Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oikeasti tapahtuneita kummitusjuttuja?
15.01.2017 |
Sunnuntain ratoksi tämmöinen ketju :).
Oma juttu tulee tässä.
Asumme omakotitalossa taajanan ulkopuolella ja talo on noin 60v vanha. Ollaan asuttu nyt 2v ja välillä sattuu ja tapahtuu. Tyypilliset portaiden narinat + askelten äänet on joka päiväisiä ja niihin ollaankin totuttu (osa selittyy toki lömpötilojen vaihtelulla ). Nyt jouluna tapahtui kuitenkin jotain joka on pakko huomioda ihan kunnolla. Meillä oli siskoni perhe kylässä ja siskoni poika 9v näki saunalla naisen ja nainen oli kutsunut häntä nimellä! Poika luuli että äitinsä tai tätinsä (minä) huhuilimme häntä. Vaan emme huhuilleet. Poika luonnollisesti tästä säikähti. Joku oli ensin lausunut hänen nimensä ja tämän jälkeen hän oli peilinkautta ikään kuin nähnyt jonkun hiippailevan.
Tämän jälkeen en ole mennyt saunalle yksin,hrrrr! Lisääkin juttuja on.
Kommentit (213)
Itellä kävi hyvinkin karmaiseva juttu 16 vuotiaana vuonna 2001
Olin yksinään kotona ja etin netistä spiritismin ohjeet.
Ajattelin, että no kokeillaampa " en kyllä ole koskaan ymmärtänyt tuon ideaa".
No tein parista laudan ohjeiden mukaan ja otin lasin.
En oikein uskonut peliin, mutta kokeilin silti.
Tein kaiken ohjeiden mukaan. Ohjeissa oli, että älä lopeta peliä ilman lupaa.
Naurahdin tuolle.
No sitten aloitin ja kyselin kaikkea.
Lasi ei liikkunut ajattelin, että lopetan pelin ja nousin pöydän äärestä ylös. Mentyäni n. 0,5 m kuulin yhtäkkiä, kun täysin tukevasti pöydällä ollut lasi alkoi (jota käytin pelissä) "arpomaan " kaatuaako vai ei.
Lopulta kaatusi kumoon...
Olin vähän paniikkissa, mutta myös huvittunut.
Yhtäkkiä kuitenkin alkoi kuulua outoa rapinaa sieltä sun täältä. (Pöydän ja penkkien alta, nurkista, kaapeista yms.
Pelästyin oikeasti aika paljon ja aloin tuntea oloni aika turvattomasti keskellä korpea. (Maaseudulla)
Pelästyin aika kovasti, mutta vanhempani tulivat pian kotiin ja kaikki palasi ennalleen.
Vieläkin alkaa sydän takoa kovempaa ja ottamaan outoja sykähdyksiä, kun tätä näin taas yksinään kotona tänne kirjoitan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Spritismi jutut on just karmivimpia. Olen pelannut tasan kerran ja kerraksi sai jäädäkin. Meitä oli viisi,teimme laudan ja menimme kaverin talon sivu vintille pelaamaan. Lasi ei liikkunut mutta vintillä oleva vanha radio meni päälle vaikkei siihen kukaan koskenut. Joku klassinen kanava paukahti täysiä soimaan. Voin kertoa että kukaan meistä ei halunnut kokeilla enään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain vauvan joulukuussa. Noin kaksi viikkoa ennen syntymää asunnossamme alkoi näkyä liikkuvia varjoja (kuin joku kävelisi ohi) ja pieni leijuva valopallo ilmestyi usein kun katselin vauvani liikkeitä vatsan päältä. Valopallo leijui hitaasti ilmassa vatsani yli ja se saattoi ilmestyä mihin vuorokauden aikaan tahansa. Vauvan synnyttyä ilmiöt loppuivat nopeasti, mutta tuli mieleen että ehkä se oli toissavuonna kuollut isäni joka kävi moikkaamassa... Ilmiöissä ei ollut mitään pelottavaa eikä asunnon tunnelma koskaan tuntunut ahdistavalta. Näin isästäni myös todella usein unta raskausaikana, mutta nyt unet ovat loppuneet. Toivottavasti kummitus oli rakas isi!
