Oikeasti tapahtuneita kummitusjuttuja?

Aihetta sivuten: Aikanaan lapsuudenkodissani puhelin soi n. klo 10. Äitini vastasi; puhelimessa oli tätini, joka oli nähnyt painajaisen. Äitini kertoi sen lopetettuaan puhelun.

Eli itse uni: Tätini oli mattoa kutomassa (omisti mattokutomon), kun ovi avautui ja hänelle tuttu nainen tuli pyytämään tätiäni eteiseen katsomaan tuomiaan matonkuteita. Täti meni; eteisessä oli kolme ruumisarkkua.

Tätini mattokutomo sijaitsi suuren risteyksen vieressä; ja pari tuntia puhelun jälkeen siinä tapahtui paha kolari, jossa kuoli kolme henkilöä. Erräs kuolleista oli tämä unen nainen. Itse kuulin unesta äitini kertomana, paria tuntia myöhemmin uni oli totta!

Kaikki ei tosiaan pääty kuolemaan. Ihmisen sielu on mielenkiintoinen,mihin se katoisi ?

EssonBaari kirjoitti:

Aihetta sivuten: Aikanaan lapsuudenkodissani puhelin soi n. klo 10. Äitini vastasi; puhelimessa oli tätini, joka oli nähnyt painajaisen. Äitini kertoi sen lopetettuaan puhelun.

Eli itse uni: Tätini oli mattoa kutomassa (omisti mattokutomon), kun ovi avautui ja hänelle tuttu nainen tuli pyytämään tätiäni eteiseen katsomaan tuomiaan matonkuteita. Täti meni; eteisessä oli kolme ruumisarkkua.

Tätini mattokutomo sijaitsi suuren risteyksen vieressä; ja pari tuntia puhelun jälkeen siinä tapahtui paha kolari, jossa kuoli kolme henkilöä. Erräs kuolleista oli tämä unen nainen. Itse kuulin unesta äitini kertomana, paria tuntia myöhemmin uni oli totta!

Nämä on siitä ihmeellisiä juttuja nämä unet että miksi näitä näytetään ? Varoituksenako? Mutta miten varoittaa ketään ketä ei edes tunne?

Olin lukioikäisenä yksin kotona... asuttiin maalla ja oli pimeä marraskuinen ilta. Äiti ja sisko olivat reissussa ja isä vielä töissä. Seuraavana päivänä oli muistaakseni biologian kokeet ja hiljaisessa pimeässä ( no toki valoja oli päällä ympäri taloa ) oli jotenkin aavemaista lukea kokeisiin. Ajattelin sitten että luenpa ääneen ja nauhoitan puhettani kasetille. Siinä nauhoittaessani puhetta yläkerrasta kuuluu yhtäkkiä hirveä kolina. Ihan kuin kattilakaapissa olisi kattilat ja kannet kaatuneet. Menin yläkertaan keittiöön katsomaan ( en ollut varmaan kertaakaan koskenut kattilakaappiin äidin poissaollessa ) ja kaikki astiat olivat paikallaan kaapeissa. Tuli vähän ontto olo... mietin jo että olin kuvitellut kaiken mutta samainen ääni kuului myös kasetilta johon olin nauhoittanut kokeeseen lukuani. Soitin isälleni ja pyysin tulemaan äkkiä töistä kotiin. Soitin myös hänelle kasettia ja totesi vaan ettei tiedä mikä se oli olkaa kohauttaen. Koskaan en äänelle selitystä keksinyt ja mielikuvituksen tuotetta se ei ollut.

Ei nyt varmaan kummitusjuttu, mutta vähän jäin eilen wtf.

