Oikeasti tapahtuneita kummitusjuttuja?

Up

Up

Soitin joskus meediolle joka sanoi ilman että olisin sanonut asiasta mitään, hyvä kun nimeni ehdin kertoa, että "kuollut isäsi seisoo tässä vieressäni ja pyytää sanojaan/tekojaan anteeksi, ei hän pahalla tarkoittanut". Selvähän tuo, siirry valoon:)

Mun vanhemmilla tapahtuu välillä omituisia juttuja. En asu siellä enää, mutta kun vielä asuin, sattuikin kaikenlaista. Ja nykyään välillä kun olen yksin siellä, tuntuu että yläkerrassa olisi joku. Ei varsinaisesti kuulu mitään ihmeellistä, joskus yskäisy tai askelia, mutta on sellainen tunne että ei olekkaan yksin.

Kerran mentiin veljen kanssa yhtä matkaa kotiin, avattiin ulko-ovi ja molemmat kuuli aivan selvästi juoksuaskeleet yläkertaan. Oli vähän karmivaa mennä sisään.. Paljon tavaroita on siirtyillyt paikasta toiseen ja huvittavin on sellainen, että istuttiin joskus perheen kanssa olohuoneessa ja keittiöstä kuului, että leipä tuli ulos leivänpaahtimesta. Kukaan ei ollut moksiskaan, mutta sitten joku kysyi kenen leipä se oli eikä kukaan ainakaan tunnustanut. Ihmetyttää vieläkin.

Mummo kuoli aikoinaan asuessaan tuossa talossa, ja häneltä jäi vihkisormus muistoksi. Me lapset emme edes tienneet, että sellainen sormus oli olohuoneen laatikossa. Äiti kertoi etsineensä sitä todella kauan, ja että se on varmaan hävinnyt. No kerran yläkerran vanhaa lipastoa siivoillessa hän sattumalta löysikin kyseisen sormuksen. Kukaan ei sitä ollut sinne vienyt. Olen oikeasti aika varma, että mummo on edelleen siellä talossa vaeltelemassa...

Mulle näitä on tapahtunut paljon, ihan lapsuudesta saakka. Kerrotaan nyt tämmöinen harmiton ja kiva kummitus. Edellisessä asunnossamme oli kummituskissa. Siis ihan sysimusta kissa. Se oli aina ja vain keittiössä, kiipeili tasoilla, pomppi paikasta toiseen. Yleensä lehahti tasolta lattialle ja katosi osuessaan maahan.

Kutsuimme anopin ja hänen miehensä kahville ja katsomaan uutta asuntoamme. Hetken kahviteltuamme mies katsahti minuun kummeksuen ja kysyi milloin oikein hankimme kissan. Kerroin ettei meillä ole kissaa ja anopin mies päivitteli ääneen miten hän voi vannoa näkeneensä juuri kissan keittiössä.

Myöhemmin hankimme kissan itsellemme. Kissallamme ei ollut lupa mennä keittiöön koska se oli niin pieni. Kissa usein katseli keittiöön ja siirsi suurieleisesti katsettaan tasolta tasolle ja tasolta lattialle, varmaan katseli kummitusystäväämme. Yhtenä yönä heräsin kovaääniseen tömähdykseen keittiöstä ja näin kissan pomppaavan lattialta tasolle. Aloin kovaan ääneen torumaan kissaa kun meni kielletylle aluelle. Silmäni tottuessa pimeyteen huomasin kissamme nukkuvan jaloissani. :)

Sittemmin olemme muuttaneet pois, harmi.  Asunto oli turhan pieni, mutta kummituskissa oli kiva.

Jänniä noi kissakummitukset. Olen kuullut todella monelta tarinoita kummittelevasta kissasta.

Muistin näistä kissakummituksista, että mun vanhemmillani oli jonkin aikaa myös kissakummitus, meidän vanha kolli. Rakas kissamme kuoli yllättäen 13 vuotiaana sairaskohtaukseen isäni syliin ja tuo menetys oli perheellemme todella kova paikka. Muutaman vuoden kissan kuoleman jälkeen olohuoneesta kuului joskus öisin pientä tassuttelua parketilla - juuri siten miten kissamme oli siellä öisin vaeltanut. Pari kertaa aamuisin heräsin siihen kuin se olisi käynyt puskemassa mun poskea - kuten aina eläessään. Aika hassua. En edes muistanut tätä enää, kun tästä on niin pitkä aika.

Mä en usko kummituksiin, sen sijaan katselen ihan liikaa rikosjännäreitä ja luen dekkareita. Kahteen selittämättömään asiaan olenkin sen vuoksi reagoinut voimakkaasti.