Kuulostaa että sulla on ollut verenpaineen kanssa häikkää, niinkuin usein loppiraskaudessa on. Siitä johtuen näköhäiriöitä. Tai jopa alkava raskausmyrkytys.
Joopa joo ;) Verenpaineeni oli loistava koko raskauden ajan, kiitos kysymästä, eikä raskausmyrkytyksestä ollut mitään merkkejä. Ainut mikä vaivasi oli järkyttävä hajuherkkyys 7. kuukaudelle asti. En itse tiedä mikä nämä ilmiöt aiheutti - se saattoi olla edesmennyt isäni, sähköoikku, tai jokin muu. Jos olen kuvitellut kaiken, miksi ilmiöt loppuivat? Jos kummituksia on olemassa, se tosiaan sopisi isäni tyyliin käydä ilmestymässä ihan vaan säpsäyttääkseen :) Hän tiesi ettei minua säikäytetä kunnolla noin vain.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että aaveita on olemassa. Ihmisen mielikuvitus yltää ihan uskomattomiin juttuihin. Aaveisiin uskominen juontuu myös siitä, että halutaan uskoa jonkinlaiseen kuolemanjälkeiseen olemassaoloon. Se meitä kaikkia kohtaava totaalinen katoaminen kun vaan on niin kauhea asia.
Tästä testinä olen odotellut, tulisiko edesmennyt isäni moikkaamaan. Ei ole näkynyt.
Joskus voisi olla hauska osallistua johonkin spiritisti-istuntoon ihan vaan nähdäkseen, miten nämä tyypit huijaavat. Kerran tein tällaisen tempun yhdelle tarot-korttien lukijalle. Ihan tahallani varoin tosi tarkasti kertomasta itsestäni yhtään mitään, vaikka kuinka yritti lypsää. Eikös se niin mene, että korttien pitäisi kertoa. Session päätteeksi "ennustaja" oli tosi ärtynyt ja suorastaan vihainen, tajusi varmaan, että se olinkin minä, joka vedin häntä 6-0.
miten vilkas mielikuvitus selittää sen, että 4 täysijärkistä aikuista naista + yksi hämmästynyt pikkutyttö ( äitini, äidin siskot ja minä) näkee painavan kattolampun heilahtelevan ja pyörivän?
Lapsena näin enkelin. Oli selkeä sää aamupäivällä, kun katsoin rannalla jostain syystä oikealle ja siellä seisoi nainen valkoisessa mekossa. Kirkas. Katsoi minuun päin todella kauan kunnes juoksin pois. Olo oli rauhallinen, ei pelottanut.
Teininä olin mennyt nukkumaan kirjaa lueskeltua. Muistan miten laitoin kirjan pöydälle ja valot kiinni. Yöllä heräsin, kun äiti oli huoneessa sanoen jotain mutten tiedä mitä. Vastasin vaan, että joo joo ja laitoin valot kiinni. Aamulla menin äkäisenä äidin luokse sanoen, että älä tule yöllä huoneeseen puhumaan niin äiti sanoi näillä sanoilla "nukuin kuin tukki."
Teininä tapahtui muitakin juttuja esim heräsin kerran siihen, että korvaani kuiskittiin "missä". Juoksin laittaen valot päälle, mutta eivät menneet. Toisen kerran yrittäessäni syttyi valot.
Muuttaessani ekaan omaan asuntoon ja asuessani siellä jo jonkun aikaa muistan puhuneeni jonkun heilan kanssa puhelimessa keskellä yötä. Puhuimme Jumalan olemassaolosta ja paholaisesta. Mielipide keskustelua. No, kun mainitsin Jumalan ekaa kertaa ääneen kuului kova ääni kuin lattialle olisi tipautettu kirja helvetin kovaa. No sytytin valot, ja mitään ei ollut lattialla. Kaikki tavarat oli paikoillaan ja asuin yksiössä joten olisin kyllä nähnyt.