Eteisen yläkaapissa rapisi ja pitkään ja alas lensi kuusen koristenauha (joulukoristeet kyseisessä kaapissa). Menin vituuntuneena kaapille, kun ajattelin kissan siellä olevan, ja hyvän tovin hätistelin siinä kaapin luona, kunnes huomasin kissan istuva viereisillä portailla katselemassa että mitä teen :D

Varmaan vaan koristekassi kaatunut, ettei sillä 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain vauvan joulukuussa. Noin kaksi viikkoa ennen syntymää asunnossamme alkoi näkyä liikkuvia varjoja (kuin joku kävelisi ohi) ja pieni leijuva valopallo ilmestyi usein kun katselin vauvani liikkeitä vatsan päältä. Valopallo leijui hitaasti ilmassa vatsani yli ja se saattoi ilmestyä mihin vuorokauden aikaan tahansa. Vauvan synnyttyä ilmiöt loppuivat nopeasti, mutta tuli mieleen että ehkä se oli toissavuonna kuollut isäni joka kävi moikkaamassa... Ilmiöissä ei ollut mitään pelottavaa eikä asunnon tunnelma koskaan tuntunut ahdistavalta. Näin isästäni myös todella usein unta raskausaikana, mutta nyt unet ovat loppuneet. Toivottavasti kummitus oli rakas isi!

Kuulostaa että sulla on ollut verenpaineen kanssa häikkää, niinkuin usein loppiraskaudessa on. Siitä johtuen näköhäiriöitä. Tai jopa alkava raskausmyrkytys.

Näköhäiriöt ei voi näkyä videolla, jonka ap otti kännykällään.

Tämä ei ole välttämättä kummitusjuttu, vaan selittämätön tapahtuma. 

Olin yksin kotona ja keittiössä. Yhtäkkiä kuulin tömähdyksen olohuoneesta ja menin katsomaan. Olohuoneessa keskellä sohvapöytää oli ollut pystyreunaisessa korissa muutama mandariini. Tömähdys oli tullut siitä, kun yksi mandariineista oli tipahtanut lattialle pöydän viereen. Kori oli edelleen paikallaan keskellä pöytää ja loput mandariinit olivat korin pohjalla, ei siis ollut kaatunut tms. En vieläkään voi ymmärtää, miten se oli mahdollista. Mandariini olisi pitänyt nostaa korista, jotta se olisi voinut pudota pöydältä. Ei ole myöskään tapahtunut toiste.

Muutama löytyy

Olin paljon nuorempi ehkä joku 12-14 vuotias ja olin yöllä herännyt enkä saanut unta, huoneen ovi oli auki ja kattelin käytävälle päin. Muun huone oli vanhempien makuhuoneen ja vessan välissä. Sitten siinä katsoin että isä menee vessaan ja vetää vessan melkein saman tien, isäni ei kuitenkaan tullut takaisin joten ajattelin hänen jääneen keittiöön. Melkein heti perään nään äitini ja sama juttu, vessan veto ja kukaan ei tule takaisin päin. Kolmannen kerran kun tämä sama sattui miulle riitti, koska meillä ei ollu miun ja vanhempien lisäks ketään kämpässä.

Toinen oli vanha arkun näköinen korulaatikko minkä olin siirtänyt huoneeni hyllylle aikaisemmasta olinpaikastaan. Aina kun olin käymässä nukkumaan ja valot oli sammutettu ja minä mukavasti sängyssä tämän kyseisen korulaatikon kansi avautui ja rämähti kiinni, tai siltä se kuullosti. Tätä jatkui viikko ja yritin isälleni tästä kertoa mutta hän ei meinannut uskoa ennen kuin hän itse todisti tapahtuman kun juttelimme niin että hän oli huoneen ovella ja minä sängyssä. Rasia piti taas äänekkään rysäyksen. Isäni siinä hetken ihmetteli ja totesi että kai minä nyt sitten olin puhunut totta, vähän aikaa siinä sitten hiljaa oltiin ja sitten isäni siirsi laatikon takaisin pöydälle missä se ennen oli ja sen jälkeen ei ole rämähdyksiä kuulunut.

