paheksu enää sitä vaan ollaan kuin joku olisi käynyt paskalla.
Vierailija kirjoitti:
Pappi kysyy "tahdotko rakastaa". Rakkaudessa on pitkälti kyse tahtomisesta. Jos toista (tahtoo) rakastaa, ei hylkää vastoinkäymisissäkään.
Niin helppoa luvata silloin kun pilvillä on vaaleanpunaiset reunukset ja tulevaisuus täynnä lupauksia. Sitten kun puoliso esim. masentuu vakavasti, alkoholisoituu, sairastuu johonkin etenevään neurologiseen sairauteen tai uusiutuvaan syöpään on tilanne toinen.
Elämästä tulee raskasta, näköalatonta, ankeaa. Kukaan ei voi ennustaa miten siinä tilanteessa reagoi ja kestääkö oma pää. On helppo halveksia niitä jotka luovuttavat ja ottavat eron kun ei itse ole ollut siinä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti pettää avioliittolupauksen jo omalta osaltaan. Se on sairaus, mutta hoitoon suostumattomuus on valinta.
Hyvin sanottu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pappi kysyy "tahdotko rakastaa". Rakkaudessa on pitkälti kyse tahtomisesta. Jos toista (tahtoo) rakastaa, ei hylkää vastoinkäymisissäkään.
Niin helppoa luvata silloin kun pilvillä on vaaleanpunaiset reunukset ja tulevaisuus täynnä lupauksia. Sitten kun puoliso esim. masentuu vakavasti, alkoholisoituu, sairastuu johonkin etenevään neurologiseen sairauteen tai uusiutuvaan syöpään on tilanne toinen.
Elämästä tulee raskasta, näköalatonta, ankeaa. Kukaan ei voi ennustaa miten siinä tilanteessa reagoi ja kestääkö oma pää. On helppo halveksia niitä jotka luovuttavat ja ottavat eron kun ei itse ole ollut siinä tilanteessa.
Mutta kun itse olen ollut siinä tilanteessa ja kestin sen. Pelkuri lähtee suhteesta kun toinen sairastuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkei kannata antaa sellaisia lupauksia, mitä ei pysty pitämään. Mitä tuollaiset lässynlässytykset hyödyttää, kun ei kukaan pysty rakkautta kenellekään lupaamaan kuolemaan asti? Eikä ole pakkokaan pystyä. Jos tunteet kuolee, ne kuolee, ei sille mitään voi. Kannattaisi olla realisti myös parisuhteessa, ja hyväksyä se, ettei ihminen pysty mitään ikuista rakkautta lupaamaan kenellekään.
Rakkaus on suurimmaksi osaksi lupaus ja tahto. Ei mikään suuri tunne.
Älä sitten mene naimisiin jos et sen toisen rinnalla halua olla loppuelämää
Miksen? Ei avioliittolaissa puhuta loppuelämästä mitään. Se on vain juridinen sopimus, jonka voi ihan laillisesti purkaa halutessaan.
Itseasiassa puhutaanpa. Jopa maistraatissa kysytään että haluatko jakaa ja tukea toista myötä ja vastoinkäymisessä. Siellä myös puhutaan loppuelämän sitoumuksesta.
En tiedä millä voodopapilla olet käynyt itsesi vihkimässä
Salli mun nauraa. Ai missä kohtaa muka puhutaan? Vihkikaavat on pikkuisen eri juttu kuin avioliittolaki, mutta ei täällä taas ihan älykkyys riitä sen ymmärtämiseen.
3 § (16.4.1987/411)
Avioliitto purkautuu, kun toinen puoliso kuolee tai julistetaan kuolleeksi taikka kun puolisot tuomitaan avioeroon.
Siinä teille lainsäätäjän näkökulma.
Äitini oli 15 vuotta elävän leski. Ei ottanut eroa. Hankki kuitenkin poikaystävän :-) meidän lasten kannustamana. Jaksoi paremmin isäänkin. No nyt on äiti kuollut ja isä minun vastuulla...
Yksi ystävä joi juuri itsensä hengiltä. Hänen vaimolleen sanoin noin 3 vuotta sitten, että ota ero. (Yritettiin monta kertaa saada kaveria hoitoon...)
Vaihdevuodet on syy laittaa vaimo vaihtoon ja nuorempaan.
Alzheimerin tauti. Olen itse hoitanut töissä muistisairaita monia vuosia ja myös nähnyt, kuinka oman ukin muistisairaus tuhosi persoonan, aiheutti mummille kuukausien unettoman jakson ja rytmihäiriöitä, ukki myös löi nyrkillä hermostuessaan. Lopulta kun omaisista kukaan ei jaksanut enää valvomista ja mummi masentui, ukki sai hoitopaikan, eli puoli vuotta ja kuoli pois.
En jättäisi sairauden vuoksi. psykopaatti jos olis niin sitten, mutta kyllä ihminen tarvitsee ihmisen vierelle sairastuessaan ja miksi jättäisin rakkaani sairastumisen takia. Ei ole syytä.