Muutin toiseen asuntoon missä oli koko ajan huono energia, jopa kavereiden mielestä jotka eivät uskoneet mihinkään. Muistan työpäivän päätteeksi menneeni kotiin ja jäin ulos tupakalle, tien viereen. Tien toisella puolella oli vanhempi herra kävelykepin kanssa. Hän vain tuijotti minua päin, ihan kuin odottaen jotain. Katsoin puhelinta hetken, jonka jälkeen katsoin herran suuntaan, mutta häntä ei ollut missään. Ei olisi siinä ajassa kerennyt sisälle sillä katoin puhelinta vain joku 2 sekuntia. Ei jälkeäkään hänestä.
No tässä asunnossa muistan puhuneeni puhelimessa ystävän kanssa ja kerroin juuri tästä vanhemmasta miehestä hänelle mitä tapahtui, kertoma hetkellä katsoin ulos ikkunasta ja samalla kertoessani hänestä katulamppu sammui. Voi olla täysin sattumaa, mutta oli outoa.
Tässä eräs päivä tyttäreni 1,5 vuotias leikki lattialla minun tehdessä koneella uutta CV, työnhakua varten. Tyttö oli vähän huonolla tuulella, kun olin koneella joten sanoin hänelle, että odota hetki äiti tekee nyt jotain tärkeää. Pian sen jälkeen tyttö katsoi käytävälle (istuin itse sohvalla enkä nähnyt siitä sinne) ja hiljeni. Katsoi sinne pitkään ja säikähti todella paljon. Juoksi samantien sohvalle säikähtäneen itkun kera, mutta hiljeni varmaan 10 minuutiksi.
Olisi muitakin juttuja, mutta enemmän uniin liittyen. :-) kaikki voi olla aivan sattumaa, tai voi olla luonnolliset selitykset näille, mutta silti olivat osa pelottavia ja minulle tosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä on helppo nauraa näille jutuille, kunnes käy kuten veljelleni . oli täysiverinen skeptikko erotessaan avovaimostaan ja muuttaessaan tavalliselta vaikuttavaan kaksioon. siellä tapahtui alusta asti outoja juttuja, jotka sivuutti aluksi tyyliin olankohautuksella. muistan kun olin kahvilla ja kuulimme miten joku juoksi keittiön ohi olkkariin paljaat jalat läpsyen, vitsailin että onko sulla joku tyttö täällä piilossa ? ja toisella kertaa pelästyin pahasti, kun olin vessassa ja suihkuverhon takana seisoi varmasti joku !
kaikesta yksin kokemastaan ei ole edes kertonut, mutta tuskin pikkujuttu saa kolmekymppistä miestä aloittamaan uuden asunnon etsimistä vain puolen vuoden asumisen jälkeen..
Up. Olen ateisti ja muutenkin skeptinen kun tullaan yliluonnollisuuksiin, mutta kummitusjutut ovat mielestäni aina olleet todella kiehtovia. Te tylsät, jotka ette näistä välitä, voitte sulkea keskustelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapahtumasta on nyt noin kymmenen vuotta. Nuoruusvuoteni eivät olleet kohdelleet minua hyvin. Oli ollut väkivaltaista poikaystävää, sairastelua ja masennusta.
Jättäessäni tuon väkivaltaisen poikaystävän elin hänen kanssaan paikkakunnalla, josta en tuntenut ketään muita. Yhtenä iltana poikaystävä sai taas raivokohtauksen, minkä vuoksi päätin laittaa asialle pisteen. Minun piti lähteä yksin yön selkään. Pakenin rahattomana ja vain päällysvaatteeni mukanani.
Yö oli pilkkopimeä, ja satoi kaatamalla. Olin aivan h*lvetin peloissani kävellessäni kaupungin laitamia, sillä muutama viikko sitten siellä päin oli tapahtunut tappo, jonka tutkinta ei ollut edennyt, ja ketään ei oltu saatu kiinni.