Kolmas sattui mökillä. Olin taas herännyt aamuyöstä kun tuli hirveä jano, makasin kuitenkin vielä hetken sängyssä ja totuttelin silmiä hämärään ja ajattelin että nousen kun jaksan. Vähän aikaa köllöteltyäni ajattelin että nyt jos sitten nousisi ylös ja hiippailisi tuvan puolelle juomaan. Minun sänkyni oli vastapäätä tuvan ovea joka oli aina auki, tupaan katsoessa näkyi hieman vanhaa nojatuolia ja pöytä. Ennen kuin voisin tein kuitenkin pienen tarkastuksen koska pelkäsin pienenä pimeää. Kurkkasin oven suuta ja näin nojatulissa jonkun jalat, selkänojaa ja muuta osiota tuolista ei näkynyt miun sängystä. Ikinä en ole niin paljoa pelännyt kun silloin kun näin ne jalat. Kuulemma oli muutkin joskus jotain havainneet tuolla mökillä pyörivän kun se on äitini lapsuuden koti ja äitini vanhempien silmäterä kun olivat vielä elossa.

Mielenkiintoinen ketju. Itselläni on joitain kokemuksia, muutta päällimmäisenä jäänyt mieleen kun nukutin vauvaa pimeässä huoneessa. Pidin häntä sylissä ja kun vauva oli hyvin nukahtanut nousin sängynlaidalta ja lähdin kantamaan pinnasänkyyn. Vähän ennen kuin pääsin pinnasängylle joku tökkäsi minua voimakkaasti, mutta ei kipeästi mahan ja jalan väliseen osaan. Niin kuin suoralla sormella olisi tökännyt. Vauva se ei voinut olla. Nukkui ihan paikoillaa sylissäni. Eikä makuuhuoneessa ollut muita. Siellä ei myös ollut mitään muuta kuin parisänkymme ja vauvan pinnasänky, jonka luona en vielä ollut. Tuon jälkeen en enää ole uskaltanut nukkua sillä puolella sänkyä. Siirryin valoisammalle puolelle oven viereen :D Kuulostaa näin kerrottuna lattealta tarinalta, mutta oli todella voimakas kokemus.

Toinen mikä vähän karmii, on kun samainen lapsi nyt isompana (4v) kertonut monta kertaa juttua joka hänet oli säikäyttänyt pahanpäiväisesti. Nukkui viereisessä huoneessa niin, että näki sängystään suoraan huoneensa ovelle. Oli herännyt yöllä ja nähnyt kun valkoinen ihminen oli mennyt hänen ovensa edestä meidän makuuhuoneeseen. Oli odottanut jonkun aikaa ennen kuin uskalsi tulla meidän keskelle nukkumaan. Toki voi olla, että unenpöpperössä nähnyt tavallaan unta. Näin olen hänelle koittanut selittääkin ettei pelkäisi. Mutta itse en ole ollenkaan varma oliko unta.

Kun olin muuttanut jo pois kotoa ja tulimme mieheni kanssa käymään yökylässä lapsuudenkodissani, kuulin parinakin eri kertana yöllä kun joku nousi portaat ylös yläkertaan. Ketään ei ylhäällä kuitenkaan ollut, kaikki nukkuivat alhaalla tädydessä unessa. Myös siskoni kertoi samoihin aikoihin ollessaan yksin samaisessa talossa, että oli kuullut ihan selvästi kun joku oli ollut pesuhuoneessa. Oli säikähtänyt kovasti ja mennyt katsomaan, mutta ei siellä ollut ketään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kummittelee meidän edesmennyt kissa. Tämän kummittelun on kokenut jokainen joka on meillä on käynyt. Isäni ei uskonut sitten millään kunnes koki itse,olimme etelän reissulla ja hän kävi lämmittämässä taloa ettei putket jäädy. Tullessa matkalta hän kertoi että ei epäile enää.