Ensimmäinen kerta tapahtui teini-iässä (2000-L alku) ollessani yksin kotona. Söin alakerrassa, kun yläkerran tv meni päälle äänet täysillä. Pelästyin hirveästi, kuuntelin musiikkia, mutta tv oli täysillä voluumilla ja kuului helposti musiikin yli. Olin aivan varma että hullu murhaaja-raiskaaja vaanii minua yläkerrassa ja yritti houkutella minut sinne tv-tempullaan. Keräsin kaiken rohkeuteni ja menin yläkertaan. Suljin tv:n ja tarkistin paikat vinttiä myöten. Eihän siellä mitään ollut. Myöhemmin minulle on selitetty että vastaanotin otti signaalin jostain muualta tai tv:ssä oli vikaa. Joka tapauksessa karmivaa ja se melu oli kaamea!

Toinen kerta tapahtui vuosia myöhemmin. Asuin opiskelijasolussa ja olin juuri aloittanut työt opintojen ohella: minulla oli vuoroja aivan joulun alla asti. Muut solun asukkaat (meitä oli kolme) olivat lähteneet koteihinsa koska lukukausi oli päättynyt, joten asuin noin viikon ajan yksin. Minulla oli iltavuoro, joten kulutin koko päivän kämpillä kirjoittaen esseetä ja välillä kokkaillen, pitäen huoneeni ovea auki yhteiseen tilaan. Muiden ovet olivat luonnollisesti lukossa.

Töiden jälkeen yöllä tulin kotiin ja huomasin että tuulikaapin ovi oli auki, vaikka olin sen sulkenut (muistan, koska sitä pitää vetää lujaa että sen saa kiinni). Mutta onhan se voinut jäädä huonosti ja aueta. Laitoin valot päälle ja sydämeni melkein pysähtyi. Kämppiksen aiemmin lukossa ollut ovi oli apposen auki! Valot olivat pois, hiivin ovelle ja laitoin valot - ei ketään. Kurkistin vessat läpi, ei ketään. Päättelin että kämppis oli käynyt jostain syystä illalla vielä asunnolla. Suljin oven ja se napsahti lukkoon.

Myöhemmin kysyin asiasta, mutta kämppis oli ollut koko joululoman Savonlinnassa (paikkakunta muutettu), eikä käynyt lähelläkään Helsinkiä. Mitään ei myöskään huoneesta oltu viety. Asuntoon on avaimia vain asukkailla (asunnon oveen ja jokaisella vain omaan huoneeseen), toimistolla, josta avaimet haetaan ja yleisavaimet huoltomiehellä. Ilmoitimme asiasta toimistoon, mutta he kielsivät ehdottomasti kenenkään käyneen asunnolla ja meidän kuvitellen koko jutun.

En usko kummituksiin, uskon mysteereihin ja varsinkin jälkimmäinen on jäänyt pohdituttamaan. Valehteleeko joku vai oliko asuntoon jollakin kolmas avain ja miten se on mahdollista? 🤔

Mä haluaisin uskoa kummituksiin, mutta en ole ihan varma kuitenkaan.

Nyt kuitenkin työpaikallani on tapahtunut sen verran outoja asioita, että alan pikku hiljaa todella uskoa. Esimerkiksi sähkölaitteet menvät itsekseen päälle ja yläkerrasta kuuluu askelia, vaikka sinne ei kukaan pääse huomaamatta. Kerran myös kotini lattialle ilmesty kasa lasinsiruja, vaikka mitään ei ollut hajonnut eikä kukaan käynyt.

Olisi kiva kun kuolleet rakkaat kävisivät moikkaamassa, niin että minäkin tajuan niin tapahtuvan.

Meidän yläkerrassa kummittelee usein kun ystäväni on kylässä. Iltaa istuessamme on vielä ihan normaalia, mutta yleensä joudun menemään muita aiemmin sänkyyn lääkitykseni vuoksi. Mieheni ja ystävättäreni vielä juttelevat olohuoneessa ja itse yritän nukahtaa makkarissa, mutta tyhjän yläkerran vierashuoneen sänky narisee rytmikkäästi.. Tämä on toistunut jo kolmella kerralla. Mitä lie henkiä?

Opiskeluaikana asuin vanhassa omakotitalossa joka haisi homeelle.

Meitä asui neljä opiskelijaa samassa talossa.

Vessassa oli ruostunut peili. Kun istuin pöntöllä ja odottelin pissaa kiltisti niin vessan valaistus lepatti kuin tuulen puhaltama kynttilä. Johtui kai vanhoista sähköjohdoista en tiedä.

Yleensä silloin tällöin myös peili pimeni siten että peilin reunasta näkyi jonkun olkapää ja olkapäälle laskeutuvat hiukset. En koskaan uskaltanut käydä kurkkaamassa peiliin sillä se pimeni välillä todella synkäksi.

Samaan aikaan talon sähköt resonoivat mekaanista huminaa.

Minulla tuli muutamista kerroista niin kamala olo että kävin pissalla mieluummin lähikirjastossa ja harvoin oli pakko käydä öisin. Aina sama juttu vaikka suljin silmäni niin avattuani peilissä näkyi olkapäät ja hiukset.