Se karmea osuus tulee tässä: näin tuon tappajan edessäni. Se oli läpinäkyvä, pahan auran ympäröivä lentävä lehmä! Itse kertoi minulle mitä oli tehnyt. Tämä juttu on totta, sillä perääni lähtenyt poikaystävä todisti myös tapahtumaa. Järkyttävä kummittelutapahtuma saattoi meidät jälleen yhteen, poikaystäväkin joutui nöyrtymään henkimaailman asioiden edessä, ja juoksimme yhdessä karkuun tuota lentävää lehmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain vauvan joulukuussa. Noin kaksi viikkoa ennen syntymää asunnossamme alkoi näkyä liikkuvia varjoja (kuin joku kävelisi ohi) ja pieni leijuva valopallo ilmestyi usein kun katselin vauvani liikkeitä vatsan päältä. Valopallo leijui hitaasti ilmassa vatsani yli ja se saattoi ilmestyä mihin vuorokauden aikaan tahansa. Vauvan synnyttyä ilmiöt loppuivat nopeasti, mutta tuli mieleen että ehkä se oli toissavuonna kuollut isäni joka kävi moikkaamassa... Ilmiöissä ei ollut mitään pelottavaa eikä asunnon tunnelma koskaan tuntunut ahdistavalta. Näin isästäni myös todella usein unta raskausaikana, mutta nyt unet ovat loppuneet. Toivottavasti kummitus oli rakas isi!
Uskon että isäsi se oli ❤
Olen kuullut myös noista valopalloista,varmasti huikea kokemus! Mitä mietit kun näit sen pallon ensimmäistä kertaa? Yrititkö koskea sitä?
Samantyyppisen valopallon olen nähnyt kerran, leijui makuuhuoneen halki nurkasta nurkkaan, oli kuin kynttilän liekki, mutta pyöreä. tätä kesti noin 15-20s. Olin siis menossa nukkumaan ja juuri kun laitoin oven kiinni, valopallo ilmestyi seinästä ja leijui huoneen poikki toiseen seinään. Ei ollut täysin pimeää, taisin vielä ääneen kysyä että mikä ihme sinä olet? Se vain tuli ja meni..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain vauvan joulukuussa. Noin kaksi viikkoa ennen syntymää asunnossamme alkoi näkyä liikkuvia varjoja (kuin joku kävelisi ohi) ja pieni leijuva valopallo ilmestyi usein kun katselin vauvani liikkeitä vatsan päältä. Valopallo leijui hitaasti ilmassa vatsani yli ja se saattoi ilmestyä mihin vuorokauden aikaan tahansa. Vauvan synnyttyä ilmiöt loppuivat nopeasti, mutta tuli mieleen että ehkä se oli toissavuonna kuollut isäni joka kävi moikkaamassa... Ilmiöissä ei ollut mitään pelottavaa eikä asunnon tunnelma koskaan tuntunut ahdistavalta. Näin isästäni myös todella usein unta raskausaikana, mutta nyt unet ovat loppuneet. Toivottavasti kummitus oli rakas isi!
Uskon että isäsi se oli ❤
Olen kuullut myös noista valopalloista,varmasti huikea kokemus! Mitä mietit kun näit sen pallon ensimmäistä kertaa? Yrititkö koskea sitä?Samantyyppisen valopallon olen nähnyt kerran, leijui makuuhuoneen halki nurkasta nurkkaan, oli kuin kynttilän liekki, mutta pyöreä. tätä kesti noin 15-20s. Olin siis menossa nukkumaan ja juuri kun laitoin oven kiinni, valopallo ilmestyi seinästä ja leijui huoneen poikki toiseen seinään. Ei ollut täysin pimeää, taisin vielä ääneen kysyä että mikä ihme sinä olet? Se vain tuli ja meni..
Ehkä joku napsutteli lähistöllä Dumbledoren pimeytintä?
Kun mummuni kuoli, menimme yöksi papan luo ja nukuimme huoneessa, jossa mummu sai sydänkohtauksen. Äitini oli herännyt yöllä ja nähnyt miten kuolema istui nojatuolissa. Sen silmät hehkuivat nälkäisinä pimeässä. Äitini säikähti sitä niin, että kertoi tästä vasta 20 vuotta tapahtuneen jälkeen. Vieläkin karmii. Olin itse tuolloin alle 10 vuotias ja nukuin kuin tukki.