Meillä on joka ainoa kuollut kissa kummitellut jonkin aikaa kuolemansa jälkeen. Vilahtelee ovenraosta ja tassujen tömähdyksiä kuuluu vaikka olemassaolevat kissat nukkuu vieressä sohvalla. Ajan kanssa sitten katoaa. Luulisin, että liittyy kyllä enemmin siihen että noihin ääniin ja vilahteluihin on niin tottunut, että on näkevinään ja kuulevinaan niitä vielä vähän aikaa lemmikin kuoltuakin. Mutta en ole ollenkaan varma ettei kummituksia olisi...

Telkkarilla on ollut ärsyttävä tapa mennä itsestään päälle porukan nukkuessa. Useimmiten aamulla vähän ennen klo kuutta. Olen naureskellut, että meillä on kotikummitus joka tykkää ostoskanavasta ja aamuyön chateistä. Kerran kielsin napakkaan sävyyn avaamasta telkkua omin päin, ja ilmiö katosi usean kk ajaksi. Jos joku tietää luonnollisen selityksen tälle, niin kertokaa miten ongelma korjataan. Kaukosäätimet on poissa kissojen ulottuvilta öisin, kun ensin niitä epäilin.

Minulle on sattunut kaksi kokemusta, joille en löydä selitystä. Toinen niistö voi olla kyllä surevan ihmisen hallusinointia.

Äitini oli kuollut vajaa viikko aiemmin. Nukuin kauan äidin ja isän sängyssä siskon ja isän kanssa (olin silloin 11). Heräsin aamuyöllä ja vaan makasin siinä hereillä ja tuijotin kattoa. Yhtäkkiä huoneeseen ilmestyi valkea hahmo, joka meni veljen huoneeseen, siskojen huoneeseen ja viimeiseksi tuli meidän luo. Ensin tuli minun lähelle, sitten siskon ja viimeiseksi isän. Sitten se käveli keskelle huonetta ja haihtui pois. Olin aiemmin ollut todella rauhaton, aivot kävi koko ajan ylikierroksilla, mutta tämän tapauksen jälkeen sain jonkinlaisen rauhan. Suru oli suuri, mutta tuli sellainen rauhallinen olo, tuntui että kaikki oli hyvin, äiti on siellä missä pitääkin. Tuli vain sanomaan heipat. Tapauksesta ok todella hyvät muistot.

Toinen asia tapahtui riparilla. Iltasiunauksessa puhuttiin sellaisen vanhan talon ylimmässä kerroksessa kuolemasta ja sen jälkeisestä elämästä. Ohjaaja kertoi äitinsä kuolemasta, ja minun oli todella vaikea kuunnella sitä. Siinä lattialla istuin ja halasin polviani, pidättelin itkua. Sitten tuntui kuin iso käsi olisi puristanut minua säärestä. Siis ei tullut vain puristava olo, vaan tuntui sormet ja käsi. Katsoin vähän ärtyneenä viereeni, mutta siinä istuva ei ollut kosketusetäisyydellä eikä kenenkään käsi ollut jalallani. En tiedä mikä se oli, ensin mietin että oliko se joku lohdutus jostain muualta, en tiedä. Sillä hetkellä se pelotti, jälkeen päin ei.

Kerran pahan masennuskauden aikana näin outoa unta. Se ei tuntunut unelta, tuntui kuin olisin mennyt toiseen maailmaan. Olin veneessä joka hitaasti lipui kohti saarta. Oli tosi utuista, todella kaunista, tuoksui ihanalta ja tunnelma oli todella levollinen ja ihana. Pääsin rantaan ja lähdin kävelemään kohti isoa puuta. Sitten kuulin kuinka joku huusi nimeäni, käännyin kohti ääntä ja siellä istui äitini valkeissa vaatteissa nurmikolla. Juoksin hänen syliin ja käperryin siihen niinkuin aina lapsena. Äiti siinä silitteli hiuksiani ja sanoi, että kaikki järjestyy kyllä, älä pelkää. Aamulla heräsin virkeänä, mutta olo oli outo. Olo oli hyvä. Tähän uneen päättyi pitkä masentuneisuus, ihan kuin salaman iskusta. Uskon että tuo uni oli enemmän kuin vain uni.