Toinen opiskelijoista sanoi samasta asiasta ja hän muutti pian pois. Minä olin vuokralla neljä vuotta. Talo on nykyään purettu. Kamalimpia oli viikonloput jos oli käynyt ravintolassa niin yöpissalla oli pakko käydä ja humaltuneena kokemus oli vielä pelottavampi. Jos juna sattui menemään samaan aikaan niin vessan peilikaappi tärisi ja kaapin ovet liikkuivat. Ne eivät koskaan liikkuneet siten että olisin nähnyt hahmon kokonaisena. Aina vain olkapäät ja niille laskeutuvat tummat pitkät hiukset.

Jos voisin kuvailla parhaiten vessareissuja siinä talossa ja siinä ummehtuneen keltaisessa vessassa niin joka käynti oli kuin yli 38,5 asteen kuume.

Up

Tuleeko kenellekään muulle näitä lukiessa pelko, että ikään kuin ärsyttäisi kummituksia lukemalla näitä? Siis jos niitä on olemassa. Heti rupeaa kuulostelemaan ja kurkkimaan olkapään yli? Pelkään, että joko oikeasti näen jotain tai hallusinoin jotain ja saan sen takia sydärin.

Luen näitä yksin kotona ja pelottaa ehkä vähän liikaa.

Up

Olin ennen skeptinen. Kummittelu oli hyvin intensiivistä, enkä mieheni ja lasteni lisäksi ollut ainoa joka noita kotonamme koki. Lähes aina kokemuksille oli ulkopuolinen todistaja.

Haamut maan alla.

Anoppila sijaitsi lähellä sellaista leiriä jossa kuoli mahdottoman paljon kommunisteja.

Koko katu ja sitä ympäröivä alue on täynnä kommunisteja jotka eivät tiedä olevansa kommunistien henkien riivaamia.

Asukkaat tuntuisivat säälivän kuolleita kommunisteja ja sympatiseeraavat sosialismia koko sydämestään.

Kun anoppi sitten joutui vanhainkotiin hän eräänä aamuna kun vierailimme toimme hänelle heidän makuuhuoneen yöpöydältä Leninin pääkallosta tehdyn pöytäkoristekellon.

Hän käski hävittää sen ja en tunnistanut omakseen.

Muutenkin vaikutti sille ettei muista menneisyyttä. Hyvin kovaäänisesti haukkui kommunismin maan rakoon.

En tiedä mistä muutos. Liekö paikkakunnan muutoksen syytä?

Asunto sijaitsi melko lähellä hautausmaata tai sen päällä.

Pakko tulla kertomaan jatkoa aloitukseeni. Eilen kävimme luonnollisesti lauantai saunassa,mies meni edeltä lasten kanssa ja itse valmistelin iltapalat valmiiksi. Mies ja lapset ehtivät saunoa ja itse jäin yksinäni saunaan. Makasin lauteilla ja nautin hiljaisuudesta kunnes aloin kuulla kuiskuttelua ja epäselviä sanoja! Pukuhuoneessa eikä alakerrassa ollut muita. Kuiskuttelu kuulosti naiselta niinkuin siskoni poikakin oli kuullut!! Kyllä kylmäsi ja pesin itseni nopeasti pois. Miehelle otin tämän puheeksi muttei hän taaskaan oikein sanonut juuta eikä jaata. En tiedä miten pitäisi nyt toimia vaiko pitääkö tehdä mitään?

Poikani syntyi jouluna. Mieheni mummu oli kuollut tästä noin kuukausi aiemmin.

No olimme kotiutuneet sairaalasta ja poika nukkui illalla makuuhuoneessa yksin ja minä olin viereisessä huoneessa, itkuhälytin (josta näkee vauvan) oli päällä. Se toimii siten että äänet "eivät ole päällä" jos vauvan puolelta ei kuulu mitään, mutta ne menevät päälle heti kun sieltä kuuluu ääntä. Tuijotin tuota kameraa tietenkin herkeämättä ja äänet menikin yhtäkkiä päälle vaikka vauva ei äännellyt eikä liikkunut. Mitään en kuulunut. Lisäksi kuvassa näkyi semmonen leijaileva pallo (no pölyä se kai oli mutta tiedä sitten). Ensimmäisenä tuli mieleen että mummu kävi katsomassa lapsenlapsen lastaan.. Olin aika herkkistuulella juuri synnyttäneenä, mutta oli ihan kivakin ajatella tuollaista vaihtoehtoa ja ajattelen sen edelleen niin.

Hyvä ketju :) jatkakaa :)!

Kummituksia on olemassa. Hassua, mutta se on minulle todiste siitä, että kaikki ei pääty kuolemaan. Voisin kertoa useita selviä todisteita kummituksista. Pitäisi kyllä keksiä heille jokin toinen nimitys. Aavekaan ei ole hyvä. Ehkä vierailija toisesta todellisuudesta, vtt.