Kun läheinen serkkuni kuoli niin samaan aikaan ollessani yksin kotona alkoi selkäni takaa kuulua kahisevaa ääntä. Lähdin liikkumaan aja etsimään kohinan aiheuttajaa, mutta se vain seurasi selkäni takana. En kuitenkaan nähnyt siellä mitään. En yhdistänyt sitä mihinkään yliluonnolliseen enkä ollut peloissani. Se oli vain outoa. Seuraavana päivänä kuulin, että tuon tunnin aikana serkkuni oli menehtynyt traagisesti. Olen varma, että hän kävi hyvästelemässä minut, koska olimme todella läheisiä.
Kun pappani kuoli, 1,5 vuoden ikäinen lapseni vilkutteli aina ennen nukahtamista sängyn päätyyn ja hihkui "Hei hei pappa!" Kerran hän kysyi vilkuttelun jälkeen, että "kuka tuo poika on?" Kaiketi edellä mainittu serkkuni? Hän ja pappa kuolivat samoihin aikoihin.
Ei näitä tarvitse uskoa, mutta itselle nämä ovat olleet aika erikoisia tapahtumia. Enkä etsimällä etsi yliluonnollisia tai muita kummallisia asioita. Esikoisen ollessa pieni sain paljon etiäisiä lapsesta ja miehestä. Ne oli tosi outoja: kuulin selvästi miten ovi kävi ja mies laittoi avaimet pöydälle. Kun menin jonkun ajan päästä katsomaan, niin hän ei ollutkaan vielä tullut vaan tuli 30-60minuuttia myöhemmin. Lapsesta kuulin miten oven kahva liikkui ja lapsen liikkumista, vaikka hän heräsi päiväunilta vasta 30 minuuttia myöhemmin. Nämä loppuivat, kun lapsi täytti vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yövyttiin kaverin kanssa vanhalla vuokramökillä, ja outoja pikkujuttuja tapahtu: molempien kuulema oven koputus, vaikka ovella ei ollut ketään ja lumessa ei näkynyt jälkiä, kaapin ovet olivat auenneet vaikka kumpikaan ei ollut niihin koskenut, perättömät äänet.. Ei oltu mökillä vuokra-ajan loppuun saakka. Molemmat epäilimme vuoron perään omaa ja toisen mielenterveyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummoni kuoli 2003. Olin raskaana joulun vietossa vanhempieni luona 2004. Jouluaattoyönä suljin radion, jossa Elvis lauloi Jouluyö juhlayötä. Mietin sulkiessani, että harmi katkaista hieno laulu kesken.
Kun kömmin sänkyyn sen jälkeen nukkumaan, alkoi läheisellä pöydällä ollut, samaiselta mummolta saamani soittorasia soida - ja kappale oli se sama jouluyö juhlayö, joka soi todella reippaasti, aivan itsestään. Hyppäsin mahoineni pikaisesti sängystä ylös ja pidin kiinni vetoavaimesta, että soitto lakkaisi ja muut eivät heräisi ääneen. Vähän pelotti, mutta jotenkin rauhoitun kun mieleeni tuli, että se oli tervehdys mummoltani. Tällaista ei ole aiemmin eikä sen jälkeen tapahtunut.
Joulupäivän aamuna heräsimme kaikki tasan klo 7.00 siihen, että keittiössä ollut joulukoriste tipahti lattialle kolisten ja laittoi vielä keittiön valokatkaisijasta valot päälle. Mummo tuli heti mieleeni ja ajattelin, että kävi meidät kaikki herättämässä. Monia ihania jouluja mummolassa olimmekin ennen viettäneet ja mummo liittyy aina mielessäni juuri jouluun.
Se tapahtui vuonna 1987. Muistan sen kuin eilisen päivän. Oli lokakuu ja edellisenä päivänä olin saanut syntymäpäivän kunniaksi lahjan. Suuren robottilelun. Robotti pyöri ja käveli ohjaimista. Robotti myös piti kovaa meteliä. Robotti ei liity tarinaan mitenkään. Halusin vain että mietitte välkkyvää mustaa robottia pimeässä huoneessa kun ulkona sataa vettä ja ropinan kuulee selvästi.