Palattuamme viikonloppureissulta kotiin, huomasin hangessa isot jalanjäljet, jotka menivät takapihallemme. Seurasin jälkiä, ne kulkivat talon reunaa pitkin suoraan keskelle takapihaamme. Yhtäkkiä siinä keskellä pihaa jäljet vain loppuivat. Tutkin ympäristöä, eikä paikasta ollut esim. hypättykään minnekään. Jäljet eivät myöskään näyttäneet siltä, että niitä samoja pitkin olisi tultu takaisin.

Kävin kysymässä naapurin vähän höperöltä mummolta, olisiko satttumalta nähnyt ketään epämääräistä henkilöä pihallamme. Juu oli kuulemma nähnyt miehen, joka oli lähtenyt lentoon. (En ollut kertonut mummolle jälkien vain loppuneen.)

Vieläkin menee kylmät väreet, kun mietin asiaa. Toki voi olla vaan jokin jäynä ja samoja pitkin olisikin tultu takaisin mutta jäljet tosissaan olivat sellaiset, joissa kengänpohjien kuviokin oli painunut hankeen selkeästi.

Ihania kokemuksia ❤ . Ei kannata vähätellä niitä,moni sanoo että tunne on se joka määrittelee kokemuksen aidoksi. Jos oikeasti saat rauhan ja tunnet kokevasi äidin läsnäolon. Ei kokemus mitenkään ole "epäaito" tai "kuvittelua". Oli niin tai näin kokemus itsessään tunteineen on aito. Itse myös ole nähnyt isäni ja tuntenut hänet läsnä. Hän myös kolisteli pyynnöstä kun ilmoitin hänelle ajatuksen tasolla että tunnen hänet läsnä. Hän ilmestyi myös uneeni. Näin unta että olen taas 2v pikku taapero ja istuin isän sylissä. Isä vain hymyili ja samalla muutuin isommaksi,sanoin että olet kuollut ja hän vain hymyili takaisin. Tunsin,haistoin ja käperryin häneen unessa. Turva ja läsnä olo oli sanoinkuvaamaton. Rakkaus ei kuole koskaan.

Todella mielenkiintoinen ja positiivinen ketju pitkästä aikaa. Tässähän jopa huomaa että täällä on hyvää porukkaa. :)

Näistä kummituskissoista olen kuullut myös :-o.

Ei sinänsä ihmetytä koska onhan kissalla mystisen eläimen maine. Noitien lemmikki,yhdeksän henkeä jne.

Aloin itkeä tätä viestä lukiessa. Jotenkin niin kaunis ja lohdullinen, vaikka ap:n suru on ollut suuri.

Olen kuullut vastaavan kokemuksen. Tuttavani oli teini-ikäinen ja istui sairaalan odotusaulassa perheensä kanssa. Heidän isänsä oli sairastunut vakavasti. Tuttuni nosti katseensa ja näki valkoisiin pukeutuneen isänsä hymyilevän huoneensa oviaukossa, nostavan kätensä tervehdykseen ja sanoi: "Näkemiin lapset!"

Heti tämän jälkeen perheelle tultiin kertomaan, että heidän isänsä oli kuollut. Tuttuni oli ainoa, joka näki isän oviaukossa.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on sattunut kaksi kokemusta, joille en löydä selitystä. Toinen niistö voi olla kyllä surevan ihmisen hallusinointia.

Äitini oli kuollut vajaa viikko aiemmin. Nukuin kauan äidin ja isän sängyssä siskon ja isän kanssa (olin silloin 11). Heräsin aamuyöllä ja vaan makasin siinä hereillä ja tuijotin kattoa. Yhtäkkiä huoneeseen ilmestyi valkea hahmo, joka meni veljen huoneeseen, siskojen huoneeseen ja viimeiseksi tuli meidän luo. Ensin tuli minun lähelle, sitten siskon ja viimeiseksi isän. Sitten se käveli keskelle huonetta ja haihtui pois. Olin aiemmin ollut todella rauhaton, aivot kävi koko ajan ylikierroksilla, mutta tämän tapauksen jälkeen sain jonkinlaisen rauhan. Suru oli suuri, mutta tuli sellainen rauhallinen olo, tuntui että kaikki oli hyvin, äiti on siellä missä pitääkin. Tuli vain sanomaan heipat. Tapauksesta ok todella hyvät muistot.

Toinen asia tapahtui riparilla. Iltasiunauksessa puhuttiin sellaisen vanhan talon ylimmässä kerroksessa kuolemasta ja sen jälkeisestä elämästä. Ohjaaja kertoi äitinsä kuolemasta, ja minun oli todella vaikea kuunnella sitä. Siinä lattialla istuin ja halasin polviani, pidättelin itkua. Sitten tuntui kuin iso käsi olisi puristanut minua säärestä. Siis ei tullut vain puristava olo, vaan tuntui sormet ja käsi. Katsoin vähän ärtyneenä viereeni, mutta siinä istuva ei ollut kosketusetäisyydellä eikä kenenkään käsi ollut jalallani. En tiedä mikä se oli, ensin mietin että oliko se joku lohdutus jostain muualta, en tiedä. Sillä hetkellä se pelotti, jälkeen päin ei.

Kerran pahan masennuskauden aikana näin outoa unta. Se ei tuntunut unelta, tuntui kuin olisin mennyt toiseen maailmaan. Olin veneessä joka hitaasti lipui kohti saarta. Oli tosi utuista, todella kaunista, tuoksui ihanalta ja tunnelma oli todella levollinen ja ihana. Pääsin rantaan ja lähdin kävelemään kohti isoa puuta. Sitten kuulin kuinka joku huusi nimeäni, käännyin kohti ääntä ja siellä istui äitini valkeissa vaatteissa nurmikolla. Juoksin hänen syliin ja käperryin siihen niinkuin aina lapsena. Äiti siinä silitteli hiuksiani ja sanoi, että kaikki järjestyy kyllä, älä pelkää. Aamulla heräsin virkeänä, mutta olo oli outo. Olo oli hyvä. Tähän uneen päättyi pitkä masentuneisuus, ihan kuin salaman iskusta. Uskon että tuo uni oli enemmän kuin vain uni.

Minäkin olen nähnyt äitini heti sen jälkeen kun kuoli. Hän istui sängylläni keskellä yötä 3vko kuolemasta. Olin niin unenpöpperössä että ihan spontaanisti kysyin häneltä miks siinä istut (asuin siis kotona vanhempien luona). Ei tullut vastausta ja pikku hiljaa hän haihtui kun tajusin että ainiin äiti on kuollut.

Olin 14 vuotias ja elettiin 90-luvun puoliväliä. Asuttiin silloin 3-kerroksisessa omakotitalossa jonka vanhempani ostivat vanhana ja rähjäisenä. Remppaa oli vähän väliä milloin missäkin osassa taloa. Jouduin asustamaan siskon huoneessa kun huoneeni kautta tehtiin vesiä yläkertaan. Yhtenä iltana siskoni oli kaveri porukan kanssa vahtimassa minua ja pikkuveljeäni kun vanhemmat olivat jossain yötä pois. Muistan ikuisesti sen kun pelasivat spiritismiä ja luulivat minun nukkuvan. Vielä tänä päivänäkin muistellaan sitä siskon kanssa, karmivaa se oli,nimittäin siskon huoneen seinässä olevasta palapeilistä tippui neliö niin että tippuessaan se kaatoi tuolinkin.

Spiritismiin en usko mutta siihen uskon että se herättää pelkotiloja. Ihminen asettaa siinä itsensä jo niin kovin suggestioon. Toki jos sattumalta tapahtuu jotain selittämätöntä niinkuin tuo peilin putoaminen,voi kokemuksesta tulla epämiellyttävä vaikka todellisuudessa se on vain huonoa tuuria.