Äiti oli juuri lähtenyt lähikauppaan ostoksille sillä isä tulisi tänään ruokatunnille kotiin. Olin yksin kotona.
Minusta oli mukava tutkia isoveljeni huonetta kun kukaan ei ollut kotona. Veljellä oli työpöytä jossa oli tyttöystävien kuvia, rahaa, linkkuveitsi, tyttökalenteri, kondomeja ja tupakka-askeja. Hän keräsi tupakka-askeja. Niitä oli aseteltu seinälle riviin. Seinällä oli myös Michael Jackson ja Iron Maiden juliste.
Pihistin veljeltäni colan makuista hubba bubbaa. Kun maiskuttelin purukumia ahnaasti niin äkkiä joku tarrasi minua niskavilloista ja paiskasi lattialle niin että korvissani soi korkealta. Iskin pääni lattiaan ja käännyin katsomaan veljeä sillä hän on ennenkin yllättänyt minut. Huone oli tyhjä. Nousin ylös ja suljin työpöydän laatikon. Huoneen rajalla tunsin kuinka kaulaani käytiin kuristaen ja minut paiskaistiin sängylle. Nielaisin purukuminkin ja se tuntui ikävältä. Samalla suljin silmäni sillä minua pelotti enkä halunut nähdä.
Heräsin kun äitini oli tullut kotiin. Robotista oli loppunut patterit. Sain nuhtelua pattereiden tuhlailusta ja siitä että olin mennyt veljeni huoneeseen ilman lupaa ja nukkunut hänen sängyllään.
Isän tultua ruokatunnille tuli puhelu jossa selvisi veljeni joutuneen aamulla onnettomuuteen mopolla matkallaan lukioon. Veljeni oli minua lähes kymmenen vuotta vanhempi joten emme olleet kovinkaan läheisiä. Ajattelin vain että jes nyt saan hänen huoneensa ja kaikki ne tavarat.
Vähän myöhemmin aloin vasta purkamaan tapahtunutta. Mennyt päivä tuntui painavalta. Muistan kuinka raskaasti kaikki eteni. Vaikka kuinka pohdin asiaa niin mielestäni veli oli kusipää.
OK, vaikea sellaisten tajuta näitä juttuja, joille ei ole koskaan mitään tapahtunut. Te ette varmaankaan aisti mitään energioita esim. tullessanne huoneeseen, jossa on muita ihmisiä? Onko tilassa hyvä vai huono fiilis?
Ehkä ette ole koskaan nähneet unia, joissa on edesmenneitä sukulaisianne, jotka kertovat/tekevät jotakin ja herätessänne muistatte erikoisen unen. Kohta tapahtuu juuri niin kuin unessa viestitettiin, ja muistatte ko. tilanteessa unenne.
Teille ei sitten ole tapahtunut omituisia asioita joita ei oikein voi järjellä selittää tai yhteensattumia, jotka ovat ihmeellisiä?
Surettaa vaan tällaiset sabotoijat, joiden on aina pakko kirjoitella näihin ketjuihin ihan shittiä, koska....? Heitä pelottaa?
Alue: Aihe vapaa
Oletteko te tosissanne? Luin ensimmäisen sivun. En väitä, etteikö kummituksia voisi olla, mutta useimmin nämä selittyvät mielikuvituksella, mielenterveyden horjumisella ja hallusinaatioilla.
Jos puhutaan oikeasti tapahtuneista kummitusjutuista, en ottaisi siihen kategoriaan lapsen näkemää kummitusta, tai läheisen menettäneen henkilön kokenutta aistiharhaa, joka selittyy trauman kokemisen jälkitiloilla. Kyllä vähintään kahden henkilön on täytynyt kokea epänormaali kokemus samaan aikaan, jotta voitaisiin puhua kummitusjutusta. Silloinkin täytyy ottaa huomioon se mahdollisuus, että kaksi henkilöä suggestoivat toisiaan ruokkien yhteistä psykoosia.